Ruokakotivara

Ruokakotivara  on  Tsajujen Sadun  ja Jovelan  Johannan ideoima  blogien yhteiskirjoitus.

Ihminen selviää kolme minuuttia ilman happea , kolme päivää ilman  vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa. Amerikkalaisten  tuomiopäivän odottajien, ultravarautujien touhun taustalla on ylläoleva fakta.   Ei ole tullut kolmosia mietittyä, mutta ehkä ne ovat jolllakin tavalla vaikuttamassa. Happea, vettä ja ruokaa me kaikki  tarvitsemme. Niitä on oltava saatavilla. Niiden saanti on turvattava.Olen mielenkiinnosta seurannut varautujien  touhuja ja verrannut  omiin omavaraisviritelmiini.Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan.Minä en varaudu  kauheuksiin, en katatsrofeja  mieti. Mielenrauhani ei asian  vuoksi järky.

Varaudun pahan päivän varalle. Se on suomalainen perinteinen  tapa.

Elän pienellä omavaraistilalla Pohjois-Norjassa. Haluan tehdä työtäni  mahdollisimman luonnonmukaisesti ja  lisäksi  tuottaa  mahdollisimman suuren osan syömisistäni itse. Elämääni kuuluu että varastoin keräämiäni , kasvattamiani, pyydystämiäni tai vaihtamiani tuotteita. Elämäntapani on osa toimenkuvaani kalotttialueen  matkaoppaana

Varastoni kerrytän joko suolaamalla, kuivattamalla, suolakuivattamalla, savustamalla tai pakastamalla. Sekä hilloina ja mehuina.

Jos tulee pieni kriisi  tai hieman suurempi, sellainen että ruoan ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on mahdotonta,  pystyn  (minä ja mahdolliset pari muuta samassa taloudessa ) selviämään  varastojeni  ansiosta vähintään kuukauden, myös  ilman sähköä  ja  ilman nykyteknologiaa. Talvellakin.

Se taustana meidän tilallla on varmuusvarastot.

Kellari talon alla
Kellarissa perunoita ja juureksia vuoden kulutukseen. Perunoita on niin paljon, että niillä käyn myös vaihtokauppaa. Kellarin varasto on hyvä, lämpötila sopiva perunalle. Porkkanalle liian lämmin, ne säilyvät kuitenkin kosteaan hiekkaan varastoituna.  Kellarissa meillä on myös suolasieniä ja  kastematoja muutama sata kappaletta  kolmessa isossa astiassa pilkkiretkiä varten.

Kuivatuotteet
Omat
Kuivatuotteina meillä on varastoituna sieniä eri lajeja. Suppiksia, herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja sekä jauhoa ja suolaa näistä kaikista. Vaikka tulisi huono syksy  kuivasieniä on aina myös seuraavan vuoden käyttöön.
Kuivattuna on lisäksi  sipulia, valkosipulia ja punasipulia, yrttejä  ja jonkun verran marjoja, vaihdossa tulleita. Pihlajanmarjoja myös itse kuivattuna. Katajanmarjoja, mustikkajauhoa, mustaherukkajauhoa ja aroniajauhoa vaihdossa saatua.

Kaloista ulkovarastossa on kuivattua  ja suolakuivattua turskaa. Niitä molempia sen verran suuri määrä, että riittää vaihdettavaksi  ja myös  opastettaville ryhmilleni maistiaisiksi. Kuivaturskasta voin tarvittaessa tehdä lipeäkalaa, joka on  hyvä valuutta vaihtokaupassa.

Ostetut ja vaihdossa tulleet
Keittiön kaapeissa on jauhoja, ryynejä, muroja, riisiä ja makaronia usean kuukauden tarve. Samoin mausteita ja kahvia, teetä sekä suolaa  ja sokeria. Jauhoja on tullut paitsi ostamalla myös vaihtokaupalla, samoin ryynejä ja  hiutaleita tulaisina. Varsinkin tattaria. Kuivattua sipulia ja muutamia pakkauksia pähkinöitä löytyy myös. Erilaisia pussikeittoja on laatikollinen, lienee parikymmentä  yhteensä  Kuivatuotteita käytetään vanhimmasta päästä. Se vaatii taitoa. Emme halua  heittää pois mitään.

Hapantuotteet
Hapantuotteista varastoituna on ainoastaan kaupan hapankaalia. Mahdollisuudet villivihannesten ja sienten hapattamiseen olisivat erinomaiset. Raaka-aineesta ei olisi puute. Toinen vaihtoehto olisi  vaihtaa vaikkapa  perunaa ja kalaa hapantuotteisiin.

Säilykkeet
Kotivaramme sisältää just nyt tälla hetkellä kolme purkkia vaihdossa saatua  hirvenlihaa , lahjaksi saatua poronlihaa ja poronkihakeittoa kolme. Kymmenen pakkausta  sardiineja ja muutama makrillisäilyke. Ananasta on  viisi purkkia ja erilaisa papulajitelmia kymmenen pakkausta.
Olisi tärkeää oppia itse säilömääm tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaaa maustettuna ja savustettuna,  myös lihaakin, kurkkuja , tomaatteja ja valkosipulia.

Tuoretuotteet jääkaapissa ja kylmätilassa
Tuoretuotteita on  kasvislevitteitä ja  proteiineja ja juustoja parin viikon tarve. Samoin oikeaa juustoa vuohenjuustoa ja  ruskeaa vuohenjuustoa sekä  kaupan hilloa. Kauramaitoa ja kaurakermaa sekä kefiiriä viikoksi. Soijaa , sinappia ja ketsuppia, majoneesia  sekä mätitahnaa. Hyvin pitkään säilyvää merilevätahnaa tuubeissa on varmaan puolen vuoden tarve samoin . Kotona tehtyä sienisoijaa on muutama desi samoin kuin mahlasiirappia desi. Wasabia ja piparjuuritahnaa.

Juomat
Vettä riittää. Mehuja on muutaman päivän tarve jos vaan on kaupasta ostettu. Kombuchaa tule jokunen  litra viikossa. Teen aika usein Louhisaaren juomaa ja raparperistä koko kasvukauden ajan myös.  Alkoholia on muutama pullo ja kaljaa joitain tölkkejä tai pulloja. Joskus limsaa kuten nyt cokista 1,5 litraa.

Pakastin
Pakastimen sisältö on  kalaa, marjoja, sieniä, mehua ja hirven, poron, vuohen  ja lampaan lihaa sekä vihanneksia  ja mahlaa. Liha käsittää paljon keittoluita, putkiluita ja keittolihoja, myös kieliä elimiä ja kuivattua lammasta. Kala on filettä, kokonaisia kaloja, puolikuivattua turskaa, mätiä, savustettua kalaaa ja  savustettuja kalojen päitä. Perunarieskoja on runsaasti, niitä tein  kakkosluokan perunoista jotta sain myös liikoja jauhoja vähennettyä.
Jos pitkä  sähkökatkos  tulee (lämpimänä vuodenaikana asialla kiire ) sokeria ja suolaa on riittävästi pakastimen sisällön säilömiseen. Ja tulipaikka ulkona  ja takka mökissä hillojen keittämiseen.

Lopputulema 
Tässä pieni raapaisu kotivaraamme. Suurin kotivaramme lienee taito itse tehdä ruoat saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät . Taito hallita perinteiset nykyteknologiasta riippuumattomat säilöntämenetelmät  Ja taito hankkia niihin raaka-aineet .  Vielä kun mainitsen verkostoitumisen vaihtokauppakin sujuu. Touko-lokakuu  ajanjakso on helppo kun niin  paljon saa suoraan luonnosta tai puutarhasta. Kotivaran perusta on silloin siellä.
Tässä yhteispostauksen muut kotivarablogit.

Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/

Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/.../puutarhurin...

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/.../kotivara...

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/.../kotivara-ja...

Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/.../katastrofi-tai...

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/.../maalla-parjaa.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html

Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/.../hashtag-72-tuntia.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/.../selviaisitko-72h-ilman...

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934

Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/.../kotivara...

Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/

Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara

Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihir.../allergiaperhe-kotivara/

Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/.../lapsiperheen-kotivara..
.
It's so mysigt https://www.somysigt.com/.../kotivara-poikkeustilanteessa

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2956

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/.../kesarannan...

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/.../kotivarasta-ja-sen...

Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/.../11/ruokakotivara.html

Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.blogspot.com/.../kotivara-keha...
-lauri-

Mounan kanssa Pohjolan pikajunassa

Arctic Circle Train junan matka Narvikista Tukholmaan tai Tukholmasta Narvikkiin  kestää 16 tuntia.
Junassa on ravintolavaunu.
Kahvin ostajalle tarjotaan santsikuppi ilmaiseksi.
Wifiä ei  ole.
Nettiä ei  sillä reitillä tarvita

Ruotsin rautateiden SJ:n sopivan paksu julkaisu Kupé on kaikkien luettavissa.
Tuorein numero oli koko matkan ajan minun.
Sain sieltä seuraa. En ollut yksin.
Seuralaiseni oli  aivotutkija Mouna Esmaeilzadeh

Alkuvuodesta 1983 joukko iranilaispakolaisia pyrki Turkkiin.
Pakkasta oli  vuorilla 20 astetta, lunta pyrytti.
Kylään saavuttuaan vanhemmat luulivat tyttärensä kuolleen.
Hän ei hengittänyt. Oli kylmennyt.

Kylän naiset riisuivat kolmivuotiaan.
Laittoivat ammeeseen.
Ei lämpimään, vaan  kylmään veteen.
Lapsi virkosi. Palasi kuolleista.

Lääkäri Mouna Esmaeilzadeh kertoi saaneensa kolmivuotiaana juuri oikeanlaista hoitoa.
Samalla tavalla pahasti kylmettyneitä hypotermiapotilaita nykyäänkin hoidetaan.
Ammattilaisten toimesta tietokoneen ohjauksessa.
Mounan pelastivat luku-ja kirjoitustaidottomat.
Kylmä vesi ja  sinkitty amme.
Ammattimaisesti ja rutiinilla.

Pakolaisperhe ei päässyt  Ranskan vaan  joutui Ruotsiin.
Mounan kotikaupungiksi tuli Tukholma.
Hän kävi  musiikkilukion, suoritti filosofian maisterin tutkinnon.
Valmistui lääkäriksi.
Väitteli aivoista.

Mouna on nyt  39-vuotias optimisti.
Mouna uskoo tieteeseen ja demokratiaan.
Tieteeseen, joka on kaikkien käsitettävissä.

Neloskanavalla doktor Mouna tulee kylään
Hän  antaa toivoa ja tarjoaa faktoja maailmanlopun sijaan.
Vastaa kysymyksiin, auttaa tuskassa
Mielenkiintoisesti.
Syyllistämättä

Mouna lohduttaa kehityksen  nimeen.
On ihmisten tukena.
Silloin kun vastassa ovat luulot ja olettamukset
Valeuutiset ja ilkeydet.
Iva ja pilkka.
Tai pessimismi ja toivottomuus.

Olen jo kotona , mutta yhä junassa ja  Mounassa.
Voisin siteerata häntä  muutaman aanelosen verran.
Riittäköön nämä

"Jos minulla ja sinulla on eri näkökohdat, ja sinä pystyt aukottomasti esittämään tieteelliset faktat jotka kumoavat totena pitämäni, pysyn entistä tiukemmin kannassani "
Mouna Esmaielzadeh

" Tiede on kaikkein seksikkäintä mitä on olemassa "
 Mouna Esmaielzadeh

" Intohimo on huumeenomainen virtaus aivoissa, kuin rakkaus joka vetää meitä vastuttamattomasti tiettyyn suuntaan"
Mouna Esmaielzadeh

Helsinki

Olen tavannut satoja  kaskelotteja. Ne tunnistaa pyrstöistä. Jokaisella on erilainen.
Kaskelotin pyrstö on kuin ihmisen sormenjälki.

Helsingin meressä ei ole kaskelotteja. Ei edes pieniä valaita, pyöriäisiä. Vaikka menisi laivalla kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Valaat ovat tosi mielenkiintoisia. Mutta ihmiset paljon enemmän.

Kauppatorin tutulla kalakauppiaalla on myynnissä Norjan lohta. Lohi on kasvanut minun kotivuonossa nimeltään Gavlfjorden . Se on teurastettu naapurikunnan lohiteurastamossa. En tykkää lohialtaista. Ne pilasivat vuononäkymäni  ja limoittivat rannat.  En osta norjalaista kasvatuslohta vaan savustettuja Torniojoesta pyydystettyjä nahkiaisia. Niin olen tehnyt joka syksy. Kymmenellä eurolla kolme pientä.

 
Hakaniemen hallista saa parhaat kalaherkut. Kuten savustettuja katkarapuja, Lindströmin  punaisia lohipihvejä  ja graavisuolattua siikaa. Myös sinipallasta löytyy ja se on melkein yhtä hyvää kuin  Norjassa  savustamani.

Joka päivä tai siis ainakin melkein, menen puukkokauppiaan kojulle ja ihailen kolmensadankuudenkymmenen euron käsityönä tehtyä puukkoa. Sen terä on samannäköinen kuin kalliin japanilaisen keittiöveitsen. Ennen kotiinpaluuta ostan Marttiinin tai Iisakki Järvenpään hiiliteräksisen. Halvimman.

Raitiovaunusta ne käyttävät ekokampanjassaan nimitystä Spåra spora. Se onkin melkein kuin eläin  joka luikertelee  pitkin katuja jättäen  vain pienen hiilisen jalanjäljen. Rakastan ajella linjoilta toiselle ja  katsella ihmisiä. Sekä voimistuvaa ruskaa.

Jos haluaa elää omavaraisesti tai ainakin herkullisesti  voi mennä  keskuspuistoon ja poimia haavanpunikkitateja, Tai onkia Hiltonin rannasta ahvenia tai pyydystää jigillä kuhia. Toreilta ja halleista saa halvalla luita, ruotoja ja  luomua.

Hakaniemessä  kuulin lihakauppiaalta kuinka hän  oli  lapsuudessaan parantunut sitkeästä flunssasta luuliemen avulla. Äiti juotti sitä joka aamu. Minä puolestani kerroin hänelle ystäväni reseptin luuydinkeiton valmistamiseen.  Ensiksi luita keitetään valurautapadassa viisi tuntia pienellä  avotulella siten että kansi on auki ja savuaromi pääsee keittoon . Tulta on koko ajan vahdittava. Keiton  valmistuttua nautitaan alkuruoaksi lientä ja  pääruoaksi luuytimiä. Jälkiruoka on puolukkahillo.

Kaksi viikkoa on sopiva aika Helsingille. Paitsi eläkkeellä ollessa. Silloin täällä voisi asua pysyvästi. Ja kerätä Kumpulan opiskelija-asuntojen  pihoilla olevista tyrneistä  vuoden c-vitamiinit. Ne taitavat muuten jäädä poimimatta.
                 -lauri-

Kolmipiikki

Eilen olimme kalassa.Heti laakson lammelle tultua sain taimenen.Sen suusta tippui pieni kala, kolmipiikki. Tutkin saaliini saalista.Sen värejä, muotoja, hajua.Melkein maistoin, nuolaisin.

Kolmipiikki antaisi kuoltuaan arvokkaan vihjeen taimenien tämän hetken ravinnosta. Mitä ne just nyt syövät. Millaiseen vieheeseen tarttuvat. Ehkä saisin suursaaliin.Olisikohan vaatimattomassa muutaman uistimen pakissani sopivia ? Onkohan muilla perhoja jotka näyttävät kolmipiikiltä ?Millainen kastemato on paras ? Punainen vai vaalea ns savimato.Miksi minä en ole tähän ikään mennessä opetellut sitomaan perhoja. Tai heittämään perhoa. Jos olisin minulla olisi taatusti kolmipiikiltä näyttäviä.

Mutta silloin minulla pitäisi olla myös perhovapa ja kaikki muut varusteet. Sellaisten vermeiden kanssa olisi hankala tulla tiheän sitkankuusion ja tunturikoivuryteikön läpi järvelle. Sitäpaitsi rantoja reunustavat pajukot. On sittenkin parempi tyytyä teleskooppisettiin, halpaan.Huoltoasemalta ostettuun ja vanhoihin varusteisiin jotka mulla on.Mietin hetken ja päätin pitäytyä vanhassa.Olin jo kysynyt lammelle tultua voinko täällä kalastaa. Vastauksen saanut.

Taimen saatuani esitin toiveeni"Antaisitko savustettavaa, luovuttaisitko muutaman kalan. Jos sen oikeaksi koet. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi, ei minun."

-lauri-

Poltetaan Amatson- Kumpi polttaa puhtaammin Suomi vai Norja

Retkeilyyn kuuluu eränuotiolla grillattu lihaisan maukas makkara.
Saunan jälkeen pitää syödä sinistä lenkkiä, kunnon sinapilla.
Joko paistopussissa kiukaalla  hautunutta.
Saunan uunissa kypsynyttä.
Tai  ulkona nuotiolla paistettua. Ritilässä tai kepin  nokassa.
Makkara on hyvää, Suomessa osataan tehdä kunnon makkaroita.
Norjalaiset eivät osaa.

Aamupala tarkoittaa pekonia ja munia.

Pekonin kuuluu olla laadukas ja rapea.
Norjassa osataan, täällä on tietämys.
Tarjolla  on 20 eri nimikettä mistä valita.
Metsäpekoni, jahtipekoni, eräpekoni, tähtipekoni.
Ja kuusitoista muuta.
Jokaiseen aamun avaukseen.

Valkea liha on terveellistä.
Siis kalkkuna ja broileri.
Keho saa valkuaista, mutta rasvaa vain vähän.
Kannattaa siirtyä valkoiseen lihaan, ainakin kerran viikossa.
Olokin on kevyempi.
Kuulema se on ilmastonkin kannalta parempi.

Kumpi on parempi kinkku vai ribbe.
Ribbe on rasvainen siankylki mikä jouluksi norjalaiskodeissa uunissa haudutetaan.
Joulu ei ole joulu ilman ribbeä.
Nahan on oltava rapea ja suussa  mureneva.
Taitava paistaja pelastaa pyhän juhlan

Oikea kinkku on kotimainen.
Viljapossua mielellään. Rypsikin käy.
Kinkku ei saa olla liian rasvainen.
Vaan sopivasti.
Kinkun paikka on keskellä pöytää.
Kovasti yrittävät  Tanskasta huonoa laatua rahdata. Lidl myy saksalaista.
Kunnon suomalainen ei sellaista  moskaa osta.
Vaan Atrian.

Mitä pallollemme oikein tapahtuu ?
Meinaako se tuhoutua?
Amatson palaa niinkuin se on muinakin vuosina viimeiset 15 vuotta palanut.
Tuore uutiskuvakin on 15 vuotta vanha, mutta se herättää.
Tällä kertaa Amatson palaa pikkuisen enemmän ja näkyvämmin.
Amazon palaa kiusallisen näkyvästi.
Tenniksenpelaajat ja filmitähdet huolestuvat.
Ja me muut siinä samalla.

Kohta on tukikonsertin  paikka. Pitää järjestää Amatson Aid.
Lieneeköhän sir Bob Geldoffilla kiireitä ?
Bono ja Boss eivät hekään ole mitään pitkään aikaan julkaisseet.
Olisiko aika.

Onneksi Brasiliassa on presidenttinä joku kusipää jonka piikkiin tämän homman voi laittaa.

39-1 Suomessa
39-1 Norjassa
Elaïnten rehuksi tuodaan 39 kiloa soijaa henkeä kohden vuodessa.
Juuri sieltä missä nyt palaa.
Amazon palaa, jotta me saisimme aamupalamme , kinkkumme , ribbemme, nugettimme, leikkeleemme ja erämakkaramme.
Jotta norjalaiset saisivat läskipannukakkunsa.

Jotkut  ne syö soijaa soijana. Tuontisoijaa. Soija ei kasva Suomessa.
Kummallista touhua rahdata  ruokaa toiselta puolen maapalloa.
Sitä kuluu kokonainen kilo vuodessa. Siis henkeä kohden.
Prosessoitu teollinen ja lisäaineita täynnä oleva ei voi olla terveellistä
Makukin on vieras, koostumus outo.

On olemassa muitakin kuten seitani. Keinotekoinen kinkku.
Herne on  proteiinina. Härkäpapu lihasuikaleina ja kaura nyhtönä sekä kermana.
Miksi mennä sotkemaan. Järjestyksiä muuttamaan. Kaikki kumoamaan.
Mieluummin vehnä pullana, herne keittona, kaura puurona, hamppu hirsiseinässä riveenä  ja kinkku kinkkuna.
                                                      -lauri-

Lill-Babs ja sillivalas

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.
Tromssa oli yhä pohjolassa, mutta ei enää Pariisi.
Silta oli rakennettu ja saaren rauha mennyttä.
Venäläiset emigrantit kuolleet.
Kauppahuoneet kadonneet

Hylkeitä  vielä länsijäiltä ja valaita lähivuonoista jahdattiin, mutta jääkarhu oli rauhoitettu.
Turkismetsästäjät olivat  maissa.
Kukaan ei talviaan huippuvuorilla viettänyt.
Turkiksia ja jääkarhun poikasia kaupunkiin keväällä tuonut.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.

Tromssa oli muuttunut.
Kalastajien rahoittamaan satamaan oli liikaa  huviveneitä änkäytynyt
Niinkuin se niiden satama olisi.
Rauhallisille kaduille oli liikaa autoja elämänmenoa häiritsemään tullut.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli ei ollut etsittävää.
Kaikki löydettävät mantereet ja väylät oli jo aikoja sitten, ennen sotia, löydetty.
Löytöretkeilijät vuosikymmeniä sitten  kuolleet.
Vain muutamia mukana olleita kansipoikia oli hengissä.
Ølhallenissa heitä  sai kaljat tarjoamalla kuunnella.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli saatiin museo.
Pohjolan Pariisin ja arktisen loisto siirrettiin sinne.
Hajuineen ja täytettyine hylkeineen.
Sekä sankareiden henkilökohtaisine tavaroineen.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli, valaita  vielä metsästettiin.
Jättejä paloiteltiin ja öljyä keitettiin.
Viimeisiä aikoja vanhasta muistista elettiin.

Arktisen muistoa kunnioittaen juhlat  järjestettiin.
Entisen elämän, vanhan Tromssan , hautaanpanijaiset.
Viimeisiksi  jääneet.

Kulkueessa oli traktorin lavalla täytetty jääkarhu.
Skjelnanin valaanpyyntiasemalla Ruotsin  Lill-Babs.
Paloittelemassa vasta ammuttua ja maihin rahdattua sillivalasta.

Minimekossa ja korkokengissä.
Niinkuin esikuvansa Twiggy tapasi olla.
              -lauri-

Nokipannusta

Kahvipannuista kaikkein elämyksellisin on nokipannu.

Nokipannu on sellainen kuparinen, jolla keitetään erämaassa nokipannukahvit.
Ensin kävellään tai siis vaelletaan erämaahan, ainakin sinne saakka missä muut eivät häiritse.
Omaan paikkaan, missä  saa olla yksin tai omiensa kanssa ja nauttia luonnon rauhasta.
Kaikista parasta olisi jos se paikka olisi näennäisen vaikeasti  tavoitettavissa.

Kun ollaan saavuttu omaan  nokipannukahvinkeittopaikkaan tehdään  nuotiokehä
Kahvipannuun  haetaan raikasta  vettä lähellä solisevasta purosta.
Kivistä asetellaan nuotiokehän sisälle  nokipannulle sopiva keittopaikka.
Sitten tehdään tulet, pannu laitetaan tulille  kivien varaan ja seurataan tarkkaan.
Kun vesi kiehuu pannuun laitetaan kahvinporot eli pöönat.
Mielellään juhlamokkaa.

Kun kahvi on kiehunut hetken, nokipannu siirretään nuotiokehän reunalle.
Sellaiseen paikkaan missä kahvi ei jäähdy, mutta ei myöskään kiehu.
Liian pitkään kiehunut kahvi on kitkerää ja juomakelvotonta, 
Kahvin  alkaessa selkiintyä, porojen painuessa pohjaan, otetaan repusta kuksat.
Nokipannukahvi juodaan aina puisesta kuksasta, ei koskaan muovisista kupeista.
Kuksan poronluukahva ja lapinvisainen kuppiosa ovat  suotavia.

Meillä ei ole erämaita, meillä ei ole luonnollisia havumetsiä.
Ainoastaan tiheitä tunturikoivikoita, pajukoita sekä  havuisia vieraslajeja istutusalueilla
Puroja kyllä löytyy  onhan vuotuinen sademäärämme  yli tuhat millimetriä.
Onneksi on muutamia nuotiopaikkoja metsätien reunamilla ojien takana.
Sinne voi kivuttomasti rakentaa autenttisen  erämaavaikutelman.

Savu saa leijailla  tunnelmaa pehmentämässä,  sitkankuuset  pidetään tarpeeksi kaukana taustalla.
Kolmessakymmenessä vuodessa laakson puupeltoon muodostunut erämaanomainen paksu sammalkerros takaa aitouden. Suomessa sellainen syntyy sadassa vuodessa.

Sienet , kalat, marjat ja yrtit, siis mitkä tahansa luonnonantimet ja niiden sadonkorjuussa tarvittavat välineet  asetellaan mukaan hillitysti.

Ei hemmetti, aivan liian hankalaa. Jos ne ei muuten usko että osaan. Jos ne ei muuten tule villiruokakurssilleni sieniä ja marjoja poimimaan  ja kaloja narraamaan, niin antaa sitten olla.
Minulla on ainakin  jumalattoman  suuri 28 hengen kuparinen joutsenkaulainen tinattu  nokipannu.

Se tuli hankittua  reilu vuosi sitten, kun  halusin pitkittää sättäilyä pannua kirpparilla esittelevän kanssa. Olin hänestä erittäin innostunut. Sovimme hinnasta ja  pannu vaihtoi omistajaa.
Toissapäivänä sen  ensiksi nuotiossa tuntikausia polttamalla  nokesin. Sitten oli synttärikahvien keittämisen  aika.
                                                   -lauri-

Lukemisesta ja kalastuksesta ja muusta

Tänä kesänä en ollut kalastanut.

Järvellä aurinkoisina  öinä vieraillut.

Tulilla puron suussa istunut.

Oli ollut muuta tekemistä.

Muuta tekemistä oli valaat, linnut ja semmoiset.

Muuta tekemistä oli puutarha ja sen turhaan taakaksi ottaminen.

Muuta tekemistä oli itse tehdyt murheet sekä läheisten huoli 

Muuta tekemistä oli  muiden niistä syyttely.

Väsyminen on muuta tekemistä.

Tärkeänä olo on muuta tekemistä.

Sekä korvaamattomuus.

Vaikka en kalalla käynyt.

Järvellä vieraillut.

Se oli tallella,

Kaksi viikkoa sitten oli aika.

Kaksi viikkoa sitten oli aikaa

Kuljin lakkasuon poikki.

Pitkospuita pitkin.

Kuusikon läpi.

Join purosta.

Tein  tulet ja ongin.

Olin.

Kaksi viikkoa sitten menmimme poikani kanssa, vaatteeni alkoivat haista savulle.

Viikko sen jälkeen rakas ystäväni sai elämänsä ensimmäisen raudun. 

Kolmannella kerralla menin ensimmäistä  kertaa yksin.

Otin mukaani kirjan.

Juuri lahjaksi tekijältä saadun.

Sen ensimmäisellä sivulla luki.

Iloa ja onnea matkallesi

Vielä näkee lukea keskellä yötä. Nuotion loimussa kahvitauolla. Kalassa ollessa. Tässä kirja, jolle löytyi heti paikka minun repussa. Johdatusta ihmisiin ja hevosiin, kalastukseenkin ja elämään ja ... lukekaa itse.
Nuhraantukoon ja haiskoon savulle. Olkoon mukanani.
Kiitos Suvi

Tällaisen sain kun en olisi millään malttanut keskeyttää lukuhetkeä, lopettaa loikoilua. Enkä mennä onkimaan. Tajusin, ettei minun aina  tarvitse. Meritaimen 1,3 kiloa :)

Kirjasuositukseni on Suvi Suur-Inkeroisen  Tunne Yhteys.

"Tämä kirja kertoo oppimisesta, poisoppimisesta, armollisuudesta ja inhimillisyydestä ja siitä miten voimme olla keskeneräisiä ja silti valmiita "

Valkoinen hevonen

Ensimmäinen kerta.
Kohtasin valkoisen hevosen

Olin sen aiemminkin, sitä näkemättä, monta kertaa nähnyt.

Vaikka hevonen oli valkoinen, ei se minulle silloin erottunut.
En minä ole hevosihmisiä.

Valkoinen hevonen.

Valkoinen hevonen on kaunis ja näyttää hyvältä kuvissa.
Varsinkin ratsastajan kanssa.

Valkoinen hevonen on viisas ja hevosen tavalla älykäs.

Valkoisessa hevosessa on hyvyyttä, valkoisessa hevosessa on energiaa.

Valkoinen hevonen  eheyttää, valkoinen hevonen parantaa.

Valkoisen hevosen kanssa.

Valkoiselle hevoselle pitää selostaa asioita.
Kertoa mitä valkoiselta hevoselta näkymättömissä tapahtuu.

Jos pelkäät valkoista hevosta,sekin pelkää sinua. On arka.
Yhteyttä ei  synny, kosketus jää puuttumaan.

Vaikka olisit sen lähellä, vaikka  sillä ratsastaisit.

Toinen kerta.                                                                                                                                          

Valkoisen hevosen nimi on  Zaner ja minä olen sitä silittänyt.

Olen Zanerin  kanssa poseerannut, sitä ihaillut,  sille jutellut.
Zaner on minua nuuhkinut, minut lähelleen hyväksynyt.

Zaner on seurannut, kun olen ulkona ystäviäni kanssa kahvia juonut,  ja  Bostonpullaa syönyt.

Olisipa  minulla ollut mukana sopivat kengät.

Kolmas kerta.
Lääkäri sanoi, että minun on varottava.
En saisi kaatuilla, itseäni kolhia.
Rintakehääni satuttaa.
Niitit voivat irrota ja rintalasta murtua.
Taidan ottaa riskin.
       -lauri-
Kiitos kuvista, hevosopastuksesta ja mahtavasta päivästä Tiu, Lotta  ja  Reetta. Kiitos Zaner, Hilmar, ja Faro sekä muut eläimet.