Viimeinen aamupala Thon hotellissa

Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan. Minä en varaudu kauheuksiin, en katastrofeja mieti. Mieleni ei asian vuoksi järky. Lauri 12.11.2019

Ylläolevan kirjoitin omavaraisbloggaajien Kotivara yhteispostaukseen viime vuoden marraskuun kahdestoista päivä. Viisi kuukautta on kulunut ja jos nyt ei ihan katastrofi niin ainakin paha päivä on tullut. Sellaiseen olen varautunut.

Tässä jatkoa marraskuun yhteispostaukseen. Kotivara 2.

Tammikuussa korona, covid-19, oli jo tiedossani, mutta hyvin kaukana. Kiinassa.
Helmikuussa tiesimme sen olevan tulossa kylään pidemmäksi aikaa.
Maaliskuun kahdestoista, tasan viisi viikkoa sitten, palautin ilmoitukseni kaksoiskansalaisuudesta Svolværin poliisiasemalla. Korona varotoimet olivat täydessä käynnissä. Minulla oli kertakäyttöhanskat kädessä kun annoin tarvittavat dokumentit virkailijalle. Seuraavana päivänä poliisilaitos pistettiin kiinni.

Aiemmin aamulla nautin Norjan parhaaksi mainostetun aamupalan Thon hotellissa. Tulevan kansalaisuuteni kunniaksi. Käytin lähes puolet omavaraistalouteni kuukauden ruokamenoista yhteen ainoaan ateriaan.
Yhteen parhaista mitä ikinä olen syönyt.
Kolmatta tuntia siinä meni.

Ravintolasalissa oli outo tunnelma. Se oli autio ja tyhjä.
Seisova pöytä yhtä runsas kuin aina aemminkin. Lofoottien paikallisia herkkuja. Luomua. lammasta, juustoja, yrttejä hilloja, kalaa ja sellaista.
Sain itselleni kaikki ihanat blinit erilaisilla herkuilla päällystettyinä.
Venäläinen pianisti soitti ammattimaisesti ja tunteella, kuten heillä on tapana. Kuulijoina henkilökunta, minä ja kolme muuta.

Se oli viimeinen ateria.
Viimeinen aamupala muualla kuin kotona.
Seuraavaan mennee vuosia.

Pääministeri Erna pisti iltapäivällä koko Norjan kiinni.
Minä pistin pian sen jälkeen itseni vapaaehtoiseen karanteniin.
Kukaan ei tulisi talooni.
Kukaan ei tulisi autooni. '
Kaupoissa en kävisi.
Kukaan ei tulisi viittä metriä lähemmäksi minua.
Kaikkein välttämättömimmät asiat saisi hoitaa poikani. Hän saisi luvan käydä kylässä. tai tulla autoon. Tiukkojen turvatoimien jälkeen.
Hän leipoisi minulle.

En ottaisi riskiä.
Haurastuneet sydämeni, munuaiseni ja keuhkoni eivät kestäisi virusta.
Tukehtuminen putki suussa vatsallaan olisi tuskallinen tapa kuolla.
Omavaraisunelmani jäisi kesken.

Tammikuussa olin huolimattomuuttani antanut pienen tulehduksen edetä kohtalokkaaksi. Seurauksena kolmen päivän antibioottikuuri sairaalassa suoneen tiputettuna.
Enää en hengelläni leikkisi.

KOTIVARANI TOIMIVUUS TOSITILANTEESSA

Kotivarani sisältö näkyy marraskuun postauksesta Ruokakotivara

Jos tulee pieni  kriisi tai hieman suurempi, sellainen että ruoan  ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on  mahdotonta, pystyn minä ja taloudessani mahdollisesti olevat pari muuta selviämään varastojeni ansiosta yli kuukauden. Myös ilman sähköa ja nykyteknologiaa, talvellakin. Lauri 12.11.2019

Viisi viikkoa on mennyt. Olen omaan varautumiseeni  ja kotivaraani erittäin tyytyväinen. Vuosien  harjoittelu ja omavaraisen elämän opettelu näkyy nyt,  tositilanteessa.  Minulla oli kotona lähes kaikkea tarvittavaa koronakaranteenini alkaessa. Arkeni ei siltä osin suuresti  muuttunut. 

Jos ei oteta huomioon lähes kaiken sosiaalisen elämän siirtymistä nettiin, kaikkien töiden loppumista  pitkäksi aikaa sekä ansioiden dramaattista tippumista.

Olisi tärkeää oppia  itse säilömään, tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaa maustettuna ja savustettuna, lihaakin sekä kurkkuja , tomaatteja ja valkosipuleita.  Lauri 12.11.2019

Kotivarani oli lähes riittävä , mutta parannettavaakin löytyi. 
Minulla ei ollut itsetehtyjä säilykkeitä kuten marraskuussa kirjoitin.  Siksi opettelin  lihan ja kalan säilömisen umpioimalla. Kun kerran  aikaa  on  ja minulla on mahdollisuus pilkkiä järvillä.  Saalista tulee reilusti jolloin umpiominen on loistava ratkaisu. Nyt jääkapissani on aamupalaomegat savuraudun muodossa koko kesäksi . Toistakymmentä kiloa. Ja umpioitua lampaanlihaa lukuisiin aterioihin.  Omat säilykkeet pienissä lasipurkeissa ovat myös erinomainen eväs kesän vaelluksia ajatellen.

Koska ansiot tippuivat rahasta on tiukkaa. Siksi on mietittävä mahdollisia uusia tulonlähteitä. Pelkkä pieni kuntoutusraha  ja  omavarainen elämä eivät yksin riitä. Olenkin myynyt ja vaihtanut  onkimiani rautuja sekä tuoreita, että savustettuja. Niillä olen saanut kustannettua sen vähäisen minkä kaupasta joutuu hankkimaan ja polttoaineen autooni.
Kesällä tulee lisäksi  puutarhan satoa sekä metsästä poimittua, sieniä ja marjoja  myös myyntiin saakka. Maakuntaamme on sopivasti perustetu Reko ryhmä .

Laskin , että ruokamenoni  kauppaan ovat olleet  kuukaudessa noin 70 euroa. käsittäen munia, juustoa, hedelmiä, margariinia, voita,  tomaattia ja kurkkua sekä keksejä.
Koska olen käyttänyt kuivamuonavarastojani on hankittava sinnekin sitä mukaa täydennystä. Lihaa on vielä  pakasteessa pitkälle loppukesään  ja kun se loppuu siirryn entistä enemmän kalaan . Teurastuskauteen saakka. Sillloin saa luita ja  muuta halvalla. Ja hirvenlihaa sekä lammasta vaihtamalla.

Tärkeää on valmistautua ja tehdä suunnitelmia  kesän puutarhaviljelyyn. Olen muuttanut kaikki kamarit, mukaanlukien oman makuuhuoneeni taimikasvatuspaikoiksi. Kaaleja, punajuuria ja kurpitsoita sekä kurkkuja  kasvatan  avomaalle istutettavaksi.  Chilejä ja tomaatteja talvipuutarhaviljelyyn. Chilin taimia riittää reilusti vaihtoon ja myyntiin.

Porkkanaa , sipulia, lanttua, naurista ja  punajuurta aion kasvattaa  huomattavasti viime vuosia suuremmalla alalla. Vaikka olen yksin, selviän niiden hoidosta. Työt eivät vaivaa. Niin ,että minulla on tuotteita myös myyntiin. Myynti ja vaihto onnistuu hyvin  ilman henkilökohtaisia   kohtaamisia, tilisiirroilla ja tavaran  toimituksilla.

Korona ei ole suuremmin muuttanut arkeani. Ihmiskontaktit ovat poissa nettiä ja  poikaani lukuunottamatta. Lisäksi tulen asumaan yksin kun aiemmin tilalla  on aina ollut  vaihteleva määrä muita asukkeja.

Kevään, kesän ja syksyn aikana pysyttelen tiukasti tilalla ja  läheisillä järvillä sekä metsissä. Elämäni on suurelta osin ruoanhankintaa, sen jalostamista ja kaikkia niitä rutiineja jotka asiaan liittyvät.

Yhteys ulkomaailmaan sosiaalisen media kautta maisemakonttorissa ollessa tulee jatkossakin olemaan henkireikäni ja  tärkeä osa elämääni. Kokemuksien vaihto ja  yhteisöllisyys  tulee sen kautta.

Koska tuloni  joka tapauksessa tipahtavat dramaattisesti , menojen on seurattava kehitystä. 
Omavaraisuus, nykyistä vielä suurempi  ja nykyistäkin pienempi kulutus on ainoa vaihtoehto.  Näyttää todennäköiseltä, että ei tästä mitään lyhyttä ja ohimenevää tullut.
Vaan  niin sanottu uusi normaali.

Suurin kotivarani lienee taito tehdä itse ruoat ja säilykkeet  saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät. Taito  hallita nykyteknologiasta riipumattomat säilöntämenetelmät. Ja taito hankkia niihin raaka-aineet. Lauri 12.11.2019

Me muutumme tai meidän on pakko muuttua elämyksiä himoavista  kuluttajista piirun verran tavallisempaan ja  vaatimattomampaan, siis  arkielämään tyytyviksi. Se näkyy selvästi  koronarajoitusten paineissa. 
Myös rakastamassani   kalastuksessa, missä suomalaiset kollegani lähilammilla ja järvillä, katiskoilla, merroilla, verkoillla ja  rysillä  pyytävät  kalastajat  sekä pilkkijät, heittokalastajat   ja mato-onkijat ovat suuria sankareitani. 

Itselle ja lähimmäisille  ympäri vuoden omilla kotinurkillaan särvintä tuottava arkipäiväinen  touhu nousee unohdetusta ja ylenkatsotusta arvostetuksi  ja kestäväksi, omavaraiseksi  ja sosiaaliseksi   ilmastovaihtoehdoksi. Ihan yhtä hyväksytyksi ja  samaan kategoriaan eksootttisten ja huimien eri puolilla maata ja maapalloa  suuntautuvien  kalastusseikkailujen kanssa.    
                                                   -lauri- 

Omavaraisen koronakaranteenilaisen kalapullat:

Ainekset :
400  grammaa ruodotonta kalafilettä. Jos koko kala, fileoi se ja käytä muu osa liemeen.
1 rkl perunajauhoja
200 grammaa kalanperkausroippeita, mukana voi olla myös heman savukalan roippeita.
1 kanamuna (ei välttämätön )
1 dl kaloista keitettyä lientä. 
muskottia, suolaa , valkopippuria. jotain vihreää (tilli, persilja , basilika )

Valmistus :
1. Keitä reilut kaksi desilitraa lientä kalanroippeista, siilaa, anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi
2. Ota kalafile lämpiämään .
3 Laita paloiteltu kalafile kulhoon, lisää perunajauho, (kananmuna ) ja  mausteet ja hieman lientä.
4. Muussaa sauvasekoittemella samalla loput kalaliemet  vähän kerrassaan lisäten.
5.Lopuksi sekoita kapustalla vihreää silppua taikinaan.
6. Paista pannulla oliiviöljyvoiseoksessa tai jommassa kummassa.
Tärkeää, että kaikki ainekset ovat samanlämpöisiä
Jos et käytä kananmunaa, pullissa on kalan osuus noin 80%, kuiva-aineesta yli 90.

Tässä linkit muihin omavaraisryhmäläisten kotivara2 blogeihin

Tsajut https://tsajut.fi/ajatuksia-kotivarasta/
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/2020/04/hashtag-72-tuntia-jatkot.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/04/kotivara-nyt.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/04/kotivara-2.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/04/puutoslista.html
korkeala https://www.korkeala.fi/kotivara-kaytannossa/
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2020/04/korona-ja-kotivara.html
Helecleaner https://helecleaner.com/miten-hoidamme-kotiamme-poikkeusolosuhteissa-2/