Minä juon kahvia. Istun rappusilla ja juon kupin niin tyhjäksi kuin minulla on tapana. Jos siihen kykenen. Loppu jäähtyy, mutta sen saan virkistettyä juomakelpoiseksi hakemalla vedenkeittimestä lisää kuumaa vettä, laittamalla murukahvia, kaksi palaa sokeria ja hieman täysmaitoa tai kahvikermaa
Kamerani, tai ei se minun kamera ole, vaan osa työnkuvaani, on valmiina sylissäni. Niinkuin se on aina ollut. Aina on viime heinäkuusta. Kymmenien, ehkä satojen aamupalojen ajan. Ja melkein puolet keskivertoriekon elinajasta. Nuorena ne kuolevat.
Töissä ei ole nyt vaan myöhemmin. En tiedä milloin. En edes välitä. Se on samantekevää. Ei kiinnosta. Minä en polta marlboroa. Minä en juo kahvia kevytmaidon kanssa ilman sokeria.
Tupakansavu rauhoittaisi minut, vaikka minulla on astma. Se menisi sipulimaan meriharakkaan. Ottaisi haltuunsa uhittelevat riekot. Sokeri ei ole terveellistä.
Toivon, että meriharakka on yhtä kesy ja riekot yhtä luottavaisia, vaikka kaikki on muuttunut. Kukaan ei polta. Kukaan ei nauti kahvia laihalla maidolla.
Riekot tulevat.
Palaneen navetan raunioille. Raidan yläoksille. Kompostin taakse. Ojan penkalle. Kuusaman revenneen oksan alle ja purettujen kalankuivatustelineiden tukipuiden päälle. Niistä me teemme polttopuita. Missä on meriharakka ?
-lauri-
Hei, tykkäsin tästä. Tämä ei ole tavanomaista. Tämä on proosaa.
SvarSlettKiitos Pirjo. Tämä on tuntojani kun ei uni tullut. Eka blogipostaus yli kahteen kuukauteen.Tykkään runoista, tykkään proosasta,tykkään proosarunoista. Edesmennyt elämänkumppanini rakasti kirjoittaa niitä.
SlettHaikean kaunis. Kaikki on muuttunut, elämä jatkuu erilaisena. <3
SvarSlettKiitos Ari. Kaikki on muuttunut ja silti elämä jatkaa kulkuaan. Samat riekot, sama touhu , sama paikka ... ja muistot.
SlettElämä jatkuu. Jokainen päivä vie surua kauemmaksi, vaikkei se kai koskaan poistu. Muistot eivät katoa koskaan ja vielä pitkänkin ajan päästä voi joku pieni asia tuoda ne takaisin. Siellä ne ovat, omassa päässä, eikä mitä muut näe.
SvarSlettNiin totta Tuula. Suru kulkee siellä jossain sinun mukana aina tullakseen lähelle. Silloin on parempi ottaa se vastaan. Että vois jatkaa.
SlettTämähän piti yksinkertaisen lukea monta kertaa. Ja sit vielä nuo kuvat!
SvarSlettKiitos paljon. Se on hyvin henkilökohtainen, mautta avautuu kyllä. Uskalsin ja jaksoin laittaa sen tänne. Tuntui oikelata. Riekot ovat kuvauksellisia, varsinkin reviiriään vartioivat pariskunnat.
SlettKoskettavaa proosarunoa. Ajatuksia herättävä ja pysähdyttävä.
SvarSlettKoskettavaa proosarunoa. Ajatuksia herättävä ja pysähdyttävä.
SvarSlettKiitos Kaari. Ihana ku tykkäsit.
SlettMeriharakkakin jäi kaipaamaan sitä meriharakkaa!
SvarSlettNe olivat rannalla. Kävin kuvaamassa myöhemmin. Tulevat kyllä sipulimaalle , toivon niin :)
SlettDenne kommentaren har blitt fjernet av en bloggadministrator.
SvarSlett