Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

torsdag 30. september 2010

NIIN NE PÄIVÄT VAAN KULUVAT

Milloin saamme lunta vuorille ja suurempia saaliita?

Yölistä seitin verestystä . Juniori puukottaa.

Turska vuotaa kuiviin.

Saaliin joukossa iso puna-ahven.

Turskia verestysaltaassa.

Koljat haukottelevat.

Kaukalollinen n. 500 kg koljia.


Sand 1.lokakuuta. Kaunis sää leppoisaa tuulta muutamia metrejä sekunnissa.
Armeija on ampunut muutamien päivien ajan lämpöhakuisia ohjuksia. Varmaan varastonsa tyhjäksi , koska meri on taas vapaa meidänkin käyttöön.Olemme kalatöissä.
Lumi ei vieläkään ole tullut edes korkeimmille huipuille, joten kipparin mielestä kovin kummoisia saaliita ei ole odotettavissa.

Tässä on tullut touhuttua koko eilisilta ja viime yö ja pari apajaa nyt aamulllakin . Väsyttää...
Ei ihmistä ole luotu yökausia valvomaan ja rytmiänsä kokonaan sekoittamaan. Ihmisen olisi tarkoitus leppoisasti askarrella silloin kun jaksaa, syödä kun on nälkä ja mennä nukkumaan kun väsyttää.
Sitten on vielä muitakin juttuja jotka olisi tarkoitettu tehtäviksi silloin kun siltä tuntuu, mutta en nyt puutu niihin.
Eilen illalla saimme koljaa ihan kohtuullisesti. Kahdessa apajassa tuli yhteensä tuhat kiloa. Yöksi seilasimme kantille, sen ulommaiselle apajalla ja kokeilimme olisiko seiti paikalla. Ei muuten ollut seitejä , eikä muitakaan eläväisiä. Saalis 200 kiloa seitejä, muutamia turskia yksi punakampela ja isommanpuoleinen puna-ahven. Se ei ole paljon koko yön huhkimisesta.

Aamuksi tulimme takaisin tänne Sandille. Ensimmäinen nuotanlasku oli kohtuullinen. Saimme säkillisen kaloja, noin 500 kiloa.Suurimmaksi osaksi koljaa.
Nyt nuotta on taas meressä, saas nähdä mitä tulee. Saammeko pari tonnia täyteen. Silloin reissu olisi ollut ihan ok. Niin uskallan sanoa, vaikka yhden siimansyötittäjän mielestä ilmaus ihan ok tai ihan hyvä on laiskan ihmisen vakiovastaus. Silloin kun ei sen parempaa keksi.

Nuotta on kohta ylhäällä, kalat suolistuskaukalon kautta konteissa ja me matkalla kotiin. Sitten kunnon ettosten jälkeen odottaa inspiroiva viikonloppu valassafari asioiden parissa. Pari viikkoa onkin tullut oltua valaitten ulottumattomissa, niin että ihan on ikävä tullut.
Vaikka valaat kuinka innostaisi, niin viikonlopun sieniretkestä makkaranpaistoineen ja mahdollisesta riekkojen jahtaamisesta en kuitenkaan luovu. Askareista joita on parasta tehdä hyvän sään aikaan .
-lauri-

onsdag 29. september 2010

RIEKKOJA JA KIIRUNOITA

Näkymiä Kiirunan kuningaskunnasta.

Kiiruna viihtyy karuissa olosuhteissa. Se on uskollinen kotivuorelleen.

Kiirunan metsästys on haastavaa. Päivät ovat lyhyet ja metsästyspaikoille on vaivalloista kiivetä.
Riekkoja ja kiirunoita keittiön lattialla.

Tämä aamupalapöydästä v. 2004 kuvaamani riekkouros halusi ajaa minut pois reviiriltään. En suostunut muuttamaan talostani minnekään. Olisi riekon pitänyt tajuta, etten minä nyt sen naaraita tavoitellut :)

Morgenstjerna 30.9.2010. Satamassa ei tuule, sää on lämmin ja puolipilvinen. Siimalaivat ovat merellä, kun rakettien ampumisessa on pieni tauko. Mekin pääsemme ensi yönä. Vuoret ovat lumettomat. Olisi hyvä sää mennä riekkometsälle.

Teen uutta sivutoimista kirjoitustyötäni, mutta oikeastaan haluaisin olla vuorilla. Turhan vähän on tullut kuntoiltua. Marjoja ja sieniä poimittua. Tai lampaita ajettua. Riekkojakaan en ole jahdannut, muuta kuin yhden . Että sain maistaa.

Aiemmin , tänne muutettuani, kun työ ei ollut niin sitovaa, melkein asuin soilla ja tuntureilla. Silloin tutustuin kahteen kiehtovaan lintuun. Opin niitten elintavat. Ne kaksi lintua ovat lähisukulaisia , mutta täysin erilaisia.

Varoitus:sisältää stereotypioita

Riekko lagopus lagopus
Kyyhkysen kokoinen riekko asuu pääasiassa alavilla soilla ja koivumetsiköissä, mutta kyllä sitä tapaa puurajan yläpuolellakin. Latinalainen nimi lagopus lagopus kuvastaa linnun sopeutumista lumisiin oloihin. Ei muuten uppoa pehmeäänkään lumeen.

Lagopus on suomeksi jänisjalkainen. Riekko on sosiaalinen parvilintu. Lähtiesään lentoon riekko päästää kovan metelin. Se kiroilee ja huutaa. Ja säikäyttää kulkijan.

Minusta riekko ei ole ollenkaan suomalainen, sellainen jäyhä ja vakaa ja joskus umpimielinen, mutta luotettava :) Pikemminkin riekossa on primadonnaa tai ballerinaa. Seurallista sellaista. Riekko osaa näytellä.
Riekko on lämpimien maiden hölöttäjä. (anteeksi ilmaus) Liikkuu isolla joukolla, hakee kontaktia, etsiytyy uusille alueille. Yksi metsä ei sille riitä. Riekko on kova flirttailemaan. Soidinaikana uros isottelee , on olevinaan mahtavampi kuin onkaan, kovasti koreilee. Vaikka tietää , ettei se sen käyttäytyminen ole uskottavaa.

Riekko on avoin. Helppo tapaus.

Kiiruna lagopus mutus
Kiiruna on minusta kiehtovampi, mystinen ja kovin salaperäinen. Latinalaisessa nimessä oleva määre mutus tarkoittaa mykkää. Kiiruna onkin lähes mykkä. Se ei keskellä päivää huutele. Ainoastaan ennen auringonnousua, kun vielä on niin hämärää, ettei lintuja voi paikallistaa se hieman päkättää. Sitten on hiljaista.

Kun menet sinne , missä kiirunan ääniä pimeässä kuului, lintua ei luultavasti löydykkään. Se on piilossa kivien alla tai se on juossut nopeasti muutaman sata metriä toiseen paikkaan ja tarkkailee sinua sieltä. Kiiruna on tosi taitava piiloutumaan kotivuorensa kivikoihin. Kiiruna on uskollinen vuorelleen. Harvoin se lähtee muualle. Voi kyllä lentää toisille huipuille, mutta palaa yleensä saman päivän nimissä kotiin.

Kiirunan käytös on uskottavaa. Kun se ajattelee tunkeilijasta , että nyt riitti. Siihen asti , mutta ei lähemmäksi, kiiruna tulee esiin piilostaan ja alkaa uhkaavasti narisemaan (Jota en siis laske varsinaiseksi ääntelyksi) Nousee kivelle ja näyttäytyy. Silloin on parempi antaa herran olla rauhassa.
Ei kiiruna päälle tule, mutta käytöksessä on sellaista arvovaltaa ja uhkaa että varoitus menee perille.

Kiiruna syö varpuja ja silmuja ja pystyy elämään niin karuissa oloissa , missä mikään muu lintu ei kykene. Ainoastaan kaikkein kovimpien talvimyräköiden aikana kiiruna saattaa laskeutua alas koivikoihin vähäksi aikaa huokaisemaan.

Riekko puolestaan saattaa viihtyä kiirunan asuinalueilla silloin kun on suotuisat olosuhteet.
Melkein tuntuu siltä, että tunturinhuiput ovat uteliaalle, avoimelle ja ympäristöään haastavalle riekolle mahtava elämys muitten joukossa.
Estyneemmälle ja yleensä pienemmissä parvissa , perheinä tai yksin elävälle kiirunalle ne tutut kotivuoret ovat oikeata elämää.

Kiiruna on ratkaisematon arvoitus.

-lauri-

tirsdag 28. september 2010

METSÄSTYKSESTÄ


KARHU

Elossako, elävien maassa.

Sarveiskynsin pitkin, pörröïsenä.


Huulten sanaa ymmärrä ei korva,

Silmät silmää etsii, tyhjän lukee,

Aukea ei koskaan metsään ovi,

Lumihurstia ei taivas anna,

Raskaammin tai keveämmin kaartaa paljasjalka.


Turkki vietiinkö ja kynnet leikattiinko ?

Hampaat murtuivatko verkkaan suusta?


Nauraa tuuli , kun sen kanssa kierrän.

Nauraa päivä, kun se silmiin paistaa.

Kallossani nauran milloin nauran.


Aukea ei koskaan metsään ovi.

-helvi juvonen-



Iisalmelaisen runoilijan Helvi Juvosen Karhu on hieno runo.
Tutustuin siihen viime vuonna.
Ystäväni kehotuksesta.
Hän siitä minulle kertoi.
Halusi mailata jotain todella koskettavaa.

Karhu pysäytti. On se sen verran raju.
Vaikka olenkin kotoisin ihan Iisalmen vierestä ja tykkään lukea,
myös runoja, en ollut aiemmin noteerannut koko Juvosta.

Tämän runon jälkeen minun oli pakko etsiä kaikki tieto,
mikä herkästä Iisalmelaistytöstä oli löydettävissä.
Karhu oli tullut kylään ja tuonut Helvi Juvosen mukanaan.

Ristiriitainen ja levoton mieleni kuitenkin armahti minut riekkometsälle menemään.
Tulihan niitä ammuttua,
kun tykkään niin kovasti riekkopaistista.
-lauri-


mandag 27. september 2010

Rannikkovartioston luutnantit pistäytyvät kylässä

Merivoimien kelluntapukuisia miehiä ilmaantui laivamme. Kumivene heidät toi.

Papereitten , asiakirjojen ja saalistietojen tarkkailu aloitettiin välittömästi.

Me nostimme luutnanttien tarkkaillessa 300 kiloa kalaa laivaan.

Sitten ystävämme tarkistivat nuotan.

Onko kaikinpuolin laillinen vai pitääkö kirjoittaa ukaasi puutteiden korjaamiseksi.

Nuotan perien ja säkin silmäkoko ei saa olla liian pieni.

Pyydystettyjen kalojen tulee olla mitat täyttäviä.

Tarkastusraportista ilmenee mitä on tehty ja mitä havaittu. Laiva saa oman kappaleen muistoksi.

Saalispäiväkirja on oltava täytetty ja saalistietojen on oltava yhteneväiset kalatehtaan mittausten kanssa.

Kahvien jälkeen upseereillemme tuli noutaja.

Kumiveneeseen hyppäämistä on näköjään merivoimien taistelukoulussa harjoiteltu.

Kun tarkastus oli ohi, suuntasimme kantille. Eka apaja antoi vain 300 kiloia seitiä ja turskaa. Olimme pettyneitä.
'
Onneksi joukossa oli mustekala.

Mielenkiintoinen tuttavuus, muisto esihistoriasta,

On se hurja.


Egga eli suomeksi kantti 27.9. Leuto sää, sataa tihkua. Tuulee etelänpuolelta joitain metrejä sekunnissa.Saimme hietikolla 300 kiloa koljaa, kun emme me Luutnattien iltakahvitteluilta kerenneet kuin yhden apajan vetämään.

Selviydyimme Norjan kuninkaallisen merivartioston nuorten upseerien tarkastuskäynnistä vähäisin vaurioin . Herrat luutnantit tulivat partioalus Farm:in zodiac kumiveneellä katsastamaan mitä me oikein merellä puuhaamme. Onko nuottamme liian iso, sen perät liian tiheät ja vaärällä tavalla nuottaan kiinnitetyt sekä onkos sitä tarttunut mukaan alamittaisia kaloja.
Aina yritetäään saada selville tietoinen tai epähuomiossa tapahtuva lainrikkominen.
Saalispäiväkirjankin pitää olla kunnossa. Siten , että ennen kalanluovutusta mustekynällä kirjoitettu saalismäärä on yhtä virallisen punnitustuloksen kanssa.
Kalastajilla on paljon asioita muistetavanaan. Ja luutnanteilla yhtä paljon tarkastettavanaan.
Meillä vierailleet upseerit olivat mukavia nuoria, vastikään sotakouluistaan valmistuneita. Melkeinpä poikasia. Ei niiden kanssa ollut mitään vaikeuksia. Kaikki oli kunnossa ja kahvitkin tuli sitten lopuksi juotua.
Siinä vierailun aikana rakettien ampumisen ja isojen poikien sotaleikkimisen aiheuttama kiukkuni laimentui. Niin etten sitten viitsinytkään kysellä, että mitä järkeä on sillä tavalla meriä sulkea ja rehellistä työntekoa vaikeuttaa.
Mitä se olisi hyödyttänyt.Pojathan tekevät mitä isommat herrat käskevät. Sehän on kunnioitettavaa, jos tekee työnsä mahdollisimman hyvin ammattiylpeyttä osoittaen. Niinhän mekin teemme.
Vierailun lopuksi annoin luutnanteille tuliaisia partioalus Farmiin vietäväksi. Kolja- turska- ja seitifileitä. Kylläpä kelpaa meriä vartioida kun on massu täynnä Morgenstjernen pyytämää laatukalaa.
-lauri-

Nyt muuten taotaan aurat miekoiksi

Erik laskee nuottaa. Rannikkovartiosto tarkkailee.

Sitten on Erikin vuoro tarkkailla.

Massiivinen ja hieman pelottava tuo partiovene.

Aurinkokin laskee.


Morgenstjerne Sandilla 27.9. iltapäivä. Sataa tuulee lännestä . Tuuli on heikkoa, mainingit eivät.

Voihan H......n H......i ja kaikki muutkin kipparin ja minun käyttämät voimailmaisut siihen päälle.
Norjan merivoimat on suuressa viisaudessaan päättänyt ampua raketteja koko viikon. Ne raketit ammutaan mereen Andöyan rakettiasemalta käsin. Ja kun raketteja ammutaan, ilmoitetaan varoalue. Sillä alueella ei sitten liikuta. Kukaan ei liiku.
Aiemmin alue oli pienempi ja suljettu vain osan aikaa vuorokaudesta ja vain muutaman päivän ajan.
Nyt varoalue ulottuu kaikille kalapaikoillemme ja on suljettu ensi perjantaihin saakka. Koska emme kalasta lauantaisin, niin käytännössä tämä tietää melkein viikon taukoa.
Ja koska meillä on se viikon tauko nyt, niin ei ole varaa pitää lomia lokakuun lopussa, niinkuin oli tarkoitus .

Tekisi mieli käydä merivoimien alue-esikunassa, se on tuossa ihan lähellä Sortlandissa, ja kertoa miksi ihmeessä hyväksi havaittu " taotaan miekat auroiksi" ei kävisi heidänkin slouganiksi.

Ainakin koljankalastusaikaan, ja ainakin meidän alueella.

Voisihan sitä pelkästään kuivaharjoitella. Säästyisi kalliita raketteja. Ja kaskelotitkin saisivat olla ihan rauhassa. Kun kyllä kait se on melkoinen shokki 1500 metrin syvyydestä juuri pintaan nousseelle valaalle kun joitakin kymmeniä kiloja trotyylia vieressä posahtaa.

En ole mitenkään merivoimia vastaan, ovathan he tehneet suurtyön kitkiessään luvatonta kalastusta Barentsin merellä ja myös täällä. Ja osallistuessaan lukuisiin pelastusoperaatioihin. Vähän vaan kyrsii, kun jatkuvalla syötöllä sillä tavalla ammutaan, ja leipätyömme yhtenään keskeytetään. Että eikö sitä mitenkään muuten voitaisi olla valmiudessa.

Tätä loppua kirjoitettaessa iso vahtialus on jo paikalla. Sen kapteeni varmaan kohta sotilaallisen jämäkästi kanavalla 16 ilmoittaa.
"Alue suljetaan kello 24. Pyydämme teitä poistumaan alkueelta ennen sitä"

...Herra kapteeni ottikin yhteyttä kippariin ja sanoi, että ne samalla rakettialuetta vahtiessaan tarkistavat, että kalastamme laillisilla pyyntivälineillä, että nuotan perät ovat ok, eivät liian tiheät , että emme harrasta dumppausta, emmekä muitakaan laittomuuksia....
Se on ihan ookoo. Kannatan kaikkea kalastuksen järkevää valvontaa.
Saadaanpahan samalla korkea- arvoisia upseerismiehiä kylään. Ne tulevat käymaän, heti kun saalis on saatu kannelle.
Pitänee keittää uutta kahvia että saa herra kapteenille ja hänen miehistölleen tarjota.
Itse tarkastuksen suhteen meillä ei ole pelättävää.
Mutta siitä myöhemmin. Nyt mulla on lomalta palanneen pomon pokkarikin käytössä.:)
-lauri-

torsdag 23. september 2010

NORJANMEREN SANAKIRJA 3

Yläkuvassa Morgenstjernen pyydystämä turska, cod 33 kiloa. Johdimme paikallislehden järjestämää konjakkiturskakilpailua useita viikkoja, mutta jäimme lopulta kuudenneksi, ja konjamiinit jäivät saamatta :( :( :( Voittaja sai kaksi pulloa toiseksi tullut pullon. Viime vuonna jäimme kolmanneksi. Silloin harmitti enemmän.

Alakuvassa Morgenstjernen pyydystämä kaikkein aikojen pisin Norjan Mereltä saatu molva ling 2,10 m. Painoa kalalla oli 27 kiloa.



Norjanmeren sanakirja 3. Norjanmeren yleisimmät kalat. Fishes in Norwegian See

Turska Cod

Kolja Haddock

Seiti Saithe/Coalfish

Silli Herring

Makrilli Mackerel

Sinipallas Greenland Halibut

Ruijanpallas Atlantic Halibut

Punasimppu
(Puna-ahven) Redfish

Keila Tusk

Punakampela Plaice

Lyyraturska Pollack

Molva Ling

Villakuore Capelin

Piikkihai Picked Dogfish

Taimen Trout

Lohi Atlantic Salmon

Kissakala Wolffish

Rasvakala Lumbfish

Merikrotti Anglerfish

Ankerias Eel

Hummeri Lobster

Taskurapu Crab

Kuningasrapu King Crab

Katkarapu Deepwater Prawn


Morgenstjernen tärkein saaliskala on turska keskim. n. 165 t vuodessa, Sitten tulee Kolja 150 t, Seiti 40t, sinipallas 15t, muut kalat yhteensä 3-5t.
Tänä vuonna olemme tähän mennessä pyydystäneet Turskaa 155, koljaa 100, seitiä 22t, sinipallasta 15t , muita kaloja 2t.
Koljassa olemme tosi paljon edellä keskimääräistä vuosivauhtia, seitissä aikataulussa, samoin turskassa.Sinipallaksen saaliiksi jäi 15t. Sen pyyntiaika on ohi.
Laivamme liikevaihto noin 3,5 miljoonaa kruunua. Saaliin nettoarvo 3 miljoonaa. Työntekijöitä 3
-lauri-

mandag 20. september 2010

KESÄINEN SYYSLAUANTAI 2

Nyksundin kalastajakylässä Holmvik Bryggassa on miellyttävää odotella Norjan parhaita vohveleita. Baarin puoli on rakennettu vanhaan turskanmätisuolaamoon ja pelkästään kierrätyskeskuksista kirpputoreilta löydetystä tai muuten pois heitetystä materiaalista.


Viimeisin ns. postaukseni meni jostain syystä väärään paikkaan, eikä tullut päällimmäiseksi. Se on tuolla alhaalla.

søndag 19. september 2010

www.isopallas.sto.no




VAROITUS !!!!!!!!


Mahtipallaksen matka merestä myyntikuntoon saattaa sisältää pallaksen suolistukseen ja kauppakunnostukseen liittyviä ekstreem- kohtauksia.





Arto, Lotta ja Kalle ovat juuri saaneet kiskottua 67- kiloisen ruijanpallaksen Arton laivan Lottas Fangstin kannelle. Lotta kuvaa kännykällään.

Støn satama ja kalanvastaanoton laituri. Arto ja Lotta esittelevät laiturille vinssaamaani saalista.

Meidän Suomi- jengiä ja pallas. Vasemmalta poikani Erik, Kalle,minä, Arto ja Lotta . Kameran takana Ari

Mahtipallas parempi, tai maastonvärinen, ihan miten vaan, puoli kameraan päin.

Laiturilta ruijanpallaksen matka jatkuu kalatehtaan uumeniin.

Ensiksi on tarkistettava paino.

Sitten kala on välittömästi suolistettava. Arto suorittaa avausviilllon minun tarkkaillessa tilannetta.

Kalle vetää suolet pois.

Naaraspallaksella oli kovasti kaviaaritarpeita....

....Ja pohjaruohoa vatsalaukussa. Oli elänyt terveellisesti kuitua ja varmaan myös flavonoideja syöden.

Kunniatehtäväni oli pään irroitus.Kun olen niin monta kertaa aiemminkin sen tehnyt.

Pään irroituksessa on tärkeää osua juuri oikean niskanikaman väliin ja satutettava leikkauslinjat sen mukaan, ettei kallisarvoista lihaa mene hukkaan, eivätkä solisluut murru.

Pää on irtoamassa.Leikausjälki noudattelee kiduskannnen linjoja.

Yleisnäkymä Stön kalanvastaanoton tehdashallista.

Pää on irti. Se painoi kuusi kiloa. Tästä päästä ja näistä poskilihoista saa pienelle perheelle usean aterian.

Kalle pistää pallaksen jäihin odottamaan kuljetusta hyväosaisten ravintolaherkuksi. Arton ja Lotan pallas saattaa loppuviikosta hyvinkin löytyä jonkin Oslon gourmet ravintolan ruokalistalta. Vaikkapa Ridderhalenin (Jos se nyt enää on olemassa siellä Akerselvan rannalla)

Oikein käsiteltynä ja jäitettynä pallas säilyy ensiluokkaisena viikon , kunhan kylmäketju ei missään vaiheessa katkea.


Kuvaus: Ari Jukantupa
Eka kuva kännykällä: Lotta
Teksti:Lauri