Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

onsdag 30. juni 2010

MIEKKAVALAITA NÄKYVISSÄ

Paluumatkalla ollessamme vielä valassyvänteen sen Bleik Canyonin päällä tajusimme miksi kaskelotteja ei paljon näkynyt.
Eteemme ilmaantui jostain alun toistakymmentä sillinmetsästyksessä olevaa miekkavalasta .

Miekkavalaat olivat tosi rauhallisia ja pääsimme niitä hyvin tarkkailemaan lähietäisyydeltä. Vuosi vuodelta yhä yleisemmäksi tullut kesävieras viihtyy vesillämme . Ehkäpä tulevaisuudessa ympärivuotisesti. Olis siistiä olla mukana tekemässä kaamosajan miekkavalasretkiä Støstä käsin.


Vierailevana tähtenä safariretkellä oli kuvassa isäntänsä sylissä tuulta haisteleva tsekkiläinen Tessu.

Salongin seinän ruudulta sisällä olijat voivat seurata Arctic Whale 1 etenemistä , ett koska sitä oikein ollaan siellä valaskanjonissa. Aiemmin nähdyt valaat on merkitty karttaan ja ne paikat me tarkistamme aina ekaks.

Ja vi elsker ja Norjan lippu.

Paluumatkalla pilvet rakoilivat ovelasti. Andøyn saari antoi vaikutelman kuuluisan norjalaisen taidemalarin Kittelsenin teoksesta Soria Moria.

Pilvipeite oheni koko ajan ja uhkaava siniharmaa muuttui iloisemmaksi. Myös tuuli asettui.


Stø torstai 1.heinäkuuta.Pohjoistuulta 6 metriä sekunnisssa. Puolipilvistä. Ola Brun merellä muut ovat lopettaneet kalastuksen. Me saimme eilisen ja toissapäivän pitkän session aikana yhteensä lähes 7 tonnia kalaa, suurin osa koljaa. Tänään me kipparin kanssa puhdistamme laivan ja sitten alkaakin mun kesäloma jatkuen aina elokuun 2. saakka. Ei kyllä voiskaan kaikenmaailman seitit, koljat ja turskat (v)vk.
Safarikausi on täydessä vauhdissa ja eilen pääsin taas oppaaksi. Me olimme tosi taitavia ja myös onnekkaita kun pääsimme Arctic Whale 1 kannelta ihailemaan miekkavalassuurperhettä lähietäisyydeltä. Melkein silmille tulivat.
On ne vaan niin hienoja että...

søndag 27. juni 2010

Aallonmurtajalla.

Aallonmurtajan fysiologiaa I

Aallonmurtajan fysiologiaa II

Lokki ja merisiili

Harmaalokki on syönyt taskurapuja.

..ja merisiilejä.

Aallonmurtajan niitty heilimöi.

Valaat.






Morgenstjerne, maanantai 28.kesäkuuta. Etelätuulta 8m/sekunnissa. Lämpötila alle 10.
kalastusalukset ovat pysyneet maissa, ainoastaan Arctic Whale 1 on ollut liikkeellä viime päivinä. Perjantain safarilla näkivät miekkavalaita kaskelottien lisäksi.

Eilen tuli harrastettua lenkkeilyä oikein tosissaan. Kävelin mulle tutuilla poluilla, eli aallonmurtajalla monta tuntia ilman mitään päämäärää. Selvittelin kovasti ajatuksiani ja joskus niin kovin outoa mieltäni.

Koko kesäkuu on ollut tosi hektinen. Valassafarielämäni, niiden kauan odottamieni juttujen rinnalla, kun on ollut vedettävänä tämä minun perusbisnes:sinipallaksen pyynti ja koljan kierrenuottakalastus. Ja kun on tapahtunut niin paljon. Varsinkin viime päivinä .

Norjan juhannusaatto 23. tuli vietettyä töissä, paitsi ihan loppuilta. Silloin safarilaivan siivoamisen jälkeen kävimme kylätalolla nauttimassa perinteisen rømmepuuron. Se rømme on smetanan ja creme fraichen välimuoto, tai jotain sinne päin. Juhannuspäivän sitt vietinkin merellä oikein aurinkoisessa säässä hydrofonin ja kaskelottien , meidän jengin sekä 55 safarilaisen kanssa.

Suomen juhannusaattona, perjantaina olimme ajelulla Andøyan vehreällä saarella mun pomolle kovin tutuissa maisemissa. Tutustuimme meillekin kapteeniksi tulevan Helgen vieraana niitten valassafariin ja Andenesin kalastajakylään. Merellä emme kauan viipyneet. Valasretki katamaraani Maan dolphinin kyydissä kesti ainoastaan kaksi tuntia. Siinä ajassa ehdimme kuitenkin nähdä miekkavalaita kaskelottien lisäksi. Hieman toisenlaista touhua täytyy sanoa.

Andenesin safarilla on etuna paljon lyhyempi matka valaitten luo. Toisaalta siellä ei ole sellaista aarretta kuin meidän Anda, joten hylkeet ja merilinnut jäävät suurelta osin näkemättä.
Andenes itse on oikein kaunis , jotenkin pikkukaupunkimainen kalastajakylä. aallonmurtajat ja satama ovat tosi vaikuttavia. Ja voin vakuuttaa,että kylä soveltuu oikein hyvin myös perinteisen suomalaisen juhannuksen viettoon, ihan sellaisin perinteisin menoin :)

Juhannuspäivän vietin Støssä.
Koleassa tuulessa ja sateessa meillä oli Arctic Whale 1 kunniaksi järjestetty avajaispäivän juhla. Vaikka merelle ei kovan tuulen vuoksi just silloin ollut asiaa, saivat yllättävän monet säätä uhmanneet tutustua hydrofoniin, laivoihimme sekä esillä olleisiin valaanluihin. Ravintoketjun merkitys tuli selvitettyä ja kahviomme antimista, mm oikein maukkaasta kalakeitosta nautittua.
Safarilaisten grillijuhlissa silloin illemmalla, siellä leirintäalueen kodassa , saimme savun hälvettyä ( Tulen tekeminen kotaan matalapaineen ja sateen painaessa päälle , ei ole yksinkertaista puuhaa) nauttia grillimestareitten saavutuksia ja virvokkeita ja kauheen tärkeinä selostaa.... työasioita, huh huh huh.
Taisi se keskustelu jossain välissä joiltakin karata ihan napajäätiköihin ja niitten sulamiseen ja jokaisen ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tämän sulamisen estämiseksi, saakka :)
Minua tosin kiinnostivat lähinnä ne grillituotteet, palanpainikkeet ja muut kevyemmät teemat.
Kun ei aina jaksa synkistellä, tai siis ei oikeestaan koskaan.
-lauri-

Sannan Blogi

Siimapönttöja valmiina pyyntiin.


Kalaa nousemassa pintaan siimassa. Vesi todella on niin kirkasta, että valkoiset vatsat erottaa jo melko syvältä.



Pyhä kampela, eli ruijanpallas jättää viiltävät jäähyväiset sisälmyksilleen. Taustalla turska.


Kolja odottaa suolistukseen pääsyä.


Lokkien juhlaa. Suuri sisälmyskasa on kuuminta hottia lokkien seurapiireissä.




Lauri ja keila katsovat kameraan ja hymy karehtii kumpaisenkin suunpielillä. Ahti (tai sen norjalainen vastine) oli tänään antelias.




Siimakalastusta


Pitkäsiimakalastus on minulle varsin vierasta puuhaa, Suomessahan sitä ei juurikaan harjoiteta, siksi olikin hienoa päästä tutustumaan siihen tarkemmin.

Olin siis mukana kun Lottas Fangst kävi nostamassa siimat saalineen ylös ja laskemassa uudet mereen. Siimojen syötityshän minulle oli jo tuttua puuhaa, ja pyynnin periaatekin oli suunnilleen selvillä, mutta käytäntö on aina teoriaa valaisevampaa.

Matkasimme merelle upeiden maisemien saattelemana (onko Norjassa edes maisemia, jotka eivät olisi upeita?) ja minä kuikuilin koko matkan lunneja, jotka ovat suosikkejani lintujen lahkosta, enkä niitä ollut vielä päässyt näkemään.

Siimojen luokse päästyämme alkoikin todellinen työ, kun siimannostaja alkoi hurista ja kalaa nousta. Lähes jokaisessa koukussa killui suuri kolja tai pallas ja miehillä riitti puuhaa niiden nostossa ja suolistuksessa. Ympärillämme pyöri toki valtaisa määrä ahnaita lokkeja, jotka saivat juhla-aterian kalojen sisälmyksistä.

Kyllä kävi kaikki nopeasti ja vankalla taidolla, kalakin pääsi eroon suolistaan ja jäihin alle minuuttiin. Kuulemma tuli suuri koljasaalis, ja se on hyvä asia se. Minä ainakin nautin merellä olosta ja oli hauska kun näki aivan uusia kalalajeja, joihin ei ole Suomessa ole törmännyt.

Oli keilaa ja koljaa ja pallasta ja molvaa ja rapuja ja meritähtiä, sekä tietenkin muutama turska. Ehkä seuraavaksi pääsen itse veitsen varteen ja opin ammattimaisen suolistuksen salat.

-sanna-


onsdag 23. juni 2010

Kaikki on hyvin , sitten kun opin käyttämään hydrofonia

Kaapelin päässä oleva hydrofonin mikrofoni sijoitetaan veden alle siten , että mikrofoni tai kaapeli ei ole kosketuksissa laivan runkoon. Myös potkurit pysäytetään häiriöäänien estämiseksi.


Kun ensimmäiset valaat olivat käyneet pinnalla ja jälleen sukeltaneet tarjottiin safarilaisille mahdollisuus kuunnella klikkauksia juuri hetki sitten pinnalla näkemistään valaista.


Camilla havainnollistaa ja opastaa halukkaita kuuntelemaan.

Valassafarimme portugalilainen opas meribiologi Sofia kuuntelee kaskelottia.


Morgenstjerne 23.6. Juhannusaatto Norjan kalenterin mukaan. Etelätuuli tyyntymässä 7 m/s. Kylmää , ainoastaan 8 astetta. Vaikka kovan tuulen jakso on päättymässä , ei yksikään Støn laivoista päässyt virtauksien takia kalastamaan . Me kuitenkin uhmasimme aaltoja ja teimme onnistuneen valasretken.

Tänään mun suuri toiveeni päästä joskus käyttämään hydrofonia alkoi tuntua realistiselta.
En minä vielä saanut tätä ihmeellistä laitetta omatoimisesti kokeilla, mutta näin kuitenkin ihan läheltä miten se toimii. Minulla kun oli siinä kaskelottien äänten kuunteluprosessissa niin kovin tärkeä apulaisen virka. Sain heittää mikrofonin kaapeleineen mereen ja katsoa, ettei se kosketa laivan runkoon. Camilla sitten kuunteli ja myös kuuli valaat sekä antoi vieraittemmekin kuunnella.

Hydrofoni on siis se herkkä laite, jolla kuunnellaan vedenalaisia ääniä. Meidän tapauksessa kaskelottien klikkauksia. Ruokaa etsiessään ja sukellusreittiä luodatessaan kaskelotti lähettää voimakkaita ääniä. Klikkauksia. Hydrofonin avulla nämä äänet voidaan kuulla jopa 2 kilometrin etäisyydeltä. Olen kyllä tiennyt laitteesta ja Andenesin safarilaivoissa sellaiset on asennettuna. Mutta meillä Støssä hydrofoni on tähän saakka ollut tuntematon. Olemme tyytyneet näköhavaintoihin.
Hydrofonin avulla saamme ihan eri meiningin valaitten etsintään. Kun aiemmin olemme joutuneet olemaan epävarmuudessa ja odottamaan kaskelottien pintaan nousua, joskus turhaan, saamme nyt varmuuden muutamassa minuutissa. Jos klikkauksia ei kuulu turha on sille alueelle jäädä.

Tämä meidän uusi tuttavuus hydrofoni on pomon oma kannettava, sellainen yksinkertaisempi versio ja onneksi myös firman käytössä. Monta kertaa olen miettinyt tuota kiehtovaa laitetta ja tänään iltapäivällä sain sen tarpeellisen havainto-opetuksen. Siitä kuinka hydrofonin avulla saamme valasretkestä paljon enemmän. Oikeen kunnon draaman. Kun jokainen retkeläinen pääsee paitsi näkemään niin myös kuulemaan näitä suuria ystäviämme.
Huomenna minä saan ihan itsenäisesti tuota laitetta käyttää. Ja valassafarilaiset sen saloihin johdattaa. Vähänkös tuntuu hienolta. Ihan on sellainen tutkijan fiilis.
-lauri-

mandag 21. juni 2010

Minun aakkoset, minua miellyttävät sanat

Yläkuvassa Leila ja Ruijanpallas. Aakkosteni H,L

Alakuvassa Camilla kuvaa. Aakkosteni C,G,Z,Q


Andan majakkasaari. Aakkosteni A


Minäkin haluun tehdä aakkoset kun muillakin on. Aakkosteni kolme pääteemaa ovat työni, kesätyöni ja Islanti. Minua lähellä olevat asiat, Nære ting.

A - Andan majakkasaari. Siellä pesii 18500 paria lunneja luolissaan.

B - Bleik Canyon, Bleiksdypet. Kaskelottien ja jättiläismustekalojen esiintymisalue 20 merimailia Støstä luoteeseen.

C - Camilla , biologi, minun valassafaripomo, valasopas ja ystävä, aivan loistava valokuvaaja.

D - Daniel, Kollegani Myrestä Røstadjenta nimisen snurrevadlaivan kalastaja.

E - Erik. Poikani ja kalastaja Morgenstjerna laivalla.

F - Fisker. Ammattinimikkeeni norjaksi.

G - Guide. Ammattinimikkeeni heinäkuussa norjaksi.

H - Hellefisk, Ruijanpallas norjan kirjakielellä, meilläpäin kutsutaan nimellä kveite.

I - Isa, Kolja islanniksi. Kaikenlaisia koljatuotteita löytyy islantilaisista marketeista, toisin kuin
täällä Norjassa.

J - Jökull, Jäätikkö islanniksi. Esim Eyjafjallajökull.

K - Krykkje. Pikkukajava eli kolmivarvaslokki norjaksi, niitä pesii 1000 paria Andan saarella,
vajaa 50 Støssä.

L - Linefiske, Siimakalastus norjaksi. Stø on Norjan tärkeimpiä siimakalastuskyliä.

M - Miekkavalas, Näimme yhden uroksen minun tämän vuoden ekalla valassafarilla.

N - Nise, Pyöriäinen norjaksi. Pienin hammasvalaista, on siis valas ei delfiini.

O- Orca. Orka Miekkavalas monilla kielillä. Englanniksi Killer Whale, hurja nimi ei vastaa
täällä asustavia miekkavalasperheitä. Ne kun syövät suurelta osin pelkästään silliä.

P- Pullonokkavalas, Kuollut pullonokkavalas ajautui rantaan. Sitä me tutkittiin, siitä
näytteitä otettiin. Karel tekee luista taidetta.

Q - Queen of the whales. Mun pomo väitti toissapäivän valassafarilla olevansa sellainen.
Se kun on ollu mukana yli 500 safarilla. Pikkuisen oon kateellinen. Mulla kun on takana
vasta jotain sata. Mutta minäpä oon nähny ryhävalaan :)

R- Riskilä, Ruokki. Molemmat kauniit merilinnut pesivät Andan saarella. Ruokilla on paksu
nokka . Riskilällä valkee läikkä siivessä, muuten se on musta.

S- Suula, Minun mielestä tyylikkäiin merilinnuista, ainakin lennossa. Kalastaa
syöksysukeltamalla jopa 40 metrin korkeudelta silliparveen. Vähän ennen vedenpintaa vetää
siivet suppuun ,niin, että muistuttaa valkoista nuolta mennessään 90 km tuntinopeudella
pinnan alle.

T- Turska, Kaiken perusta, ilman turskaa ei Støtä , ei siimakalastusta, ei valasafaria, eikä tätä
mun blogia.

U - Urridi, Taimen islanniksi. Islannissa sijaitsee aivan mahtavia taimenjokia. Siitä on
osoituksena se, että jopa minä , joka en niin paljon urheilukalastuksesta piittaa, olin siellä
asuessani hyvin usein kalassa. Joskus tuli saalista.

V - Valkoposkihanhi, Keväinen vieras, lannoittaa maatilan pellot, tulee ihan ikkunan alle
viinimarjapensaitten suojaan kuopimaan. Villi luonto puutarhassani, jee

X - X-large, Minun Arctic Whale Tours opashuppari on tätä kokoa, samoin kuin lempi
t-paitani lunnit ja Che Guevara. Kumpaakin käytän safarilla, toista ainoastaan hupparin
alla piilossa.

Y - Yrjö, Miehen nimi ja kansanomainen nimitys herkempien ihmisten elimistön tavasta
reagoida laivan liikkeisiin. Silloin on safarioppailla töitä. Myös muut asiat voivat sellaisen
tilan aikaansaada.

Z - Zoomata, Tämän toimenpiteen avulla kaukanakin olevat linnut tulevat lähelle. Minäkin
saan kamerallani pienen mustan pisteen hieman suuremmaksi mustaksi pisteeksi.

Å - Å, paikkakunta Lofoottien eteläosissa.Kaikkien non siellä käytävä vaikka en aina ymmärrä
miksi. Matkakohteeksi voisi valita vaikkapa paljon pidempiä nimiä täältä meitä lähempää,
kuten Bø, Klo, Stø. Suomessa hyvä matkakohde on Ii.


Æ - Ærfugl, Haahka norjaksi. Andalla asustaa muutamia yksilöitä. Støn satama-altaassa
puolenkymmentä. Talvella viitisenkymmentä.

Ä
- Äärirajoilla. Kaskelotin elimistö kun se sukeltaa. Bleikin kanjonissa kaskelotti saattaa
sukeltaa jopa kilometrin syvyyteen ja olla pinnan alla tunnin. Joskus pintaan nousseista
kaskeloteista näkee selvästi, kuinka tiukkaa teki.

Ø - Ørn. Kotka norjaksi. Meillä pesii kaksi kotkaa, maakotka ja merikotka. Merikotka on
Andan saarella vakiovieras. Syö lunneja.

Ö - Öljy. Öljyä löytyy just sieltä, mistä sitä ei tarvitsis löytyä. Kalamatalikkojemme alta. En
pelkää öljyonnettomuuksia, vaikka nekin ovat mahdollisia , niinkuin olemme huomanneet.
Suurempi uhka on öljylähteissä olevan kaasun hyödyntäminen. Tämä kaasu kun on ravintoa
bakteereille.
Ei kaasua , ei bakteereja, ei pikkueläimiä, niinhän sen pitäis mennä. Mutta
miten tyhmä kalastaja muka pystyis selittämään tän homman sille viisaalle
öljyinsinöörille, se mitään kuitenkaan koskaan ees halua tajuta.

søndag 20. juni 2010

LINTUKIRJA:Lunni. Puffin (Fratercula arctica)

Lunnit pesivät Andan Majakkasaarella luolissa. Yhteensä 18500 paria. Hyvinä tuulenkalavuosina ja varsinkin silloin kun pikkutuulenkala viihtyy saaren lähivesillä naaras munii jopa kaksi munaa. Jos tuulenkala on poissa, lunni jättää munimatta.
Lunni on huono lentäjä ja hyvä sukeltaja. Sen lento on vaivalloista ja lentoonlähtö sujuu parhaiten aallon harjalta vastatuuleen hypäten.
Islannissa savustettu lunni kuuluu ruokaperinteeseen. Myös Norjassa lunneja on syöty. Lunnin munien ja pesässä olevien poikasten hakuun on vuosisatojen kuluessa jalostettu oma koirarotu.Norjalainen lunnikoira, joka nyjkyään palvelee harvalukuista omistajajoukkoa lempeänä seurakoirana.
Kuva:Camilla
-lauri-

LINTUKIRJA: Merikotka. White-tailed eagle (Haliaeetus albicilla)

Merikotka (Haliaeetus albicilla) valmistautumassa pomppaamaan . Eilisellä lintu- ja hyljesafarilla näimme useita merikotkia. Se ei ollut mikään itsestäänselvyys, olivathan NINA:n ( Norsk institut for naturforskning =luonnontutkimuslaitos) tutkijat saarella lunnin ja muitten lintujen kannankartoitustöissä. Kotkat ovat silloin arempia ja joskus myös kokonaan poissa.
Näimme useita hienoja vanhojen valkopyrstöisten merikotkien kaarteluja ja tämän nuorukaisen epäröinnin päättäneen pompun.
Uskalsi hypätä siivilleen ja mennä kallioon muotoutuneen ruohikkoisen rajan yli.
Kuva: Camilla
-lauri-

LINTUKIRJA: Karimetso.Shag (Phalacrocorax aristotelis)

Karimetso (Phalasrocorax aristotelis) on merimetsoa hieman pienempi.Andan kanta on 10 paria, läheisillä saarilla ja luodoilla pesii enemmän.
Lintu munii kallionjyrkänteille löyhästi kyhäämiinsä, lähinnä risukasaa muistuttaviin pesiinsä pieniä valkoisia munia. Lintu ei vaikuta kovin siistiltä, vaan pesästä jää hyvin paskainen vaikutelma. Myös munien alkuperäinen väri on joskus arvauksen varassa.
Karimetsoilla on varsin erikoislaatuinen tapa seisoa luodoilla tai reimarien nokassa siipiään lekutellen (kuva alla)
Syksyisin karimetsot parveutuvat ja liikkuvat suurin joukoin. Iltahämärissä luotojen ympärillä veneilevä voi silloin kokea ainutlaatuisen luonnonnäytelmän kun sadat mystiset karimetsot palaavat kalastusreissuiltaan luodolle lepäämään.
On kuin lepakoitten lentoa katselisi.
Kuva: Camilla
-lauri-

LINTUKIRJA: Riskilä. Black guillemot (Cepphus grylle)

Riskilä (Cepphus Grylle) on pienin Andan varsinaisista merilinnuista. Se pesii kallionkielekkeillä kuten etelänkiisla ja ruokkikin. Riskilän tunnistaa helposti mustasta höyhenpuvustaan ja huomiotaherättävän valkeasta siipiläikästään sekä kuvassakin hyvin näkyvistä kirkkaan oransseista jaloistaan.
Talvella nuoret riskilät ovat vaalen harmaan kirjavia.
Andan saarella pesii viime vuoden lintulaskennan mukaan noin 40 paria riskilöitä.
Kuva: Camilla
-lauri-

Minunkin täytyy saada kunnon kamera.

Minulla on kymmenen vuotta vanha surkee pokkari , kun kaikki mun uudemmat ja pikkuisen hienommat kamerat ovat joko särkyneet tai hävinneet. Vähän masentavaa katsella muitten hienoja vehkeitä. Minäkin haluaisin.

Alakuvassa Andan majakkasaari. Majakka rakennettiin 1931-33. Ja oli aikoinaan Norjan viimeinen miehitetyksi rakennettu majakka. Majakanvartija perheineen asui Andalla vuoteen 1984 saakka.

Anda valmiina vastaanottamaan selkenevän sään.

Lokkeja, resurssini huomioon ottaen, hyvinkin lähikuvassa.

Arctic Whale 1 vieraat voivat salongissa seurata reaaliajassa laivan liikkeitä ja päästä hieman perille navigoinnin hienouksista.

Retkillämme tarjottavan kalakeiton voi nauttia joko kannella tai sisätiloissa. Arctic Whale oli minulle positiivinen yllätys. Kyllä tykkään laivastamme.


Stø , valassafaritoimisto 20.06. Sää harmaa ja sateinen , tuuli pohjoisesta 8m/s. Saimme perjantaina 1800 kiloa koljaa. Siimalaivojen saaliit n. 100 kiloa per siima. Arto sai juksaamalla(automaattipilkki) parisataa kiloa seitiä. löysi hyvän paikan.

Loppuviikko on ollut tosi hektistä. Kalastusta , sekä ammatti ,että Arton kanssa, siimojen kunnostusta ja safariaskareita. Eilen pääsin eka kertaa laivamme Arctic Whale 1 mukana merelle. Kovan luoteistuulen takia emme menneet valaitten luo, sinne Bleikin kanjoniin, vaan teimme vaihtoehtoisen kolmen tunnin hylje- ja lintusafarin.
Hyvä että teimme. Kun just säästä ja pikkutuulenkalaparvista johtuen linnut olivat tosi kesyjä ja ihan Andan saaren tuntumassa. Saimme paljon hyviä ylilentoja ja pääsimme tutustumaan lunneihin , riskilöihin ja muihin siivekkäisiin lähietäisyydeltä.
Tuhannet joka suuntaan lentävät linnut olisivat antaneet vaikutelman suomalaisesta kesäillan idyllistä, satoine ympärillä pörräävine itikoineen.
Jos ei olis ollut sitä kylmää koilistuulta .. ja lämpötila olisi ollut edes hieman lähempänä suomalaisia lukemia.
Mutta ne linnut.. Ne nyt vaan on niin mahtavia ja luodolla sekä Andan saaren rantakivillä loikoilevat hylkeet kans. Harmi vaan, kun mulla ei oo kunnon kameraa. Siinä ei muu auta kuin kateellisena katsella toisten kuvaussessioita.
Joskus vielä minäkin. Silloin tulee yhtä hyviä kuvia kuin galleriassamme on esillä
-lauri-

onsdag 16. juni 2010

Lintukirjastani: Merikotka. (Haliaeetus albicilla). Tuokiokuvia ja tunnelmia

Merikotka on Andan majakkasaaren hallitsija. Se ei pesi itse saaressa, vaan kauempana mantereella sijaitsevilla kallionkielekkeillä.
Andan rooli on olla merikotkien ruoka -aitta. Lukuisat lunnit, kajavat ja muut merilinnut tarjoavat kovasti syötävää näille minun mielestä laiskistuneille merikotkille. Merikotkien menyy majakkasaarella muodostuu päaosin lunneista.
Andan lunnit kun sattuvat pesimään merikotkan kannalta sopivasti luolissa. Usein näemme merikotkien istuvan luolan suuaukon yläpuolella ja odottavan ulostulevaa tai sisään menevää lunnia. Kun lintuparka on sopivassa kohdassa merikotkan tarvitsee vain pudottautua terävät kynnet ojossa saaliinsa päälle, ja siirtyä sen jälkeen sivummalle aterioimaan.
Vanhojen valkopyrstöisten yksilöiden lisäksi myöhemmin kesällä Andalla voi tavata lukuisia vaeltelevia yksinäisten nuorten ja kodittomien nuorien parien muodostamia parvia. Sinkkuelämä ja myöhäinen perheenperustaminen kun ovat arkipäivää myös kovasti runsastuneitten merikotkien parissa.
-lauri-
Lisää kuvia Andan saarelta löytyy albumista.

tirsdag 15. juni 2010

Ammattiylpeys

Matkalla matalikolle.

Harmaalokit vapaakyytiläisinä.

Tiukka ote koljasta.

Bamse toivottaa Morgenstjernan tervetulleeksi satamaan.

Greet, Senja ja Odo. Ja tietysti Bamse Arctic Whale 1 paluuta odotellessa.

Bamsella on tärkeä tehtävä. Vastaanottaa safarilaiva ja sen mukana mereltä tuleva isäntänsä. Kuvassa myös safarilainen Odo köysineen.


Morgenstjerna 16.6. Lounaistuulta 8 metriä.pilvistä. Lämpötila 8 astetta. Eilen saimme 1800 kiloa koljaa koko yön ja viiden apajan kalastamisen jälkeen. Kolja oli tosi suurta. Se mikä saatiin. Siimaveneet saivat kohtalaisia saaliita, 100 kg per siima. Arto sai pallasssiimassaan yli 30 kiloisen ruijanpallaksen.

Kalastus on minusta pääsääntöisesti kivaa, samalla mun elämää eikä pelkästään työtä, nautin siitä kovasti. Varsinkin talvella ja turska- aikana.
Näin valaskauden aikana mulla on kuitenkin suuria motivoitumisvaikeuksia. Osaan laivatyöt hyvin ja olen ylpeä, kun kaikki sujuu ammattitaidolla ja pyydystämämme kala on ensiluokkaista.Ylpeä myös siitä, kuinka paljon olemme tehneet töitä kalastustamme kehittäessä.Mun vastuulla on ruuma ja se kala jonka luovutamme on taatusti parasta mahdollista. Me olemme hyviä ja sen saa ja se pitää mainita.
Just ammattiylpeuden ja velvollisuudentunteen ja lojaaliuden ansiosta jaksan sellaisetkin ajat kun vähän kyllästyttää ja väsyttää. Niinku nyt.
Kun minä nyt vaan oon niin kiinni siinä safarissa ja niissä valaissa.
Eilenkin olivat taas nähneet kolme kaskelottia, hienoja valaita, hienoja sukelluksia ja puhalluksia. Siitä on kohta kymmenen kuukautta kun viimeksi koin kaskelotin sukelluksen. Ihan liian pitkä aika. Muita valaita on kyllä näkynyt kalastusreissuillamme usein , mutta ei kaskelotteja.

Onneks se toissa kerran kaskelotti puhaltelee minunkin nähtävänä valassafarin kotisivulla. Camilla sen sinne eilen meidän blogiin laittoi.

Täällä Støssä on töissä suuri hieno satamakoira. Ison pomon Maartenin Bernhardilainen oli eilisen päivän vastaanottotouhuissa. Ensin se huolehti Morgenstjernan maihin. Sitten oli vuorossa Arctic Whale One. On siinä koiralla virka.
-lauri-