Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

søndag 3. mai 2020

Kaikkien kesien äiti.

Tämä on Sadun ja Johannan  omavaraisbloggaajille ideoima ja organisoima yhteispostaus aiheena  Toukokuu 2020. Oman omavaraissuunnitelman eteneminen, pölyttäjät ja eläinvauvat.
Lopussa linkit kaikkien osallistuneiden blogeihin jaoteltuina Suomen kasvuvyöhykkeiden mukaan.


TOUKOKUU
Toukokuussa kaikki talvella siemenestä kylvetty kasvaa.
Taimet  varttuvat,  palstaa muokataan, mahlaa juoksutetaan
Talvipuutarha  kesäkuntoon laitetaan.

Vappu jäällä vietetään.
Viimeiset raudut pilkitään.
Merestä hankitut  kuivataan, suolataan tai suolakuivataan.
Pallakset, turskat, puna-ahvenet ja sellaiset.
Toukokuussa pakastin  inventoidaan.
Vanhimmmat lihat  ja  lampaanrasvat umpioidaan.
Pieniïn  purkkeihin retkievääksi varastoidaan,
Toukokuussa  leijaa. lennätetään.
Toukokuussa  permapenkkejä tehdään
Vihreän perässä liikutaan.
Ei kuitenkaan kauppaan.


ÖTÔKÂT JA ELÄINVAUVAT
Pohjoisessa valossa lisäännytään.
Riekot tappelevat. Reviirin jakavat.
Haahkat huhuilevat.
Taivaanvuohi päkättää.
Meriharakka palstaa tonkii, sipulit nostaa
Madot löytää, pesälle menee.
Munat hautoo, poikaset suojelee

Valkoposket vierailevat.
Matkallaan pohjoisempaan pysähtyvät.
Rastaat  tulevat ja jäävät.
Pian nähdään  pieniä .
Ötökät  ilmaantuvat, jäällekin tulevat.
Raidasta alkuelämän imevät.
Kompostista  herkkuja saavat
Sisällä raatokärpänen chilin pölyttää.
Ketoni  on katettu



TOUKOKUUN JÄLKEEN
Tulossa on yhtä  Lähi-Idän  edesmennyttä diktaattoria  pienin muutoksin lainaten kaikkien kesien,  ainakin kaikkien  omavaraiskesien äiti.
Tänä kesänä ollaan lähellä etänä.
Tänä kesänä ollaan tukena.
Tänä kesäna  tehdään yhdessä kaukana.


Elämä  on muuttunut.
Mkään ei ole muuttunut.
Kaikki on muuttunut.

Ei oo mahdollista tienata.
Ei oo mahdollista tuhlata.
Ei oo mahdollista liikkua.
Samalla lailla kuin ennen.
Aikaa on enemmän.
Aikaa on paljon.
Selviytymisestä asti.
Sinne saakka.

Vanha rutisee.
Murtuu, särkyy ja katoaa
Uutta versoo .

Uusi nousee.
Uusi kukoistaa.
Entisen kaipuu väistyy.

Vähemmän on enemmän.
Hiljaa on  hitaammin.
Huomenna on nyt.


Istutan perunaa.
Vaihdan ja myyn.
Varastoin  ja syön.
Rieskoiksi leivon.

Porkkanat, juurekset, sipulit ja kaalit.
Purjot, pavut ja herneet.
Salaatit, pinaatti ja yrtit.
Marjat, sienet, kalat.
Villit kasvit ja  levät.
Pyydystän , poimin ja kerään.
Pyydän luonnolta luvan.
Otan mikä annetaan.
Kiitän.



Varastoin, jalostan ja syön
Vaihdan ja myyn,
Annan tarvitsevalle.
Elämä  on muuttunut.
Arki on muuttunut.
Kaikki on muuttunut.
Mikään ei ole muuttunut.
   -lauri-
BLOGIPOSTAUKSEEN OSALLISTUNEET VYÖHYKKEITTÄIN :

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5






fredag 17. april 2020

Viimeinen aamupala Thon hotellissa


Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan. Minä en varaudu kauheuksiin, en katastrofeja mieti. Mieleni ei asian vuoksi järky. Lauri 12.11.2019

Ylläolevan kirjoitin omavaraisbloggaajien Kotivara yhteispostaukseen viime vuoden marraskuun kahdestoista päivä. Viisi kuukautta on kulunut ja jos nyt ei ihan katastrofi niin ainakin paha päivä on tullut. Sellaiseen olen varautunut.

Tässä jatkoa marraskuun yhteispostaukseen. Kotivara 2.

Tammikuussa korona, covid-19, oli jo tiedossani, mutta hyvin kaukana. Kiinassa.
Helmikuussa tiesimme sen olevan tulossa kylään pidemmäksi aikaa.
Maaliskuun kahdestoista, tasan viisi viikkoa sitten, palautin ilmoitukseni kaksoiskansalaisuudesta Svolværin poliisiasemalla. Korona varotoimet olivat täydessä käynnissä. Minulla oli kertakäyttöhanskat kädessä kun annoin tarvittavat dokumentit virkailijalle. Seuraavana päivänä poliisilaitos pistettiin kiinni.
Aiemmin aamulla nautin Norjan parhaaksi mainostetun aamupalan Thon hotellissa. Tulevan kansalaisuuteni kunniaksi. Käytin lähes puolet omavaraistalouteni kuukauden ruokamenoista yhteen ainoaan ateriaan.
Yhteen parhaista mitä ikinä olen syönyt.
Kolmatta tuntia siinä meni.
Ravintolasalissa oli outo tunnelma. Se oli autio ja tyhjä.
Seisova pöytä yhtä runsas kuin aina aemminkin. Lofoottien paikallisia herkkuja. Luomua. lammasta, juustoja, yrttejä hilloja, kalaa ja sellaista.
Sain itselleni kaikki ihanat blinit erilaisilla herkuilla päällystettyinä.
Venäläinen pianisti soitti ammattimaisesti ja tunteella, kuten heillä on tapana. Kuulijoina henkilökunta, minä ja kolme muuta.
Se oli viimeinen ateria.
Viimeinen aamupala muualla kuin kotona.
Seuraavaan mennee vuosia.

Pääministeri Erna pisti iltapäivällä koko Norjan kiinni.
Minä pistin pian sen jälkeen itseni vapaaehtoiseen karanteniin.
Kukaan ei tulisi talooni.
Kukaan ei tulisi autooni. '
Kaupoissa en kävisi.
Kukaan ei tulisi viittä metriä lähemmäksi minua.
Kaikkein välttämättömimmät asiat saisi hoitaa poikani. Hän saisi luvan käydä kylässä. tai tulla autoon. Tiukkojen turvatoimien jälkeen.
Hän leipoisi minulle.
En ottaisi riskiä.
Haurastuneet sydämeni, munuaiseni ja keuhkoni eivät kestäisi virusta.
Tukehtuminen putki suussa vatsallaan olisi tuskallinen tapa kuolla.
Omavaraisunelmani jäisi kesken.

Tammikuussa olin huolimattomuuttani antanut pienen tulehduksen edetä kohtalokkaaksi. Seurauksena kolmen päivän antibioottikuuri sairaalassa suoneen tiputettuna.
Enää en hengelläni leikkisi.

KOTIVARANI TOIMIVUUS TOSITILANTEESSA

Kotivarani sisältö näkyy marraskuun postauksesta Ruokakotivara

Jos tulee pieni  kriisi tai hieman suurempi, sellainen että ruoan  ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on  mahdotonta, pystyn minä ja taloudessani mahdollisesti olevat pari muuta selviämään varastojeni ansiosta yli kuukauden. Myös ilman sähköa ja nykyteknologiaa, talvellakin. Lauri 12.11.2019

Viisi viikkoa on mennyt. Olen omaan varautumiseeni  ja kotivaraani erittäin tyytyväinen. Vuosien  harjoittelu ja omavaraisen elämän opettelu näkyy nyt,  tositilanteessa.  Minulla oli kotona lähes kaikkea tarvittavaa koronakaranteenini alkaessa. Arkeni ei siltä osin suuresti  muuttunut. 
Jos ei oteta huomioon lähes kaiken sosiaalisen elämän siirtymistä nettiin, kaikkien töiden loppumista  pitkäksi aikaa sekä ansioiden dramaattista tippumista.

Olisi tärkeää oppia  itse säilömään, tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaa maustettuna ja savustettuna, lihaakin sekä kurkkuja , tomaatteja ja valkosipuleita.  Lauri 12.11.2019
Kotivarani oli lähes riittävä , mutta parannettavaakin löytyi. 
Minulla ei ollut itsetehtyjä säilykkeitä kuten marraskuussa kirjoitin.  Siksi opettelin  lihan ja kalan säilömisen umpioimalla. Kun kerran  aikaa  on  ja minulla on mahdollisuus pilkkiä järvillä.  Saalista tulee reilusti jolloin umpiominen on loistava ratkaisu. Nyt jääkapissani on aamupalaomegat savuraudun muodossa koko kesäksi . Toistakymmentä kiloa. Ja umpioitua lampaanlihaa lukuisiin aterioihin.  Omat säilykkeet pienissä lasipurkeissa ovat myös erinomainen eväs kesän vaelluksia ajatellen.
Koska ansiot tippuivat rahasta on tiukkaa. Siksi on mietittävä mahdollisia uusia tulonlähteitä. Pelkkä pieni kuntoutusraha  ja  omavarainen elämä eivät yksin riitä. Olenkin myynyt ja vaihtanut  onkimiani rautuja sekä tuoreita, että savustettuja. Niillä olen saanut kustannettua sen vähäisen minkä kaupasta joutuu hankkimaan ja polttoaineen autooni.
Kesällä tulee lisäksi  puutarhan satoa sekä metsästä poimittua, sieniä ja marjoja  myös myyntiin saakka. Maakuntaamme on sopivasti perustetu Reko ryhmä .
Laskin , että ruokamenoni  kauppaan ovat olleet  kuukaudessa noin 70 euroa. käsittäen munia, juustoa, hedelmiä, margariinia, voita,  tomaattia ja kurkkua sekä keksejä.
Koska olen käyttänyt kuivamuonavarastojani on hankittava sinnekin sitä mukaa täydennystä. Lihaa on vielä  pakasteessa pitkälle loppukesään  ja kun se loppuu siirryn entistä enemmän kalaan . Teurastuskauteen saakka. Sillloin saa luita ja  muuta halvalla. Ja hirvenlihaa sekä lammasta vaihtamalla.

Tärkeää on valmistautua ja tehdä suunnitelmia  kesän puutarhaviljelyyn. Olen muuttanut kaikki kamarit, mukaanlukien oman makuuhuoneeni taimikasvatuspaikoiksi. Kaaleja, punajuuria ja kurpitsoita sekä kurkkuja  kasvatan  avomaalle istutettavaksi.  Chilejä ja tomaatteja talvipuutarhaviljelyyn. Chilin taimia riittää reilusti vaihtoon ja myyntiin.
Porkkanaa , sipulia, lanttua, naurista ja  punajuurta aion kasvattaa  huomattavasti viime vuosia suuremmalla alalla. Vaikka olen yksin, selviän niiden hoidosta. Työt eivät vaivaa. Niin ,että minulla on tuotteita myös myyntiin. Myynti ja vaihto onnistuu hyvin  ilman henkilökohtaisia   kohtaamisia, tilisiirroilla ja tavaran  toimituksilla.

Korona ei ole suuremmin muuttanut arkeani. Ihmiskontaktit ovat poissa nettiä ja  poikaani lukuunottamatta. Lisäksi tulen asumaan yksin kun aiemmin tilalla  on aina ollut  vaihteleva määrä muita asukkeja.

Kevään, kesän ja syksyn aikana pysyttelen tiukasti tilalla ja  läheisillä järvillä sekä metsissä. Elämäni on suurelta osin ruoanhankintaa, sen jalostamista ja kaikkia niitä rutiineja jotka asiaan liittyvät.

Yhteys ulkomaailmaan sosiaalisen media kautta maisemakonttorissa ollessa tulee jatkossakin olemaan henkireikäni ja  tärkeä osa elämääni. Kokemuksien vaihto ja  yhteisöllisyys  tulee sen kautta.

Koska tuloni  joka tapauksessa tipahtavat dramaattisesti , menojen on seurattava kehitystä. 
Omavaraisuus, nykyistä vielä suurempi  ja nykyistäkin pienempi kulutus on ainoa vaihtoehto.  Näyttää todennäköiseltä, että ei tästä mitään lyhyttä ja ohimenevää tullut.
Vaan  niin sanottu uusi normaali.
Suurin kotivarani lienee taito tehdä itse ruoat ja säilykkeet  saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät. Taito  hallita nykyteknologiasta riipumattomat säilöntämenetelmät. Ja taito hankkia niihin raaka-aineet. Lauri 12.11.2019
Me muutumme tai meidän on pakko muuttua elämyksiä himoavista  kuluttajista piirun verran tavallisempaan ja  vaatimattomampaan, siis  arkielämään tyytyviksi. Se näkyy selvästi  koronarajoitusten paineissa. 
Myös rakastamassani   kalastuksessa, missä suomalaiset kollegani lähilammilla ja järvillä, katiskoilla, merroilla, verkoillla ja  rysillä  pyytävät  kalastajat  sekä pilkkijät, heittokalastajat   ja mato-onkijat ovat suuria sankareitani. 
Itselle ja lähimmäisille  ympäri vuoden omilla kotinurkillaan särvintä tuottava arkipäiväinen  touhu nousee unohdetusta ja ylenkatsotusta arvostetuksi  ja kestäväksi, omavaraiseksi  ja sosiaaliseksi   ilmastovaihtoehdoksi. Ihan yhtä hyväksytyksi ja  samaan kategoriaan eksootttisten ja huimien eri puolilla maata ja maapalloa  suuntautuvien  kalastusseikkailujen kanssa.    
                                                   -lauri- 

Omavaraisen koronakaranteenilaisen kalapullat:

Ainekset :
400  grammaa ruodotonta kalafilettä. Jos koko kala, fileoi se ja käytä muu osa liemeen.
1 rkl perunajauhoja
200 grammaa kalanperkausroippeita, mukana voi olla myös heman savukalan roippeita.
1 kanamuna (ei välttämätön )
1 dl kaloista keitettyä lientä. 
muskottia, suolaa , valkopippuria. jotain vihreää (tilli, persilja , basilika )

Valmistus :
1. Keitä reilut kaksi desilitraa lientä kalanroippeista, siilaa, anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi
2. Ota kalafile lämpiämään .
3 Laita paloiteltu kalafile kulhoon, lisää perunajauho, (kananmuna ) ja  mausteet ja hieman lientä.
4. Muussaa sauvasekoittemella samalla loput kalaliemet  vähän kerrassaan lisäten.
5.Lopuksi sekoita kapustalla vihreää silppua taikinaan.
6. Paista pannulla oliiviöljyvoiseoksessa tai jommassa kummassa.
Tärkeää, että kaikki ainekset ovat samanlämpöisiä
Jos et käytä kananmunaa, pullissa on kalan osuus noin 80%, kuiva-aineesta yli 90.



Tässä linkit muihin omavaraisryhmäläisten kotivara2 blogeihin

Tsajut https://tsajut.fi/ajatuksia-kotivarasta/
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/2020/04/hashtag-72-tuntia-jatkot.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/04/kotivara-nyt.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/04/kotivara-2.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/04/puutoslista.html
korkeala https://www.korkeala.fi/kotivara-kaytannossa/
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2020/04/korona-ja-kotivara.html
Helecleaner https://helecleaner.com/miten-hoidamme-kotiamme-poikkeusolosuhteissa-2/



  




onsdag 18. mars 2020

Rautukartan kiven valtias

Kartallani on valkoisia läiskiä.
Ei paljon, mutta kuitenkin.
Alueita, matalampia ja korkeammalla sijaitsevia.
Kivikoita  ja somerikkoja, pohjaheinän peittämiä.
Heinän jota piisami söisi. Kutumade  katkoisi.
Jos niitä täällä olisi.
Karttani on talven minulle kahtena vuosikymmenenä tekemä.
Pakkasten jäällä päällystämä. Selkeänä näkyvä.
Viikon tai kaksi. Joskus vain ensimmäisen  kerran.
Sohjon ja lumen sotkuun saakka.

Kun talvi saapuu ja jäät tulevat.
Eikä lunta sada päälle.
Vaan  pakkanen jatkuu ja  vahvistaa veden kuoren.
Alkaa kartoitus.
Se on puolitoista metriä alas.
Rantamatalassa vähemmän.
Kuitenkin pohjaan saakka
Syvälle en mene.
Siellä en  ongi.
Kuljen  rannan tuntumassa.
Tuttuja kiviä, hietikoita ja järviheinikoita .
Muistan  vedenalaisen.
Piirteet ovat  samat
Muistan menneen .
Kartta mielessä  palaan onkimaan.
Vuoret näyttävät paikan.
Ovat linjassa toistensa kanssa.
Oletan.
Lumipeitto ja harmaa jää muuttaa kaiken tuntemattomaksi.
Potkin lumet, kairaan reiän.
Toistakymmentä senttiä rautajäätä.
Kaivan repusta reikäkauhan ja siirrän sohjot.
Menen makuulle, otan hyvän asennon

Kaamosaikaan kestää, että silmä tottuu.
Kun alan nähdä huomaan kiven.
Lasken pilkin sen kupeeseen.
Tässä  se on aiemminkin, tuolta takaa tullut.
Kolmipiikit näykkivät toukkaa.

Vaihdan pilkin isoon punaiseen.
Sillä olen ennenkin saanut, useita samasta reiästä.
Ärsytän kiven valtiasta
Laiskaa ja kylläistä.
hitaasti liukuvaa.
Vaikka vatsansa on täynnä.
Olonsa  raukea. Kynnys ylittyy.
Siihen saakka , ei lähemmäksi.
Tunkeilija saa kyytiä ja  valtias syötin.

Riisun rukkaset.
Otan puukon tupesta.
Tainnutan  ja  viillän kurkun auki
Veri värjää lumen.
Elämä jättää valtiaan.
Henki kaikkoaa.

Jos tulisi muutama lisää  pistäisin  savustuslaatikon tulille
                               -lauri-



lørdag 22. februar 2020

Metsäkanoja

Metsäkanat ovat kanalintuja eli kanoja, jotka elävät metsissä, soilla tai tuntureilla.
Suurin metsäkanoista isometsäkana, entiseltä nimeltään  metso, viihtyy vanhoissa metsissä. Sukupuolten välinen kokoero on huomattava. Koirasisometsäkana eli homenokka (ukkometso ) voi painaa yli neljä kiloa ja  on väritykseltään tumma, lähes musta, vanhemmiten metallinhohtoinen. Sen siipipankot ovat ruskeat. Naarasisometsäkana eli punaruskea metsäkana (koppelo ) on paljon pienempi, noin kaksikiloinen ja väritykseltää kirjavan punaisen ruskea.
Mustametsäkana eli lyyrametsäkana, entiseltä nimeltään teeri, on joustavampi elinpiirinsä suhteen. Se hyväksyy helpommin myös talousmetsät asuinpaikakseen. Kiiltävän mustalla lyyrametsäkanakoiraalla (ukkoteerellä)  on pulputtava soidinääni ja hieno lyyrapyrstö. Naaras eli ruskea metsäkana on ruskean kirjava. Sukupuolten välinen  kokoero ei ole niin suuri kuin isometsäkanalla. Koirasmustametsäkana voi painaa kilosta aina puoleentoista kiloon saakka, ruskea metsäkana  on noin kilon painoinen.
Pajukkometsäkana eli laaksometsäkana eli jänisjalkainen eli ruosteenruskea metsäkana, entinen riekko, on  naarasmustametsäkanaa eli ruskeametsäkanaa  hieman pienempi. Sukupuolet ovat samankokoisia. Pajukkometsäkana elää soilla, tunturikoivikoissa ja vähäisessä määrin saarissa. Laaksometsäkanan väritys on talvella valkea ja kesällä ruosteenruskean kirjava. Jänisjalkaisen  jalkaan kasvaa talveksi tuuhea karva , jonka ansiosta se kykenee liikkumaan ja juoksemaan hangen pinnalla uppoamatta. Ruosteenruskea metsäkana on äänekäs ja saattaa säikäyttää ääntelyllään  retkeilijän tämän  edestä lentoon lähtiessään. 
Tunturimetsäkana eli kivikkometsäkana eli mykkä jänisjalkainen eli ruskeanharmaa metsäkana, entiseltä nimeltään kiiruna, elää puurajan yläpuolella karuissa olosuhteissa. Se  laskeutuu vain  harvoin metsiin ja pusikoihin. Tunturimetsäkana  on hieman jänisjalkaista pienempi eikä sen jalka ole talvella  niin karvainen kuin jänisjalkaisella. Kivikkometsäkana on uskollinen  tunturilleen ja vain harvoin vaeltaa muualle. Mykkä jänisjalkainen  on kolmannen nimensä mukaisesti lähes mykkä. Ruskeanharmaan  metsäkanan molemmat sukupuolet ovat samanvärisiä. Talvella valkeita.

Pähkinämetsäkana eli lepikkometsäna eli harmaa metsäkana eli viheltävä metsäkana , entiseltä nimeltään pyy, elää kuusikoissa joiden lähistöllä kasvaa leppiä, pajuja  tai  muita lehtipuita. Euroopassa  pähkinämetsäkanan suosiossa ovat  hasselipähkinälehdot. Lepikkometsäkana on pienin metsäkanoista ja painaa   puolesta kilosta  seitsemäansataan grammaan. Harmaan metsäkanan molemmat sukupuolet ovat harmaan kirjavia , rinnassa on ruosteenruskeaa sävyä. Viheltävä metsäkana on  tunnettu viheltävästä kutsuäänestään. Metsastäjät käyttävät lepikkometsäkanan  uteliaisuutta hyväkseen pillittämällä  linnun ampumaetäisyydelle.
-lauri-