Joulun avausta, sikalevyä ja puolihapatettua kuivalammasta.

Jouluaika on alkanut. Støn kalastajakylässä sytytettiin jouluvalot, jotka alussa toimivat pätkittäin.

 Joulupukki tuli säkkeineen ja keppeineen joulukuisessa kaatosateessa kylään.

 Ja asettui paikalleen aikomuksenaan jakaa kaikille kalastajakylän kilteille lapsille lahjoja.

Mutta ei vastikkeetta. Kaikkien lasten piti  kävellä tai juosta toisiaan kädestä pitäen ulkona olevan joulukuusen ympärillä. Ja laulaa kahdeksan säkeistöä  alunperin  romanien leirielämään kuuluneesta laulusta. Nå går vi rundt om en enebærbusk. "Nyt sitä mennään katajanmarjapuskan ympäri"

Vasta sitten, tai ei kuitenkaan. Vielä piti kastua lisää ja esittää pukin tervetuliaislaulu ja lahjojen anomislaulu ennenkuin päästiin itse asiaan. Ja saatiin lahjat.

 Aikuiset saivat ilmaiseksi jouluglögiä sekä ostaa kahvia ja  monenlaisia kakkuja. Arpajaisissa he saattoivat hyvällä tuurilla ja paljon arpoja ostamalla voittaa kyläyhdistyksen lahjavarastoon aiemmin lahjoittamiaan arvokkaita palkintoja. Koko Støn kylä osallistui tähän perinteiseen joulunalustapahtumaan.

Joulu on avattu myös kaupoissa.Siellä myydään sikalevyä eli ribbeä. Sikalevy on siankylkeä joko kylkiluilla tai ilman. Se paistetaan uunissa yhtä suurella tarkkuudella kuin Suomessa kinkku. Nahan rapeksi saaminen on ribben paiston onnistumisen edellytys. Oikea joulukinkku on tässä maassa tuntematon käsite.

Norjalaiset harmaat  mielenkiintoisesti maustetut joulumakkarat ovat maistelijasta riippuen joko herkullisia tai pahanmakuisia. Joka tapauksessa erinomainen tapa saada kamara ja muu teurastusjämä markkinoille. Ja vieläpä lisäarvoa tuovana erikoistuotteena.

Suolakuivattua lammasta  valmistetaan joulumarkkinoille suuret määrät. Joulu on kolmas tärkeä lammastuotteiden sesonki. Pääsiäisen ja alkusyksyn teurasviikkojen lisäksi. Kuivattua lammasta on saatavana kahtena eri versona. Joko haaleassa suolavedessä alkusyksyllä viikon ajan liotettuna ja sillä tavalla hieman hapatettuna.Ja sen jälkeen  kuivatettuna. Tai sitten suolattuna ja  kuivemman kuivaksi ja vähemmän happamen makuiseksi kuivattuna.

Se lämpimään suolaveteen  laitettu ja hieman happaman maun saava on nimeltään pinnejøtt eli tikkuliha. Pinnekjøttiin käytetään lampaasta vähempiarvoisia osia kuten kylkeä, koipia ja lapaa. Nimi juontuu ajoilta jolloin  liha valmistettiin kattilassa koivutikkujen  päällä höyryssä kypsyttäen. Vielä nykyäänin pinnekjøtt- tikkuja on kaupoissa myynnissä, vaikka suuri osa höryttää lihat ritilässä.

Minä en omavaraisuuteeni ja vaihdantatalouteeni vedoten kaupan pinnekjøttiä osta. Nämä upeat kylkipalaset vaihdoin eräältä kurssilaiselta lipeäkalaan sekä ruijanpallasfileisiin.

Koska siinä samassa yhteydessä oli tarjolla muutakin lampaanlihaa. Villilampaan kokonaisia ruhoja, luovuin melkoisesta osasta pakkaskalavarastoai, jotta sain koulusta kotiintuomiseksi läksyjen ja pinnekjøttin lisäsi talven lammasreservin.

Jospa rikkoisi sekä suomalaisia että norjalaisia jouluperinteitä ja paistaisi uunissa kinkun asemasta omilla yrteillä maustetun lampaanviulun.
                       -lauri-