Rakkaudesta, ystävistä ja isomaltsastakin

 Matka
Olin viikonloppuna matkoilla. poissa saareltani ja poissa kotoa, poissa  maailmastani, Olin verkostoitumassa naapurikunnassa saakka. Ihan työmatkalla vuonojen ja vuorten toisella puolella. Olin ystävieni luona. Se oli ihanaa.
Ystävät
Ystävälläni  on maatila. Perheessä on hevosia, aasi, sikoja, kissa  ja koira. Siellä on myös toinen, alkutalvesta Suomesta  sopivasti pahimpaan rajumyrskyyn saapunut. Hänkin on ystäväni
Alkutalvesta saapunut sanoi mulle eilen näin.
Kun joku rakastaa sinua ja kun sinulla on joku tietty tärkeä  maapaikka missä kasvaa tai missä kasvatat  rakastamaasi kasvia, voit saavuttaa ikuisen elämän. Edellytyksenä on, ettet koskaan ajattele omaa kuolemaasi.
Kasvini on isomaltsa, joku minua rakastaa , opettelen olemaan ajattelematta omaa kuolemaani, elämän rajallisuutta.

Muuten,  ystäväni Vesteråleniin tervetulleeksi toivottanut talvimyrsky ei sitten vienytkään tallin loimivaraston kattoa mukanaan. Lähellä kasvanut suuri raita nappasi sen oksistoonsa.

Yhdessä
Olin  viettämässä iltoja  iltaisin ja   tutustumassa uusiin ihmisiin ja maisemiin päivisin. Olin tekemässä ja nauttimassa hyvää ruokaa ja keskustelemassa. Olin oppimassa uutta. Matkani, opintomatkani ja työmatkani oli odotettua vaihtelua  eikä se minua paljoa jännittänyt. Olin ystävieni kanssa yhdessä.

Yhdessä on yhteys ja yhdessä on hyvä olla. Yhdessä ymmärtää enemmän ja yhdessä viisastuu. Yhdessä voi laittaa ruokaa ja käydä kirpputorilla löytämässä aarteen kuten ruokkikermakon. Aina välillä on hyvä olla yhdessä  jos ei aina voi olla. Tai jos ei halua.

Rakkaus 
Rakkaus on pitkämielinen ja rakkaus on aika paljon. Rakkaus on vaikka mitä ja Rakkaus on kaikki. Vuorisaarnassa Rakkaudesta on kerrottu oleellinen. Siihen ei ole paljoa lisättävää eikä siitä pois otettavaa. Rakkauden saa kirjoittaa isolla.

Rakkaus luontoon
Meidän yksityisessä ideariihessä  erään omavaraispariskunnan kanssa pohdimme matkailua, opastusta, hapatusta  ja  juurileivontaa. Sekä volgan sientä eli kombuchaa ja Kimchin tekoa. Sen lisäksi keskustelimme myös  luonnosta  ja rakkaudesta luontoon.
Rakkaus luontoon ei ole omimista eikä rakkautta omaan rakastumiseen. Rakkaus on enemmän. Rakkaus on syvempää.  Rakkaus ymmärtää. Rakkaus on avara ja  rakkaus on yhtä. Rakkaus kysyy luvan ja rakkaus kiittää. Rakkaus ei hätäile. Luonnossa ei hätäillä.

Me olemme hyväosaisia. Täällä on pohjoista pakuria, sieniä, marjoja, mahlaa ja kasveja. Sekä rautuja tunturijärvissä. Maukasta merilevää rannat täynnä. Yhden nimi on suomeksi  viuhkavuotakelppi. Viuhkavuotakelppi kuuluu lapakelppeihin.

Saat aina  luonnosta sen mitä tarvitset. Saat sen mitä sinulle kuuluu. Kun on sen aika. Kysythän kuitenkin  luvan ja kiität. Se on Rakkautta.

Ihmisrakkaus
Ihmisten välisen rakkauden pohdiskelussa aika pysähtyy tai unohtuu. Sydämen avara tila siis sydäntila ja rakkauden eri muodot vaativat oman aikansa. Deadlinea ei ole. Jos menee liian vaikeaksi on hyvä muistaa  että ihminen on osa luontoa
Viisas ystäväni, neuvojani ja johdattajani jos niin voi sanoa ja niin voi sanoa, sanoi minulle ilmeisesti  rakkauden pyyteettömyydestä.
Muista olennainen rakkaus itseäsi kohtaan
Rakkaus itseä kohtaan on eri asia kuin itserakkaus, oletan . Ymmärsinköhän oikein. Pitänee kysyä seuraavalla kerralla.
                          -lauri-