Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

søndag 11. august 2019

Nokipannusta

Kahvipannuista kaikkein elämyksellisin on nokipannu.
Nokipannu on sellainen kuparinen, jolla keitetään erämaassa nokipannukahvit.
Ensin kävellään tai siis vaelletaan erämaahan, ainakin sinne saakka missä muut eivät häiritse.
Omaan paikkaan, missä  saa olla yksin tai omiensa kanssa ja nauttia luonnon rauhasta.
Kaikista parasta olisi jos se paikka olisi näennäisen vaikeasti  tavoitettavissa.

Kun ollaan saavuttu omaan  nokipannukahvinkeittopaikkaan tehdään  nuotiokehä
Kahvipannuun  haetaan raikasta  vettä lähellä solisevasta purosta.
Kivistä asetellaan nuotiokehän sisälle  nokipannulle sopiva keittopaikka.
Sitten tehdään tulet, pannu laitetaan tulille  kivien varaan ja seurataan tarkkaan.
Kun vesi kiehuu pannuun laitetaan kahvinporot eli pöönat.
Mielellään juhlamokkaa.

Kun kahvi on kiehunut hetken, nokipannu siirretään nuotiokehän reunalle.
Sellaiseen paikkaan missä kahvi ei jäähdy, mutta ei myöskään kiehu.
Liian pitkään kiehunut kahvi on kitkerää ja juomakelvotonta, 
Kahvin  alkaessa selkiintyä, porojen painuessa pohjaan, otetaan repusta kuksat.
Nokipannukahvi juodaan aina puisesta kuksasta, ei koskaan muovisista kupeista.
Kuksan poronluukahva ja lapinvisainen kuppiosa ovat  suotavia.

Meillä ei ole erämaita, meillä ei ole luonnollisia havumetsiä.
Ainoastaan tiheitä tunturikoivikoita, pajukoita sekä  havuisia vieraslajeja istutusalueilla
Puroja kyllä löytyy  onhan vuotuinen sademäärämme  yli tuhat millimetriä.
Onneksi on muutamia nuotiopaikkoja metsätien reunamilla ojien takana.
Sinne voi kivuttomasti rakentaa autenttisen  erämaavaikutelman.
Savu saa leijailla  tunnelmaa pehmentämässä,  sitkankuuset  pidetään tarpeeksi kaukana taustalla.
Kolmessakymmenessä vuodessa laakson puupeltoon muodostunut erämaanomainen paksu sammalkerros takaa aitouden. Suomessa sellainen syntyy sadassa vuodessa.
Sienet , kalat, marjat ja yrtit, siis mitkä tahansa luonnonantimet ja niiden sadonkorjuussa tarvittavat välineet  asetellaan mukaan hillitysti.

Ei hemmetti, aivan liian hankalaa. Jos ne ei muuten usko että osaan. Jos ne ei muuten tule villiruokakurssilleni sieniä ja marjoja poimimaan  ja kaloja narraamaan, niin antaa sitten olla.
Minulla on ainakin  jumalattoman  suuri 28 hengen kuparinen joutsenkaulainen tinattu  nokipannu.

Se tuli hankittua  reilu vuosi sitten, kun  halusin pitkittää sättäilyä pannua kirpparilla esittelevän kanssa. Olin hänestä erittäin innostunut. Sovimme hinnasta ja  pannu vaihtoi omistajaa.
Toissapäivänä sen  ensiksi nuotiossa tuntikausia polttamalla  nokesin. Sitten oli synttärikahvien keittämisen  aika.
                                                   -lauri-







Ingen kommentarer:

Legg inn en kommentar