torsdag 22. august 2019

Poltetaan Amatson.- Kumpi polttaa puhtaammin Suomi vai Norja

Retkeilyyn kuuluu eränuotiolla grillattu lihaisan maukas makkara.
Saunan jälkeen pitää syödä sinistä lenkkiä, kunnon sinapilla.
Joko paistopussissa kiukaalla  hautunutta.
Saunan uunissa kypsynyttä.
Tai  ulkona nuotiolla paistettua. Ritilässä tai kepin  nokassa.
Makkara on hyvää, Suomessa osataan tehdä kunnon makkaroita.
Norjalaiset eivät osaa.

Aamupala tarkoittaa pekonia ja munia.
Pekonin kuuluu olla laadukas ja rapea.
Norjassa osataan, täällä on tietämys.
Tarjolla  on 20 eri nimikettä mistä valita.
Metsäpekoni, jahtipekoni, eräpekoni, tähtipekoni.
Ja kuusitoista muuta.
Jokaiseen aamun avaukseen.
Valkea liha on terveellistä.
Siis kalkkuna ja broileri.
Keho saa valkuaista, mutta rasvaa vain vähän.
Kannattaa siirtyä valkoiseen lihaan, ainakin kerran viikossa.
Olokin on kevyempi.
Kuulema se on ilmastonkin kannalta parempi.

Kumpi on parempi kinkku vai ribbe.
Ribbe on rasvainen siankylki mikä jouluksi norjalaiskodeissa uunissa haudutetaan.
Joulu ei ole joulu ilman ribbeä.
Nahan on oltava rapea ja suussa  mureneva.
Taitava paistaja pelastaa pyhän juhlan
Oikea kinkku on kotimainen.
Viljapossua mielellään. Rypsikin käy.
Kinkku ei saa olla liian rasvainen.
Vaan sopivasti.
Kinkun paikka on keskellä pöytää.
Kovasti yrittävät  Tanskasta huonoa laatua rahdata. Lidl myy saksalaista.
Kunnon suomalainen ei sellaista  moskaa osta.
Vaan Atrian.
Mitä pallollemme oikein tapahtuu ?
Meinaako se tuhoutua?
Amatson palaa niinkuin se on muinakin vuosina viimeiset 15 vuotta palanut.
Tuore uutiskuvakin on 15 vuotta vanha, mutta se herättää.
Tällä kertaa Amatson palaa pikkuisen enemmän ja näkyvämmin.
Amazon palaa kiusallisen näkyvästi.
Tenniksenpelaajat ja filmitähdet huolestuvat.
Ja me muut siinä samalla.

Kohta on tukikonsertin  paikka.
Lieneeköhän sir Bob Geldoffilla kiireitä ?
Bono ja Boss eivät hekään ole mitään pitkään aikaan julkaisseet.
Olisiko aika.

Onneksi Brasiliassa on presidenttinä joku kusipää jonka piikkiin tämän homman voi laittaa.

39-1 Suomessa
39-1 Norjassa
Elaïnten rehuksi tuodaan 39 kiloa soijaa henkeä kohden vuodessa
Juuri sieltä missä nyt palaa. Amazon palaa jotta me saisimme aamupalamme , kinkkumme , ribbemme, nugettimme leikkeleemme ja erämakkaramme
Jotta norjalaiset saisivat läskipannukakkunsa.

Jotkut  ne syö soijaa soijana. Tuontisoijaa. Soija ei kasva Suomessa.
Kummallista touhua rahdata  ruokaa toiselta puolen maapalloa.
Sitä kuluu kokonainen kilo vuodessa. Siis henkeä kohden.
Prosessoitu teollinen ja lisäaineita täynnä oleva ei voi olla terveellistä
Makukin on vieras, koostumus outo
On olemassa muitakin kuten seitani. Keinotekoinen kinkku.
Herne on  proteiinina. Härkäpapu suikaleina ja kaura nyhtönä
Miksi mennä sotkemaan. Järjestyksiä muuttamaan.
Vehnä pullana, herne keittona, kaura puurona, hamppu riveenä  ja kinkku kinkkuna.
                        -lauri-



fredag 16. august 2019

Lill-Babs ja sillivalas


Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.
Tromssa oli yhä pohjolassa, mutta ei enää Pariisi.
Silta oli rakennettu ja saaren rauha mennyttä.
Venäläiset emigrantit kuolleet.
Kauppahuoneet kadonneet
Hylkeitä  vielä länsijäiltä ja valaita lähivuonoista jahdattiin, mutta jääkarhu oli rauhoitettu.
Turkismetsästäjät olivat  maissa.
Kukaan ei talviaan huippuvuorilla viettänyt.
Turkiksia ja jääkarhun poikasia kaupunkiin keväällä tuonut.
Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.
Tromssa oli muuttunut.
Kalastajien rahoittamaan satamaan oli liikaa  huviveneitä änkäytynyt
Niinkuin se niiden satama olisi.
Rauhallisille kaduille oli liikaa autoja elämänmenoa häiritsemään tullut.
Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli ei ollut etsittävää.
Kaikki löydettävät mantereet ja väylät oli jo aikoja sitten, ennen sotia, löydetty.
Löytöretkeilijät vuosikymmeniä sitten  kuolleet.
Vain muutamia mukana olleita kansipoikia oli hengissä.
Ølhallenissa heitä  sai kaljat tarjoamalla kuunnella.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli saatiin museo.
Pohjolan Pariisin ja arktisen loisto siirrettiin sinne.
Hajuineen ja täytettyine hylkeineen.
Sekä sankareiden henkilökohtaisine tavaroineen.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli, valaita  vielä metsästettiin.
Jättejä paloiteltiin ja öljyä keitettiin.
Viimeisiä aikoja vanhasta muistista elettiin.

Arktisen muistoa kunnioittaen juhlat  järjestettiin.
Entisen elämän, vanhan Tromssan , hautaanpanijaiset.
Viimeisiksi  jääneet.

Kulkueessa oli traktorin lavalla täytetty jääkarhu.
Skjelnanin valaanpyyntiasemalla Ruotsin  Lill-Babs.
Paloittelemassa vasta ammuttua ja maihin rahdattua sillivalasta.

Minimekossa ja korkokengissä.
Niinkuin esikuvansa Twiggy tapasi olla.
              -lauri-








søndag 11. august 2019

Nokipannusta

Kahvipannuista kaikkein elämyksellisin on nokipannu.
Nokipannu on sellainen kuparinen, jolla keitetään erämaassa nokipannukahvit.
Ensin kävellään tai siis vaelletaan erämaahan, ainakin sinne saakka missä muut eivät häiritse.
Omaan paikkaan, missä  saa olla yksin tai omiensa kanssa ja nauttia luonnon rauhasta.
Kaikista parasta olisi jos se paikka olisi näennäisen vaikeasti  tavoitettavissa.

Kun ollaan saavuttu omaan  nokipannukahvinkeittopaikkaan tehdään  nuotiokehä
Kahvipannuun  haetaan raikasta  vettä lähellä solisevasta purosta.
Kivistä asetellaan nuotiokehän sisälle  nokipannulle sopiva keittopaikka.
Sitten tehdään tulet, pannu laitetaan tulille  kivien varaan ja seurataan tarkkaan.
Kun vesi kiehuu pannuun laitetaan kahvinporot eli pöönat.
Mielellään juhlamokkaa.

Kun kahvi on kiehunut hetken, nokipannu siirretään nuotiokehän reunalle.
Sellaiseen paikkaan missä kahvi ei jäähdy, mutta ei myöskään kiehu.
Liian pitkään kiehunut kahvi on kitkerää ja juomakelvotonta, 
Kahvin  alkaessa selkiintyä, porojen painuessa pohjaan, otetaan repusta kuksat.
Nokipannukahvi juodaan aina puisesta kuksasta, ei koskaan muovisista kupeista.
Kuksan poronluukahva ja lapinvisainen kuppiosa ovat  suotavia.

Meillä ei ole erämaita, meillä ei ole luonnollisia havumetsiä.
Ainoastaan tiheitä tunturikoivikoita, pajukoita sekä  havuisia vieraslajeja istutusalueilla
Puroja kyllä löytyy  onhan vuotuinen sademäärämme  yli tuhat millimetriä.
Onneksi on muutamia nuotiopaikkoja metsätien reunamilla ojien takana.
Sinne voi kivuttomasti rakentaa autenttisen  erämaavaikutelman.
Savu saa leijailla  tunnelmaa pehmentämässä,  sitkankuuset  pidetään tarpeeksi kaukana taustalla.
Kolmessakymmenessä vuodessa laakson puupeltoon muodostunut erämaanomainen paksu sammalkerros takaa aitouden. Suomessa sellainen syntyy sadassa vuodessa.
Sienet , kalat, marjat ja yrtit, siis mitkä tahansa luonnonantimet ja niiden sadonkorjuussa tarvittavat välineet  asetellaan mukaan hillitysti.

Ei hemmetti, aivan liian hankalaa. Jos ne ei muuten usko että osaan. Jos ne ei muuten tule villiruokakurssilleni sieniä ja marjoja poimimaan  ja kaloja narraamaan, niin antaa sitten olla.
Minulla on ainakin  jumalattoman  suuri 28 hengen kuparinen joutsenkaulainen tinattu  nokipannu.

Se tuli hankittua  reilu vuosi sitten, kun  halusin pitkittää sättäilyä pannua kirpparilla esittelevän kanssa. Olin hänestä erittäin innostunut. Sovimme hinnasta ja  pannu vaihtoi omistajaa.
Toissapäivänä sen  ensiksi nuotiossa tuntikausia polttamalla  nokesin. Sitten oli synttärikahvien keittämisen  aika.
                                                   -lauri-







tirsdag 6. august 2019

Lukemisesta ja kalastuksesta ja muusta


Tänä kesänä en ollut kalastanut.
Järvellä aurinkoisina  öinä vieraillut.
Tulilla puron suussa istunut.

Oli ollut muuta tekemistä.

Muuta tekemistä oli valaat, linnut ja semmoiset.
Muuta tekemistä oli puutarha ja sen turhaan taakaksi ottaminen.
Muuta tekemistä oli itse tehdyt murheet sekä läheisten huoli 
Muuta tekemistä oli  muiden niistä syyttely.

Väsyminen on muuta tekemistä.
Tärkeänä olo on muuta tekemistä.
Sekä korvaamattomuus.

Vaikka en kalalla käynyt.
Järvellä vieraillut.
Se oli tallella,

Kaksi viikkoa sitten oli aika.
Kaksi viikkoa sitten oli aikaa

Kuljin lakkasuon poikki.
Pitkospuita pitkin.
Kuusikon läpi.

Join purosta.
Tein  tulet ja ongin.
Olin.

Kaksi viikkoa sitten menmimme poikani kanssa, vaatteeni alkoivat haista savulle.
Viikko sen jälkeen rakas ystäväni sai elämänsä ensimmäisen raudun. 
Kolmannella kerralla menin ensimmäistä  kertaa yksin.

Otin mukaani kirjan.
Juuri lahjaksi tekijältä saadun.
Sen ensimmäisellä sivulla luki.

Iloa ja onnea matkallesi


Vielä näkee lukea keskellä yötä. Nuotion loimussa kahvitauolla. Kalassa ollessa. Tässä kirja, jolle löytyi heti paikka minun repussa. Johdatusta ihmisiin ja hevosiin, kalastukseenkin ja elämään ja ... lukekaa itse.
Nuhraantukoon ja haiskoon savulle. Olkoon mukanani.
Kiitos Suvi

Tällaisen sain kun en olisi millään malttanut keskeyttää lukuhetkeä, lopettaa loikoilua. Enkä mennä onkimaan. Tajusin, ettei minun aina  tarvitse. Meritaimen 1,3 kiloa :)



Kirjasuositukseni on Suvi Suur-Inkeroisen  Tunne Yhteys.
"Tämä kirja kertoo oppimisesta, poisoppimisesta, armollisuudesta ja inhimillisyydestä ja siitä miten voimme olla keskeneräisiä ja silti valmiita "



mandag 8. april 2019

Valkoinen hevonen

Ensimmäinen kerta.
Kohtasin valkoisen hevosen
Olin sen aiemminkin, sitä näkemättä, monta kertaa nähnyt.
Vaikka hevonen oli valkoinen, ei se minulle silloin erottunut.
En minä ole hevosihmisiä.
Valkoinen hevonen.
Valkoinen hevonen on kaunis ja näyttää hyvältä kuvissa.
Varsinkin ratsastajan kanssa.
Valkoinen hevonen on viisas ja hevosen tavalla älykäs.
Valkoisessa hevosessa on hyvyyttä, valkoisessa hevosessa on energiaa.
Valkoinen hevonen  eheyttää, valkoinen hevonen parantaa.
Valkoisen hevosen kanssa.
Valkoiselle hevoselle pitää selostaa asioita.
Kertoa mitä valkoiselta hevoselta näkymättömissä tapahtuu.
Jos pelkäät valkoista hevosta,sekin pelkää sinua. On arka.
Yhteyttä ei  synny, kosketus jää puuttumaan.
Vaikka olisit sen lähellä, vaikka  sillä ratsastaisit.
Toinen kerta.                                                                                                                                          
Valkoisen hevosen nimi on  Zaner ja minä olen sitä silittänyt.
Olen Zanerin  kanssa poseerannut, sitä ihaillut,  sille jutellut.
Zaner on minua nuuhkinut, minut lähelleen hyväksynyt.
Zaner on seurannut, kun olen ulkona ystäviäni kanssa kahvia juonut,  ja  Bostonpullaa syönyt.
Olisipa  minulla ollut mukana sopivat kengät.
Kolmas kerta.
Lääkäri sanoi, että minun on varottava.
En saisi kaatuilla, itseäni kolhia.
Rintakehääni satuttaa.
Niitit voivat irrota ja rintalasta murtua.
Taidan ottaa riskin.
       -lauri-
Kiitos kuvista, hevosopastuksesta ja mahtavasta päivästä Tiu, Lotta  ja  Reetta. Kiitos Zaner, Hilmar, ja Faro sekä muut eläimet.

onsdag 27. mars 2019

Petos

Tämä ole reilua.  Näin ei tehdä.
Tunnen syyllisyttä kun en tälläkään kertaa peräänny.
Vieraani haluavat paistettua rautua.
Lähiruokaa.
Otan molemmilta puolilta oranssiksi maalatun lusikkauistimen. Laitan leikarit sekä ala-että yläreikiin. Alhaalle olevaan  sidon kymmenen senttiä pitkän tapsin.
Sen ympärille nyöritän  kirkkaanoranssinpunaista villalankaa. Samaa sävyä kuin värikkäimpien rautujen alakyljissä ja vatsassa. Usko patenttiini on vahva.
Tapsin päässä on pieni väkäsellinen koukku. Koukussa on väkäset myös selkäpuolella. Kalan iskiessä ne uppoavat kitalakeen tai  muualle suun sisäpintaan ja varmistavat kiinnipysymisen. Mikään ei harmita niin paljon  kuin saaliin karkaaminen. Ja kalalle aiheutunut turha kipu. Kalat tuntevat kipua. Mutta eivät pitkään. Nopea tainnutus  ja verenlasku. Kaikki on ohi sekunneissa.
Siima on erikoisvahvaa nollaviistoistaista  ja kestää hyvin pienet kalat aina kolmeensataan grammaan saakka. Suurempia  harvoin tulee.
Vapa on hankittu Essolta. Halpa setti, mihin kuuluu kaupantekijäisenä siimaa ja kolme pilkkiä. Se on aivan yhtä toimiva kuin  kolme kertaa arvokkaammat. Paitsi että yksi pilkeistä on surkea. Jos ostaisin merkkipilkit paketin hinnalla saisin vain kaksi. Pilkkijakkarassani on mukana hätävara. Pihlajakeppi siimaa ja pilkki. Sekin on käyttökelpoinen, mutta ei yhtä herkkä.
Haen kellarista syksyllä kerättyjä matoja. Talven aikana ne ovat pulskistuneet vanhoista lehdistä ja muusta orgaanisesta ja ovat nyt  houkuttelevan sopivankokoisia, punaselkäisiä ja elinvoimaisia. Matojen lisäksi tarvitsen  haisevaa oranssia keinomassaa tai pallukoita. Myös valkeita kärpäsen toukkia on hyvä olla mukana.
Puuroriisi on parasta. Sitä kun laittaa kairanreikään se  vajoaa sopivasti hajaantuen ja asetttuu pohjaan  tasaisemin kuin pitkulaisempi Uncle Bens tai Basmati. Basmati haisee tai tuoksuu. En osaa sanoa kumpaako. En ole aivan varma, etteivätkö kalat sitä hajua vierastaisi. Jasmiini ei tunnu sopivan arktiselta.  Riisiä kuitenkin tarvitaan. Sitä vasten kirkkaassa vedessä uivat kalat erottuvat paremmin.

Ajan  Ryphaugenin  puutarhan vadelma- ja mansikkapeltojen  ohi leirintäalueen parkkipaikalle. Katson etelään  ja jätän selkäni  takana olevat  kolmisenkymmentä mökkiä, huoltorakennuksen ja asuntautoille varatun parkkipaikan sekä siihen kuuluvat  sähkötolpat huomioimatta.  Olen tunturilaakson syrjäisellä erämaajärvellä .
Grillipaikan edessä kahdenkymmenen metrin päässä parkkipaikasta on sopivasti  vettä ja pohjassa suuria kiviä. Niillä tienoilla minä kesällä rikoin jalkapohjani.  Astuin rikkinäiseen pulloon. Hotelliyöni meni päivystyksessä. Pyhä järveni haluaa hyvittää, tiedän.  Vaikka pullo ei ollut sen vika. Vaan jonkun kusipää, idiootin, typeryksen heittämä.
Kairaan sopivin etäisyyksin  puolenkymmentä reikää  seitsemänkymmentäsenttiseen jäähän. Vettä on metrin verran. Sitten poistan jääsohjot reikäisellä pilkkikauhalla. Lopuksi kaadan riisiä reikiin. Riisin pöly samentaa hieman, mutta ei häiritsevästi. Pian pääsen jäänalaiseen.

Otan pilkkivapani esiin. Rauhallisesti. Minulla ei ole kiiire. Kalassa ei saa olla kiire.  Kysyn  järveltä luvan ja saan vastauksen. Olen valmis. Olen varma.

Laitan koukkuun haisevan pallukan. Sen jälkeen pujotan madon, niin että punainen pääpuoli tulee lähelle väkäskoukun  kärkeä. Lopuksi koukkuun  menee kärpäsen toukka.
Vapa tuntuu kädessä hyvältä, herkältä. Olen riisunut rukkaset, minulla on vain kynsikkäät. Oranssi pilkki liikkuu kuin kala. Kuin itsevarma aluettaan puolustava  värikäs urosrautu. Olen rautu.

Tapsi on sopivan jäykkä ja takaa, että koukku liikkuu rauhallisemmin kuin itse pilkki. Villalanka paitsi houkuttelee myös kannattelee  ja saa syötin näyttämään leijuvalta ötökältä.  Liikuttelen ja tärisytän vapaa. Teen juuri sellaisia liikkeitä kuin pitääkin. Petollisia ja kutsuvia. Kiimaisia ja  agressiivisia, nälkäisen näköisiä. Perustarpeiden mukaisia Välillä rauhoitun kuten rautukin tekisi.

Niillä  ei ole nälkä. Ne uivat ohi välinpitämättöminä. Syötti ei kiinnosta .Uusia ilmaantuu näkökenttään.  Kokonainen parvi. Näen muutaman  parisataagrammaisen.
Jatkan  houkuttelua. Tunnen vastapuolen. Minä tiedän.

Aikansa uituaan yksi hyökkää. Nostan pilkkiä ja varma saalis karkaa kalan ulottuvilta. Rautua harmittaa, luulen. Se ei osunut. Se iski ohi ja ärsyyntyi.

Nostan pilkin vähäksi aikaa ylös vedestä. Lasken takaisin. Yksi on kiinni ja muu parvi paniikissa. Nostan kaloja jäälle, tainnutan ja verestän. Kaikki arktiset sävyt ovat  näkyvissä. Jotkut ovat kirkkaita, toiset tummempia, muutamien vatsa on verenpunaisen ja oranssin väliltä. Toisten lähes hopeinen. Vuotanut veri  värjää kala-asetelman alustan.

Lopetan kesken kiihkeimmän syönnin. Minulla on tarpeeksi. Kerään saaliin ja pakkaan vehkeet. Laitan kalat siististi suuruusjärjestykseen ja vanhan pihlajavapani rekvisiitaksi. Otan kuvan albumiini. Kiitän järveä.
Illalla on aika pyytää anteeksi. Järjestää juhlat. Peijaiset kauniin kalan kunniaksi.

                                                                   -lauri-




mandag 25. mars 2019

Rakkaudesta, ystävistä ja isomaltsastakin

 Matka
Olin viikonloppuna matkoilla. poissa saareltani ja poissa kotoa, poissa  maailmastani, Olin verkostoitumassa naapurikunnassa saakka. Ihan työmatkalla vuonojen ja vuorten toisella puolella. Olin ystävieni luona. Se oli ihanaa.
Ystävät
Ystävälläni  on maatila. Perheessä on hevosia, aasi, sikoja, kissa  ja koira. Siellä on myös toinen, alkutalvesta Suomesta  sopivasti pahimpaan rajumyrskyyn saapunut. Hänkin on ystäväni
Alkutalvesta saapunut sanoi mulle eilen näin.
Kun joku rakastaa sinua ja kun sinulla on joku tietty tärkeä  maapaikka missä kasvaa tai missä kasvatat  rakastamaasi kasvia, voit saavuttaa ikuisen elämän. Edellytyksenä on, ettet koskaan ajattele omaa kuolemaasi.
Kasvini on isomaltsa, joku minua rakastaa , opettelen olemaan ajattelematta omaa kuolemaani, elämän rajallisuutta.
Muuten,  ystäväni Vesteråleniin tervetulleeksi toivottanut talvimyrsky ei sitten vienytkään tallin loimivaraston kattoa mukanaan. Lähellä kasvanut suuri raita nappasi sen oksistoonsa.
Yhdessä
Olin  viettämässä iltoja  iltaisin ja   tutustumassa uusiin ihmisiin ja maisemiin päivisin. Olin tekemässä ja nauttimassa hyvää ruokaa ja keskustelemassa. Olin oppimassa uutta. Matkani, opintomatkani ja työmatkani oli odotettua vaihtelua  eikä se minua paljoa jännittänyt. Olin ystävieni kanssa yhdessä.

Yhdessä on yhteys ja yhdessä on hyvä olla. Yhdessä ymmärtää enemmän ja yhdessä viisastuu. Yhdessä voi laittaa ruokaa ja käydä kirpputorilla löytämässä aarteen kuten ruokkikermakon. Aina välillä on hyvä olla yhdessä  jos ei aina voi olla. Tai jos ei halua.
Rakkaus 
Rakkaus on pitkämielinen ja rakkaus on aika paljon. Rakkaus on vaikka mitä ja Rakkaus on kaikki. Vuorisaarnassa Rakkaudesta on kerrottu oleellinen. Siihen ei ole paljoa lisättävää eikä siitä pois otettavaa. Rakkauden saa kirjoittaa isolla.
Rakkaus luontoon
Meidän yksityisessä ideariihessä  erään omavaraispariskunnan kanssa pohdimme matkailua, opastusta, hapatusta  ja  juurileivontaa. Sekä volgan sientä eli kombuchaa ja Kimchin tekoa. Sen lisäksi keskustelimme myös  luonnosta  ja rakkaudesta luontoon.
Rakkaus luontoon ei ole omimista eikä rakkautta omaan rakastumiseen. Rakkaus on enemmän. Rakkaus on syvempää.  Rakkaus ymmärtää. Rakkaus on avara ja  rakkaus on yhtä. Rakkaus kysyy luvan ja rakkaus kiittää. Rakkaus ei hätäile. Luonnossa ei hätäillä.
Me olemme hyväosaisia. Täällä on pohjoista pakuria, sieniä, marjoja, mahlaa ja kasveja. Sekä rautuja tunturijärvissä. Maukasta merilevää rannat täynnä. Yhden nimi on suomeksi  viuhkavuotakelppi. Viuhkavuotakelppi kuuluu lapakelppeihin.

Saat aina  luonnosta sen mitä tarvitset. Saat sen mitä sinulle kuuluu. Kun on sen aika. Kysythän kuitenkin  luvan ja kiität. Se on Rakkautta.
Ihmisrakkaus
Ihmisten välisen rakkauden pohdiskelussa aika pysähtyy tai unohtuu. Sydämen avara tila siis sydäntila ja rakkauden eri muodot vaativat oman aikansa. Deadlinea ei ole. Jos menee liian vaikeaksi on hyvä muistaa  että ihminen on osa luontoa
Viisas ystäväni, neuvojani ja johdattajani jos niin voi sanoa ja niin voi sanoa, sanoi minulle ilmeisesti  rakkauden pyyteettömyydestä.
Muista olennainen rakkaus itseäsi kohtaan
Rakkaus itseä kohtaan on eri asia kuin itserakkaus, oletan . Ymmärsinköhän oikein. Pitänee kysyä seuraavalla kerralla.
                          -lauri-