Rapuja ja pallaksia osa 4. Støssä on kesä.

Merisumu käyttäytyy arvaamattomasti. Sen liikkeitä on vaikea ennustaa. Eilispäivän kalareissulla sumu lähestyi avomereltä, yläkuva. Nopeasti se levittäytyi yli Støn. Stø sijaitsee alakuvassa suoraan sokeritoppavuoren , Klotindenin alapuolella

Stig Kampegga laivoineen matkalla Tromsan edustan matalikoille.

Siiman laskun jälkeen ja muulloinkin joutoaikoina on rentouttavaa harrastaa urheilukalastusta. Aina silloin tällöin tulee jopa saalista.

Turskaa syömme kesälläkin , vaikka paikallisiin tapoihin ei kuulu sen syönti niinä kuukausina kun kuukauden nimessä ei ole ärrää.

Eilen emme saaneet montaakaan pallasta, mutta yhteen koukkuun oli erehtynyt peikkorapu. Se on äkkiä katsottuna aika paljon kuningasravun näköinen. Eroja on mm. kuoren muodossa ja jalkojen määrässä.

Maultaan peikkorapu on yhtä herkullinen. Tähän aikaan se on kuitenkin heikossa lihassa.

Meritähtiä ja näitä tällaisia on monenkokoisia ja -näköisiä.

Tänään saimme paljon yleisöä , paljon enemmän kuin eilen. Harmaalokit harrastavat kuviolentoa.

Nuorukainen ei vielä hallitse kaikkia hienouksia.

Sinnikkyytemme aloittelevina pallaksen siimakalastajina palkittiin tänään, kun siimaan oli erehtynyt yli 30 kiloinen kaunis kala.
Arto esittelee myös ruijanpallaksen selkäpuolen. Väriltään aika lähellä kulloisenkin pohjan väriä.

Morgenstjerne 30.5.matkalla kantille sinipallaksen pyyntiin. Rauhallinen keli merellä. Eilen olimme Lottas Fangstin kanssa ainoana Stø laivana merellä, saimme jotain 350 kiloa sekalaista kalaa. Tänään nostimme pallassiimat toiseen kertaan, saimme uramme suurimman pallaksen ainakin yli 30 kiloisen.

Huomenna, jos kaikki menee hyvin, Støläiset saavat nauttia yhdestä kesän varmasta merkistä. Ensimmäiset sinipallaslaivat saapuvat iltapäivällä maihin tuoksuvine saaliineen. Sinipallaksessa on oma tuoksunsa, mahtava tuoksu. Se on kesän tuoksu ja sitä voi nuuhkia laitureilla ja vastaanoton läheisyydesssä.

Muita Stø - kesän merkkejä ovat Valassafarin alkaminen (ensimmäinen reissu takana),
suomalaisten siimansyötittäjien ryntäys (melkein kaikki paikalla) ja vieraskalastajien tulo(laiturit täynnä niitten veneitä).

Me olemme pallaskauteen valmiita. Kaikki siimat on syötitetty ja niistä 30 on kyydissä Morgenstjerne muutettu muutaman viikon ajaksi nuottalaivasta siima-alukseksi. Samalla miehistömme on henkisesti valmentautunut normaalisti hieman ylenkatsomamme siimakalastajan arkeen.
Ei ne nyt oikeesti oo mitään yksinkertaisia. Ei ainakaan sinipallaksen kalastajat.

Eilen koimme vielä yhden kesän , siis hyvin lälmpimän, merkeistä, kun täällä oli taas sitä merisumua, toisen kerran tänä kesänä. Voipi olla että olemme ajautumassa siihen kauheen lämmin-merisumu-viileämpi-kauheen lämmin.... kierteeseen
Se sumu meitä uhkaili, päälle ei tullut, mutta näytti muskeleitaan. Støn otti huomaansa.
-lauri-

Skyr parka

Skyrin aioin nauttia laivan katolla.Ensiksi otin kuvia. Ylhäällä Vuohivuori, Støn kartano ja skyr .
Alakuvassa solakka skyr purkki pienvenesatama taustanaan.

Kaunis on skyrin merestä peilautuvaa yötaivasta vasten olla.

Kaksi metriä skyrin alapuolella sijaitsee Morgenstjernen keula

Nato pallo, jota ei saisi kuvata. Onneksi se on skyrin taustalla.

Skyr arpajaisissa voi voittaa matkan New Yorkiin. Lisäksi kannessa lukee jotain hirmuisen tärkeää Sex og Singelliv sarjasta.


Morgenstjerne 29.5.2010. Täysin tyyntä , lämmintä 15 ja aurinkoista. Muutamat siimalaivat olivat tänään kalassa mm, Tom Stefensen ja Ola Brun. Saaliiit vaihtelivat tuhannen kilon molemmin puolin. Tom sai 58 kilon ruijanpallaksen. Valassafarilaiva teki ensimmäisen retkensä peilityynellä merellä.

Tänään ja eilen on ollut melkoista sutinaa. Morgenstjerna saatiin eilen laitettua sinipallaskuntoon ja Arton kanssa tehtyä koljasiimoja. Tarkoitus oli tehdä enemmänkin , mutta olin meidän nuorison kanssa tärkeillä asioilla kuskin ominaisuudessa  Stokmarknesin suuressa taajamassa.
Siinä ajellessa näki niin selvästi kuinka pitkällä kesä jo on. Kesästä kun voi puhua tällaisina melkeinhelle päivinä.

Hieno sää piristää kovasti. Ja entistä iloisemmaksi tulin, kun paluumatkalla löysin lähikaupasta minun lempimeijerituotetta skyriä. Skyr on hyvää. Olen ollu skyr fani jo 27 vuotta. Tykkään siitä niin paljon, että joka päivä minä sitä syön... Islannissa.
Muualla on pakko olla ilman, kun ei siellä muualla skyriä saa. Kun ei ne muut ole sitä osanneet tehdä. Viimeiseen 700 vuoteen.

Siksi olin iloinen talvella lukiessani , että nyt tätä skandinavian vanhaa maitotuotetta saa Norjasta. Joku Q meijerit sitä valmistaa. Jäin odottamaan, että koska se skyr  tänne pohjoiseen saapuu. Kuulin huhuja, että ensimmäiset erät etelässä vietiin käsistä. Tuote oli valtavan suosittu. Sain selville, että makuvaihtoehtoja oli kolme.

Wikipediassakin mainittiin Norjaan rantautunut skyr. Siinä ei ole yhtään rasvaa, eikä lisättyä sokeria. Skyrin valkuaisainepitoisuus on huima.

Päätin olla kärsivällinen. Jossain vaiheessa pääsisin maistamaan. Islannin opintomatkani lievitti odotuksen tuskaa. Nautin skyriä joka päivä. Keflavikin lentokentältä ostin puoli -ilmaista skyriä muutamia kymmeniä purkkeja Suomeen tuotavaksi.
Ja Suomessakin sitä tuli syötyä. Kaikki ei mennyt tuliaisiksi.

Alunperin, ja myös silloin kun skyriin tutustuin, siitä ei ollut muita variaatioita saatavana kuin luonnollinen. Kova massa, jota  maidon kanssa veivattiin syötävän pehmeäksi. Siinä prosessissa voimakas hapan maku antoi tilaa  piilossa olevalle makeudelle.

Itsetehtynä skyr tuntui sokerin ja maidon kanssa syötynä oikein ekstra ihanalta. Myöhemmin tuli purkeissa oleva valmiijsi pehmennetty.

Ja sen jälkeen mustikka- ja mansikkamausteinen, mahdollisimman luonnollinen kuitenkin. Kaikista niistä tykkäsin, vaikka alussa  maustettuja hieman epäilin . Aivan samalla tavalla kuin Suomessa suhtauduin varautuen poikieni viilis aamupaloihin. Minusta tavallinen viili olisi riittänyt ja omatekoinen hillo päälle.

Kun tänään siimojen laskun jälkeen tulin laivalle, oli tarkoitukseni juhlistaa ensimmäistä norjalaisen skyrin syöntiäni laivan katolla. Oli hyvä ilma. Tyyntä ja lämmintä. Oletin saavani samanlaisen makunautinnon kuin islantilaisesta mustikka skyristä saa.

Avasin purkin ja se näytti hyvältä. Koostumus oli sopivan jäykkä,. Ja se tuoksui hyvältä. Purkin kyljessä luki ettei siihen oltu lisätty yhtään sokeria. Hyvä. Ainoastaan se mikä marjoissa on luonnostaan.
Eka lusikallinen paljasti petoksen. Öklö keinotekoinen makeutusaineen jälkimaku jäi suuhun. Aineen nimi on niin pienellä, etten pysty lukemaan.

Söin koko purkillisen, kun kerran olin 13 kruunua maksanut. Olin tosi pettynyt. Pettymystäni ei lieventänyt purkin kyljessä oleva  fitness naisen naama. Eikä teksti "hyvää ja hyvällä omallatunnolla", eikä solakan linjakas purkkikaan.
Oikean islantilaisen skyrin maine oli pilattu.
Skyr parka.
-lauri-

Lunni pubin baarimikko vuoden 1973 purkauksesta . Vulkanutbrudd i pubben Lundinn

Norsk oppdatering.
Finske avisene har spekulert om det blir utbrudd under Myrdalsjökull. I så fall skulle det være Katla. Den Vulkanske aktiviteten og utbruddene på Island ser ut til å være mer dramatiske sett fra finske og norske øyne enn på selve Island.
Der har man en annen holdning, mer naturlig. Det som skjer , skjer. Ferdig med det.
Når vulkanen Fimmvörduhals begynnte sin virksomhet 21.mars fungerte samfunnet utmerket. Veiene i nærheten ble stengt, Innbyggerne evakuert. Kriseteamet var i full beredskap. Regjeringen hadde krisemøte.
Men livet ellers gikk videre helt normalt. Også i den den fine lille pubben Lundin på Vestmannaeyjar. Bare 3 mil fra den nyfødte vulkanen.
Et par timer etter utbrudtdet var kundene godt informert. I bakrommet hadde man vulkan info , banden spilten coverlåtene sine som om ingenting hadde skjedd og man husket Eldfell utbruddet 1973. Også han bak disken som den gangen bodde bare et par hundre meter fra utbruddsted.



Heimaeyn saaren Lunni pubin baarimikko kertoo vuoden 1973 purkauksesta, joka tapahtui vain muutaman sadan metrin päässä kotoa. Haastattelin häntä pari tuntia Islannin kevään ensimmäisen purkauksen jälkeen. Fimmvörduhalsin purkaus alkoi kolmenkymmenen kilometrin päässä, mutta Lunni pubissa tilanteeseen suhtauduttiin rauhallisesti. Asiakkaat pidettiin hyvin informoituina ja takahuoneessa oli tulivuori-info ja bileet jatkuivat leppoisissa tunnelmissa, kun selvisi, ettei se purkaus ollut mikään katastrofi.
Islannin kieli on niin mahtavaa kuunnella, minusta toista niin kaunista kieltä ei ole , paitsi suomi.
-lauri-

Katla.

Katla 23.3.2010

Fridrikk Sigurdsson 3. Turska taipaleella.

Turskan tie vientikontteihin kulkee suolistuslinjan kautta. Jon nostaa aina jatan kerrallaan. Antaa miehistön suolistaa, huuhtoa sekä jäittää ja pakata kalan kaikessa rauhassa ja huolellisesti, ennenkuin ajaa seuraaville pyydyksille.
-lauri-

Fridrikk Sigurdsson 3. Suolistus

Suolistus Fridrikk Sigurdssonin sisätiloissa sujuu nopeasti. Pöytien ja tasojen ansiosta työasennot ovat mukavia. Pienten kalastusalusten tunnelmaa on kuitenkin vaikea näistä tiloista löytää
-lauri-

Fridrikk Sigurdsson 2. Entäs sitten, turska

Fridrikk Sigurdssonin työpöytää kannen alla. Kippari Jon antaa jopkaisen kalastajan osallistua vuorollaan kaikkiin työvaiheisiin. Myös aivan nuorimpien, myös niihin aivan kaikkein vaativimpiin, kuten nostoon ja verkkojen järjestelyyn uutta laskua varten.
Videossa turskan irrotusta ja verkkojatan selvittelyä työpöydällä. Islantilaisissa laivoissa on tilaa työskennellä.
-lauri-

Fridrikk Sigurdsson 1. Merestä nousee turska

Fridrikk Sigurdsson 40 meter lang garnbåt fra Thorlakshöfn fisker på bankene rett utenfor Sør Islands kyst. Ikke langt fra isbreer og vulkaner. Der og rundt Vestmannaeyjar også finner man de rike fiskefeltene. Torskebestanden har blitt ganske stor i de siste årene og tåler dagens beskatning godt.
Den 18.mars hadde jeg anledning til å være med, når skipper Jon Jonsson og manskapet på 9 gikk ut. Været var fint, rolige vindforhold og fin straum.


Morgenstjerne 26.5. Koillistuulta 8 metriä sekunnissa. Puolipilvistä , viileää 7 astetta. Ola Brun ainoana Støn laivoista merellä. Sinipallassiimoja syötitetään ja syöttejä leikataan täydellä teholla.

Aamuyöstä läksimme merelle, vaikka alunperin näytti siltä, ettei mentäiskään. Minä en sitten ikinä opi siihen, että jos täällä jotain sanoo varmaks, niin sitten se ei ainakaan toteudu. Onhan tämä nähty.
Esimerkiks jos näyttää ihan varmalta, että tuulee koillisesta ja kovaa, ja sen sitten ääneen ilmoittaa, ja omia tulkintojaan tekee, niinku ettei muka tarttis lähtee merelle, niin aivan varmasti tuuli tyyntyy. Kippari ilmestyy laivaan kauheesti kolistelemaan. Ja minun unia häiritsemään sekä merelle lähtöa valmistelemaan.

Ei siellä tänään mitään kaloja näkyny. Ajeltiin ympäri matalikoita, kaikki paikat tutkittiin, ne etäisimmätkin, mutta ihan suotta. Kolja on päättänyt että välivedessä ollaan , säästyy henki. Turhauttavaa tämä kovalla tohinalla merelle lähtö ja jonkun neljän tunnin päästä takaisin tulo.

Talven suursaaliit tuntuvat nyt niin kaukaisilta. Kun ei kaloja kerran tullut , niin mun oli ihan pakko paeta koneelle ja selailla talvisia saaliskuvia. Täältä meiltä ja Islannista. Maaliskuun 18. olin Fridrikk Sigurdsssonin (Suuri verkkolaiva, 9 hengen miehistö) matkassa oppimassa niitten systeemejä. Kun opittavaa näyttäis olevan aika paljon.

Kalastimme Islannin Etelärannikolla, siinä Eyjafjallajökullin alapuolella. Meillä oli verkot lähellä rantaa, olosuhteet loistavat ja suurta turskaa tuli kovasti.Yli 15 tonnia sinä päivänä.

Kala oli eri tyyppiä kuin täällä. Keskikooltaan suurempaa. Laatukin näytti minusta paremmalta. Varmaan johtui siitä , että verkot olivat vain 40 metrin syvyydessä. Siinä ei kala ehdi taintumaan paineen vaihteluista vaan tulee kovin eläväisenä kannelle.

Islannin turska on lisäksi tanakkaa ja lihaksikasta tyyppiä. Sitä joka myy Euroopassa . Vähänkö me ollaan kateellisia, kun täällä joudumme pyytämään niitä sulavalinjaisia Barentsin meren vaellusturskia paljon syvemmistä vesistä. Epäreilua :(
-lauri-

Islanti jatkoon Suomi tipahti.

Morgenstjernen katolle on kotoa lyhyt matka . Aurinko paistaa Geitbergettiin eli vuohivuoren.

Natopallovuori saa oman osansa.


Norjan viisuekspertti tarjosi lohduttavia sanoja Suomen tipahdettua. Radiouutistenkin mukaan Suomen tipahtaminen oli yllätys, varsinkin kun sen saman ekspertin mukaan paljon tylsempi Valko-Venäjä pääsi jatkoon. Onneksi aurinko paistaa hienosti Vuohivuoreen ja Natopalloon. Meidän ei tarvitse lähteä merelle. Ja Islannin Hera Björk pääsi finaaliin.
-lauri-

Unni ønsker alle hjertelig velkommen til Made in Stø Unni ylpeänä esittelee käsityömyymälän Made in Stø

Made in Stø på Stø. Käsityömyymälä Made in Stø Støn kalastuskylässä.

En av damene bak ideen om Made in Stø.. Unni og 10 år gammel veske. Unni , yksi naisista Made in Støn takana esittelee ensimmäisen ompelemansa käsilaukun.

Favoritt veska mi. Minun suosikki tämänvuotisesta laukkumallistosta


Selbu votter. Norjalaisia, perinteisiä Selbu kintaita.
.
Utvalget av tovete votter. Huovutettuja kintaita on myös saatavana.

Votter og lester og sånn. Kintaita ja villasukkia ihan sutena.

Flotte keramiske skapninger på hylla. KeraaMikko ja sen nainen

Unni og de keramiske produktene hennes. Keraamikko Unni ja luomuksensa.

Det kan være surt og kalt på havet. Luene hjelper. Merellä on kesälläkin joskus vilpoisaa. Made in Støn myssyt auttavat selviytymään valassafarilla ja hyljeretkillä.

Se torsken. Turskahan se siinä.

Lurt å ta med seg hjem til Amsterdam. Patakinnas Hollannin oranssia.

Under den varme stekepannen. Kierrätyskankaista taitavasti tehdyt pannunalustat.

Også tepper blir produsert på Stø. Stø mattoja esittelyssä.


Morgenstjerne 25.5.Koillistuulta 13 metriä sekunnissa. On .......n kylmää. 5 astetta.Kukaan ei ollut tänään merellä. Me olimme Arton veneellä eilen. Saimme 40 kiloa pallaksia. Yksi oli 15 kiloinen.

Ne esiintyvät tänään siellä Oslossa, mutta ei mulla täällä laivalla oo muuta kuin mun kannettava. On siis mentävä tämän kirjoitustuokion jälkeen Arton ja Lotan luokse katselemaan ainakin loppu. Unni käsityömyymälässä sanoi lukeneensa Kreikan ja Islannin kuuluvan suosikkeihin, niin varmaan tulee jännättyä Hera Björkin puolesta Suomen lisäksi. Kyllä minä omieni puolta pidän. Icelandreviewkin huomio euroviisut. Pikku jutussa mainittiin tänä iltana esiintyvän sekä Islannin että Suomen.

Kiertelin äsken siinä meidän kylän naisten käsityömyymälässä. Paikalla ei ollut paljon asiakkaita , kun valassafarikaan ei oo vielä päässyt aloittamaan. Minulla olikin hyvä tilaisuus häiritä Unnia, tutkiskella kinnas- sukka- ja hattuvuoria. Ja etsiä kaikkia muita mahdollisia käsitöitä. Näkyi olevan käsilaukkua , koruja, keramiikkaa ja kudonnaisia.
Ja kahvia herkullisten leivonnnaisten kera, kun sen takiahan mä siellä aina pistäydyn. Se kun vaan on se mun juttu.
-lauri-

Tulivuoren huipulta

Eldfell Vestmanna-saarilla on nuori tulivuori. Se syntyi 1973. Vuorelle on aika helppo kiivetä , ja se soveltuu koko perheen retkeilykohteeksi.
Aurinkoisina päivinä Eldfellin huipulta on upeat näkymät Vestmannaeyjarbærin kalastuskylään ja tuhka sekä laavakentille. Myös pienille saarille ja mantereen jäätiköille.
Kuvassa olevat saaret ovat Bjarnarey ja Ellidaey. Bjarnarey, läntisin, on Vestmannasaarten lunninpyytäjien jahtialue. Toissa viikon rajussa maanvyöryssä läntisimmät huiput putosivat mereen.
Ellidaey on laidunsaari. Eyjafjøll tulivuoren purkauksessa tullut tuhka piti lammastilalliset valmiudessa lampaiden evakuoinnin varalta..
Saarien takana mantereella sijaitsee Eyjafjallajøkull ja Myrdalsjøkull.
Jos sattuiu käymään Islannissa Vestmannasaaret ja Eldfell on hyvä kohde, tosin säävarauksella.Sateella ja tuulella huipulle ei ole mitään asiaa.
-lauri-

Laskuvesirannalla ja sen läheisyydessa.Til fjæra og tillbake

Rullesteinene på Fjæra. Pyörökividyynejä.

Havets skog. Merimetsää

Foten min i buskene. Varpaat leväpusikossa

Slipete hvalbeinbiter eller ? Hiotuneita valaaanluunpalasia vai?

Skjell-og korallsand. Simpukka - ja korallihiekkaa


Fargerik myr. Värikäs suo.
Steinene i vika. Lahden kivet

En blå blåskjell. Sininen sinisimpukka.

Kråkebolle sin madrass kråkebæreng. Merisiili variksenmarjapatjalla

Den frodigste plas, hullet i marka. Rehevin paikka, saniaisten kuoppa

Fjellene bak steinene. Vuoret rantakivien takana.

Tauen har kommet til land. Köysi on rantautunut.

Grågåsa. Merihanhet.

Täällä oli viime viikolla neljän päivän helle, niinkuin on monta kertaa tullut mainittua. Monta kertaa vielä mainitsen. Kävelin niinä hellepäivinä Gisløyn saaren soilla ja nummilla sekä rannoilla. Ikinä ei se suo oo ollu niin kuiva eikä nummi pehmeä. Ei edes kesällä. Talvella oli kylmä. Kestää pitkään ennen kuin routa sulaa.
Aurinko paistoi ja oli lämmin. Kosteus sulavasta roudasta riitti pitämään sammalikon ja varvikon pehmeänä, ilman että suo olisi kokonaan sulanut ja muuttunut kosteaksi ja upottavaksi. Vain muutamassa kohdassa oli vähän pehmeää.
Kyllä siinä kelpasi avojaloin kävellä
-lauri-