Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

torsdag 23. april 2015

Elämyksen tuotteistamisen ongelma

Kaakkuri kerkesi tulla ja harakkapariskunta aloittaa pesänrakentamisen pihapihlajaamme ilman ainuttakaan twiittiä. Olen kyllä twitterissä ,mutta liian harvoin. Sitäpaitsi seuraajia on niin vähän ja twiittejä epäsäännöllisesti, että havaintoni poikkeuksetta jäävät vaille huomiota, muutaman satunnaisen ihmeteltäväksi.
Instagram olisi facebookin lisäksi hieno. Saisin kuvattua villin luonnon pienet ja suuret ihmeet ja  laittaa ne muiden ihailtavaksi reaaliajassa. Harakan pesän edistyminen saisi suuren suosion. Varsinkin samaan kuvaan napatun kevätpukuisen riekon kera. Taustalle vuono sekä vuoret. Viitteenä hästäg harakka.
Matkapuhelimeni on vanha. Sillä ei voi kuvata. Pitäisi ostaa uusi ja opetella sen käyttö. Perehtyä instagramiin. Markkinoida itseni ja huimat luontoelämykseni. Saada alkuun muutama omaperäinen, autenttisen, jopa taiteellisen tuheroinen, mutta korkelaatuinen kuvagalleria. Kuvien olisi oltava väri-ilmeeltään onnistuneesti sijoitettuja.  Sisältöä olisi tuotettava tasaisesti. Vähintään viikoittain, mielellään päivittäin. Luonto on ihan nurkan takana tai kaukana ja myy, mutta se on tuotteistettava ja sitä on oltava koko ajan tarjolla. Ihmiset haluavat varmuuden. Unohtavat nopeasti jos eivät jatkuvuutta saa. Elämystenvälittäjän vastuu  on valtava. Hänen on oltava  valmiudessa koko ajan. Nettiyhteyksien toimittava. Myös luonnossa ja varsinkin siellä.
Blogini Morgenstjerna on jälkeenjäänyt ja hieman sekava kun pitäisi olla dynaaminen ja loistelias. En ole pysynyt kehityksen mukana. Kuvat ovat liian pieniä, palstat kapeita. Sivupalkin  ajankohtaiset tietoruudut päivittämättä. Postaukset tulevat liian harvoin. Alkuvuosien tahti on hyytynyt. Muutamat uudistautumiskokeilut jumiutuneet.  Agendani on sumea. Näkyvyyteni heikko. Aktiiivisa seuraajia on vain viisikymmentä, suurimman osan olen tavannut. Lukijoita parhaimmillaan tuhat. 
Entäs jos lähtisin tulosjohtamis- ja markkinointipohjalta. Opiskelisin ja kouluttautuisin. Perehtyisin sisällöntuottamiseen. Hommaisin kunnon kameran, ipadin, monikäyttömatkapuhelimen ja muun tarvittavan. Uudistuisin, verkostoituisin ja menestyisin. Opiskelisin some-etiketin. Välittäisin luonnon lukijakunnalleni. Silleen ammattimaisesti ja myyvänä pakettina. Ihan aluksi olisi tehtävä nelikenttäanalyysi, että tietäisin miten.
Reppuni on sota-ajan peruja, vaelluskenkäni kuluneet, vaatteeni kirpputorilta. Missään ei ole ainuttakaan läpäisevää, mutta vedenpitävää kalvoa. Sykkeeni ei dokumentoidu, eikä kulkemani reitti. Tuotemerkkejä ei näy. Gps ahdistaa toisin kuin kartta ja kompassi. En harrasta mitään vaarallista tai henkeäsalpaavaa. Perhovavapaa minulla ei ole, en ymmärrä c&r kalastuksen päälle. Syön saaliini. Minulla on halpa virveli ja mato-onki. Kuinka  ottaa ihmisiä kiinnostava ja sponsoreita houkutteleva selfie näillä resursseilla. Kuinka voisin päästä lehtien kanteen. Kuinka voisin esimerkilläni  villitä luontoihmisä kuluttamaan entistä enemmän , ostamaan uusinta ja parasta, Vuosittain. Sellaista joiden ostamisesta tulee hyvä omatunto, meneehän prosentit luonnon hyväksi.  
Jospa jatkaisin entiseen tapaan. Unohtaisin elämystarjonnan ja keskittyisin olemaan vaatimaton osanen minua suurempaa. Huomiota hinkumatta . Vanhaan reppuuni ja käyttäkelpoisiin varusteisiini tyytyen. Sponsoreita hakematta. Elämääni markkinoimatta. Vain muutamille jakaen.
-lauri-