KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

fredag 9. april 2010

Kevätsiivous laiturilla



Turskan kuuloluitten tonkiminen on kuin aarteen etsintää.





Ruijan kalamatalikoilla käyttämämme kierrenuotan säkki siististi seinän viereen pakattuna.Odottaa mahdollista komennusta pohjoiseen.


Lady Morgenstjerne lepäilee laiturissa kolmen päivän kalastusrupeaman jälkeen



Kuivamassa ollutta ensiluokkaista Morgenstjernen turskaa



Belgian Greet länsi ylämaan terriereineen nauttii aurinkoisista hetkistä ennen lomaa



Laiturilla lojunut nuottamme nyt siististi kuljetuskuntoon pakattuna



Øyland saapuu satamaan, kuulin poikien saaneen muun saaliin joukossa 50 kiloisen ruijanpallaksen.

Morgenstjerne 9.4. klo . Täysin tyyntä, puolipilvinen sää. Tähtiä ja revontulia ei näy.
Tällä viikolla kävimme kolme kertaa merellä. Saimme yhteensä 13,5 tonnia turskaa ja 4t koljaa.Turskakiintiöstä pyydetty 94t. Ainoastaan 6t puuttuu.

Turskan kutu on jo pitkällä meidän matalikoilla ja Lofooteilla. Ensimmäiset parvet kuteneita kaloja ovat ottaneet kurssin kohti kotivesiään. Satoja miljardeja hedelmöittyneitä mätimunia (oikeestaan en ees tiiä kuinka iso luku pitäis sanoa) kelluu välivedessä ja ajelehtii merivirran mukana, nekin kohti pohjoista. Mutta kalastus se vaan jatkuu.Suurimmalla osalla Støn laivoja.

Tänään meillä oli oikein leppoisa päivä seurata, mitä ne muut tekee, kun oltiin maissa. Kun oli pakko olla poissa turskakentiltä. Saimme kolmen päivän aikana nuotattua itsemme tähän hieman hankalaan tilanteeseen. Kalastimme liian paljon turskaa, vaikka yritimme koljaa. Kiintiö , jota oli jäljellä 20 tonnia, hupeni nopeasti. Nyt jäljellä on 6 tonnin turskakiintiö koko loppukevääksi. Se ei oo paljon. se on älyttömän vähän. Mutt sen kanssa on pärjättävä.

Turska kyllä lähtee kotiinsa Barentsin merelle ihan lähiaikoina, eikä niitä sen jälkeen saa kuin muutamia kymmeniä kaloja apajassaan. Koljakin palaa kudultaan ja asettautuu meidän hietikollemme ruokailemaan. Viime vuonna ensimmäiset suuret koljasaaliit nuotattiin 20 huhtikuuta. Turska viipyi rannoillamme niille samoille tienoille. Jos nyt oliskin kaheskymmenes päivä niin ei tässä hätää olisi.

Pelastuksemme olisi jos saisimme huhuillun lisäkiintiön. Kaikki alle 11 metriset laivat saivat jo 30% lisäyksen kiintiöihinsä, miks ei sitten me vähän suuremmat. Radiosta seurataan ministeriön tiedonantoja ja spekuloidaan Ruijaan lähdöllä. Mikäli saamme sen lisäkiintiön , niin meidän osalta se tarkoittaa jopa 30 tonnin lisäkalastusta. Ja menoa pohjoiseen. 40 tuntia yhteen suuntaan, luultavasti Mehamniin.

Saa siinä istua ruorissa vuoronperään kippari poikani ja mä.

Näitä kiintiö ja ruijaspekulaatioita oli tänään mahdollista miettiä oikein suuremmassa joukossa koukutustuvilla. Siellä kun ratkotaan nekin asiat , mistä hallitus ei oo saanut tehtyä minkäänlaista päätöstä.

Mulla ja juniorilla oli virallisesti laivan huolto ja siivouspäivä.
Siivouspäivä tarkoittaa myöhään nukkumista,rauhallista virkoamista päivään , aamukahvin keittoa ja sosiaalista kanssakäymistä sekä myös siivoamista.
Työt eivät tällaisina välipäivinä saa kuitenkaan estää leppoisaa tunnelmaa. On oltava aikaa ottaa vastaan vieraita, lukea , käydä netissä ja niinkuin tänään istuskella laiturilla ja katsella kun muut touhuavat.
Støn keväpäivä olikin hieno. Aurinkoo ja tyyntä riitti, laivoja lipui satamaan kalanluovutusvuoroaan odottelemaan. Koukutustuvilla sekä laiturilla oli sutinaa. Joitain matkailijoitakin näkyi liikuskelevan hienoine kameroineen.

Meiän ikiomat belgialaiset tekivät lähtöa kuukauden kotilomalle ja kävelivät koirineen jotenkii neuvottomina ympäri laitureita. Palattuaan Greet avaa gallerian ja Tom ajaa hylje- ja lintusafareita.
Valassafarin Maarten kävi mullekin selventämässä kesän ohjelmaa. Olin niin tyytyväinen kun sain opastettavakseni valasretkien lisäksi ne mulle luvatut länsisaaristoon pari kertaa viikossa tehtävät risteilyt. Se on hyvää vastapainoa kaskelottien katselulle.

Tää kesätyö valassafrilla on mulle kovasti mieleen. Siinä on niin monta hyvää puolta. Saan asua laivassa, nyt tosin hieman Morgenstjernaa suuremmassa Leonorassa. Sitten saan kertoo mulle tärkeistä asioista monilla eri kielillä. Ja ne valaat ne vaan on niin kiehtovia, ei sille voi mitään. Vaikka oon niitä niin monena kesänä seuraillut, niin aina ne säväyttää.

Siinä valassafariasioita miettiessä, ystävien kanssa aina välillä sättäillessä, kahvitellessa ja aurinkoa ottaessa tuli laiturilla lojunut nuottamme pakattua kuljetuskuntoon. Laivan akut vaihdettua ja kuivamassa olleiden turskien laatu tutkittua. Sain myös kaivettua muutamia kuuloluita jättiturskien päistä sekä autettua kipparia turskiensa fileoinnissa.

Tietysti Morgenstjernen laituriympäristöäkin tuli siistittyä sen verran paljon , että huomenna on kyllä ihan pakko pitää kevään vastaanottajaiset.
Siinä rojuvapaalla laiturilla Kun vaan joku kaivais jostain jonkinlaisen grillin. Ja ois aurinkoinen ja tyyni päivä. Grillattavaa kyllä riittää.
-lauri-

5 kommentarer:

  1. Kuulostaa niin seesteiseltä elämän menolta siellä :) Sä kuvailit kaiken niin hyvin että ei ole mitään ongelmia kuvitella itseään sinne. Mua harmittaa nyt kun ei tullut viime kesänä kaivettua turskilta otoliitteja. En ollut silloin vielä opetellut sitä eikä vaan edes tullut mieleen. Torstaina tein ensimmäisen iän määrityksen turskasta, joka oli kalastettu Naantalin edustalta. Se oli 34 cm ja 7+ vuotias!! Niin vanha ja niin vähän kasvanut raukka.

    SvarSlett
  2. Kiitos Mila kommentista. Ite oot saanu mutt ja muutkii täällä seuraamaan iktyonomiopintoja. Ja ihan sitä arkipäivääsi kans. Otoliitit on tullu tutuks meiän jengille:)

    Mulla muuten on turskan otoliitteeja aika paljon, jos haluatte koululle kokoelmiin. Näistä viimeisistä on painotkii.

    Esim olis kiva tietää sen ennätyspitkän koljan ikä.( 210 cm, 27 kg.suurin koskaan Pohjois- Atlantilta saatu.)
    Mulla on joku keräysmania, kun aina tulee varastoitua jotain mun mielestä hienoo.

    Tänään mulla oli oikeestaan vapaapäivä. Olin kuitenkin auttamassa yhtä verkkokalastajaa pitkään meressä olleiden jatojen nostossa, kun se niin kiltisti pyys.Sairastelujuttujen takia se ei voinu niitä aiemmin nostaa.

    Onneks menin, sillä verkkojen matkassa nousi tosi hienoja kiviä sieltä 200 metristä. Varmaan tuliperäistä, kun oli sen näköistä. Niitä sitten piti ottaa talteen, ett nyt on kyllä kauniita korallien ja muitten kalkkielukoiden kirjailemia merikiviä omiks tarpeiks jotain yli 100 kiloa.
    Suuria merisiilejä ja tasku- ja peikkorapuja tuli kans.
    Sen tavanomaisen saaliin turskan lisäks.

    SvarSlett
  3. Se meiän ennätyskala oli molva ei kolja. Miten mä nyt sen väärin kirjoitin. Noin pitkä kolja ois ollu aika sensaatio.

    SvarSlett
  4. Tiiätkö, olis tosi hienoa jos voitais lainata joitakin otoliitteja tänne! Me voitais määrittää ne ja kuvata ja lähettää takaisin tietoineen kuvineen päivineen. Jos käyttää vain toisen määrittämiseen niin toinen säilyy ehjänä koristeena :) Tosin välillä käy niin että joku menee pieleen ja täytyy käyttää kumpiakin.

    Meillä on aina pula koululla oppimateriaalista, niin kokonaisista kaloista kuin luistakin. Sitten kun niitä samoja vanhoja kaloja pakastetaan ja sulatetaan monta kertaa niin ne alkaa olemaan jo aika huonossa kunnossa. Mutta varsinkaan valtamerikaloja meillä ei oikeestaan ole. Muutama hassu pieni turska täältä Itämereltä eikä niiden kasvusta saa nyt mitään käsitystä kun ei ne kasva heh. Muutenkin koulussa ei opeteta paljoa mitään kansainvälisistä asioista. ICES käydään pikkusen läpi mutta ei tutustuta tärkeisiin lajeihin eikä suurimpien kalastusmaiden kalastuspolitiikkaan, -tapoihin jne. Täällä Suomessa on kuitenkin aika pienessä mittakaavassa kalatalous ja ehkä kaikki ei tule jäämään tänne töihin.

    Kaikki merieliöt ja härpäkkeet on just hienoja, ainakin tämmöselle valtamerimaakravuille :) Niistähän saa hienoja puutarhan yksityiskohtiakin heh.

    SvarSlett
  5. Tietysti voitte lainata. Tai saatte ne.Kunhan saan tietää ne iät.Punasimppu kun voi elää kauheen vanhaks ja kun niitäkin saadaan , niin sitten teillä ois tutkittavana yli 50 vuotiaan kalan otoliitti.
    Aina tulee jättejä, joko omia tai muitten pyydystämiä, joiden päitten kimpussa mä oon.Eikä mun kokoelma ooo yhtään pienentyny, vaikka oon niitä kovasti jakanu.
    Lisäks pakastan kaloja kokonaisena meiän suureen kylmiöön matkailukautta varten.

    Kiva sitten kesällä kun voi viedä safarivieraat kesästä suoraan talveen tutustumaan tärkeimpiin saaliskaloihin ja kaikenmaailman erikoisuuksiin.

    Tehän voisitte tehdä opintomatkanne tänne Norjan ykkössiimakalstuskylään:) Jonkin sesongin aikana vaikka Kesäaikana meillä on noi sinipallakset esim.
    Voisin auttaa järjestämään tutustumiset ja halvat majoitukset ja tehdä ohjelman.Lofooteilla Gravdalissa on kalastajakoulu, sekin ois mielenkiintoinen tutustumiskohde.
    Sitten Sigerfjordissa on raudunviljelylaitos. Kalankasvatuskokeilussa ja elävänä varastoinnissa meiänkin tehas on ollu mukana.

    Aikoinaan mä mietin sitäkii, ett voisko ehdottaa jollekin kalastusalan oppilaitokselle yhteistyötä. Niin, ett meillä vois suorittaa harjoittelujaksoja siimoja syötittämällä ja tehtaassa kalankäsittelyssä, ihan normaalilla palkalla ja samalla tutustua kalastukseemme.
    Ett kunpa joku sitten jäis pysyvästi, niin ettei kylämme ihan kokonaan kuihtuis pois.
    Me kun olemme ihan täysin riippuvaisia tänne muuttajista.

    Siis.
    Kuuloluita ja muita luita mä voin lähettää vaikka heti, mutta jos tarvitsette pakastettuja juttuja, niinku kokonaisia kaloja, niin täältä voipi hakea.
    Ett tervetuloa.Aina on joku paikalla vastaanottamassa, jos ite oon kalan perässä muualla.
    Kun ei sitä varmaks voi tässä ammatissa sanoo yhtään missä milloinkin on.Suunnitelmat voi muuttuu päivässä.

    Nytkii oli kauhee sunnuntaiaamuspekulointi, mietittiin mun kipparin kanssa mitä tehdään. Et jos saadaan se lisäkiintiö, niin kai sitä on mentävä pohjoiseen. Ettei vaan vois täällä tästä heiveröisestä kevään alusta tän pidempään nauttia.

    SvarSlett