Joko uskaltaa arvostella

Gisløy 29.elokuuta 2011. Koillistuulta ja vesisadetta. Lämpötila 15 astetta. Heinäkuun lopun pikaisen Helsinkiin tutustumisturreilun jälkeinen aika meni nopeasti. Kiirettä piisasi, merellä tuli oltua. Morgenstjernen kalastussaldo, 60 tonnia koljaa ja 6 turskaa sekä valassafarin saavuttama kaikkien aikojen kävijäennätys( Kaskelotteihin ja muihin valaisiin ynnä lintuihin ja hylkeisiin on tänä kesänä tutustunut yli 4000 vierasta) sitoivat minut tiukasti laivoihini. Nyksundin festarit, pintaan nousseet sienet sekä blogiystäväni Sadun ja Simonin vierailu toivat loppukuusta kovasti kaipaamaani vaihtelua. Oli ihana irrottautua arjesta, edes hetkeksi.

Utøyan murhat ja Oslon pommiräjähdys olivat koko elokuun VG:n ja muiden medioiden pääuutisia. Surulliset tapaukset käytiin läpi minusta joskus liiankin perusteellisesti tonkien . Se oli tarpeellista , sanottiin. Maansuru oli meidän kaikkien, myös Støn suru. Anders Behring Breivikin terroritoimet suunnattu monikulttuurista Norjaa ja samalla monikulttuurista (meillä asuu 11 eri kansallisuutta) Støtä vastaan.

Heinäkuun 22. jälkeiset spontaanit ruusukulkueet, kynttilöiden sytyttämiset ja kädestäpitämisketjut sekä Jens Stoltenbergin ja muun hallituksen ynnä kuninkaallisten myötäeläminen ja esiintyminen monikulttuurisen ja suvaitsevan Norjan puolesta sopi esimerkiksi koko maailmalle.

Behring Breivik sanoi ja manifestissaan kirjoitti vihaavansa monikulttuurista yhteiskuntaa. Nykyinen hallitus puolestaan toimii sen puolesta. Tekee ihan kaikkensa.

Paitsi ettei muuten tee. Yhdessä asiassa virallinen ns. suvaitseva ja rakastava kotimaani Norja pitää kiinni viholliskuvistaan ja 30- luvun sekä kylmän sodan aikaisista asenteistaan. Sen voisi melkein kiteyttää muotoon Yksi kansa, yksi kieli , yksi kansalaisuus, yksi kulttuuri. Stoltenherg kakkonen on nämä asenteet dokumentoinut. Löytyvät täältä .http://www.regjeringen.no/nb/dep/jd/dok/nouer/2000/nou-2000-32/5.html?id=362890

Kun lakia kaksoiskansalaisuudesta on lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, myös Suomessa ymmärretty justeerata suvaitsevammaksi ja kansallisvaltion kahleista vapaiksi, pitäytyy monikulttuuriseksi julistettu Norja sinnikkäästi yhden kansalaisuuden politiikassaan.

Norjan kansalaisuuden hakijan on pääsääntöisesti luovuttava aikaisemmasta. Myös muiden maiden kansalaisuutta hakevien norjalaisten on palautettava passinsa uuden kansalaisuuden saatuaan.

Sellainen on ihan p.....stä. Sellainen on pelottavaa. Sellainen ei kuulu nykyaikaan. Eikä varsinkaan Utøyan jälkeiseen monikulttuurisuuden mallimaahan Norjaan. Ylle linkittämässäni Norjan kansalaisuuslaissa kohdassa kaksoiskansalaisuus vedotaan kaikenmaailman uhkakuviin perusteluna sille,ettei kasoiskansalaisuutta voi myöntää kuin poikkeustapauksissa. Lakiteksti on monessa kohtaa naurettavaa selittelyä. Kummallista yhden kansalaisuuden puolustelua.

Miten ihmeessä muiden maiden hallitukset eivät ole näitä Stoltenberg kakkosen esilletuomia uhkia nähneet. Miten ihmeessä Suomi ja Ruotsi uskaltavat luottaa kahden passin kansalaisten lojaaliuteen kriisitilanteissa. Kuinka sellaiset asiat kuin konsulinkyydin järjestämisen hankaluus kahden passin kansalaisille voikaan olla kynnyskysymys. Miksi monikansalaisuus (käytännössä kaksoiskansalaisuus) nähdään muualla Euroopassa mahdollisuutena, ei uhkana.

Nyt olisi aika ottaa kansalaisuuslain muuttaminen ripeästi esille. Se voisi olla suositulta pääministeriltämme ensimmäinen Utøyan jälkeinen konkreettinen toimi monikulttuurisuuden edistämiseksi ja kymmenien tuhansien kaltaisteni päästämiseksi yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, ihan kahdella passilla rehvastelemaan.

Kovasti arvostamani trondheimilainen kunnallispoliitikko taksikuski ja bloggari Kjetill Utne poliittisen kentän oikealta laidalta kertoi toisella puolella majailevan Heikki Holmåsin ja SV:n olevan myönteisiä kaksoiskansalaisuudelle. Ottivat asian käsittelyyn puolueessa vähän ennen Utøyaa.

Asia on ollut esillä myös konservatiiivisessa Minerva lehdessä jo aiemmin

Artikkelin kirjoittaja Martin Sandbu ei näe yhtään järkevää argumenttia sille , ettei Norja salli kaksoiskansalaisuutta.

Toisin kuin maan isäksi ylennetty Jens ministereineen ja virkamiehineen.

-lauri-

Onneksi on Islanti. Sielläkin kaksoiskansalaisuus on mahdollinen :)

Scooty Shearwater

MUUTAMIA KESÄMUISTOJA
Voikukapillin sointia auringon laskiessa.

Turhautumista.(Valaita ei alkanut näkymään)

Hiekkarantaa.
Suuri sinipallas

Sand 10.8.Heikkoa pohjoistuulta, vanhaa maininkia, aurinkoista, lämpötila kymmenen astetta.
Olemme vakiopaikallamme hietikolla. Tämä on kuudes kerta kesäloman jälkeen. Viidellä aiemmalla retkellämme olemme saaneet kohtuullisia saaliita, koljaa ja turskaa.
Saaliskalat viihtyvät täällä kutevan syyssillin takia. Kolja syö pohjassa olevaa mätiä ja turska välivedessä uivia sillejä. Valaatkin viihtyvät ja ottavat osansa. Tuolla hieman kauempana.

Kesäkuun loppu ja heinäkuu menivät valassafarilla. Samalla minulla oli hyvä tilaisuus vieroittaa itseäni virtuaalimaailmasta. Blogeja en lukenut enkä omia postauksiani laittanut. Kuviakaan en koneelleni ladannut.
Yhtenä syynä oli vieläkin takuukorjauksessa oleva läppäri. Ja toisena hienon kamerani särkyminen. Kolmantena todella tiivis työtahti. Olimme merellä tai ainakin safarilaivalla suurimman osan vuorokaudesta.

Safaripäivitys:
Heinäkuu oli valassafarin historian menestyksekkäin. Rikoimme kaikki kävijäennätykset ja näimme ennätysmäärän kaskelotteja. Miekkavalaat ja lahtivalaat olivat viikottaisia vieraitamme ja aiemmin hieman harvemmin tavatut suulat päivittäisiä.
Safarimyymälämme ja uusi auditoriomme toivat liiketoimintaan uskottavuutta. Samoin hyvin toimivat kotisivut. Tämä kesä on todistanut sosiaalisen median merkityksen. On ollut mukava nähdä vuosien aherruksen tulokset.
Meidän tiimi on toimiva ja uusiin tilanteisiin sopeutuva.

Kalastuspäivitys:
Sinipallaskausi sujui viimeistä merikertaa lukuunottamatta hyvin. Hinta oli korkeampi kuin pitkään aikaan ja pallaksen menekki hyvä. Saimme kiintiömme pyydettyä. Lähentelimme myös aiempaa kalakohtaista sinipallasennätystä viimeisellä kerralla saamamme 15- kiloisen ansiosta.
Loppukuun koljasaaliit olivat nekin hyviä. Kevätkalastuskausi oli selvästi viime vuotta parempi. Sekä määrällisesti että varsinkin rahallisesti.

Scooty Shearwater:
On eteläisellä pallonpuoliskolla asuvan nokiliitäjän englanninkielinen nimi. Lintu, vaikka onkin jokakesäinen vieras Vesterålenin matalikoilla, on onnistunut välttelemaän minua yksitoista vuotta. Oletan, etten sitä enää loppukesästa näe, esiintymisaika alkaa olla ohi.
Scooty Shearwater jääköön Islannissa koettavaksi. Aivan kuten sinivalas.
Muutan unelmieni maahan maaliskuussa. Lokakuun lopussa olisi tarkoitus käydä pohjustamassa siirtymiseni minulle mieluisaan Vestmannasaarten kalastajakylään.
Kaksitoista vuotta yhtä kylää kun on levottomalle kalastajalle ihan riittävän pitkä aika.
-lauri-