Sinipallasta pyydetään vaikkei saadakkaan.

Matkamme pallassyvänteen reunalle alkoi keskiyöllä.

Keli oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Vanha maininki häiritsi matkantekoa.

Perillä asettauduimme muiden veneiden kanssa samaan linjaan odottamaan siimanlaskua.

Kaikki laskevat siimansa samanaikaisesti ja ainoastaan sadan metrin etäisyydelle viereisestä laivasta.

Jatojen lasku oli aallokossa hankalaa. Pienemmille laivoille vielä meitäkin haastavampi urakka.

Erik heittää salon, kohot ja kuulat sekä sen jälkeen puolitoista kilometriä köyttä mereen ennenkuin siimajatan ankkuri ja itse siimat lasketaan 750 metrin syvyyteen.

Minun tyylinäyte toista jataa laskettaessa. (Erik)

Kalaa siimoissa ei ollut. Oli aikaa harrastaa myrskylintujen kuvausta.

Kalaretken yksi harvoista iloisista tuokioista. 15- kiloinen jättiläissinipallas.

Morgenstjerna 12.kesäkuuta 2011. Koillistuuli on rauhoittumassa. Toivottavasti pääsen huomenna valassafarille ja tiistaina oikeaan kalaan, siis nuottaa vetämään. Siimakalastusta on nyt tullut harrastettua ihan riittävästi. Se pyyntimenetelmä pitäisi lailla kieltää masennusta aiheuttavana :(

Sinipallaskauden viimeinen, toissapäiväinen, kalaretkemme oli fiasko. Saimme 174 kiloa pallaksia ja menetimme huonoissa pohjavirtauksissa seitsemän siimaa.Kiintiöstämme jäi saamatta reilut tuhat kiloa. Hyvät puolet siinä reissussa olivat aurinkoinen sää, myrskylintujen seuraaminen ja Stön tämän kesän suurin sinipallas. Peräti 15- kiloinen.

Onneksi toisilla meni paremmin. Ingebrigtsen sai urakkansa valmiiksi.

Tulevalla viikolla suurin osa muistakin laivoista saa pallaskiintiönsä täyteen ja suomalaiset koukuttajanuoremme palailevat vähitellen kotiseuduilleen.

Sinipallaskausi on normaalisti niin kiivas, ettei siinä paljon kerkeä muuta ajattelemaan kuin töitä , nukkumista ja syömistä. Tänään kuitenkin koukuttajat olivat vapaalla ja me saatoimme keskittyä jalkapalloon.

Virallisessa Stön mestaruusottelussa suomalaisista koukuttajista ja valassafarilaisista koottua joukkueta vastassa olivat kalatehtaan pojat ja tytöt. Koska puhtaasti norjalaista joukkuetta ei kalatehtaan jengistä saatu kasaan, mukana oli muutamia suomalaisvahvistuksia.

Varmaan siitä johtuen tehtaalaiset voittivat Myren hienossa jalkapallohallissa pidetyn ottelun 10-6.

Valassafarin tiimi alkaa olla kasassa. Näillä sitten mennään tämä kesä. Safarilaiset vaikuttavat oikein mukavilta. Meitä on Camillan vetämässä suomalaisten dominoivassa pohjoismaalaisessa joukossa myös Saksan ja Ranskan edustajia mukana.

Minua ilahduttaa toimistossamme työskentelevä Reetta. Tai siis lähinnä se, että hänen bloginsa Between Two Lungs Norja Edition välityksellä ainutlaatuisen kalastajakylämme Stön elämä valottuu hieman toisenlaisesta vinkkelistä kuin mitä omani on.

Suosittelen tutustumaan.

-lauri-