Elämää suomalaisyhteisössä

Valassafarilla perjantaina sää oli aurinkoinen, mutta kolea.Yläkuvassa valasopasmuotia. Grönlantilainen turkiskaulusanorakki, villapipo, toppahousut ja aurinkolasit.

Alakuvassa Andenesin Valassafariystäviemme Reine ja pinnalla puhalteleva kaskelotti.

Bacalaoon, eli turskapataan on olemassa noin 200 eri ohjetta. Ruoka vaan paranee seuraavina päivinä lämmitettäessä. Pahoittelen kuvassa näkyvää kattilankannen virkaa toimittanutta likaista lautasta .

Suomalaisten siimansyötittäjätyttöjen tekemä herkullinen salaattipöytä.

Pellillä esillä paistettuja ruijanpallas- sekä kampelafileitä.

Normaalin raskaan työn tekijän juhlapäivällinen. Salaattilautanen, valkosipulipatonkeja, paistettuja turskankieliä ja kampelafileitä sekä uuniperunoita ja bacalaoa.

Kynttilätkin alkavat päästä oikeuksiinsa elokuun iltojen hämärtyessä.

Vohveleita odottamassa loppusijoitusopaikkaansa.

Klon laakson marjamaat ovat muutaman kilometrin metsätietaipaleen päässä. Marjaretki on näin ollen myös mukavaa kuntoilua, kun tieosuuden lisäksi tulee suotarpomista ja purojen ylityksiä.

Metsäretki ei ole mitään, jos ei mukana ole pølsejä. Katkaravut kivellä lämpiämässä. Ne ovat hyviä myös savustettuna.

Makkaranpaistoa Klovannetin niemessä. Onnistuin saamaan sopivan hiilloksen kovan uurastuksen jälkeen.

Nuotiosta huolta pitäminen on tarkkaa puuhaa. ei siinä auta stressaantua.

Ahkerat kädet poimivat useita litroja hillotarpeita, sillä aikaa kun minä loikoilin nuotiovahtina.

Mahtava Klotinden vahtii marja- ja sienimaitaan. Yli 700 metriä korkea vuori on aina löytyvä maamerkki Klon laaksossa vaelteleville.

Makkaranpaistoretkeltä palatessa kuu oli jo kovaa vauhtia nousemassa.

Suomeen lähtevät siimansyötittäjät ja marjaretken saalis. Osa tytöistä tulee tammikuussa turskasesongin alkaessa takaisin. Kaikenkaikkiaan lähes 300 suomalaista on työskennellyt Støn pienessä kalastajakylässä. Lyhyempiä tai pidempiä jaksoja. Osa on jäänyt pysyvästi.


Stø, Morgenstjerne 24.8. Koillistuulta 9 metriä,aurinkoinen sää lämpötila kymmenen astetta. Muutama laiva kävi eilen merelle, muuten on ollut hiljaisempaa. Safarilaiva menee tänään. Suomalaisista siimansyötittäjistä osa lähtee ja uusia tulee, niinkuin meillä on tapana kalastuskausien vaihtuessa.

Nyt on tullut oltua kovasti suomisosiaalinen. Onpahan ollut aikaa. Emme ole viime päivinä ollenkaan kalastaneet ja minun merelläolosta on huolehtinut uskollinen Arctic Whale 1, perjantain ja lauantain valassafareitten ansioita.
Sunnuntaina vietimme perinteisen Støn suomalaisten kalaruokien maistelutilaisuuden. Myöhemmin illalla paistoimme sitten vohveleita, kun oli sitä lakkahilloa ja niitä tähteeksi jääneitä kermoja siimansyötittäjätyttöjen jääkaapissa.
Nämä yhteistilaisuudet on mukavia kokoontumisia. Jokainen tekee oman osuutensa ja kaikki pääsevät edullisesti maistamaan erilaisia, tyypillisiä norjalaisia kalaherkkuja. Sellaisia , joista saisi ravintoloissa maksaa melkoisia summia.
Minun vastuulla on kalaruokien kokkailu ja olen siitä ruokakulttuurilähettilään tehtävästä erittäin ylpeä.
Vuosien mittaan meillä työskennelleille suomalaisille, joita muuten on jo lähes 300, ovatkin kaikki tavallisimmat ja harvinaisemmatkin kalat tulleet tutuksi myös maultaan.
Merikrotti, kissakala, turskankielet, ruijanpallas, kuningasravut ja kampelat ovat kaikki tuttujen koljien, seitien ja turskien lisäksi vuorollaan ja jopa samanaikaisesti olleet ruokalistalla.

Joskus on maisteltu sushi juttuja ja bacalao, portugalilaistyyppinen turskapata, on sekin kuulunut pöydän antimiin.

Eilen meillä oli vuorossa ulkoruokailu, yhdistetty sieni- ja marja- ja makkaranpaistoretki Klon laakson suomalaismetsiin. Tänä vuonna sienet näyttävät olevan myöhässä ja kun se tuli jo heti alkuretkestä selväksi, päätin johdattaa joukkoni erääseen Klovannetin rannan niemistä, mukavan nuotiopaikan läheisyyteen.
Tytöt saivat aivan vapaasti poimia lakkoja ja mustikoita, sillä aikaa kun minä keskityin harrastamaan makkaranpaistoon liittyviä valmistelevia toimenpiteitä.
Makailemaan niemen varvikossa, nauttimaan ilta- auringosta ja katsomeen tuleeko hyvä hiillos.
-lauri-

Toivotan marjaretkeläisille: Lindalle, Sannalle, Kaijalle ja Maijalle hyvää Suomen matkaa. Tervetuloa takaisin :)

White Tailed Whale eli Liekehtivä Pyrstö

Liekehtivä pyrstö tai White Tailed Whale voisi olla uuden tulokkaamme nimi.

Näimme muitakin valaita, mutta liekehtivän muisto teki niistä jotenkin valjumpia.

Hienoja sukelluksia kuitenkin.

Andan majakkasaaren niityllä kotkat kisailivat.


Valaskonttori 21.08.2010 Ulkona on kaunis syyspäivä, lähes tyyntä, aurinko paistaa. Lämpötila jotain 15. Siimalaivat olivat eilen merellä , saivat vähän alle 100 kiloa per siima. Me (Morgenstjerne) olimme huonon virtauksen takia maissa. Vietin päiväni merellä, kahdella valasretkellä. Kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ja kun niin kovasti valaista tykkään.

Ensimmäinen syysmyräkkä puolen viikon maissa kesti kaksi päivää. Ne kaksi päivää vietin Kyrre Brunin pienellä mökillä Langvaddalenin laakson pohjukassa. Kaukana kaikesta siitä mihin olen totttunut. Kaipasin olla yksin. Ei ollut mukana matkapuhelinta, ei pc:tä, Siinä 12 neliön mökissä ei ole sähköjä, lämmityksestä ja ruoanlaitosta pitää huolta norjalainen Jøtull, nopeasti viilenevä vanha kamina. kaminan kyljessä on kuva Skarphedinistä tai jostain muusta viikingistä.

Kyrren mökki on sellainen, jonne mennään etsimään itseään. Minä löysin kolme litraa lakkoja, muutamia punikkitatteja sekä jonkin verran haperoita. Ensin minun oli kuitenkin löydettävä se mökki. Monta vuotta on kulunut kun viimeksi kävin. Polkua on hämärässä vaikea seurata. Ennen avara laakso pusikoituu.
Mökillä harrastin rauhallista olemista. Nukuin , söin ja ulkoilin. Minulla oli hyvää aikaa kirjoittaa kalastajatrilogiani päätösnovelli valmiiksi. Tykkäsin kovasti, kun ei tarvinnut näppäillä vaan sai käyttää lyijykynää.
Eilinen oli sitten valasssafaripäivä. Kahdella safarilla tuli oltua ja monta hienoa valasta nähtyä. Yksi projektirahoituksesta vastaava aluerahaston pomo oli meidän aamusafarilla mukana. Sen kanssa valaista juttelin ja kahvia join. Sekä herran uutta navigaattoria ihailin. Siinä näkyi myös merikortti. Kaikkine syvyyskäyrineen. Oli se niin hieno.:)

Merikotkat olivat palanneet Andalle. Lunnit puolestaan lähteneet avomerelle. Merikihuja ei niitäkään näkynyt. Kirjohylkeitä oli ennätysmäärä luodoilla loikoilemassa. Voisi sanoa, että ihan sutena .
Ensimmäisellä päivän safareista näimme yhden uuden valaan. Sellaisen, jota ei aiemmin ole näkynyt. Kaskelottien tunnistaminen pyrstöstä, tai sen reunan rosoista ja lovista on aika yksinkertainen juttu. Tarvitsee vain ottaa kuva sukeltavasta ja pyrstöään näyttävästä eläimestä. Sitä valaan sormenjälkeä pyrstörekisterissä oleviin kuviin vertaamalla tiedetään kukas se siellä .
Joillakin valailla on pyrstössään ja muualla kehossaan muitakin merkkejä, myös pigmenttimuutoksia. Valkeita läikkiä. Valkeat läikät ovat iäkkäimmille valaille tyypillisempiä. Ne ovat niitten ryppyjä. Tai samanlaisia läikkiä mitä ikääntyvillä ihmisilläkin on. Mullekin on joitain jo ilmaantunut,vaikka olenkin vielä niin kovin nuori.
Yksi aamupäivän kolmesta valaasta oli tosi hieno. Oikee klassikko. Näimme sen ensimmäistä kertaa. Sen sukellukseen lähtö oli säväyttävä. Pyrstössä oleva valkea läntti oikein liekehti, tuli silmille. Uusi tuttavuutemme voisi olla nimeltään White Tailed Whale tai liekehtivä pyrstö.
-lauri-
Kuvat: Camilla

Perhechartereita ja Merikajakkeja

Leonora on tyylikäs 50-luvun laiva. Syntynyt vuonna 1959. Se vuosi oli hyvä vuosi. Vanhan vuonoyhteysaluksen henki on Leonorassa tallella. Kiireetön tunnelma meriteitten aikakaudelta.

Leonora merimelonnan maailmancupin osakilpailuissa katsomolaivana.

Ukonilma ja rankkasade piinasivat melojia .


Kilpailun seuraajat taustanaan Tinden vuori.

Leonora soveltuu erinomaisesta tällaisiin tapahtumiin. Kannella on tilaa ja se on sopivan korkealla merenpinnasta.

Maailmancupin osakilpailun lisäksi Arctic Sea Kajakk Race tarjosi retkisarjalaisille maratonin ja puolimaratonin melottavaksi.

Arctic Sea Kajakk Race on Astrid Rørtveitin ja Skipnesin kalastajakylän talkoolaisten voimannäyte. Yhtä maailman eri merillä järjestettävän kajakkikilpailun neljästä osakilpailusta ei anneta tottumattomiin käsiin.

Leonora matkalla kilpailupaikalta kotisatamaan Støhön.

Sankka merisumu muotoilee Skogsøyan saaren eteläpäästä Norkkapp oloisen jyrkänteen.

Perhecharter on Leonoran ja Arctic Whale Toursin yksi tuotteista. Vanha Leonora on viihtyisäksi perhejuhlien pitopaikka. Taitavan kipparin , kuten Per Gunnar Mikkelsenein, käsissä ison laivan voi ohjata turvallisesti ahtaisiinkiin lahdenpoukamiin.

Mielenkiintoista näkyvissä.

Vakaan ja massiivisen Leonoran etukannelta kiehtovaa ja joskus hieman pelottavaakin merta voi tarkkailla turvallisesti.

Leonoran ohjaamo on vieraitten vapaasti tutustuttavissa. Jokainen voi vuorollaan olla kipparina kipparin paikalla.



Sand eli hietikko 16.elokuuta. Kaunis sää. Etelänpuoleista heikkoa tuulta. Vanhoja maininkeja. Lämpötila kymmenisen astetta. Meidän perheessä on vuorossa hajautettua meritoimintaa. Minä ja juniori Morgenstjernassa. Esikoinen valasoppaana.

Eilen oli aikamoinen myräkkä, kovaa tuulta ihan omiks tarpeiks. Tuuli ei asettunutkaan siihen tahtiin kuin luvattiin. Asbjørn kertoi syötitystuvilla käydessäni amerikkalaisten säätiedotuksen, sen joka näyttää menneen vuorokauden minimit ja maksimit tuulen voimassa ja lämpötilassa, rekisteröineen Andenesiin melkein 14 metriä sekunnissa yhden aikaan yöllä.
Asbjørn on meidän säätiedottaja. Se seuraa yrit ja islantilaiset ja englannin sääpalvelut myös.
Nyt uusimpana villityksenä on tullut tuo amerikkalaisten sivu.

Minun sääpalveluni on se perinteinen. Jos näyttää keli olevan siinä rajoilla, herään aiemmin. Paria tuntia tai tuntia normaalia aiemmin.
Menen aallonmurtajan päähän ja katselen luotoja. Sitten nousen vähän korkeammalle , sinne öljysäiliön viereen ja katselen kauemmaksi Andan majakkasaarelle ja luodoille Andan takana.
Yksi kerta antaa sen hetkisen säätilan. pari kolme käyntiä kertoo kehityksen.
Virittäydyn siihen että olen meren kanssa yhtä. Tunnen sen. Se ei oo faktaa. Se on intuitiota. Sitä ei voi järjellä selostaa.
Ennen säätarkkkailua olen nollannut aiemman informaation, kaikki luulot, toiveet, pelot ja edellisen päivän merenkäynnin sekä säähän liittymättömät asiat tajuntani ulkopuolelle.
Säässä pätee preesens. Havaintoni suhteutan siihen kokemukseen mikä minulle on kertynyt
kymmenen vuoden aikana. Ja siihen kollektiiviseen muistiin, siihen, mikä vanhojen kalastajien , kuten Karsteinin, kertomuksista on osin siirtynyt myös minun muistiini.
Säätiedotukset tulevat täydentämään omia havaintoja. Havaintojeni jälkeen.
Jos se olisi toisinpäin, monta kertaa olisimme jääneet laituriin ja perustelleet jäämistämme. "Kun se säätiedotus oli niin huono"

Nyt on meillä nuotta meressä, odotamme sen nostoa. Minä juon kahvia ja muistelen Leonora laivalla kesällä tehtyjä risteilyjä. Kun olimme katsomassa lintuja ja hylkeitä, risteilemässä länsisaariston sokkeloissa ja seuraamassa kajakkikilpailuja.
Kerran saimme järjestää perhetapaamisen Hong Kongista asti tulleille vieraillemme.

Leonora voisi olla paljon enemmän. Se voisi olla ihan hyvin mukana valaitten luona, siinä työssä jonka se parhaiten osaa. Minun vanha rouvani.
Miksi viranomaiset ei sitä tajua.
-lauri-

Elämää osa 2. Valasoppaan elämää kesällä 2010

SUKELTAA, KUVAA, KATSOO


OPASTAA. Kuva Greet
OPAS. Kuva: Camilla

ARCTIC WHALE 1 Kuva: Robert Wagner

POMO JA KAPTEENI, JA MATRUUSI

KAPTEENI JA MATRUUSI Kuva :Elisabeth

VALOKUVAAJA

MERIBIOLOGI
MERIBIOLOGI JA ASSISTENTTI Kuva: Elisabeth

OSOITTAA

SUULA Kuva:Camilla
SYÖKSYY Kuva: Kjetill Lindemark

SUKELTAA Kuva :Soffy

LAITURILLA Kuva:Camilla

AJAA Kuva: Camilla

TAUKO Kuva :Camilla



Valassafaritoimisto. 15.8. Tuuli on voimakasta ja tietysti lounaasta. Etelätuuli on täällä tosi harvinainen. Safarilaiva ei ole merellä, eikä kukaan kalastajista. Kalaan emme pääse ennen huomista. Minulla on siis aikaa olla koneella . Varsinkin kun Kyrre Brun kävi varta vasten sanomassa, että tatit eivät vielä ole nousseet pintaan. Lakkojakaan ei viitsi mennä poimimaan, ei tällaisella sateella.

On jo elokuun puoliväli ja se tarkoittaa vähitellen hiljenevää valassafaritoimintaa. Tänään meillä olisi ollut täysi laiva, mutta sää sen safarin esti. Huomiseksi on sitten yritettävä saada kaksi lähtöä. Poikani on tiskin takana. Pomo on vapaalla ja minä oleskelen toimistossa ja selailen kesän kuvia.
Omiani tai muitten. Omasta albumistani tai sitten vieraista. Valassafarin kuvagalleriassa onkin paljon katseltavaa. On mukava seurata millaiset kuvat tulevat katsojien suosikeiksi.
Laatia mielessään listoja. Kun oikeita ei jaksa..

Meille on tullut facebookiin hienoja otoksia. Niille tehdään AWT:n oma galleria. Mun suosikki on se veteen syöksyvä suula. Kun suula huomaa sillejä, se ottaa korkeutta ja syöksyy 80 kilometrin vauhdilla mereen. Eräs vieraistamme sai sen syöksyn ikuistettua ja nyt se on kaikkien halukkaiden nähtävänä.
Tämä valassafarikesä on ollut työntäyteinen. Mutta työ on ollut sellaista, ettei se oo väsyttänyt, ei rasittanut. Päinvastoin se työ on minua kovasti rauhoittanut. oon saanu paljon voimia kalastukseen. Nyt jaksan kaamokseen ja sen yli.
Vähäiset valassafarivapaapäivät on tänä kesänä tullut vietettyä lähimatkailua harrastaen. Usein ilman päämäärää ajellen. Tai sitten on käyty Andenesissa, kun siellä voi nähdä niitä valaita. Siellä on valassafari nääs. hehe.
Jo itse matka Andenesiin on niin mahtava. Oikeen kunnon Road trippi. Sen saaren avaruutta ajaessa ihaillessa kaikki murheet unohtuvat. Suosittelen lämpimästi omalla autolla Vesteråleniin tuleville.
Myös Skipnesin kalastajakylä ja Nyksund tuossa vieressä on rentoutumiskohteina testattu ja sangen hyviksi havaittu.

Tästä eteenpäin kolja ja Morgenstjernan kippari määrittelevät elämäni raamit. Muutamia safarijuttuja viikonloppuisin ja ehkä joitain lyhyitä lomailuja mahtuu allakkaan kalastuksen lisäksi. Syksyni on siten suurelta osin pahanhajuista äyriäistä syöneen koljan suolistamista.
On aika siteerata sitä Pohjoissavon sikakerhon illanviettojen kulunutta vakiofraasia. "Se on raha joka haisee" Olis ne sikatilalliset kyllä voineet jotain omaperäisempää keksiä. Miks ihmeessä ottivat saman kuin Varkauden paperimiehet.
-lauri-