Matriarkka, Amerikan vaalit ja Mary Peltola

Gisløya 4.11.

Myrsky jatkuu. Se kääntyy koilliseen. Alkaa puhaltamaan melkein polaarimatalan voimalla. Saas nähdä miten pihani kaikkein suurimman puun,  sotien jälkeen istutetun, lähes 80-vuotiaan ja toistakymmentä metriä korkean raidan, käy. Sen lehvästön halkaisija on 18 metriä. Se tarkoittaa, että juuristokin on  yhtä laajalle levittäytynyt. Rinnan korkeudella rungon läpimitta on melkein kymmenen kilon hauen pituus. Minä tiedän, olenhan useita yli kymmenkiloisia haukia Suomessa käydessä saanut. 

Kävin heti herättyäni katsomassa miten raita voi. Onko kallistunut lisää ?  Ei ollut. Pahin on kuitenkin edessä. Myräkkä on yhä lounaassa, suunnassa joka  ei täällä luoteen lailla riepottele. 

 

Toissayön ukkosmyrskyissä ja kaatosateessa raitani, toteemipuuni, Gisløyan saaren matriarkka, kallistui lisää. Kallistui liikaa. Juuret nostivat maata ontoiksi kummuiksi. Koloja nurmikosta maan ytimiin ilmestyi. Riippaoksat  maan pintaa lähenivät. 

Laskuvesirannalta aikoinaan löytämäni ja jättiraidan oksiin kiikkumisikäisille riippumaan laittamani tanskalaisen  kierrenuotan köysien suuret kohot, ovat nekin niin matalalla, ettei kiikkuminen enää kunnolla onnistu. Köyttä pitää lyhentää.

Pitää valmistautua Raidan jälkeiseen aikaan. Se on fakta. Sen kanssa on elettävä. Toissayö sen teki.

Onneksi minulla on kymmeniä kuvia joita katsella, tuokioita joihin palata. Parin vuosikymmenen ajalta. Kun raita kaatuu kirjoitan. En totea jos. Matriarkan kallistumisaste on  hälyttävä. Juurien puuta pystyssä pitämä voima heikentynyt, Puun tiukka ote maasta kirvonnut. Pahimmat myrskyt ovat tulossa. Toivoa ei ole. Ihmeisiin en usko.

Kun raita kaatuu, puu elää muistoissa. Neljännesvuosisadan olemme  yhdessä tallailleet. Tai minä olen tallaillut. Raita on torppaani vahtinut. Monissa elon vaiheissa  mukana ollut. Paljon nähnyt. Kymmenet myrskyt vastaanottanut. Linnuille suojan  ja pesäpaikkoja tarjonnut. Lehdillään kasvimaalleni humusta lahjoittanut. Valtavalle määrälle pölyttäjiä mettä tarjonnut. Pikkuötököille, bakteereilla ja muille koti ollut. Loppukesäisin hahtuvasiemeniään joka paikkaan suoltanut. Raitani on ollut ja on vielä toistaiseksi, kokonainen universumi. Biotooppi. Elämän puu. Yggdrasil.

Kun raita kaatuu sen elämä sellaisena mihin olen tottunut, loppuu. Asema vanhimpana, saaren suurimpana ja mahtavimpana päättyy. Maisema vuonolle muuttuu. Ei matriarkka kokonaan kuole. Juurivesoja ilmaantuu. On ilmaantunut jo. Niissä elo jatkuu. Jos niin sallin. Luultavasti katson pari sopivaa joiden annan elää. Ehkä otan lisäksi pistokkaita. Ja kloonaan . Kannattaa ottaa upean raidan laatuominaisuudet talteen.

Kun raita kaatuu olen valmis. Viilaan  moottorisahan vanhan ketjun . Sillä sahaa vielä useita tankilllisia. Todennäköisesti kuitenkin  vaihdan uuden. Raita on sellainen puu, joka tylsyttää ketjun havupuita ja koivua nopeammin. Puuaines on kummallista. Kuoressa paljon maata, hiekkaa , savea ja sellaista. 

Kaatuneen rungon käsittelyn aloitan vuosikymmenien aikana  haaroittuneen puun oksista. Yksi oksa kerrallaan. Karsin ja katkon kaksimetrisiksi rangoiksi, latvasta kolmesenttiä paksuksi. Ne on helpompi kantaa mökille. Risut menevät aluillaan olevan permapenkin pohjalle yhdessä hirven luiden kanssa. Permakulttuuri on muokkaamattoman viljelyn perusta. Puut ovat permapenkin  sydän. 

Matriarkasta lähtee ainakin kaksi kuutiota hyvää polttopuuta. Tai ei ehkä kuitenkaan. Ensimmäiset pari metriä  kannattaa sahata pölkyiksi. Voin tehdä selkänojallisen tuolin. Niin paksu on matriarkka,  halauspuu, maadoittaja  ja lohduttaja, reilun metrin korkeudelta. 

Kuvat on otettu. Kerkesin ennen luoteista. Eihän se täysin varmaa ole, että juuri tämä myrsky matriarkan kaataa. Mutta joku talven myrskyistä kuitenkin. Painovoima tekee tehtävänsä. Sitä vastaan on turha taistella. 

Ulkoilun jälkeen keskityin sisälläoloon ja Amerikan  vaalien eri kanavilta seuraamiseen. On varaa valita  ulkomaisesta ja norjalaisista tarjonnasta. Alaskan vaalihuoneistojen sulkeutuessa Norjan aikaa kahdeksalta saatiin ensimmäiset ennusteet. Al Jazeeran ruutu  näytti Mary Peltolan olevan johdossa. 

Myöhemmin johto vaihtui. Sullivan on kirinyt ääntenlaskennan edetessä. Mutta mikään ei ole varmaa. Erot ovat niin pieniä. Täysin varmaa on se, että oikea henkilö voittaa. Jos väittäisin toista kyseenalaistaisin vapaat vaalit. Ja demokratian. Niin en tee , en ole muulloinkaan tehnyt. Vaikka olisi kuinka harmittanut. Kansanvaltaa vastaan on turha pullikoida. Kansan päätöstä vähätellä.

                                                                                                                                                                  Mary Peltola alkoi kiinnostamaan. Aloitin selvitystyön. Aloin facessa seuraamaan. 

Senaattoriehdokas Peltola on kollegani, kalastaja. Hänellä on takanaan pitkä ura Alaskan politiikassa.   

Mary on yksi kolmesta alkuperäiskansoja edustavasta  senaattoriehdokkaasta. Kansallisuudeltaan Jupikki. Uskonnoltaan ortodoksi. Nimensä oman kansan kielellä on Akalleq. Jupikit, jotka asuvat Beringin salmen molemmilla rannoilla, ovat se toinen eskimokansoista. Vähemmän tunnettu.Inuiitit on toinen.  

Peltolalla on neljä lasta. Omaa sukuaan hän on Sattler. Peltola nimi tulee  edesmenneeltä aviomieheltä  Eugene Peltolalta, jonka juuret ovat Sievissä.

Maryn vaalislogan on Fish, Family, Freedom,  Kala, perhe ja vapaus. Olisi melkoinen temppu, mikäli hän voittaisi. Jäänpä  odottamaan. Mielenkiintoista  seurata. Minulla on suosikkini. Maailmani ei kuitenkaan kaadu Amerikan vaaleihin. Kaksi vuotta sittenkään en ahdistunut. Tulosta vääräksi väittänyt. Vaikutan maaelämään siirtyneen kalastajan kuplan sisällä. Ihan lähellä, maalla , merellä ja metsässä. Järvilläkin. Se riittäköön.

Vaaleista tulee mieleen toinen aika. Oma vaalikampanjani kauan aikaa sitten. "Pienen ihmisen ja suurten merinisäkkäiden puolesta " oli sloganini. Se ei purrut, sain muutamia kymmeniä ääniä. En päässyt kunnanvaltuustoon, mutta lautakuntiin kyllä. 

Kello on nyt 14:14 Norjan aikaa. Tilanne Alaskassa on seuraava : Dan S Sullivan  48,49 %  Mary Peltola     46.68 % . Eroa reilut 700 ääntä. Jännäksi menee. Seurataan tilannetta, kun pitää seurata, mutta mikäs tässä on myrskypäivänä seuratessa                                                                                                                                   -lauri-