Elän vielä pienellä tilallani nuukasti. Melkein omavaraisesti. Suurimman osan ruoastani tuottaen. Kerään , viljelen ja kalastan. Jalostan, leivon, teen säilykkeet ja kaikki leivänpäälliset, mehut ja hillot itse.
Vaihtotalous kuuluu strategiaani. Vaihdan hirven-. lampaan- , ja poronlihaa sekä merikalaa joko työhön tai johonkin jota minulla on, kuten perunoihin tai sieniin.
Taloni on sotien jälkeen rakennettu, kuusikymmentäluvulla peruskorjattu, hatara räppänäilmastoitu, erinomainen koti, missä on terveellistä asua. Kellari talon alla on viimeisen päälle sellainen, missä perunat säilyvät hyvinä heinäkuulle. Asun vain sadan metrin päässä rannasta. Näkymää vuonoon ei voi rahassa mitata.
Tämä on paratiisi pienituloiselle sairaseläkeläiselle, pian eläkeläiselle. Kuulun siihen ryhmään joka määritellään Norjassa sekä Suomessa hyvin köyhäksi . Minulla ei ole autoa.
Merikalaa saan entisiltä kollegoilta, rannikkokalastajilta pientä apua vastaan. Voin suolistaa, koukuttaa siimoja ja tuoda vaikkapa perunoita tai omatekemiäni säilykkeitä vastineeksi. Tykkään turskasta, koljasta ja ruijanpaltaasta. Syön kalaa 4-5 kertaa viikossa.
Makeanveden kalat pyydystän itse. Virvelöimällä ja pilkkien. Lähinnä rautua ja taimenta, joskus tulee lohta.
Säästän ruokamenoissa tekemällä kaiken mahdollisen itse. Jalostamalla ja varastoimalla saan sesonkiraaka-aineista hyvää ruokaa ympäri vuoden. Elämäni keskipiste on maatila, torppa, kalastajaviljelijän standardi talo. Kuusi kertaa kuusi metriä . Kaksi kerrosta. Tontillani on myös 2002 rakennettu mökki.
Pystyn ylläpitämään rakennuksiani, maksamaan kaikki pakolliset kustannukset sekä pitämään kiinni elämäntavastani juuri ruokapuolella säästämällä ja kaikesta muustakin kulutuksesta tinkimällä. Teen opastuksia. Se tuo tarvittavan lisätulon.
Ruokamenoni kuukaudessa ovat noin 50e.
Kaikki muuttuu vuonna 2029.
Silloin luonnon ja varsinkin ilmaston kannalta tuhoava eloni ei voi jatkua. Torppani on syntipukki. Jos haluan pelastaa pallon, taloni on oltava tiivis. Energiatiivis. Niin on Euroopan unioni päättänyt.
Kun asiasta ystäväpiirissä, ennen sen tuloa äänestykseen , keskusteltiin, olin hiljaa. Olin kaapissa. En alkanut väittämään kyseisen lain olevan hyväosaisten harjoittamaa köyhien ja iäkkäiden kyykyttämistä. Olevan selkeä tulonsiirto vähäosaisilta rikkaille.
Suotta riidellä, parempi olla hiljaa. Hiljaa olemalla on samaa mieltä, vaikka ei olisikaan.
Pikku tönöni kohdalla uusi laki tarkoittaa täydellistä remonttia. Jos en sitä tee (150 000e vähintään ) joudun muuttamaan 1.1.2029 mennessä. Sen jälkeen tämä viihtyisä paratiisini ja ystävieni tukikohta myös, on asumiskiellossa.
Ei enää puutarhaa, viljelyä, omavaraisuutta. Tietenkään minulla minimieläkeläisellä ( silloin noin 2000e /kk brutto ) ei ole lähes kahta miljoonaa Norjan kruunua remonttirahaa. Eikä mitään mahdollisuuksia saada lainaa . Torppa myyntiin ja muutto taajamaan.
Remontissa kaikki ikkunat olisi uusittava kolminkertaisiksi. Räppänät laitettava tukkoon ja eristeeksi seiniin , nykyisen ilman sijaan , puhallutettava uretaania tai selluvillaa. Yläpohja olisi eristettävä, katto uusittava. Samoin vanhat viemärit.
Ilmastoinnin pullotiiviissä, mutta valtavan ilmastoystävällisessä talossa hoitaisi kolmentoista räppänän painovoimaisen ilmastoinnin sijaan suhiseva ja suriseva sekä ruma, mutta hyvin ekologinen ilmalämpöpumppu. Jo sellaisen kuvitteleminen peikonlehden yläpuolelle tupaani hallitsemaan, ahdistaa. Suljen koko homman mielestäni. Muutto on joka tapauksessa edessä.
Ilmastoystävällinen elämäni on silloin deadlinen jälkeen paremmin parlamentin ekomääräyksien, joita Norjankin on noudatettava, mukaista. Se on hyväksyttävää taajamaelämää ja reilua ympäristön ja ilmaston huomioon ottavaa kuluttamista. Ruokamenojen kasvaessa kolmin- nelinkertaiseksi, on pakko uskotella, että hyviä tuotteita ostamalla, pidämme rattaat paremmin pyörimässä kuin säästeliäällä omavaraiselolla.
Ostoskärryihin kaikkein ekologisinta ruokaa lappaessa voin miettiä hiilijalanjälkiasioita ja muita. Nykyään niitä ei tule pohdittua. Eikä kaupassa kovin usein käytyä. Hyvä puoli muutossa on myös se, että silloin voin keskittyä ihan täysillä muiden valistamiseen. Maapallon pelastamiseen pienestä vuokrakämpästäni käsin. Omavaraisaskareisiin omasta tahdostaan sidotulle se on vaikeampaa. Eikä kaikkia tuettavia kampanjoita voi millään muistaa.
Parempi olla miettimättä. Eihän sitä tiedä olenko tammikuussa 2029 edes elossa.
Jahhas , jos jatkaisi rautujen savustamista ja säilömistä. Sekä sienisalaatin tekoa. Leipoakin pitäisi. Joulu on tulossa ja sitä ennen myyjäiset. Huomenna on säätä mennä pilkille. -lauri-
