Reykjavik 1983

ISLANDIA III 

Reykjavik on kiehtova. Islanti on ihana. Olen savujen, jään, tulen laavan ja sellaisen sekä upeiden ihmisten ja tarinoiden maahan yhä rakastunut. Suhteemme on kestänyt lähes 43 vuotta.

Muutin Islantiin huhtikuussa  1983 mielenkiinnosta. Muutin  pois Suomen  surkeasta työllisyystilanteesta. Islanti oli kiinnostanut minua jo oppikoulussa. 

Ruotsin kielen oppikirjassa lär dig svenska maasta oli monia mielenkiintosia tarinoita.  Kuten Surtseyn synnystä kertova så föddes en ö. 

Ensivaikutelmani Reykjavikistä  oli ristiriitainen, hämmentävä. Eikä vastannut oppikirjan kiehtovia kertomuksia.

Tässä ensimmäinen Islannista veljelleni lähettämä postikortti.

Silloin kirjoitettiin kirjeitä ja kortteja. Ei ollut kiire tietää mitä kuuluu. Ei ollut tarvetta toitottaa kaikille missä oli, mitä teki ja miltä nyt tuntuu. Some sanaa ei ollut keksitty.  Riitti jos perhettä ja ystäviä aina välistä kirjeellä ilahdutti. 

Islanti oli silloin Suomeakin eristyneempi. Yhteydenpito hankalaa. Jos halusi soittaa, puhelu piti tilata  Reykjavikin postilennätinkonttorista tai jostain  sellaisesta. Ja odottaa jopa puoli tuntia. Sitten pääsi koppiin kuulumisia kertomaan. 

En enää muista missä kortin kirjoitin. Todennäköisesti jossain kahvilassa. Tai pelastusarmeijan hostellissa, yöpaikassamme. Ehkä Pohjolan talolla. Sen muistan, että paljon tuli Islanti- kesän aikana kirjoitettua. 

1.5.83  Jos Suomessa on moni asia rempallaan niin täällä kaikki. Ihmiset ovat vähän sellaisia laissez faire-tyylisiä. Inflaatio  100% , joten kaikki tuhlaavat heti palkkansa. Kaikki polttavat tupakkaa, syövät hampurilaisia, juovat Brennivinu rikisinsiä ja katsovat Dallasia. 

Amerikan vaikutus näkyy Kadut ovat hurjan epäsiistejä, talot  keskentekoisia, näkymä vähän kuin Itä-Euroopassa. Saas nähdä millainen on maaseutu. 

Reykjavikissä eletään tätä päivää,  paljon millään ei ole väliä.

Ainoa pysyvä on US $ +alkoholi , niihin kuulemma kannattaa sijoittaa  (Toimme Keflavikistä 1 ltr Finlandia vodkaa, maksoi 3 dollaria. )

 Moi Lauri