Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

onsdag 30. januar 2013

Kalastajan unelma - Puoliksi villi permapuutarha.

Langenesegga 30.tammikuuta. Aurinkoista ja  tulossa olevaa lumimyräkkää, riippuen siitä katsooko ulos styyrpuurin vai paapuurin puoleisesta ikkunasta. Vai ovesta.
Tuuli koillisesta muutama metri sekunnissa, meri aaltoilee rauhallisesti. Saimme ensimmäisessä  apajassa yli neljä tonnia turskaa, vedämme toista. Laitoin ensi kauden lipeäkalatarpeiksi tarkoitetut turskat kuivamaan laivan katolle. 
Tammikuun kalastus on sujunut hyvin. Kiintiöstämme (173 tonnia) olemme pyydystäneet hieman alle neljäsosan.Turskan lisäksi saaliiksi on tullut paljon seitiä. Siitä huolimatta, että sää on ollut normaalia epavakaisempi ja  maissaolopäiviä on ollut viime vuotta enemmän. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä  hyvin jatkossakin, kiintiö hupenee ja saamme pitkän tai ainakin viikon mittaisen pääsiäisloman.
Leipäkalastaja
Mielessäni olen alkanut kutsua itseäni leipäkalastajaksi. Leipäkalastaja on kutsumuskalastajan suurimman kiihkon ja innon menettänyt  rutinoitunut ammattilainen. Sellainen, joka haluaa hoitaa  työtehtävänsä viimeisen päälle hyvin. Sekä ammattiylpeyden ja velvollisuudentunnon, että erittäin hyvän palkan ja luontaisetujen piiskaamana. Leipäkalastajana olossa ei ole mitään pahaa. Viihdyn työssäni, minulla on loistavat työkaverit ja esimerkillinen kippari. Lisäksi kakkosasuntona maailman paras nukkumapaikka, Morgenstjernan yläpunkka.
Permapuutarhuri
Permapuutarhuriuteni iti, juurtui, kasvoi ja alkoi tuottamaan satoa  kahdeksan kuukauden sairaslomani aikana.  Hitaasti etenevä kuntoutuminen ja kaikkien suunnitelmien muuttuminen takasivat parhaat mahdolliset kasvun edellytykset. Epavarmuus toipumisesta entiseen ammattiin  pisti miettimään elämää muutenkin kuin ansiotyölähtöisesti. Poikani maatilan käyttämättömät, mutta hedelmälliset joutomaat, pientareet ja rakennusten vierustat puolestaan odottivat raivaajaa. Rannoille ajautuneiden ravinteikkaiden merilevämassojen ja  korallisimpukkahietikoiden kasvuvoima vapauttajaa.
Omavarainen
Permapuutarhan pohjoinen sijainti ja ääriolosuhteet ovat haastavia. Helppoliukoisia lannoitteita ei voi käyttää nopean lannoitustehon aikaansaamiseksi. Orgaanisista katteista ei niistäkään ole mahdollista saada samaa hyötyä kuin lämpimimmillä ja aurinkoisimmilla  seuduilla. Kasvukauden lyhyys rajaa kasvivalikoimaa ja  kannustaa etsimään sitkeitä maatiaislajikkeita. Arktisena etuna mainittakoon kahden kuukauden yötön jakso ja kasvitautien ja tuholaisten vähyys. Paikallisena etuoikeutena meren tuomat ilmaiset lannoitteet ja yöpakkasista vapaa syyskesä ja syksy. Viime vuonna söimme viimeiset maasta suoraan nostetut perunat marraskuun lopussa.
Merilevä lannoittaa ja ilmavoittaa hiekkaista maata, tuo humusta ja pieneliöt permapuutarhurin avuksi.

Kolmen aarin viljelyalan ensi kesän tavoitteeni on saavuttaa täällä menestyvien viljelykasvien osalta viisikymmentäprosenttinen omavaraisuus. Kasvukaudella 2012, jolloin alaa oli vajaa aari , täysi omavaraisuus  saavutettiin perunan, sipuleiden (myös valkosipuli) ja joidenkin mausteiden osalta. Tuoretta omaa basilikaa oli tarjolla kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Tilliä, salaattia ja persiljaa sekä minttua melkein yhtä pitkän aikaa. Toivottavasti ensi kasvukausi on  sään puolesta  parempi kuin katasrofaalisen kolea ja sateinen viime kesä. Silloin olisi realistista lisätä omavaraislistaan porkkana,punajuuri,nauris,lanttu ja kaalit, marjoista mansikka.
Porkkanapelto juuri ennen sadonkorjuuta marraskuun alussa.

Lintujen ehdoilla
Maatilan pihapiiristä ja viljelysten ympäristöstä oli kymmenen vuoden aikana muodostunut melkoisen villi. Monet aratkin linnut viihtyivät suojapaikkoja ja ravintoa tarjoavassa biotoopissa. Permapuutarhaviljelyn suurimpia haasteita  sellaisella alueella on luonnontilan pehmeä hallinta. Niin että  lintujen olosuhteet eivät  viljelyn myötä heikkene vaan jopa paranevat. Jos linnut ja muut luontokappaleet kokevat oleilunsa pihapiirissä toivotuksi ja elämänsä turvatuksi, niin että löytävät ravintoa ja suojaa, ne hyväksyvät radikaalejakin muutoksia. Uteliaisuus ja nälkä opettavat. Rinnakkaiselon esimerkkejä viime kesältä ovat  sipulimaan tonkimiseen erikoistuneet meriharakat. Kaali-ja kaskinaurismaan kylpypaikoikseen ottaneet riekkopesueett ja perunapellossa viihtyviä matoja tonkiva kuovi, joka samalla valitettavasti innostui kaivelemaan siemenperunoita ylös.
Ilahduttavaa oli myös näin pohjoisessa harvinaisten  haarapääskyjen pesintä navetan ylisillä. Syynä lienee paljastunut maa jonka ansiosta  pesätarpeita löytyi otollisen pesäpaikan välittömästä läheisyydestä.
Odotan innolla tulevaa kasvukautta, joka alkaa jo ensi viikolla. Kunhan vielä kukintaansa jatkavat viimeiset amaryllikset  siirtyvät sivummalle valoisalta tuvan ikkunalaudalta haen kellarissa talvilevolla olleet basilikat ja katson saako lämmin tupa, kastelu ja lisääntyvä aurinko niihin eloa.Sitten onkin vuorossa ensimmäiset kylvöt lhelmikuun puolen välin paikkeilla.
                                -lauri-

mandag 28. januar 2013

Seuraatko muotia?


Gislöy 28.tammikuuta. Heikkoa etelätuulta, pakkasta 7 astetta, selkeää. Tänään pidimme maapäivän. Merellä tuuli ja aallot olivat liian korkeat kalastukseen. Sain mahdollisuuden suorittaa    jälkikäteen kaikissa pohjoismaissa samana päivänä, siis eilen  sunnuntaina pidetyn  pihabongauksen. Tapahtuman tarkoituksena on havainnoida tunnin ajan omaa pihaa tai muuta tuttua kulttuuriympäristöä ja merkata kaikki havaitut linnut(kuullut tai nähdyt) . Tulokseni oli  10 lajia. Mukana mm. sellaiset keittiön ikkunasta bongatut jokapäiväiset vieraani kuten korppi, merikotka, haahka, etelänkiisla, riskilä sekä riekko, Varsinaisia pihalintuja edustivat sinitiainen ja kaksi talitiaista.

Näillä tienoilla asuva ja Stössäkin vaikuttanut Pennin Ajatuksien Linda  haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Sellaisen olen jo kerran aiemmin vastannut. Vastaukset löytyvät täältä. Koska tuosta tapauksesta on kuitenkin  kulunut sen verran pitkä aika tässä vastaukset Lindan kysymyksiin. 
1. Lempivuodenaikasi?
Olen syyskesän ja sadonkorjuuajan lapsi. Syksy on vuodenaikani.
2. Uskotko horoskooppeihin?
Siinä tapauksessa,että ne ovat  sopivan laveasti muotoillut.
3. Jos sinun pitäisi syödä kaksi viikkoa samaa ruokaa, mitä se olisi?
Poikani on vedonlyönnin seurauksena syönyt yksitoista päivää putkeen keitettyä seitiä, kastiketta  ja perunoita. Minä luulisin pystyväni kahden viikon uusien perunoiden, sillin, voisipulikastikkeen ruokavalioon jos mukana olisi joka kerta salaattilautanen ja saisin välistä kiihoittaa ruokahaluani inkiväärillä.  
4. Mihin matkustaisit, jos lento lähtisi huomenna ja saisit valita kohteen?
Islantiin,Hveragerdiin ja siellä Frumskogar majataloon. Kävisin joka päivä uimassa ja aamupalalla lempileipomoni Hverabakarin  kahvilassa.
5. Mikä on mielestäsi paras ja tutustumisen arvoinen paikka Suomessa?
Vaikea laittaa järjestykseen kaikkia hienoja tutustumiskohteita. Koli on luontokohteista yksi suosikeista, kaupunkikohteista Pispala ,saunoista ehdottomasti Rajaportin sauna sekin Pispalassa, kahvioista Pyynikki. Puu- Käpyläänkin olen  mielistynyt.  
6. Mitkä ovat rentoutumiskeinosi?
Pitkään nukkuminen, hyvin syöminen, ruoanlaitto  ja netti ulkoaktiviteettien lisäksi.
7. Onko sinulla suuria sisustushaavesuunnitelmia tällä hetkellä? Jos, niin mitä?
Tähän kysymykseen vastaan  kuvallisesti.


8. Seuraatko muotia?
Se ilmennee näistä.


9. Mitä toivot tällä hetkellä?
Mahdollisimman hyviä säitä, ja suuria kalansaaliita sekä kiintiön nopeaa hupenemista, että saisimme pitkän pääsiäisloman.
10. Onko sinulla ystävää, joka on säilynyt lapsuudesta saakka?
Ei sellaista kovin läheistä joka kanssa olisin tiiviisti yhteyksissä. Netti on palauttanut yhteydet moniin lapsuudenaikaisiin ystäviin.
11. Mikä on omituisin sana (suomenkielinen), jonka tiedät?
En tiedä omituisuudesta, mutta supikas on hauska sana kansantanhuujien tossuista, savon murteen ainakin Pielavedellä käytössä oleva sana köntteikkö vanhasta kuusimetsästä on myös minun mieleen.
-lauri-

torsdag 24. januar 2013

Tammikuun Morgenstjerne: Tauko

Kuukauden kuva esittelee nuottalaivaamme ja sen miehistön tuntoja kalastuskauden 2013 eri tilanteissa.

TAUKO
 Kolmen perättäisen yön ja sitä seuranneen aamupäivän rasittavien kalastusretkien jälkeen tankkasimme polttoainetta ja vettä sekä pesimme laivan. Viikonlopuksi oli luvassa epävakaista ja pidempi tauko.                                  
                                                          -lauri-


onsdag 23. januar 2013

Pohjoisen Permapuutarhan Perusteet.

Gisløy 23.tammikuuta. Lumimyräkkää ja navakkaa koillistuulta. Merellä neljän metrin aallot. Kaikki laivat maissa, kalastajat sisätiloissa. Tänä päivänä neljäkymmentä vuotta sitten Vestmannasaarten tulivuori Eldfell purkautui viidentuhannen vuoden unien jälkeen.
Heimaeyn kaupunki Vestmanna-saarilla. Kuva on otettu 1973 purkautuneen tulivuoren Eldfellin laavakentältä.Kolmasosa kaupungista peittyi laavaan  puoli vuotta kestaneen purkauksen aikana. 

Heimaeyn kalastajakylässä tapausta on muisteltu monin tavoin. Olisin halunnut olla paikalla. Sattuneista statuksen muutoksista johtuen minun on kuitenkin tyydyttävä hoitamaan asia netistä seuraten.
Näin  alkoi  Eldfellin .PURKAUS vestmannasaarelaisen Lunni Pubin baarimikon mukaan. Tapasin hänet kolme vuotta sitten, samana iltana kun Fimmvördurhals purkautui. Lunni- pubista tehtiin  tulivuorenpurkauksen tiedotuskeskus ja virvoittavien juomien jaon yhteydessä baarimikko muisteli saaren omaa purkausta.
Tulivuoren 40v synttäreiden lisäksi  lisäksi mietteeni ovat tänäänkin olleet puutarhajutuissa.

Pohjoinen Permapuutarha, hieman palstoista ja pientareista.
Tarkoituksena  on ottaa mahdollisimman suuri osa Varstadin maatilan viljelyyn soveltuvista joutoalueista lunnonmukaiseen viljelyyn. Palstat muotoillaan siten, että ne sulautuvat mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon.
Ryväs-ja salottisipulipalsta, toukokuu 2012 lannoiteena tuhkaa, katteena merilevää ja simpukkahiekkaa.

Kaskinaurispalsta kesäkuu 2012, lannoitteena tuhkaa,katteena rantahiekkaa.

Valko- ja punasipulipalsta toukokuu 2012.Lannoitteena kompostoitua lampaanlantaa ja tuhkaa.


Kesän 2012 naurismaa laajennettu versio. Ensi kesänä tähän tulee kepasipulia.

 Arvokkaat kukkakedot säästetään. Heinittyneet ja yksipuolistuneet pientareet niitetään ja sen avulla yritetään palauttaa kasvilajiltaan rikkaammiksi kedoiksi.

Näitä niitetään ja kompostoidaan tai kuivataan, samalla maata köyhdytetään tehdään tilaa....

                         Näille. Hoidettuna rehevänkin alueen kasvilajisto rikastuu nopeasti.


Perunaomavaraisuus vaatii suuremmat alueet ja viljelytöiden takia palstat ovat symmetrisiä, toisin
kuin sipuleilla ja nauriilla sekä mausteilla missä tärkeintä on saada palsta jonka voi hoitaa reunoilta käsin. Pienissä palstoissa suosimme pyöreitä ja eliptisiä muotoja, spiraalimaisia rivejä ja koristeluja kuten kivireunuksia.
Perunamaa varsien niiton aikaan lokakuun 2012 alussa. Niitetyt varret kompostoitiin yhdessä ruohonsilpun ja lehtien kanssa.

Perunapalsta sadonkorjuun jälkeen lokakuussa 2012.Se on muokattu, lannoitettu hevosenlantakompostilla ja muotoiltu penkeiksi. Talvivalkosipuli Aleksandra on istutettu ja porkkana kylvetty. Pellon alareunassa lehti-ruoho-ja perunanvarsikomposti.


Joku ulkomaalainen permaviljelygurun tapainen sanoi sopivaksi tavoitteeksi omavaraisuudessa sen, että 80 % kaikesta tilalla käytettävästä ruoasta tulee alueilta jotka näkyvät lähimmältä kukkulalta. Aion soveltaa sääntöä siten, että puolet ruoasta tulisi parvekkeelta näkyvältä alueelta. Onneksi meren ranta on  ainoastaan 80 metrin päässä. Seuraavissa permapostauksissa kerron  lannoittamisesta ja manparannuksesta.
-lauri-

tirsdag 22. januar 2013

POHJOINEN PERMAPUUTARHA JA VAROITTAVA IRIADAMAT ESIMERKKI.

Gisløy 22.tammikuuta. Navakkaa etelätuulta, lumisadetta. lämpötila pakkasen puolella.
Olemme toista päivää maissa, kuten suurin osa Støn laivastosta. Muutamat ihan rannan tuntumassa kalastaneista verkkolaivoista olivat tänään merellä.
Minulla on ollut hyvää aikaa keskittyä  leppoistamiseen. Rauhalliseen tahtiin on tullut oltua jo toista päivää. Suorittamisista  harrastettu vain vähän. Aktiviteeteistä voi ottaa esille vanhojen turskanmätitynnyreiden entisöinnin ja ensi kesän viljelysuunnitelmien hahmottamisen.

 Varstadin maatilallamme viime kesänä aloitettu permaviljely- hanke laajenee. Viljelyala lisääntyy ja kasvivalikoima runsastuu. Tavoitteemme on saavuttaa omavaraisuus perunasta, juureksista, sipuleista ja kaaleista sekä täällä kasvavista yrteistä. Pioneerikauden viljelykokemukset olivat surkean sateisesta ja kylmästä kesästä huolimatta sen verran  rohkaisevia.

Pohjoisen permapuutarhan peruna-, porkkana- ja valkosipulimaa kasvukaudelle 2013. Talvivalkosipuli Aleksandra on istutettu kahteen ylimmäiseen penkkiin. lokakuun lopussa kylvetty porkkana seuraviin. Kasvimaan keskellä on  lehti- ja ruohokomposti. Käännetylle alueelle istutetaan ensi kesänä paikallista  perunalajiketta nimeltään Gulløy.

Permaviljely on luonnon kanssa sopusoinnussa tapahtuvaa, paikalliset olot huomioonottavaa viljelyä. Ihan oikeaoppisessa leutojen seutujen permaviljelyssä maata ei käännetä eikä pahemmin muokatakaan. Lannoitus hoituu katteilla. Myös metsäpuutarhaviljely kuuluu  lämpimimpien vyöhykkeiden permafilosofiaan.

Pohjoisissa havumetsissä ja arktisilla alueilla metsäpuutarhaviljely on happamasta ja karusta maasta johtuen vaivalloista tai mahdotonta. Täysin epärealistista. Norjan Meren  viileillä rannoilla pelkästään katteisiin perustuva viljely on sekin erittäin hankalaa. Jotta satoa tulee, on tehtävä kompromisseja, maata muokattava ja käytettävä kasvukauden alussa harsoja, Kuitenkin niin, että luonnonmukaisuuudesta ei tarvitse tinkiä. Arimmat kasvit on syytä viljellä kasvihuoneessa tai sisällä.
Kuvassa elokuun sato-otantaa. 20 eri lajia. Ruukuissa sisällä kasvatetttuja kaupan tuorevihannestiskin ryppäästä kasvatettavaksi koulittuja basilikoja 3 kuukauden ikkunakasvatuksen jälkeen.

Keinolannoitteita ja kemiallisia kasvinsuojeluaineita ei missään olosuhteissa käytetä.

Pohjoinen Permaputarha- hankkeen  tavoitteena on mahdollisimman suuri omavaraisuus.Viljelemme vähäisillä tilan ulkopuolisilla tuotantopanoksilla  maanläheisesti vain niitä kasveja ja lajikkeita käyttäen, joilla on realistiset mahdollisuudet tuottaa satoa.
Pohjoisen permapuutarhan yhtenä  ideana on hyödyntää joutoalueita ja sijoittaa palstat mahdollisimman lämpimiin maastokohtiin. Kuvassa pieni puikulaperunapalsta.

Meidän on tarkoitus toimia juuri päinvastoin kuin yhdessä pohjoisten alueiden suurimittaisimmissa ja kunnianhimoisimmissa metsäviljelyn pioneeriprojekteissa tehtiin.
Varoittavana esimerkkinä vääränlaisesta höyrähtämisestä haluan mainita Suomen luomuviljelijäurani ajalta yhä hyvässä muistissa olevan Irriadamant elämäntapaintiaanien täydellisesti epäonnistuneen  metsäpuutarhaviljelykokeilun Kittilän mäntykankailla.
Suuri joukko luontoon muuttaneita  länsimaiseen elämäntapaan kyllästyneitä kokeilijoita päätti toteuttaa omavaraisunelmansa elämällä intiaanien ja muiden alkuperäisasukkaiden tapaan yhteisössä, sopusoinnussa luonnon kanssa. Ilman omistamisen, rahan, uskonnon, länsimaisten terveyspalvelujen ja tavanomaisena käsitetyn perhe-elämän kahleita. Siis  täydellisessä harmoniassa luonnon ja toistensa kanssa.

Tästä Helsingin yliopiston tukemasta ja alunperin seitsemän vuotta kestäväksi aiotusta kokeilusta tuli kaikkien onneksi vain reilun vuoden mittainen. Kittiläläisten tukijoiden mailla tapahtuneesta selviytymistaistelusta jäi raportoitavaksi jotain aivan muuta kuin odotettiin. Satoa tuottamattomat palstat, hatarat ja lahjoituksena saaduilla vaatteilla tilkityt tiipiin tapaiset, kylmissään ja nälissään luomuviljelijätukijoidensa ruoka-avusta täysin riippuvaiset "intiaanit",  koko projektin ajan kateissa ollut ja hotelleissa asuva suuri johtaja "Guru "ja piloille myllerretty ja paskaiseen kuntoon paikallisten siivottavaksi jätetty pilalle raiskattu metsäpalsta eivät täyttäneet tieteellisen tutkimuksen kriteerejä
Kittilän ns.luonnonmukaista omavaraistaloutta harjoittaneet elämäntapaintiaanit saivat onneksi luomuviljelijätukijoiltaan jatkuvaa ruoka-apua ja vaaatteita tiipiin tilkkeiksi ja pääsivät aika ajoin keikoille ja lämpimiin sisätiloihin.

Tämä tieteellinen  tutkimus oli todella suureksi häpeäksi aidoille intiaaneille ja luonnon kanssa oikeasti sopusoinnussa eläneille ja yhä eläville alkuperäisasukkaille ja muille mahdollisimman suureen omavaraisuuteen pyrkiville yhteisöille sekä huijatuiksi tulleille hankkeen tukijoille. Omavaraisuusaste  Pohjois- Kalotin suuressa intiaanihuijauksessa oli puhdas nolla, tai jopa miinusmerkkinen kun mukaan lasketaan hankkeen jälkihoitoon uponnut energia ja vilpittömästi mukaan lähteneille tukiverkostolaisille aiheutuneet taloudelliset menetykset, mielipaha ja nolous.
Lisää elämäntapaintiaaneista läheltä seuranneen tukihenkilön kertomana tästä
-lauri-
Pohjoisen permapuutarhan kasvukautta 2012 kuvina


Gulløy, pohjoisiin oloihin soveltuva perunalajike. Satoa tuli elokuun alusta lähtien. Gulløy on Norjan lipeäkalan ystävien suosittelema  lipeäkalan virallinen lisukeperuna

Basilikat poseeraa. Kesäkuun lopusta joulukuun alkuun saatoimme nauttia omista tuoreista luomubasilikoista.

Punajuurta, kaaleja, porkkanaa ja tilliä myös tuulensuojana toimivan perunapellon keskellä. Pieniä palstoja  edullisille paikoille ripoteltuna  ja kaksi suurempaa perunapeltoa, kaksi kasvihuonetta ja basilikat sisällä, siinä ensi kesän viljelyidea. Kokonaisviljelyala on kolme aaria.
Permapuutarhan ensimmäinen kukkakaali heinäkuun lopussa on tosiasia.


søndag 20. januar 2013

Morgenstjernen paluu

Stø 21.tammikuuta 2013 kello  04:05. Olimme Langeneseggalla. Vedimme yhden apajan. Saimme 700 kiloa turskaa ja seitiä. Yltyvä myrsky pakoitti meidät palaamaan Støhön kesken reissun.

Morgenstjerne-niminen blogi on sekin  palannut. Pienen tauon jälkeen tein päätöksen jatkaa kolme vuotta sitten aloittamaani nuottakalastajan tarinaa. Minulla tuli ikävä ruudulla näkyviä tunnelmiani ja ikävä bloggaajaystäviäni sekä lukijoitani. Ikävä sitä maailmaa, josta  puoli vuotta olin kokonaan poissa. Sen luonnolliselta tuntuvan maksimiajan. Morgenstjerne on tuttu, lähes sama kuin ennen taukoa. Teemat pysyvät entisinä. Kerron turskasta ja sen pyynnistä, valaista sekä Vesterålenin muusta luonnosta. Islanti ei ole kadonnut minnekään, vaikka haaveeni sinne muutosta mureni ristisiteen ja polvikierukan mukana. Päivitykset elämästä arktisessa, joskin ilmaston lämpenemisen seurauksena koko ajan leutonevassa  Støn monikulttuurisessa kalastajakylässä, ovat nekin postauksien arvoisia
Uutta on keskittyminen viime kasvukaudella unestaan heränneen arktisen  permapuutarha tiiviiseen seuraamiseen.

Siihen, mitä kaikkea mielenkiintoista ja  hauskaa ja  joskus vähemmän hauskaa toipumislomani aikana on tapahtunut, palaan silloin, kun se liittyy aiheeseen tai sattuu tulemaan mieleen.

Lyhyt kertaus heinä- tammikuuhun.
Kaksi maatilan ympäristön riekkopesuetta sai yhteensä 21 poikasta. Ne muodostivat loppukesästä ison  yhteisparven, säilyivat kaikki hengissä syksyyn. Viimeksi koko parvi näyttäytyi lokakuun alussa vähän ennen vuorille muuttoaan. Haahkojen pesintä onnistui, pääsin todistamaan yhden naaraan haudontaa ja onnekkaasti myös vastakuoriutuneen  poikueen matkaa mereen.

Permapuutarhaviljely onnistui kylmästä kesästä huolimatta kohtuullisesti. Satoa tuli sen verran, että olemme omavaraisia perunan sipuleiden ja  monien mausteiden suhteen. Uutta viljelyalaa tuli raivattua. Ensi kesänä viljelyssä on yli kolme aaria.

Toipumislomaa ja kuntoutusta kesti vuoden loppuun, vuorille kapusin omalääkärini ja fysioterapeuttini ohjeita uhmaten lokakuussa. Marraskuussa palasin entiseen työhöni Morgenstjernen nuottakalastajana, ensin osa-aikaisella sairaslomalla ollen ja vuoden alusta täysipäiväisenä.

Sienivuosi oli surkea. Sitä voisi kutsua Norjassa oloaikani heikoimmaksi. Onneksi on vanhoja  kuivattuja suppilovahveroita varastoituna. Aivan loppusyksystä ilmaantuneet vaaleat orakkaat takasivat kastiketarpeet muutamaksi kerraksi.

Elokuun loppupuolella osallistuimme Støssä ja Nyksundissa järjestettyihin kertojapäiviin.

Syksyllä rekisteröimme valaiden havainnointiin ja suojeluun keskittyvän uhdistyksen North Atlantic Societyn.

Myöhäissyksyn ajaksi maatilamme sai uuden perheenjäsenen. Helmi Helmipöllöksi ristimämme hiiripöllön. Siipirikkoinen perheenjäsenemme toipui hoidossamme sen verran hyvään kuntoon, että läksi tilavasta huoneistostaan ja broilerinrintafileiden ääreltä omin lupinensa kotimetsiinsä  Klohon. Halusi näyttää, että osaa lentää. Helmin tunnelmia voi seurata  fb -sivuilla

Muutakin on tapahtunut, mutta se jääköön myöhempään ajankohtaan. Yksityiselämääni ja läheisiäni tuon blogissa esille samalla varovaisuudella kuin aiemminkin. Morgenstjerne kun on nuottakalastajan  tunnelmia ja ajatuksia silleen yleisellä tasolla.

Kuvia ja kommentteja sekalaisessa järjestyksessä

Mereen totuttautumista  sairaslomalla. Lottas Fangstin miehistö seuraa Arne -Kristian Hanssenin siimannostoa . Kuva: Heikki Kurkela

"Relaxing time on the sea." Sairaslomani jäkeinen ensimmäinen merireissuni Morgenstjernella.

Kauan kaipaamani vaellus Sørkulen vuorelle lokakuussa (vastoin lääkärin määräyksiä ) Polvi kesti yllättävän hyvin.

Støssä ja Nyksundissa järjestetyille kertojapäiville saimme ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa suomalaista väriä. Silene Lehto Støn koukutuskeskukseen  rakentamallamme kalastusaiheisella esiintymislavalla.

Elokuussa  osoittautui, että merikotka saattaa joskus luulla olevansa nimensä mukaisesti merilintu.Tämän löysimme uimasta ja pelastimme ollessamme  vieraiden kanssa pyydystämässä ruijanpallaksia. Kuivattelun ja ruokkimisen jälkeen päästimme  vanhan naaraan vapauteen Tapauksesta lisää  Arctic Whale Toursin fb sivuilla  

Siipirikko hiiripöllo , Helmi Helmipöllöksi ristimämme, asui meillä. Söi ja vahvistui. Siipi tervehtyi ja Helmi karkasi yksiöstään. Lensi  vauhdilla  pois kun avasin oven. Osoitti olevansa valmis vapauteen. Siipensä kunnossa. Kuva: Tea-Mari Brax

Arktisen permapuutarhan historian ensimmäinen vihannesnäyttely maatilan keittiönpöydälla. Yhteensä satoa saatiin yli kahdestakymmenestä eri lajista. Perunan ja sipulien sekä yrttien suhteen saavutimme omavaraisuuden.

Toivotan vanhat ja uudet lukijat tauon jälkeen tervetulleeksi Morgenstjernen kyytiin.
-lauri-