KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

søndag 7. november 2010

Hankalaaa tämä nuottakalastus

Meri oli rauhaton, aallot kummallisen jyrkkiä. Olosuhteet olivat surkeat, mutta menimme kuitenkin.

Ensimmäisen apajan nuotanlasku käynnissä.

Nuottta soljuu mereen.

Saalistakin saatiin, lähinnä koljaa. Sitten vaan kurkku poikki , vatsa auki ja suolet pois. Tuttua työtä...

Poikani ja kollegani suolistaa.

Sää alkoi paranemaan, mutta vain hieman.


Sand 7. marraskuuta. Täällä on liten kuling elikkä vähintään 12 metriä sekunnissa puhaltava tuuli. Olemme ainoana Stön laivoista merellä. Morgenstjerne keikkuu ja ryskyy terävissä aalloissa, eikä kalastus tällaisella kelillä ole mukavaa. Neljäs merikerta peräkkäin siinä rajoilla olevassa säässä pistää miettimään ammatinvalintaa. Näillä tunnelmilla olisin mieluimmin maatöissä. Onnekseni tältä tuntuu harvoin.

Viikonloppu meni kahviossa ja kirjoitellessa. Ja kalastushistorian parissa. Minulla oli mielenkiintoista puuhaa, kun halusin selvittää naapurikylän troolarin ns sivutroolarin kalareissuja Ruijassa 60-ja 70-luvuilla.

Nordholmenin matkaan ajauduin Aamulehden kuvakisablogin kautta. Siellä oli esillä troolimiesten arkea eräältä kalareissulta kesäkuussa 1974 erään suomalaistytön tai oikeastaan nuoren naisen kuvaamana.

Harvinainen kuvasarja. Edes troolarin miehistöllä, jonka tänä iltana muistelujen merkeissä tapaan, ei ollut kuin muutamia työkuvia tuolta ajalta. Kuvista minulle tuli tosi hyvä mieli. Ne kun ovat kunnianosoitus menneelle, matka aikaan, jota ei ole. Sivutroolarit olivat välivaihe siirryttäessä perätroolareihin. Vaativat paljon miehistöltä. Työ oli todella raskasta.
Troolimiehet olivat sen ajan merten sankareita.

Kuvasarja on siinäkin mielessä minulle läheinen, että juuri tuolla tavalla minäkin olen kalastajien, siimansyötittäjien ja kalatehtaan työntekijäin arkea vuosien mittaan kuvannut ja kirjoittanut. Kun se arki on minusta ollut sen arvoista.

Jatkossa sitten sen 36 vuoden takaisen reissun tunnelmia,kunhan ensiksi olen pojat tänä iltana kahvikupposen ääressä tavannut ja ehkäpä siltä tuntemattomalta tytöltäkin vielä lisää tunnelmia, myös blogiini laitettavaksi, saanut. Hienot kuvat ovat edelleen nähtävissä täällä.
-lauri-

7 kommentarer:

  1. Vein sen yhden kuvan faceen, sen 'tuntemattoman tytön' ottaman. Mutta oudosti se ei ollut niin selkeä kuin nämä sinun kuvat. Uudempi, parempi kuvaustekniikka. Alan juuri yrittää perehtyä Suomen parhaiden kuvaajien otoksiin ja ehkä hiukan kuvauskikkoihinkin.

    Onhan tuo rankkaa, kun lähtö on kai melkein kelillä kuin kelillä. Jää eläkkelle ja jätä pojalle! Käyt sitten vain mukana kun ikävä tulee eli noukit rusinat pullasta.

    Tuo viimenkin kuva on hememtin hyvä. Katsonkin, mitä kokoa se on...

    SvarSlett
  2. Minä vaan otan, vaikka en sen kummemmin ymmärrä kuvaustekniikoista. Olen kyllä ajatellut perehtyä. Yksi asia lisää joka pitäisi. On tullut dokumentoitua tätä elämää ja varsinkin liikkuvassa laivassa kalastustilanteita niin monta vuotta, että kyllä se jotenkuten sujuu, kunhan kukaan ei kysy mitään kuvausteknisiä yksityiskohtia. :)

    SvarSlett
  3. Voisihan tässä sellaistakin ajatella. Eläkehommmia sitten joskus. Mutta toisaalta missä muussa työssä saa tällaiset edut.Ruokaa, raitista ilmaa, majoituksen ja rajattoman netinkäytön jopa töitten välissä.
    Koko ajan pääsee risteilemään lähialueilla ja joka vuosi käymään Ruijassa.
    Mutta onhan kalastusta muuallakin esim Islannissa.
    Poikaseni kyllä osaa hommat, että sen puoleen ei oo hätää. Lähinnä huolestuttais mistä kippari saisi yhtä hyvän kokin... kehu,kehu

    SvarSlett
  4. Olen myös kopionnut vanhat kuvat sivullesi! Näin myös kuvat "AAMULEHDENKISASSA"lisäsin itsekin jotain!

    SvarSlett
  5. Avletto, valokuvaus olisi se juttu, johon mullakin pitäisi joskus löytyä aikaa. Se on niin kiinnostavaa.

    Nyt riippuu siitä, kuka on laivan kippari, sinä vai poikasi;-) Ei kehuja ennen!

    Älä ihmettele mun näppisvirheitä. En ehdi kovinkaan oikolukea, kun käsittelen päivittäin niin paljon ja sitten vielä meilit päälle.

    Hei, mitä tuo selostus tuossa oikella on? Onko tämä joku monen ihmisen yhteinen blogi? Olenko joka kerta vaihtamassa mielipiteitä eri ihmisen kanssa? Siis eri ihminen on valassafariopas? Eri tykkää tietystä kirjasta mun blogissa? Eri ottaa valokuvia? Ei, nyt minua huimaa...

    SvarSlett
  6. Minä kirjoitan tätä Morgenstjerne blogia. Nimeni on Lauri, mutta kirjoitan nimen Avletto suojissa. Avletto on meidän suomalais-norjalainen kulttuuriyhdistys. Sen tapahtumista kerromme oikealla palkissa.
    Muut yhdistyksen jäsenet voivat myös kirjoittaa blogeihin Avletto ja Avletto mat Avletton sateenvarjon alla. Morgenstjerne blogiin kirjoittavat joskus myös kutsuvieraat.
    Kirjoittajan nimi on kuitenkin aina oltava näkyvissä.
    Avlettolla on siis kolme blogia. Tällä hetkellä Morgenstjerne on se aktiivinen.
    Viimeisen 8 kuukauden ajan kaikista postauksista olen vastannut minä.
    Jos joku muu on ottanut kuvia, hänet on aina mainittu. Ja jos kuvissa olevat ihmiset ovat tunnistettavissa, heiltä on aina lupa kuvan julkaisemiseen.
    En tiedä selkenikö.
    Lauri se on, joka kirjoittaa,jos ei toisin mainita.

    SvarSlett
  7. Leena:Selvennystä laivakuvioihin. Minä en ole kippari vaan kalastaja ja kokki. Poikani on kalastaja. Meillä on norjalainen kippari.
    Kippari ei ole paljon esillä nimellään vaan kipparina, poikani on myös hieman syrjemmässä. Työkuvissa mukana ja joskus kuvien ottajana. Terveiset mereltä ovat lähinnä tunnelmiani.
    Valassafaria koskevissa blogeissa esintyvät henkilönimellään ne jotka muutenkin ovat julkisuudessa.
    Valassafariblogin tekemiseen , johon usein viittaan, osallistun joskus tiimin jäsenenä. Ne ovat aina AWT nimellä ja meidän pomon hyväksymiä. Firmaan Arctic Whale Tours ja sen liike- ideaan jollain tavalla kytköksissä ja asiasisällöltään tarkistetuja.
    Morgenstjernan postauksissa voin pistää mukaan mielialojani ja sen vaihteluja.

    SvarSlett