Tingelitangelipaskaa ja rättejä

VAROITUS Pitkä avautuminen. 

Kun Norjan posti taannoin teki gallupin missä kysyttiin oletko sitä mieltä, että kaikille ulkomailta tuleville yritysten lähettämille postipaketeille pitäisi määrätä niiden käsittelystä koituva todellinen maksu 88 % vastasi EI.

Samaan aikaan yhtä suuri osa oli erittäin huolestunut ilmaston muutoksesta.
Ihmiset kierrättävät, valveutuvat, osallistuvat ilmastomarsseille, linkittävät uutisia Gretan ilmastokampanjasta, luopuvat muovipusseista ja ostavat luomua. Vähentävät jopa lihansyöntiä. Siirtyvät sähköautoihin.

Suurimpana ongelmana kaikkensa ilmaston hyväksi tekevä kansamme näkee Intian, Kiinan ja muiden Aasian maiden vauhdilla kasvavat päästöt. Nehän rakentavat koko ajan uusia tehtaita ja hiilivoimaloitakin , satoja, ai kauheeta !!!

Ilmastohuolestumisesta huolimatta Kiinasta lähes ilmaiseksi (keskimäärin 0,65e) lähetettävän elektronisen tingelitangelipaskan ja rättien postittamisen haluttiin suuren määräenemmistön toimesta jatkuvan.

Se on ymmärrettävää. Kyseessä on koko kansan halpa shoppailuharrastus. Kiinasta tulee asuinmaahani Norjaan 16 miljoona pakettia tarpeellista tavaraa vuodessa. Siis kolme jokaista norjalaista kohden. Pelkästään Kiinasta.

Hallituksen kaavailema 15e tulli- ja alv-maksu, oikeastaan piilo ympäristövero kaikille ns. kiinapaketeille, tulee onneksi voimaan. Aivan mahtavaa. Seuraamme Ruotsia. Varaudumme kulutusjuhlien jälkeiseen krapulaan.

Meillä on toivoa. Koska itsekurimme ei riitä ja koska meillä on perustarpeita kuten halvalla ostaminen, emme kykene hulluutta lopettamaan. Meidät on siihen pakotettava.

Oikaistakoon vielä sen verran, että kiinalainen halpa elektroninen tingelitangelipaska ja rätit ovat joskus jopa korkelaatuisia ja ne jopa tulevat ajan kanssa perille. Houkutus tilata pilkkahinnalla kotiovelle on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Hellyttävääkin. Sehän on aarteenetsintää, urbaania keräilyä. Kuin sienestys tai marjastus.

Minua vaan masentaa olla Kiina- kaupan kustantaja, minua vituttaa maksaa 12 euroa siitä että saan lähettää paketin kuivattuja suppiksia sandefjordilaiselle omavaraisystävälleni. Voin siksi hyvin myötäelää joululahjaksi kutomiaan sukkia postittavan kansaneläkeläisen tuskan.

Kun ystäväni Suomesta halusi lähettää normaalia suuremman julisteputkilon postimaksu olisi olllut yli 40e. Sillä hinnalla shanghailainen yritys toimittaisi melkoisen kuorman elektroniikkaa, oletan.

Kanarialla Gisløyalla

Kanarian saarten pienillä saarilla vilkkaimpien keskusten ulkopuolella pienissä  syrjäisissä kylissä tuliperäisessä tuhkamaassa viljellään pientä muhkuraista ja syväsilmuista eli syväitukuopaista mustaa perunaa lajikenimeltään Papa Negra.

Sen satotaso on surkea, se ei sovellu koneelliseen kuorintaa ja se on hyvin ruma. Ja likaisen oloinen. Koneellinen kokolajittelu on mahdotonta. Papa Negra  ei täytä  EU:n laatuvaatimuksia.  Manner Espanjan suurten pinta-alojan kemiallisteknologiset  tehoviljelijät, oikeat ammattilaiset,  eivät Papa Negraa  pelloillensa kelpuuta.  Kuva alla kanarialaiselta sivustolta

Mutta Papa Negra on niinku luomu. Se on osa Kanarian saarten kulttuuriperintöa ja koko maailman tietoisuuteen levinnyt. Onhan siitä valmistettu papas arrugadas eli kanarialaiset ryppyperunat puolestaan trendi. Ryppyperunoiden kanssa nautittava kastike on nimeltään mojo. Lausutaan moho.

Mojo voi olla vihreä, jolloin se on tehty vihreästä paprikasta. Punaiseen mojoon on käytetty punaista paprikaa. Vihreää mojoa tarjoataan kalan kanssa, punaista mojoa lihan. Jos kalaa tai lihaa ei ole saatavilla kyseessä lienee  papas arrugadas vegan

Papa Negraa muistuttavia vanhoja perunalajikkeita löytyy  myös pohjolasta. Suomessa viljellään Lopen  Mustaa ja Kainuun Mustaa, sama tai samantapainen lajike on Ruotsissa nimellä Blå Dalsland Norjassa Svart Valdres.

Punaisista maatiaisista papas arrugadakseen sopivat kaikki epämääräisen muhkuraiset ja syväsilmuiset.

Papas Arrugadaksen suosion ansiosta melkein pohjaan palaneet perunat ovat viimeistä hottia, luksusta.

Kanarialla en ole koskaan käynyt, tuskin  käynkään. Minun ei tarvitse. Kanaria on kotona. Kanaria on  mustissa maatiasperunoista, liiassa suolavedessä ruttuiseksi  keitetyissä. Ja itsekasvatetulla ja kuivatetulla chililä maustetussa mojo kastikkeesta.
Jospa  sitä ensi viikolla jatkaisi Portugaliin.

PAPAS ARRUGADAS:

Ohje:
1.Putsaa perunat huolella, koeta saada myös itukuopat
puhtaiksi ja suurin osa ruvesta pois.
2. Laita perunat kattilaan kylmään veteen, lisää sekaan hyvin
reilusti suolaa, niin että perunat kelluvat kun suola on
liuonnut.
3. Keitä 20 minuuttia kannen alla.
4. Kaada suurin osa vedestä pois , jätä pari senttiä kattilan
pohjalle.
5. Anna kiehua ilman kantta niin että kaikki vesi haihtuu.

Tarjoillaan mojo- kastikkeen kanssa, Niitähän löytyy vaikka millaisia versioita, yleensä säilyketomaatteja ja paprikaa sekä chiliä näyttää olevan ja oliivioljyä, valkosipulia ja viinietikkaa sekä mausteita, pikkuisen sokeria.
-lauri-