NORJANMEREN SANAKIRJA 1

Kaskelotti Sperm whale (yläkuva). Kuva: Odo Brodda

Lahtivalas Minki whale. Kuva: Camilla


Sanakirjani ensimmäisessä osassa esittelen Arctic Whale Toursin retkillä ajankohtaiset valaat.
Sellaiset lajit, jotka on mahdollista täällä tavata. Esittelen ne yleisyysjärjestyksessä. En aakkosjärjestyksessä. Samalla on maininta onko kyseessä hammasvalas vai hetulavalas
Lähde: Arctic Whale Toursin tilastot
Pohjoinen pullonokkavalas on tavattu kerran ,kuolleena. Lue tästä tapauksesta.

VALAAT WHALES
suomi englanti

hammasvalaat = ha Toothed whales=t

hetulavalaat = he Baleen whales = b


Kaskelotti ha Sperm whale t

Lahtivalas he Minki whale b

Miekkavalas ha Orca, killer whale t

Pitkäevä pallopäävalas ha Pilot whale t

Valkokylkidelfiini ha Atlantic white side dolphin t

Pyöriäinen ha Harbour porpoise t

Ryhävalas he Humpback whale b

Valkonokka delfiini ha White- beaked dolphin t

Sillivalas he Finn whale b

Pohjoinen pullonokkavalas ha Northern bottlenose whale t

STORHAVSAFARI

Safariretkemme sisältävät paljon muutakin kuin valaat. Se muu olis myös ilmaistava esitteissä ja kotisivuilla. Yläkuvassa vieraamme Andan majakkasaaren luotojen elämää tutkailemassa.

Kirjohylkeet ovat vakiovieraita näillä luodoilla.

Valtameri, aava ja suuri ja sen monimuotoinen elämä on täällä ihan lähellä. Sen tajuaa heti kun on merellä , mutta miten välittää sama tunnelma niille , jotka eivät ole mitään vastaavaa ikinä kokeneet. Markkinointi ei ole niin helppoa , kun kyseessa on paljon muutakin kuin selvästi kuvailtava konkreettinen tuote.

Tämä on norjaksi storhav ja retki tänne nimeltään storhavsafari, sen olen päättänyt ja se on saanut ylemmän tahon siunauksen. Suomen valtamerisafari ei tarkoita sitä samaa. Suoraa käännöstä ei voi käyttää. Suomen kielellä käytämme sanaa hylje- ja lintusafari. Tai hylje- ja merilintusafari. Valassafari on yksiselitteinen. Kaikille kielille helposti käännettävä.

Myrskylinnut kelluvat aavalla merellä. Ne ovat yksi hylje- ja merilintusafarin mielenkiintoisimmista kohteista.


Stø , Morgenstjerne, kalanvastaanoton laituri. Syyskuun eka. Tuulee kovaa ja harvinaisesta suunnasta, suoraan lännestä. Sataa sillä tavalla, että kohta niitä herkkutatteja nousee :)
Eilen illalla ja iltayöstä olimme kalassa. Vedimme kaksi apajaa ja saimme kolme tonnia koljaa ja 200 kiloa turskaa. Sitten alkoi tuulemaan. Tulimme kotiin.
Todella hyviä saaliita onkin antanut. Täysin vastoin odotuksia. Ruijaan lähtöä ei kuitenkaan ole häivytetty mielestämme, eikä varsinkaan kipparin mielestä, pois, ei kokonaan. Ainoastaan siirretty syvemmälle. Sieltä se voi nousta hyvinkin nopeasti pintaan.

Valastoimistolla katselin eilen ensi talven tulevia esitteitä . Camilla niitä ruudulta minulle esitteli. Pomoni oli kovasti tyytyväinen tuloksiin. Mutta meillä onkin oikeen alan huippuja tekemässä näitä juttuja. Mauricio suunnittelee ja on taatusti viimeisen päälle se webmasteri. Se näkee asiat kirkkaasti. Jonka sitten huomaa esitteistä ja kotisivuista. Kyllähän me haluamme olla hyviä. Tai siis parhaita hehe.
Mauricion ja Camillan käsialaa pääasiassa nämä nykyisetkin, mielestäni hyvin onnistuneet kotisivut ovat. Päättyvän kauden esitteissä, muitten rustaamissa, oli kyllä kovasti toivomisen varaa.

Sen uuden esitteen kaikki kuvat ovat Camillalta.Uuden johtajan, vai sanoisiko valokuvaajan tunnelmat näkyvät. Teksteissä me muut esikuntalaiset mm. esikoiseni ja minä, sekä harvinaisimmillle kielille kääntäjät, olemme kovasti auttaneet. Onpahan tullut nähdyksi kuinka iso prosessi on kysymyksessä. Ei millään arvaisi, jos ei tietäis. Omalta kohdaltani voin retostella yhdestä uudesta sanasta norjankielisessä esitteessä ja ilmoituksessa.

Se sana on storhavsafari. Mietin miten wildlifesafarin voisin kääntää norjaks fiksusti. Kun ei se oikein käy se suora käännös. Ja sel- og fuglesafari olisi, varsinkin isoilla kirjaimilla kirjoitettuna, jotenkin aivan liian hajanainen. Ja veisi liikaa tilaa niine viivoineen.
Retkillä minä aina toitotan norjalaisille :" I dag får dere oppleve storhavet, men det skjer tryggt, Vi har trygge omgivelser ombord.... (Tänään saatte kokea valtameren, mutta se tapahtuu turvallisesti, tämä laiva on erittäin turvallinen, jotenkin noin sanon saman suomalaisille)

Siitä tajusin, että norjan sana storhav on saatava mukaan ilmaisemaan kaikkea sitä muuta. Sitä,mitä valaitten lisäksi koemme. Kun mehän olemme muutakin kuin valaat. Olemme paljon enemmän.

Not only whales.

Pomoni hyväksyi storhavsafarin. Sen jälkeen googletin. Storhavsafari sanaa en mistään löytänyt. En yhdessä enkä erikseen kirjoitettuna. Se sana on siis meidän sana. Arctic Whale Toursin ikioma ilmaus.
Storhavsafari on vain sana. Mutta kuitenkin enemmän.

Ja voisinpa melkein siteerata yhtä kuuluisaa kuussa kävijää. Vapaasti astronauttia mukailla
Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel minulle... ei kun pieni sana, tai pitkä.., no, antaa olla , sanaani olen kuitenkin tyytyväinen :)
-lauri-

Lisäys: muutama minuutti on kulunut ylläolevan julkaisusta ja googlettamalla "storhavsafari" ilmaantuu yksi artikkeli missä sana on mainittu :)

RANTALENTOPALLOILIJA KJERSTI,VALAITA AALLONMURTAJAN TAKANA JA KAJAKEISTA KÄSIN

Ihan tulee ikävä näitä yläkuvan karimetsoja . Ja puhaltelevia kaskelotteja. Hienoja pyrstöjä. Yhteisiä retkiä kaikkialta maailmaa tänne saapuvien ystävien kanssa. Lahtivalas nuorukainen esittili kaikki temppunsa ikään kuin kunnioitaakseen viimeistä safariani. Se mm. ui Arctic Whale 1 alitse ja pulahteli kuin hylje. Pikkuinen taisi ikävöidä äitiään ja etsi ystävää. Massiivinen pyrstö säväyttää aina , vaikka onhan noita tullut joitakin satoja nähtyä. Tässä oikein persoonallinen tapaus. Kaskelotin puhallus on höyrystynyttä hengitysilmaa. Lauantain safarilla kirjohylkeetkin esittelivät ylpeänä itseään. Onko naapurikylän lampaankeräysretkiltä tuttu Kjersti tyttö seuraava kuuluisa tähtiurheilijamme. Morgenstjerne.31.8. Laiva on siistitty. Ulos ei voi mennä. Sataa niin paljon. Tuuli kääntyy länteen, saas nähdä pääsemmekö merelle. Jos pääsemme, se on viimeinen kerta ennen Helsingin matkaa. Huomaan että mullahan on kova matkakuume, kun ei tässä nyt muuhun pysty keskittymään kuin siihen Itämeren tyttäreen vai miksi sitä nyt kutsutaan. Valasrintamalla ollaan loppusuoralla. Tänään Arctic Whale 1 läksi yhdelle kauden viimeisimmistä reissuistaan. Toivottavasti valaita löytyy ja innokkaat vieraat ovat tyytyväisiä. Sen jälkeen suunnataan katseet tulevaan. Seuraavaan kesään. Paljon haasteita on edessä. Eikä vähiten markkinoinnissa. Laivaakin olisi rustattava. Kiinteät hydrofonit saatava. Syksyllä tehdään pohjatyöt ensi kaudeksi. Jokainen puurtaa omalla vastuualueellaan. Talvella on paljon matkailumessuja ja muita markkinointitilaisuuksia. Myös meidän sponsoroimat urheilijat tekevät parhaansa. Yrittävät päästä maailman ehdottomaan eliittiin. Arctic Whale Toursilla on Johan Remen Evensenin lisäksi tallissaan maailmanluokan rantalentopalloilija Kjersti Hansen. Jos Kjersti pääsee yhdessä parinsa Mari Bergetin kanssa maailmancupin kiertueen pääkierroksille ilman karsintaa tyttöjen (Ja samalla Arctic Whale Toursin) näkyvyys on taattu. Syksy on ollut lupaava. Kristiansandin turnauksessa Kjersti ja Mari antoivat maailman parhaille pareille tiukan vastuksen, vaikka eivät vielä ihan voittoon yltäneetkään. Olenkin ihan yhtä vakuuttunut Kjerstin suhteen kuin mitä olen Johan Remenin. Katsotaan pari vuotta. Ehkäpä seuraavissa Olympialaisissa suojattimme näyttävät. Huomenna Støn naapurikylän tyttö Kjersti tulee vieraaksemme. Tarkoitus on ottaa muutamia kuvia ja tehdä vähän jutunpoikasta. Ai niin ne valaat. Viime reissulla, lauantaina, näimme tosi hienoja valaita ja ilmavia pyrstöjä. Kokonaista 6 kertaa. Eikä siinä vielä kaikki. Kotimatkalla, kun jo olimme saapumassa aallonmurtajan aukosta satama-altaaseen, huomasin pienen lahtivalaan. Huusin ja huidoin kipparin tuolissa istuvalle Helgelle,Oikeastaan se oli jonkinlaista rääkymistä. Helge käänsi laivan ympäri ja siinä sitten kelluimme ja ajoimme hiljalleen eteenpäin lahtivalaan käväistessä pinnassa useaan otteeseen. Kerran se sukelsi laivamme alitse. Mahtava huipennus minun tämän kesän viimeiselle safarille. Kun sääkin oli niin hieno, sai Camilla onnistuneita kuvia galleriaamme Ei valasuutiset tähän loppuneet. Vesterålenin nuoret melontakerholaiset olivat retkellään törmänneet pallopäävalaisiin. Tämän päivän paikallislehdessä oli juttu tästä harvinaisesta kohtaamisesta. Me emme ole pallopäitä tänä kesänä nähneet,. Tiedämme niitä täällä olevan, mutta kun ei satu kohdalle , niin ei satu. -lauri- Kuvat Camillan paitsi Kjerstin kuva: urheilukuva

HELSINKINI

Maaliskuun neljästoista oli kaunis päivä. Helsingissä oli mahtavaa . Kyllä kelpasi kävellä ja kaupunkiin tutustua. Katuja päämäärättömästi vaellella ja kahviloissa pistäytyä.

Ikinä aiemmin en ollut nähnyt pääkaupiamme niin lumisena ja talvisen puhtaana.

Lumesta oli kyllä omat hankaluutensa.

Töölöstä.


Morgenstjerna 31.8. Pilvistä , uhkaavan tyyntä. Valassafarilaiva menee merelle, en ole mukana. Emme myöskään kalasta. Korjaamme nuotan ja siivoamme laivan. Ennen sitä kirjoittelen hieman, katselen Helsinki kuvia ja kuuntelen youtubesta Bruce Springsteenin Devils and Dustia non stoppina.
Kun noista Helsinki kuvista tuli mieleeni ystäväni , joka inhoaa Springsteeniä. Niin sitten ihan uhalla kuuntelen sitä viisminuuttista. Uudelleen ja uudelleen. Osoitaakseni itselleni riippumattomuuteni. Että uskallan. Että tykkään mistä tykkään. Hähhää.
-lauri-

Top 5 lista 80 vuoden iän saavuttavista eläväisistä

Kuvissa top 5 listan voittaja, aika usein laumoissa viihtyvä ihminen tarkkailemassa listan kakkossijalle yltänyttä kaskelottia. Aikuiset kaskelottiurokset elävät, toisin kuin useimmat ihmiset, erakkoelämää ja ovat vain harvoin läheisissä tekemisissä lajitovereittensa kanssa (lisääntymisaikaa lukuunottamatta)


Sand 30.8. Tyyni sää.Lämpötila 10 astetta. Kirkas taivas. Päivällä paistaa aurinko.
Osa siimalaivoista oli lauantaina merellä, saaliit hyviä jopa yli 100 kiloa /siima. Minä olin kesän viimeisellä safarilla. Näimme 4 eri kaskelottia yhteensä 6 kertaa. Tulomatkalla hyvin pieni kolmemetrinen lahtivalas ilahdutti meitä aivan aallonmurtajann ulkopuolella. Perjantaina olimme kalassa ja saimme huippusaaliin, yli 6tonnia, vastoin kaikkia odotuksia.

Niin siinä kävi, että kun aloin pistämään kipparin tunnelmiin perustuvia skenaarioita blogiini kaikki muuttuikin täysin päinvastaiseksi. Saimme ennätyssaaliin ja puheet Ruijaan lähdöstä lakkasivat siihen. Kun tämänkertaisen kalareissun iltarupeama antoi lisäksi mukavat 3500 kiloa, niin saa tässä ainakin pari kolme viikkoa keskittyä Stø elämään. Varsinkin jos meidän kohta vetämä aamuapaja olisi yhtä hyvä kuin se illan viimeinen.

Oon tässä kalapaikalle seilatessa pohtinut kaikkea mahdollista, myös elämän pituutta. Asia pullahti mieleeni toissapäivän valassafarista. Valasalueelle ajettaessa minä aina yritän löytää elukoista jotain erikoista kerrottavaa, sellaista joka on just sille lajille tyypillistä. Sellaista joka jää mieleen.
Yksi kiitollisimmista kohteista on myrskylintu. Sillä kun on vaikka kuinka monta uskomatonta ominaisuutta. Kyllä siitä taitavasta lentäjästä mielellään tarinoi. Voi vaikka kertoa sellaisen käsittämättömän asian kuin että myrskylintu juo merivettä ainoana meillä asuvana lintuna. Ja että pesästä lähdön jälkeen se elää 7 vuotta merellä, käymättä kertaakaan maissa. Ja että lintu voi elää jopa 80 vuotiaaksi.
Kaskelottikin voi elää 80 vuotiaaksi. Ja jotkut muut valaat pitkälti yli satavuotiaiksi.

Koska tykkään kovasti listoista ja tilastoista, niin olen laatinut suosikkilistani Vesterålenin eläväisistä, niistä jotka voivat saavuttaa maagisen 80 vuoden iän. Valintaperusteenani on eläväisen kiehtovuus ja erikoisuus, ulkonäkö, kummalliset elintavat tai käyttäytyminen.

TOP 5 KAHDEKSANKYMPPISET:

5. sija menee koivulle
4.sija kuuluu puna-ahvenelle
3.sijalle yltää myrskylintu
2. sijan saavuttaa kaskelotti
Listani aivan ylivoimainen ykkönen kiehtovuudessaan ja erikoisuudessaan on ihminen
-lauri-

Ne 7 asiaa minusta

Siihen Beautiful Blogger hommaan kuuluu että kertoo 7 asiaa itsestään.
Ajattelin kertoa työasioista: 4 valassafarioppaan työhön liittyen ja 3 kalastajan työstä.

VALASSAFARI

1. Olen ollut Støn valasoppaana viimeisten kuuden vuoden aikana joka kesä. Yhteensä valasretkiä on yli sata ja kaskelotteja olen nähnyt ainakin 300 sukelluksen verran. Nykyisestä Arctic Whale Toursin porukasta minulla on pisin kokemus Støn safareista. Pomolla on muuten pisin valaskokemus, mutta suurimaksi osaksi Andenesin naapurisafarilta. Valasoppaan työ on minulle mieluinen ja samalla harrastus.

2. Miekkavalas on suosikkivalaani, ehkä johtuen siitä , ettei niitä niin usein näe. Tänä kesänä miekkavalaita tosin on ollut poikkeuksellisen paljon . 12 safarilla niitä on päässyt ihailemaan. Olen ollut mukana neljällä näistä safareista. Lisäksi kaksi kertaa olen tutustunut miekkavalaisiin kumiveneen kyydissä.

3. Kun opastan minulla on tarve seistä korkeammalla kuin muut. Niin , että kaikki näkevät minut. Olen myös tietoisesti harjoitellut puhumaan kovaa ja miettinyt puheeni jaksotusta. Niin että saisin sanottavani perille myös tuulisissa olosuhteissa. Ja että voisin välittää asiat vieraalla kielellä mahdollisimman yksinkertaisesti. Opastaessani joudun käyttämään neljää kieltä lähes joka reissulla:Englantia, saksaa, noirjaa ja suomea. Valassafarilla olen aina laivan kannella, en viihdy ollenkaan sisätiloissa.

4.Haluan tehdä kaikeni , että löytäisimme ne valaat. Jos niin käy , ettemme näe valaita en voi olla täysin tyytyväinen. Koen , että olen jollakin tavalla epäonnistunut. Siitäkin huolimatta , että olosuhteet olisivat mahdottomat tai valaat yksinkertaisesti poissa. Meidän onnistumisprosentti valaitten näkemisen suhteen on korkea. Tämän kesän 59 retkestä kaskelotti on jäänyt näkemättä 4 kertaa. Kokonaan ilman valaita olemme jääneet 3 kertaa.

KALASTUS

1. Nykyisessä työpaikassani Morgenstjerne laivalla olen työskennellyt 4 vuotta. Aloitin kalastajan urani siimakalstajana 2002 Øyland nimisessä laivassa.4 vuoden ajan laiva on ollut minun kotini. Niin että suurimman osan vuoden öistäni olen nukkunut tai muuten viettänyt Morgenstjernen tiloissa. Laivassa asuminen on minusta erinomainen ratkaisu, tuntuisi vaikealta, jos ei ihan mahdottomalta muuttaa maihin. Jos vaihdan työpaikkaa, niin silloinkin haluaisin asua laivassa.

2.Meitä on töissä kolme :Kippari jolla on 40 vuoden työkokemus kalastajana ja 35 vuoden työkokemus kipparina,. Sekä poikani , jolla on puolitoista vuotta kalastajan uraan takana. Poikani aloitti kalastajana ollessaan 16 vuotias ja viihtyy työssään todella hyvin.Se tosin asuuu maissa ja omistaa minun entisen merenrantamaatilani. Me kalastamme noin 400 tonnia vuodessa. Suurin osa saaliista suolistetaan merellä. Tärkein kalamme on turska. Sitten tulee kolja ja seiti. Pyydyksemme on tanskalainen kierrenuotta eli snurrevad.

3.Jos en olisi kalastaja ja asuisi laivassa, luulisin viihtyväni parhaiten pienessä yksiössä jossain kaupungissa, ihan keskustassa lähellä kaikkia palveluja. Kahviot ovat minulle tosi tärkeitä paikkoja, aivan yhtä tärkeitä kuin laivat, meri ja vuoret. Olen kyllä elänyt myös maatilalla ja isännän työ on tuttua. Se ei vaan sovi minun levottomalle luonteelleni. Metsissä rakastan eniten sadonkorjuuta. Olen intohimoinen sienestäjä. Poimin myös innokkaasti marjoja. Aiemmin metsästin.
-lauri-
kuvat: Erik, eka ja Camilla

Beautiful Blogger

Sain Beautiful Blogger huomionosoituksen. Huomasin tunnustuksen eilen merellä ollessa, silloin kun nuotannostoa odotellessa harrastin minun rakkainta meriharrastusta. Olin netissä blogeja tutkailemassa ja sättäilin.
Destination Unknown blogin pitäjä Satu oli itse saanut Beautiful Bloggerin ja pitänyt meitä muita uuden kotimaansa Norjan suomalaisia saman huomionosoituksen arvoisina. Olipas oikein mukavaa todeta kuuluvansa joukkoon. Suurkiitokset Sadulle. Kun tietysti tuollainen lämmittää, ihan turhaa olisi alkaa muuta väittämään.
Nyt oon pohtinut kenelle minä sen saman kunnianosoituksen soisin.
Ekaks päätin , että Satua ja niitä , jotka olivat Sadun listalla en valitse. Kun niillä se prenikka jo on heehheh :)
Kaikkien heidän blogeja innokkaasti luen, niistä kovasti voimia saan ja niitä aika usein myös kommentoin.

Listassani päädyin Suomen puolelle.

Kaikenlaista nuoren naisen jutustelua on blogi johon tutustuin Islannissa tapahtuneen tulivuorenpurkauksen ansiosta. Olin purkauksen sattuessa paikanpäällä , muutaman kymmenen kilometrin päässä Fimmvörduhalsiin syntyneestä tulivuoresta. Kirjoitin tapahtuneesta ja etsin googlettamalla muita joita purkaus kosketti. Löysin Milan. Siitä blogiyhteytemme alkoi Islanti on yksi yhdistävistä tekijöistä.

Milan toinen blogi on aivan mahtava opiskelublogi ja vieläpä minun alaani liittyvä Iktyonomiaa opiskelemassa. Siitäkin Mila saa tunnustuksen.

Edellisistä blogeista löytyivätkin linkit pariin muuhun , joita aloin seuraamaan. Ensimmäisenä seurattavakseni tuli Ellan kuvaus elämästään saaristossa Elämää saariston kupeessa. Todella mielenkiintoinen matka arkipäivän työn ja myös juhlan sekä luonnon tapahtumien havaintoihin pienellä saarella Turun saaristossa.

Kukkahattuneiti puolestaan kirjoittaa puutarhaopiskelijan elämästä koulussa , työssä, kotona ja mökillä niin, että oma aiempi urani puutarha -alalla tulee usein mieleen lukiessani ja joskus kommentoidessani Yksiö 3o m2+ parveke blogia.

Erittäin hyvän, nykyisin Suomessa asuvan ystäväni kautta olen tutustunut Amatöörikalastaja Fakoon . Fakon asiantuntevat ja kiehtovat, runsaasti kalastusvideoita sisältävät blogit välittävät koti Suomen ja myös eksoottisempien alueiden urheilukalastustunnelmia.

Kuljen kulkueessa on blogi johon tutustuin blogin kirjoittajan kommentoidessa minun blogiani. Olen saanut runsaasti kommentteja myöhemminkin ja itsekin kommentoinut tamperelaisen kirjoittajan blogia. Mielenkiintoisia ja kysymyksiäkin herätteleviä pohdintoja .

Laavaunelmia on loistava Islanti blogi. Sisarusten Sadun ja Maaritin pitämä blogi piti minut ja monet muut päivitettynä Fimmvördurhals ja Eyjafjallajökull purkauksista rautaisella ammattitaidolla. Täydentävät linkitykset auttoivat muodostamaan autenttisen kuvauksen. Niin autenttisen että olisi luullut kirjoittajien asuvan Islannissa. Myöhemmin myös muut islantiajankohtaiset asiat kuten pankkikriisin jälkipuinti ja euroviisut ovat olleet esillä.

Vaikka olenkin jäävi , niin sen verran on kehuttava Camilla pomoa ja työtovereita valassafarilla, että annan yhden tunnustuksista Arctic Whale Toursin valassafarikuvauksille. Sydämellä tehdyt ammattitaitoiset englanninkieliset retkikuvaukset yhdistettynä aivan loistaviin luontokuviin galleriassa sekä tilastoihin ja facebookkiin ovat saaneet tunnustusta myös vieraittemme keskuudessa.Tieteellinen ote mielenkiintoisella tavalla esitettynä on AWT:n kotisivujen vahvuus.

KUNINGASRAPU

Kuningasrapu on kolmessakymmenessä vuodessa levinnyt lähes koko Ruijan rannikolle. Nykyään rapukannat ovat niin vahvat , että suunnitelmista saada äyriäinen poistettua Norjan luonnosta on luovuttu. Alun tuhojen jälkeen,kuningasrapu söi lähes kaiken tielleen osuvan ja jätti merenpohjan autioksi, eläin on vähitellen löytämässä oman paikkansa.
Sillä saattaa olla tärkeä asema vuonojen elämän tasapainottajana. Pitämällä merisiilikannat kurissa kuningasrapu auttaa levämetsiköitä uusiutumaan. Samalla turskan ja seitin poikasille syntyy uusia suojapaikkoja, ns lastenkamareita
Kuningasrapu saattaakin muuttua pahiksesta hyvikseksi. Pohjoisten vuonojen pelastajaksi.
Sitä olisi kovin vaikea mennä vuosikausien leimaamisen jälkeen myöntämään.
Yhtä asiaa ei kuitenkaan käy kiistäminen, Se maistuu hyvälle, ainakin minusta.
-lauri-

Ruijan kutsu.

Morgenstjernen takakannelta Sandilla kalastettaessa auringon laskettua olisi tällaiset maisemat kun katsoo taivaalle (kuva yllä)

Ja tällaiset kun katsoo länteen.

Itään kasellessa näkee vuoret, ne kehumamme Vesterålenin alpit.
Vanhoihin kuviin kahden viikon takaa on tyytyminen, kun kamerani särkyi.


Sand 26.8. Heikkoa itätuulta, virtaus on hyvä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on 13 astetta. Jos vielä saatais kaloja, päivämme olisi lähes täydellinen. Näin vähäisillä rekisteröinneillä kaiun ruudulla Mehamniin lähtö alkaa näyttämään todennäköiseltä.

Niin siinä kävi, että kolja näyttää pysyvän poissa meidän kalapaikoilta. Ruijassa kalastavat kollegamme puolestaan tuovat maihin suuria saaliita. Niillä on konteissaan myös seitiä ja turskaa. Ja joillakin jopa satoja kiloja pallaksia ja kampeloita. Jos meidän saaliit tänään ja ensi viikolla eivät tästä parane, pakkaamme nuottamme ja sen varanuotan , kuuden viikon tarpeiksi vaate- ja muuta tavaraa sekä paljon kirjoja ja lähdemme Mehamniin.

Ensin kuitenkin kalastamme täällä ne muutamat kerrat. Kippari käy Leknesissä country festivaaleilla niinkuin sillä on joka vuosi tapana ja minä pistäydyn Helsingissä katsomassa millaisia kaloja kollegani Suomenlahdella tuovat kauppatorille myytäväksi.

Tietysti on testattava kahvien ja leivoksien taso ja ulkoiltava Töölönlahden ja Hietaniemen maisemissa. Sekä haisteltava minulle suuren kaupungin tuulia. Jos vaikka tapais tuttuja ja jostain divarista löytyis mielenkiintoista mukaanotettavaa.
Paljon muutakin tulee tehtyä niiden muutaman päivän aikana , jotka olen Helsinki vierailuuni varannut. Kyllä Itämeren helmessä ainakin pari kertaa vuodessa on käytävä jo pelkästään yleissivistyksen vuoksi.
Sitten vasta on Finnmarkin eli Ruijan vuoro.

Lähtöa odotellessa voi henkisesti valmentautua kohtaaman kaikki pohjoisen haasteet. Parhaiten se käy lukemalla viime syksyn päiväkirjaa, lähettämiäni maileja ja katselemalla reissulla otettuja valokuvia.
Niihin vanhoihin valokuviin onkin väkäksi aikaa tyytyminen kun minua ja perhettäni uskollisesti palvellut 10 vuotta vanha ja sauvaparistoja kovasti kuluttava hp photosmart. Se 7.6-22.8 zoomilla varustettu pokkari, särkyi .
-lauri-

Sarjassa Uskomatonta mutta totta: Ohranpuintia Islannissa

Valassafaritoimisto. 26.8.2010. Arctic Whale 1 on merellä. Me lähdemme tunnin päästä. Sitten saadaan toivottavasti tuoretta kalaa. Yli viikko onkin pitänyt tyytyä pakastamiini fileisiin kala-aterioitten raaka-aineena. Kalaanlähtö tietää , että on luovuttava täksi iltapäiväksi suunnittelemastani lakkaretkestä..:( Toisaalta tienestien kannalta voisi tuumata että :)

Huomasin linkkejäni työni ohessa selatessani, että ohranpuinti Islannissa on alkanut. Myös kaura- ja vehnäsato on valmistumassa. Muutenkin tämän vuoden sato karuksi ja kylmäksi luullussa Islannissa on ollut poikkeuksellisen hyvä. Perunankin suhteen ennätyssuuri.

Lohdullista , kun miettii kuinka surkealta tilanne vaikutti Eyjafjallan purkauksen aikaan.
Hanhenmetsästäjät kertovat saamistaan suurista saaliistaan. Hanhetkaan eivät sitten tukehtuneet siihen tuhkaan, niinkuin purkauksen ollessa kiihkeimmillään luultiin.

Kuva ohranpuinnista Eyjafjallan alapuolisilla rehevillä pelloilla: Morgunbladid

Lisää Islantia löytyy täältä.

Ja islanniksi täältä
-lauri-

LAKKAPAKINA. Nykyisen maattoman, entisen lakkaisännän, urputusta.

Lakanetsintäreissuilla voi nauttia Vesterålenin kauniista maisemista. Serpentiinitiet, järvet ja jyrkät vuoret antavat vaikutelman karusta ja rehevästä maakunnasta.

Laiduntaviin lampaisiinkin voi törmätä.

Yksi minun suosikkipaikoista Borgarnesin niemi laskuvesirannan takana.

Marja jonka poiminta ei Norjassa ole sallittua jokamiehen oikeuden perusteella.

Alkukaudesta säästeliäästi syöden lakkahilloni riittää koko vuodeksi.



Morgenstjerna 25.8. Aurinkoinen sää, toistakymmentä astetta, taivas on pilvetön. Harmi kun ei päästä merelle . Tuulee koillisesta iltaaa kohden kiihtyen. Kukaan laivoista ei ollut eilen merellä. Valassafarin Arctic Whale 1 joutui sekin kääntymään valasretkeltään kesken matkan kotisatamaan. Se on luonto,onneksi, joka puhuu ja määrittelee raamit askareillemme.

Eilinen iltapäivä meni Borgarnesin niemeä samoillessa. Täällä , niinkuin muuallakin Norjassa , on sellainen ikivanha sääntö , että lakanpoiminta on maanomistajan oikeus. Muilla ei ole ilman lupaa mitään asiaa lakkamaille. En sano lakkasoille, kun ainakin Vesterålenissa lakat, johtuen 2000 millin vuotuisesta sademäärästä, voivat kasvaa yllättävissäkin, kuiviksi luulluissa paikoissa. Mäennyppylöillä ja hiekkakankaan oloisilla nummilla, kivikoitten kupeissa ja rantapenkoissa ja varsinkin teitten varsilla.
Lakanpoimintaa voi aivan hyvin harrastaa pikkukengissä. Ja lakka-apajien keskelle, niinkuin Borgarnesin kuivaan kanervikkoon, voi heittäytyä makoilemaan jos poiminta sattuu kovasti ramaisemaan.
Niin minä yleensä josssain vaiheessa poimintaa teen , jos sää vaan sallii. Kehoni on alkanut kaivata taukoilua, kiireet ovat katoamassa ja tehot harrastuksista. Vapauttavaa.

Tähän aikaan, elokuun lopussa, kun lakkasesonki alkaa olla paketissa, uhmaan maanomistajan oikeutta lakkoihinsa. Borgarnesin niemen lakat jäisivät joka vuosi maahan varisemaan ja sinne mätänemään, jos en minä jossain vaiheessa astioineni hyökkäisi. Niemi ei ole kovin satoisa, lakkoja siellä täällä, mutta maasto on miellyttävää ja samalla löytää siihen toiseen astiaan mustikoita. Ja aina joitain sieniä kastiketarpeiksi.

Innokkaasti Borgarnesia risteilemällä talven marjat saa varmistettua. Eilen sain kasaan 3 litraa lakkoja ja jotain 2 mustikoita. Lisäksi näin riekkopoikueita ja ylitseni lensi useita parvia merihanhia. Eivät ne enää säväytä se riistan paljous, niinkuin vielä kymmenen vuotta sitten. Sienestys ja marjastus ovat saalistajan mielessä syrjäyttäneet metsästyksen aikaa sitten.

Nykyään tulee ammuttua ainoastaan muutama riekko ja kiiruna syksyisin. Kun niin kovasti riekonrinnasta tykkään, muuten varmaan niittenkin tappaminen jäisi tekemättä.
Sen verran monen luonnon elävän elämän päättyminen on vuoden mittaan minun vastuulla, ettei siihen listaan enää paljon täydennystä kaipaa. Luulenkin , että varmin keino esim sairaalloisen innokkaalle urheilukalastajalle tai metsästäjälle päästä addiktiostaan eroon , olisi ryhtyä ammattikalastajaksi :)

Lakkojen käsittämätön asema kiellettynä marjana, Oksnesin kunta mm. arpoo ne 4 onnellista joilla on oikeus lakanpoimintaan kunnan mailla, on minusta kummallista. Lakasta on tehty marjaa suurempi. Mieluummin maahan variskoon ja sinne mädätköön kuin maattoman joulua ja muita juhlia juhlistakoon. Ok, halukkaat syökööt paikanpäällä, siellä maastossa, niin paljon kuin haluavat, ottakoot vaikka rømmet ja sokerit tai kermat ja vispilän mukaansa ja ihan astioista marjansa nauttikoot, mutta kotiin kultaisia marjoja ei ole lupa ottaminen.

Lakka on pinttymä ja pinttymistä on vaikea päästä eroon. Pinttymä saa täällä joskus suhteeettomat mittasuhteet. Niinkuin erään kylän maanomistajien maaliskuisessa kokouksessa muutama vuosi sitten. Siinä kun pohdittiin mitä tehdä, että asiattomat pysyisivät lakka-apajilta poissa. Sillä nyt ei ole väliä, että ei siellä kukaan koskaan ketään asiattomia havainnut.

Valtuutettiin muutama nikkarointitaitoinen tekemään hienoja puisia tauluja. Tauluissa luki "MOLTE PLUKKING FORBUDT".(Lakanpoiminta kielletty) Taulut piti hyvissä ajoin useaan paikkaan tien varteen asettaman. Niin että kaiki varmasti tajuaisivat. Kielletty mikä kielletty :)

Hienot taulut loistivat kesän ajan kylätien vartta koristamassa. Ja niillä oli toivottu vaikutus. Kukaan ei sinäkään vuonna omin lupinensa lakkoja poiminut. Kyläelukka oli saanut ärjäistä ja kyntensä näyttää.

Sen verran tehokas tämä huolella suunniteltu plakaatikampanja oli ja vaikutus pitkäaikainen, että sen jälkeen niitä ei ole tien varsille tarvinnut asettaa. Luvattomat poimijat ovat pysyneet poissa. Ja lakat saaneet rauhassa varista maahan. Mutta eivät sentään ihan kaikki...

Sillä kyllä minä loppukaudesta osani haen, myös sen vuoksi, että joku sattuis näkemään ja asian kyläneuvoston tietoon saattamaan. Ehkäpä ensi kesänä ne hienot , oikein perinteisen norjalaisen koristemaalauksen ja tyyliteltyjen kirjainten avulla askarrellut kauniit taulut taas ilmestyisivät satunnaisen tielläliikkujan iloksi :)

Nyt on kaivettava astiat esiin ja lähdettävä lakkoja poimimaan. Taidan ottaa poikani mukaan. Että näen tuoreen manttaalin omistajan reaktion. Kun se kyläneuvoston jäsenenä on todistamassa rikoksen tapahtuvan. heehhehheheh.
-lauri-
Kuvat: Maija Karppinen

LAAVAKENTTIEN KUTSU. Islanti kuumeilua ja kalastuspolitiikkaa.

Eldfell tulivuori ja sitä ympäröivät laavakentät ovat suosittuja ulkoilualueita.

Laavakentältä on mielenkiintoiset ja värikkäät näkymät kaupunkiin.

Varastojen , kalatehtaiden ja julkisten rakennusten seinien maalailu näkyy olevan vestmannasaarelaisten kovasti arvostama kaunis tapa kertoa vieraille kotiseuturakkaudestaan.

Lunnit ovat päässeet kuniapaikoille johdattamaan kävijät oikeisiin osoitteisiin.

Kalastustarvikevaraston seinä. Ei tarvitse paljon arvailla varustamon troolarin nimeä.

Puiston penkit ankarissa oloissa hyväksi havaittua turskadesignia.

Yksi maailman parasta kalaa toimittavista aluksista.

Laatuturskaa, päineen suolistettua matkalla laatutietoisille briteille.

Ankanpoikasen muotoinen Islanti .

Koljaa kaikissa muodoissaan ihan tavallisessa vestmannasaarelaisessa tavaratalossa. Tässä esipaistettua paneroitua filettä.

Kylmäsavustettua.

Kuivakalaa.

Toisen valmistajan kuivattua koljaa. Kaikki Norjassa kuluttajapakkauksissa, myös matkamuistoina, myytävä kolja tulee vestmannasaarelaisilta tuottajilta. Se valmistaja lukee ihan pienella. Heia Norge :)


Morgenstjerna 25.7 Koillistuuli kiihtyy. Aurinkoista ja sopivan koleaa. Safarilaiva läksi merelle. Mulla on koko päivä aikaa huomisaamuun kello kolmeen kuluttaa aikaani. Taidanpa harrastaa yksinoloa ja lähteä poimiman marjoja ja etsimään sieniä. Tällä kertaa siihen toiseen lempipaikkaani. Borgarnesin niemeen.
Sitä ennen hieman Vestmannasaaret tunnelmia ja turskasotaa sekä kalastuspolitiikkaa Islanti ikävän lievittämiseksi.

Vestmanna saarten tulivuoren purkaus vuonna 1973 synnytti uuden tulivuoren, Eldfell oli tulokkaan nimi. Eldfell on kovin kiitollinen tutustumiskohde. Sinne on aika helppo kiivetä, purkauksen jäljet ovat vielä tuoreita ja tulivuorta ympäröivä laavakenttä tarjoaa sekin kaikenlaista koettavaa.
Heimaen saaren asukkaille purkaus avasi uusia mahdollisuuksia , vaikka alussa näytti siltä että kaikki menee. Tuho tulee. Satamasta tuli uuden, osittain mereen muodostuneen laavakentän ansiosta entistä suojaisampi. Tulivuoresta puolestaan kehittyi matkailijoita houkutteleva luonnonnähtävyys. Purkauksen jälkien siivoaminen yhdisti kansan ja antoi itseluottamusta kohdata kaikenlaiset haasteet.

Haasteita oli, kuten Iso-Britannian kanssa käyty ns 3. turskasota 1976-77.
Turskasodassa olivat vastakkain islantilaiset rannikkovartioston alukset, jotka katkoivat brittitroolareitten vaijereita ja silppusivat varta vasten tehdyillä silppureilla näiden pyydykset, sekä Britannian merivoimien fregatit. Laukaustenvaihtoakin esiintyi.

Kun muu ei auttanut, Islanti uhkasi sulkea Naton tukikohdan Keflavikissa. Naton puolustuskykykin oli kuulema kovasti heikentynyt kahden sen jäsenmaan konfliktin takia. Lopulta britit taipuivat ja Islanti sai vaatimansa aluevedet ja edellytykset olemassaololleen itsenäisenä valtiona. Turskasota ja seurannut "rauhansopimus" tiesi rajuja muutoksia Iso Britanniassa, kymmenien kalastajakylien kuihtumista ja kalanjalostusteollisuuden uudelleenjärjestelyjä.

Kun konflikti oli pahimmillaan Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Iso-Britanniaan. Niin pitkälle ei kuitenkaan menty, että olisi boikotoitu Englannin liigan jalkapallo- otteluita. Kun se lauantai illan kohokohta, valioliigakierros, oli aivan liian iso juttu menetettäväksi.
"Enski boltinnia" hehe hauska nimi, seurattiin myös sodan kriittisimmässä vaiheessa.

Vestmannasaarten purkaus, turskasodat ja ruotsin kielen oppikirjan kiehtovat Islanti tarinat herättivät sellaisen kiinnostuksen, Islanti kuumeen, ettei se ole iän myötäkään hellittänyt. Päinvastoin. Tuntuu , että kaikki muu vaan on jotenkin haaleempaa unelmamaahani verrattuna.

Islantilaiset nyt vaan ovat niin ylivertaisia, ei sille maha mittään. Senhän nyt näkee siitäkin, kuinka paljon helpompaa maailman parhaan kalastusvaltion on myydä koljansa ja turskansa maailmalla kuin maailman toiseksi parhaan.

Turha siinä on meidän kalanvientijärjestön urputtaa että Islanti dumppaa. Ei tarvitse kuin vientitilastoja ja huutokauppahintoja katsoa, niin välittömästiti älyää. Islanti saa parempaa hintaa koska niiden tuotteet ovat korkeampilaatuisia ja markkinointi niin paljon tehokkaampaa. Laatuajattelu on Islannissa niin paljon pidemmällä.

Emme me Norjassa tällä asenteella Islannille pärjää, vaikeaa on sitä vastaan kilpailla. Minusta olisi tehtävä yhteistyötä. Otettava oppia tulivuorimaasta. Tutustuttava maahan. Ja sen kalastuselinkeinoon. Sen sijaan että lapsellisesti kiukutellaan ja pidetään pankkiseikkailujen ryvettämää Islantia holhouksen tarpeessa olevana rassukkana. Se rassukka on jaloillaan , eikä ollenkaan häpeile sitä osoittaa.

Antaiskohan isoveli Norjan ylpeys vihdoinkin periks myöntää tosiasiat. Epäilen.
Kun olishan se haastavaa tuottaa maailman parasta kalaa. Vaikka maailman toiseksi parhaan tuottaminen on sekin ihan ok.
-lauri-