Ylintä valtaa keskuskomiteassa käyttää johtajalampaaksi eli Bjellesauksi kutsuttu vanhempi kalastaja. Bjellesau nimi tulee siitä, että aiemmin ainoastaan lammaskatraan johtajalle, sille, jota muut sokeasti seurasivat, oli vara hankkia kello. Bjellesau on kalastajanuransa pituudella, ikävuosillaan tai muilla meriiteillä asemansa hankkinut. Suomalainen vastine Bjellesaulle voisi olla kymppi tai jalkaväkiryhmänjohtaja. Sellainen, joka omalla esimerkillään saa muut mukaansa. Erona kuitenkin se, että Bjellesau tietää paljon enemmän. Kaikesta kaiken.
Bjellesaun tapaa kalastajakylän koukutustuvilta, laiturilta, laivaltaan tai tehtaan konttorista. Mikäli häntä ei näistä paikoista löydy, eikä hän ole kalastamassa, kannattaa pistäytyä kalastustarvikeliikkeen nuotanpaikkaushallissa. Siellä Bjellesau seuraa tarkasti töiden etenemistä ja jonkin ajan päästä toteaa miten nuottaa ei olisi pitänyt korjata.
Sen jälkeen on hyvä antaa häntä kokeneemmille ammattilaisille hyviä neuvoja. Jotta nämä seuraavalla kerralla tietäisivät miten. Aikansa hallissa oleiltuaan Bjellesau menee hieman ennen kutojien taukoa kanttiiniin ja juo kahvipannun tai kannun, mikäli suinkin mahdollista,firman johtajan kanssa tyhjäksi. Johtajalla ei ole mitään tärkeää tekemistä tyhjänpäiväisen ruudun takana silloin kun Bjellesau ehdottaa kahveja. Hän on hyvä asiakas ja mikäli hyvä asiakas saa huonoa palvelua, palvelu on kaikkien muidenkin kalastajien mielestä huonoa.
Jos Bjellesau joutuisi myrskyn tai muun esteen vuoksi viipymään vähänkin pidemmän aikaa kotona, hän saattaisi päivittää statuksensa facebookiin yhdellä englannikielisellä sanalla. Booooring!!! Mutta sitä Bjellesau ei kuitenkaan tee. Hän ei halua kertoa asioistaan niin typerällä foorumilla kuin facebook. Muutenkin ennen internettiä kaikki oli paremmin. Bjellesaulla on tärkeämpää tekemistä kuin virtuaaliverkko.. Fb-antipatioistaan huolimatta hän tietää tarkalleen muiden idioottimaiset päivitykset. Profiiili on tullut hankittua ihan vaan sen takia, jos joskus sattuisi tarvitsemaan.
Bjellesau tietää elämästä kaiken, varsinkin sen mikä on rannikkokalastajalle kaikkein tärkeintä. Kalastaminen, syöminen ja nukkuminen muodostavat olemassaolon perustan, arjen ja pyhän pyhimmän. Niiden lisäksi elämään mahtuu vain pienehkö määrä sijaistoimintoja.
Ruoka on Bjellesaun mielestä kaiken kalastuksen perusta. Sellainen oikea ruoka, jota aikoinaan, ennen rippikoulua ja sen jälkeen välittömästi alkanutta kalastajan uraa, sai kotona äidin juuri oikealla tavalla laittamana.
Makaroni, pitsa, taco, lasagne ja hampurilaiset eivät siten ole oikeaa ruokaa. Väärää ruokaa ei laivalla, eikä mielellään edes kotona, syödä. Riisi on rajatapaus, sitä voi muutaman kerran vuodessa kanan kanssa nauttia. Yleensä Tromssan kiinalaisessa.Silloin kun ollaan ohikulkumatkalla menossa Mehamniin villakuoreturskan pyyntiin. Tai sieltä tulossa.
On hyvä tietää, että kevytmaito ei ole maitoa, kevytmajoneesi ei ole majoneesia. Eikä margariini mitään kunnon levitettä vaan pieniä muovikuulia. Mitkään muutkaan kevyt- ja terveystuotteet eivät ole ruokaa.
Keskuskomitea, Bjellesaun johdolla, on laatinut tarkat uusien tulokkaiden sopeutumista ja laivaelämistä helpottavat säännöt.Vanhoillehan ne ovat selviö. Sääntöjä noudattamalla kaikki menee hyvin. Niistä poikkeamalla seuraukset ovat kohtalokkaat. Paitsi omalle laivalle, myös kaikille muille samasta satamasta merelle lähteville.
Muistettavia asioita ovat seuraavat. Laivalle ei koskaan, ei missään tilanteessa tuoda reppua, ei vohveleita eikä vohvelintekovälineitä. Kaikenlainen puuronkeitto laivassa on kielletty. Edes puurohiutaleita ei laivan keittiöstä eli kapyysista saa löytyä. Kipparin kahvikuppia ei saa pestä. Jos sen pesee kuppi on pilalla ja välittömästi heitettävä pois. Vahinko on kuitenkin tapahtunut ja pahimmassa tapauksessa saattaa mennä viikkoja ennenkuin uusi kuppi on patinoitunut ja kalansaalis palautunut normaaliksi.
Kerran Mehamnissa, keväällä 2008, päätin juhlistaa maaliskuista sunnuntaita keittämällä riisipuuroa, aivan kuten meillä Pielaveden Vaaraslahdessa on sunnuntaisin tapana. Siitä seurasi 16 vuorokauden myrsky. Yksikään kymmenistä laivoista ei päässyt merelle. Vietimme piinalliset pari viikkoa laiturissa. Parhaaseen turska-aikaan. Riisipuurotapauksen, joka luonnollisesti levisi kaikkien vieraskalastajien tietoon, jälkeen ei ole tarvinnut meidän kaikkien parhaaksi laadittuja sääntöjä kyseenalaistaa, eikä vallitsevaa järjestystä vastaan kapinoida.
Nykyinen maaelämäni on kummallisen irrallista ja hankalaa. Merirutiinit ovat poissa. Syön improvisoiden ja monipuolisesti. Elämän perusteet ja rutiinit on laadittava itse. Vieroitusoireet vaivaavat. Bjellesaun ja kalastajien keskuskomitean sääntöjen rajaama turvaverkko on minun ulottumattomissa. Koukutustuvilta ja suolistuslinjalta sen voi jotenkin aistia. Mutta hyvin laimeasti. Toivottavasti nivelrikkoinen polveni kestäisi, vanha laivamme tulisi pian telakalta ja minä pääsisin edes muutamaksi kerraksi merelle.
Olisi hienoa kokata ahtaissa tiloissa oikein. Juuri sillä tavalla kun meillä merellä on aina ollut tapana.
-lauri-
