Eilen olimme kalassa.Heti laakson lammelle tultua sain taimenen.Sen suusta tippui pieni kala, kolmipiikki. Tutkin saaliini saalista.Sen värejä, muotoja, hajua.Melkein maistoin, nuolaisin.
Kolmipiikki antaisi kuoltuaan arvokkaan vihjeen taimenien tämän hetken ravinnosta. Mitä ne just nyt syövät. Millaiseen vieheeseen tarttuvat. Ehkä saisin suursaaliin.Olisikohan vaatimattomassa muutaman uistimen pakissani sopivia ? Onkohan muilla perhoja jotka näyttävät kolmipiikiltä ?Millainen kastemato on paras ? Punainen vai vaalea ns savimato.Miksi minä en ole tähän ikään mennessä opetellut sitomaan perhoja. Tai heittämään perhoa. Jos olisin minulla olisi taatusti kolmipiikiltä näyttäviä.
Mutta silloin minulla pitäisi olla myös perhovapa ja kaikki muut varusteet. Sellaisten vermeiden kanssa olisi hankala tulla tiheän sitkankuusion ja tunturikoivuryteikön läpi järvelle. Sitäpaitsi rantoja reunustavat pajukot. On sittenkin parempi tyytyä teleskooppisettiin, halpaan.Huoltoasemalta ostettuun ja vanhoihin varusteisiin jotka mulla on.Mietin hetken ja päätin pitäytyä vanhassa.Olin jo kysynyt lammelle tultua voinko täällä kalastaa. Vastauksen saanut.
Taimen saatuani esitin toiveeni"Antaisitko savustettavaa, luovuttaisitko muutaman kalan. Jos sen oikeaksi koet. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi, ei minun."
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar