KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

mandag 22. august 2016

Kun valaat rantautuivat

"I'm Hitnes, an italian muralist."
Roomalainen muralisti, street artist, katutaiteilija ja suurien pintojen maalaaja nimeltään Nico, Niko tai Hitnes kirjoitti minulle. Hän oli saanut ystävänsä kautta tietää valassafaristamme. Hitnes halusi toteuttaa projektinsa Balena juuri meidän kalastajakylässä.
Taiteilija, jonka oikeaa nimeä en tiedä, enkä haluakaan, tuli  talkoisiin valassafarilaivallemme.
Tutustui kolmen viikon ajan valaiden maailmaan  ja siirsi suuret merinisäkkäät  ja meren tunnelmat kalastajakylän seinille. Sekä luvan kanssa että luvatta.
Mielestäni Balena onnistui erinomaisesti. Valassafaritoimistomme julkisivu, kalatehtaan öljysäiliö, vanhan verkkovajan kivijalka ja leirintäalueen vieressä oleva harmaantunut entinen kalatehdas saivat jokainen omansa. 
Hitnes palasi Roomaan, asuu siellä jossakin. Aikoo tulla takaisin.
Kalastajakylään jäivät tuotoksensa. Valaat, linnut hylkeet ja kalat. Sekä kannanotto valaanpyyntiin.

             Keskustelu laillisesta ja laittomasta virisi.

Millä oikeudella  ja kenen luvalla rumasta tehtiin kaunista. Vai  tehtiinkö entistä rumempaa. Tuhottiinko arvokkaasti harmaantuva kalanvastaanotto töherryksillä kuten rakennuksen kiukkuinen omistaja minulle valitti.
Emme me täällä Langöyan perimmäisessä sopukassa Stön pienessä kalastajakylässä tarvitse kaikenmaailman Hitnesejä. Vai tarvitsemmeko.
                      -lauri-




mandag 1. august 2016

Lunnit

Mitähän minun kannattaisi kertoa lunneista ?

Lunnilla on hampaat , tai ei ne hampaita ole vaan sellaiset piikit joihin se voi varastoida pyydystämänsä tuulenkalat yksi kerrallaan. Lunnilla on värikäs nokka, mitä suurempi sitä vanhempi lintu.
Lunni on huono lentäjä , mutta loistava sukeltaja. Se voi sukeltaa jopa 40 metrin syvyyteen.
Lentoon lähtiessään lunni juoksee vedenpintaa vastatuuleen ja pomppaa aallonharjalta ilmaan.

Aina lentoonlähtö ei onnistu. Silloin lunni katsoo parhaimmaksi sukeltaa.

Lunnit saapuvat jostakin huhtikuussa ja lähtevät elokuun puolenvälin paikkeilla jonnekin. Sano vaikka, että 500 merimailia länteen, tutkijatkaan eivät tarkkaan tiedä minne.
Lunnin koti on metrin syvyinen luola.
Jos saaliskalaa, eli meidän tapauksessa pikkutuulenkalaa, on vähän Andan saaren läheisyydessä lunnit eivät muni. Jos kalaa on paljon ne munivat yhden tai kaksi munaa.
Enempää ei kerkeä kertomaan kun on niitä muitakin lintuja kuten riskilöitä, etelänkiisloja, ruokkeja, pikkukajavia, suulia, karimetsoja ja kaikenlaisia lokkeja.
Merikotka istuu usein jonkun jonkun lunnin kotiluolan yläpuolella ja nappaa  poikasilleen ruokaa tuovan emon. Suuri tragedia lunniperheelle, mutta kunnon ateria laiskalle merikotkalle.

Saanko jättää laiskan pois.
                                              -lauri-