Talo on tyhjä, kuuntelen Devils and dustia ja muuta sen tapaista.
Vieraat läksivät. Kesä on puolessa.
Täällä ei ole muita kuin kissa, joka ei anna silittää.
Se ei ymmärrä kissaihmisen olevan poissa. On minuun ärsyyntynyt.
En voi näyttää tämänpäiväisiä hienoja pallopäävalaiden hyppykuvia kenellekään. En voi keittää tupla-annosta kahvia enkä olla eri mieltä.
Ryhävalaat vituttavat. Ovat minulle samantekeviä.
Niiden oleilu meidän vesillä tähän aikaan on melkein sensaatio sanovat tutkijat.
Pitäisi lähettää heile pyrstökuvia.
Jotta saataisiin arvokasta tietoa.
En jaksa.
Vastahan ne helmikuussa läksivät kahdeksantuhannen kilometrin päähän Karibialle.
Saattelimme ne matkaan.
Sinä läksit Suomeen.
Ja siirryit valaitten laumaan.
Valaat palasivat.
Minä jumituin laivaan.
Huomenna olisi jaksettava kaskelotit ja niiden sukellukset.
Sadannennen kerran.
-lauri-
Voi Lauri, jotkut päivät ovat näitä... Edelleen... Jaksamista jokaiseen päivään, erityisesti näihin. Lämmin halaus ❤️.
SvarSlettKiitos Tuula. Jotkut päivät ovat näitä, se on totta.
SlettVuodenajat, meri, sateet, tuulet muistuttavat Hänestä. Voimia ja lohtua <3 - Saga
SvarSlettKaikki muistuttaa. Kaikki minkä haluaisijakaa ja yhdessä kokea raastaa aikansa.
SlettKoskettavasti kirjoitettu. <3
SvarSlettKiitos Anni.
SlettElämä; ei kai se muuta ole.
SvarSlettNaapuri saaren vierailijat
Elämä on ja jatkuu myös muistoissa.Hyvin voiakkkaana oman aikansa.
SlettHieno rakkausruno! Sitä lajia ei kai muuten syntyisikään, ellei olisi näitä päiviä.
SvarSlettKiitos.Pitää vaan olla kiitollinen myös raskaista päivistä ja uskaltaa elää kaikki tunteet.
SlettSitä itsekin harjoittelee, kuinka olla kiitollinen siitä mitä on ja on ollut. Elämä menee omaa polkuaan, mutta aina se kantaa.
SvarSlett