onsdag 18. mars 2020

Rautukartan kiven valtias

Kartallani on valkoisia läiskiä.
Ei paljon, mutta kuitenkin.
Alueita, matalampia ja korkeammalla sijaitsevia.
Kivikoita  ja somerikkoja, pohjaheinän peittämiä.
Heinän jota piisami söisi. Kutumade  katkoisi.
Jos niitä täällä olisi.
Karttani on talven minulle kahtena vuosikymmenenä tekemä.
Pakkasten jäällä päällystämä. Selkeänä näkyvä.
Viikon tai kaksi. Joskus vain ensimmäisen  kerran.
Sohjon ja lumen sotkuun saakka.

Kun talvi saapuu ja jäät tulevat.
Eikä lunta sada päälle.
Vaan  pakkanen jatkuu ja  vahvistaa veden kuoren.
Alkaa kartoitus.
Se on puolitoista metriä alas.
Rantamatalassa vähemmän.
Kuitenkin pohjaan saakka
Syvälle en mene.
Siellä en  ongi.
Kuljen  rannan tuntumassa.
Tuttuja kiviä, hietikoita ja järviheinikoita .
Muistan  vedenalaisen.
Piirteet ovat  samat
Muistan menneen .
Kartta mielessä  palaan onkimaan.
Vuoret näyttävät paikan.
Ovat linjassa toistensa kanssa.
Oletan.
Lumipeitto ja harmaa jää muuttaa kaiken tuntemattomaksi.
Potkin lumet, kairaan reiän.
Toistakymmentä senttiä rautajäätä.
Kaivan repusta reikäkauhan ja siirrän sohjot.
Menen makuulle, otan hyvän asennon

Kaamosaikaan kestää, että silmä tottuu.
Kun alan nähdä huomaan kiven.
Lasken pilkin sen kupeeseen.
Tässä  se on aiemminkin, tuolta takaa tullut.
Kolmipiikit näykkivät toukkaa.

Vaihdan pilkin isoon punaiseen.
Sillä olen ennenkin saanut, useita samasta reiästä.
Ärsytän kiven valtiasta
Laiskaa ja kylläistä.
hitaasti liukuvaa.
Vaikka vatsansa on täynnä.
Olonsa  raukea. Kynnys ylittyy.
Siihen saakka , ei lähemmäksi.
Tunkeilija saa kyytiä ja  valtias syötin.

Riisun rukkaset.
Otan puukon tupesta.
Tainnutan  ja  viillän kurkun auki
Veri värjää lumen.
Elämä jättää valtiaan.
Henki kaikkoaa.

Jos tulisi muutama lisää  pistäisin  savustuslaatikon tulille
                               -lauri-



lørdag 22. februar 2020

Metsäkanoja

Metsäkanat ovat kanalintuja eli kanoja, jotka elävät metsissä, soilla tai tuntureilla.
Suurin metsäkanoista isometsäkana, entiseltä nimeltään  metso, viihtyy vanhoissa metsissä. Sukupuolten välinen kokoero on huomattava. Koirasisometsäkana eli homenokka (ukkometso ) voi painaa yli neljä kiloa ja  on väritykseltään tumma, lähes musta, vanhemmiten metallinhohtoinen. Sen siipipankot ovat ruskeat. Naarasisometsäkana eli punaruskea metsäkana (koppelo ) on paljon pienempi, noin kaksikiloinen ja väritykseltää kirjavan punaisen ruskea.
Mustametsäkana eli lyyrametsäkana, entiseltä nimeltään teeri, on joustavampi elinpiirinsä suhteen. Se hyväksyy helpommin myös talousmetsät asuinpaikakseen. Kiiltävän mustalla lyyrametsäkanakoiraalla (ukkoteerellä)  on pulputtava soidinääni ja hieno lyyrapyrstö. Naaras eli ruskea metsäkana on ruskean kirjava. Sukupuolten välinen  kokoero ei ole niin suuri kuin isometsäkanalla. Koirasmustametsäkana voi painaa kilosta aina puoleentoista kiloon saakka, ruskea metsäkana  on noin kilon painoinen.
Pajukkometsäkana eli laaksometsäkana eli jänisjalkainen eli ruosteenruskea metsäkana, entinen riekko, on  naarasmustametsäkanaa eli ruskeametsäkanaa  hieman pienempi. Sukupuolet ovat samankokoisia. Pajukkometsäkana elää soilla, tunturikoivikoissa ja vähäisessä määrin saarissa. Laaksometsäkanan väritys on talvella valkea ja kesällä ruosteenruskean kirjava. Jänisjalkaisen  jalkaan kasvaa talveksi tuuhea karva , jonka ansiosta se kykenee liikkumaan ja juoksemaan hangen pinnalla uppoamatta. Ruosteenruskea metsäkana on äänekäs ja saattaa säikäyttää ääntelyllään  retkeilijän tämän  edestä lentoon lähtiessään. 
Tunturimetsäkana eli kivikkometsäkana eli mykkä jänisjalkainen eli ruskeanharmaa metsäkana, entiseltä nimeltään kiiruna, elää puurajan yläpuolella karuissa olosuhteissa. Se  laskeutuu vain  harvoin metsiin ja pusikoihin. Tunturimetsäkana  on hieman jänisjalkaista pienempi eikä sen jalka ole talvella  niin karvainen kuin jänisjalkaisella. Kivikkometsäkana on uskollinen  tunturilleen ja vain harvoin vaeltaa muualle. Mykkä jänisjalkainen  on kolmannen nimensä mukaisesti lähes mykkä. Ruskeanharmaan  metsäkanan molemmat sukupuolet ovat samanvärisiä. Talvella valkeita.

Pähkinämetsäkana eli lepikkometsäna eli harmaa metsäkana eli viheltävä metsäkana , entiseltä nimeltään pyy, elää kuusikoissa joiden lähistöllä kasvaa leppiä, pajuja  tai  muita lehtipuita. Euroopassa  pähkinämetsäkanan suosiossa ovat  hasselipähkinälehdot. Lepikkometsäkana on pienin metsäkanoista ja painaa   puolesta kilosta  seitsemäansataan grammaan. Harmaan metsäkanan molemmat sukupuolet ovat harmaan kirjavia , rinnassa on ruosteenruskeaa sävyä. Viheltävä metsäkana on  tunnettu viheltävästä kutsuäänestään. Metsastäjät käyttävät lepikkometsäkanan  uteliaisuutta hyväkseen pillittämällä  linnun ampumaetäisyydelle.
-lauri- 




torsdag 14. november 2019

Ruokakotivara

Ruokakotivara  on  Tsajujen Sadun  ja Jovelan  Johannan ideoima  blogien yhteiskirjoitus.

Ihminen selviää kolme minuuttia ilman happea , kolme päivää ilman  vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa. Amerikkalaisten  tuomiopäivän odottajien, ultravarautujien touhun taustalla on ylläoleva fakta.   Ei ole tullut kolmosia mietittyä, mutta ehkä ne ovat jolllakin tavalla vaikuttamassa. Happea, vettä ja ruokaa me kaikki  tarvitsemme. Niitä on oltava saatavilla. Niiden saanti on turvattava.Olen mielenkiinnosta seurannut varautujien  touhuja ja verrannut  omiin omavaraisviritelmiini.Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan.Minä en varaudu  kauheuksiin, en katatsrofeja  mieti. Mielenrauhani ei asian  vuoksi järky.
Varaudun pahan päivän varalle. Se on suomalainen perinteinen  tapa.
Elän pienellä omavaraistilalla Pohjois-Norjassa. Haluan tehdä työtäni  mahdollisimman luonnonmukaisesti ja  lisäksi  tuottaa  mahdollisimman suuren osan syömisistäni itse. Elämääni kuuluu että varastoin keräämiäni , kasvattamiani, pyydystämiäni tai vaihtamiani tuotteita. Elämäntapani on osa toimenkuvaani kalotttialueen  matkaoppaana

Varastoni kerrytän joko suolaamalla, kuivattamalla, suolakuivattamalla, savustamalla tai pakastamalla. Sekä hilloina ja mehuina.
Jos tulee pieni kriisi  tai hieman suurempi, sellainen että ruoan ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on mahdotonta,  pystyn  (minä ja mahdolliset pari muuta samassa taloudessa ) selviämään  varastojeni  ansiosta vähintään kuukauden, myös  ilman sähköä  ja  ilman nykyteknologiaa. Talvellakin.
Se taustana meidän tilallla on varmuusvarastot.

Kellari talon alla
Kellarissa perunoita ja juureksia vuoden kulutukseen. Perunoita on niin paljon, että niillä käyn myös vaihtokauppaa. Kellarin varasto on hyvä, lämpötila sopiva perunalle. Porkkanalle liian lämmin, ne säilyvät kuitenkin kosteaan hiekkaan varastoituna.  Kellarissa meillä on myös suolasieniä ja  kastematoja muutama sata kappaletta  kolmessa isossa astiassa pilkkiretkiä varten.
Kuivatuotteet
Omat
Kuivatuotteina meillä on varastoituna sieniä eri lajeja. Suppiksia, herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja sekä jauhoa ja suolaa näistä kaikista. Vaikka tulisi huono syksy  kuivasieniä on aina myös seuraavan vuoden käyttöön.
Kuivattuna on lisäksi  sipulia, valkosipulia ja punasipulia, yrttejä  ja jonkun verran marjoja, vaihdossa tulleita. Pihlajanmarjoja myös itse kuivattuna. Katajanmarjoja, mustikkajauhoa, mustaherukkajauhoa ja aroniajauhoa vaihdossa saatua.
Kaloista ulkovarastossa on kuivattua  ja suolakuivattua turskaa. Niitä molempia sen verran suuri määrä, että riittää vaihdettavaksi  ja myös  opastettaville ryhmilleni maistiaisiksi. Kuivaturskasta voin tarvittaessa tehdä lipeäkalaa, joka on  hyvä valuutta vaihtokaupassa.

Ostetut ja vaihdossa tulleet
Keittiön kaapeissa on jauhoja, ryynejä, muroja, riisiä ja makaronia usean kuukauden tarve. Samoin mausteita ja kahvia, teetä sekä suolaa  ja sokeria. Jauhoja on tullut paitsi ostamalla myös vaihtokaupalla, samoin ryynejä ja  hiutaleita tulaisina. Varsinkin tattaria. Kuivattua sipulia ja muutamia pakkauksia pähkinöitä löytyy myös. Erilaisia pussikeittoja on laatikollinen, lienee parikymmentä  yhteensä  Kuivatuotteita käytetään vanhimmasta päästä. Se vaatii taitoa. Emme halua  heittää pois mitään.

Hapantuotteet
Hapantuotteista varastoituna on ainoastaan kaupan hapankaalia. Mahdollisuudet villivihannesten ja sienten hapattamiseen olisivat erinomaiset. Raaka-aineesta ei olisi puute. Toinen vaihtoehto olisi  vaihtaa vaikkapa  perunaa ja kalaa hapantuotteisiin.
Säilykkeet
Kotivaramme sisältää just nyt tälla hetkellä kolme purkkia vaihdossa saatua  hirvenlihaa , lahjaksi saatua poronlihaa ja poronkihakeittoa kolme. Kymmenen pakkausta  sardiineja ja muutama makrillisäilyke. Ananasta on  viisi purkkia ja erilaisa papulajitelmia kymmenen pakkausta.
Olisi tärkeää oppia itse säilömääm tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaaa maustettuna ja savustettuna,  myös lihaakin, kurkkuja , tomaatteja ja valkosipulia.
Tuoretuotteet jääkaapissa ja kylmätilassa
Tuoretuotteita on  kasvislevitteitä ja  proteiineja ja juustoja parin viikon tarve. Samoin oikeaa juustoa vuohenjuustoa ja  ruskeaa vuohenjuustoa sekä  kaupan hilloa. Kauramaitoa ja kaurakermaa sekä kefiiriä viikoksi. Soijaa , sinappia ja ketsuppia, majoneesia  sekä mätitahnaa. Hyvin pitkään säilyvää merilevätahnaa tuubeissa on varmaan puolen vuoden tarve samoin . Kotona tehtyä sienisoijaa on muutama desi samoin kuin mahlasiirappia desi. Wasabia ja piparjuuritahnaa.

Juomat
Vettä riittää. Mehuja on muutaman päivän tarve jos vaan on kaupasta ostettu. Kombuchaa tule jokunen  litra viikossa. Teen aika usein Louhisaaren juomaa ja raparperistä koko kasvukauden ajan myös.  Alkoholia on muutama pullo ja kaljaa joitain tölkkejä tai pulloja. Joskus limsaa kuten nyt cokista 1,5 litraa.
Pakastin
Pakastimen sisältö on  kalaa, marjoja, sieniä, mehua ja hirven, poron, vuohen  ja lampaan lihaa sekä vihanneksia  ja mahlaa. Liha käsittää paljon keittoluita, putkiluita ja keittolihoja, myös kieliä elimiä ja kuivattua lammasta. Kala on filettä, kokonaisia kaloja, puolikuivattua turskaa, mätiä, savustettua kalaaa ja  savustettuja kalojen päitä. Perunarieskoja on runsaasti, niitä tein  kakkosluokan perunoista jotta sain myös liikoja jauhoja vähennettyä.
Jos pitkä  sähkökatkos  tulee (lämpimänä vuodenaikana asialla kiire ) sokeria ja suolaa on riittävästi pakastimen sisällön säilömiseen. Ja tulipaikka ulkona  ja takka mökissä hillojen keittämiseen.
Lopputulema 
Tässä pieni raapaisu kotivaraamme. Suurin kotivaramme lienee taito itse tehdä ruoat saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät . Taito hallita perinteiset nykyteknologiasta riippuumattomat säilöntämenetelmät  Ja taito hankkia niihin raaka-aineet .  Vielä kun mainitsen verkostoitumisen vaihtokauppakin sujuu. Touko-lokakuu  ajanjakso on helppo kun niin  paljon saa suoraan luonnosta tai puutarhasta. Kotivaran perusta on silloin siellä.
Tässä yhteispostauksen muut kotivarablogit.

Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/

Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/


Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/.../puutarhurin...


Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/.../kotivara...


Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/.../kotivara-ja...


Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/.../katastrofi-tai...


Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/.../maalla-parjaa.html


Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html


Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/.../hashtag-72-tuntia.html


Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/.../selviaisitko-72h-ilman...


Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html


Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934


Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933


Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/.../kotivara...


Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/


Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara


Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihir.../allergiaperhe-kotivara/


Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/.../lapsiperheen-kotivara..

.
It's so mysigt https://www.somysigt.com/.../kotivara-poikkeustilanteessa


Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2956


Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/.../kesarannan...


Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/.../kotivarasta-ja-sen...


Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/.../11/ruokakotivara.html


Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.blogspot.com/.../kotivara-keha...

-lauri-

mandag 7. oktober 2019

Mounan kanssa Narvikiin

Arctic Circle Train junan matka Tukholmasta Narvikiin kestää 16 tuntia.
Junassa on ravintolavaunu.
Kahvin ostajalle tarjotaan santsikuppi ilmaiseksi.
Wifiä ei  ole.
Nettiä ei  sillä reitillä tarvita
Ruotsin rautateiden SJ:n sopivan paksu julkaisu Kupé on kaikkien luettavissa.
Tuorein numero oli koko matkan ajan minun.
Sain sieltä seuraa. En ollut yksin.
Seuralaiseni oli  aivotutkija Mouna Esmaeilzadeh
Alkuvuodesta 1983 joukko iranilaispakolaisia pyrki Turkkiin.
Pakkasta oli  vuorilla 20 astetta, lunta pyrytti.
Kylään saavuttuaan vanhemmat luulivat tyttärensä kuolleen.
Hän ei hengittänyt. Oli kylmennyt.

Kylän naiset riisuivat kolmivuotiaan.
Laittoivat ammeeseen.
Ei lämpimään, vaan  kylmään veteen.
Lapsi virkosi. Palasi kuolleista.
Lääkäri Mouna Esmaeilzadeh kertoi saaneensa kolmivuotiaana juuri oikeanlaista hoitoa.
Samalla tavalla pahasti kylmettyneitä hypotermiapotilaita nykyäänkin hoidetaan.
Ammattilaisten toimesta tietokoneen ohjauksessa.
Mounan pelastivat luku-ja kirjoitustaidottomat.
Kylmä vesi ja  sinkitty amme.
Ammattimaisesti ja rutiinilla.
Pakolaisperhe ei päässyt  Ranskan vaan  joutui Ruotsiin.
Mounan kotikaupungiksi tuli Tukholma.
Hän kävi  musiikkilukion, suoritti filosofian maisterin tutkinnon.
Valmistui lääkäriksi.
Väitteli aivoista.
Mouna on nyt  39-vuotias optimisti.
Mouna uskoo tieteeseen ja demokratiaan.
Tieteeseen, joka on kaikkien käsitettävissä.

Neloskanavalla doktor Mouna tulee kylään
Hän  antaa toivoa ja tarjoaa faktoja maailmanlopun sijaan.
Vastaa kysymyksiin, auttaa tuskassa
Mielenkiintoisesti.
Syyllistämättä
Mouna lohduttaa kehityksen  nimeen.
On ihmisten tukena.
Silloin kun vastassa ovat luulot ja olettamukset
Valeuutiset ja ilkeydet.
Iva ja pilkka.
Tai pessimismi ja toivottomuus.
Olen jo kotona , mutta yhä junassa ja  Mounassa.
Voisin siteerata häntä  muutaman aanelosen verran.
Riittäköön nämä
"Jos minulla ja sinulla on eri näkökohdat, ja sinä pystyt aukottomasti esittämään tieteelliset faktat jotka kumoavat totena pitämäni, pysyn entistä tiukemmin kannassani "
Mouna Esmaielzadeh

" Tiede on kaikkein seksikkäintä mitä on olemassa "
 Mouna Esmaielzadeh

" Intohimo on huumeenomainen virtaus aivoissa, kuin rakkaus joka vetää meitä vastuttamattomasti tiettyyn suuntaan"
Mouna Esmaielzadeh

mandag 30. september 2019

Helsinki

Olen tavannut satoja  kaskelotteja. Ne tunnistaa pyrstöistä. Jokaisella on erilainen.
Kaskelotin pyrstö on kuin ihmisen sormenjälki.
Helsingin meressä ei ole kaskelotteja. Ei edes pieniä valaita, pyöriäisiä. Vaikka menisi laivalla kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Valaat ovat tosi mielenkiintoisia. Mutta ihmiset paljon enemmän.
Kauppatorin tutulla kalakauppiaalla on myynnissä Norjan lohta. Lohi on kasvanut minun kotivuonossa nimeltään Gavlfjorden . Se on teurastettu naapurikunnan lohiteurastamossa. En tykkää lohialtaista. Ne pilasivat vuononäkymäni  ja limoittivat rannat.  En osta norjalaista kasvatuslohta vaan savustettuja Torniojoesta pyydystettyjä nahkiaisia. Niin olen tehnyt joka syksy. Kymmenellä eurolla kolme pientä.

 
Hakaniemen hallista saa parhaat kalaherkut. Kuten savustettuja katkarapuja, Lindströmin  punaisia lohipihvejä  ja graavisuolattua siikaa. Myös sinipallasta löytyy ja se on melkein yhtä hyvää kuin  Norjassa  savustamani.
Joka päivä tai siis ainakin melkein, menen puukkokauppiaan kojulle ja ihailen kolmensadankuudenkymmenen euron käsityönä tehtyä puukkoa. Sen terä on samannäköinen kuin kalliin japanilaisen keittiöveitsen. Ennen kotiinpaluuta ostan Marttiinin tai Iisakki Järvenpään hiiliteräksisen. Halvimman.
Raitiovaunusta ne käyttävät ekokampanjassaan nimitystä Spåra spora. Se onkin melkein kuin eläin  joka luikertelee  pitkin katuja jättäen  vain pienen hiilisen jalanjäljen. Rakastan ajella linjoilta toiselle ja  katsella ihmisiä. Sekä voimistuvaa ruskaa.
Jos haluaa elää omavaraisesti tai ainakin herkullisesti  voi mennä  keskuspuistoon ja poimia haavanpunikkitateja, Tai onkia Hiltonin rannasta ahvenia tai pyydystää jigillä kuhia. Toreilta ja halleista saa halvalla luita, ruotoja ja  luomua.
Hakaniemessä  kuulin lihakauppiaalta kuinka hän  oli  lapsuudessaan parantunut sitkeästä flunssasta luuliemen avulla. Äiti juotti sitä joka aamu. Minä puolestani kerroin hänelle ystäväni reseptin luuydinkeiton valmistamiseen.  Ensiksi luita keitetään valurautapadassa viisi tuntia pienellä  avotulella siten että kansi on auki ja savuaromi pääsee keittoon . Tulta on koko ajan vahdittava. Keiton  valmistuttua nautitaan alkuruoaksi lientä ja  pääruoaksi luuytimiä. Jälkiruoka on puolukkahillo.
Kaksi viikkoa on sopiva aika Helsingille. Paitsi eläkkeellä ollessa. Silloin täällä voisi asua pysyvästi. Ja kerätä Kumpulan opiskelija-asuntojen  pihoilla olevista tyrneistä  vuoden c-vitamiinit. Ne taitavat muuten jäädä poimimatta.
                 -lauri-





mandag 2. september 2019

Kolmipiikki

Eilen olimme kalassa.Heti laakson lammelle tultua sain taimenen.Sen suusta tippui pieni kala, kolmipiikki. Tutkin saaliini saalista.Sen värejä, muotoja, hajua.Melkein maistoin, nuolaisin.
Kolmipiikki antaisi kuoltuaan arvokkaan vihjeen taimenien tämän hetken ravinnosta. Mitä ne just nyt syövät. Millaiseen vieheeseen tarttuvat. Ehkä saisin suursaaliin.Olisikohan vaatimattomassa muutaman uistimen pakissani sopivia ? Onkohan muilla perhoja jotka näyttävät kolmipiikiltä ?Millainen kastemato on paras ? Punainen vai vaalea ns savimato.Miksi minä en ole tähän ikään mennessä opetellut sitomaan perhoja. Tai heittämään perhoa. Jos olisin minulla olisi taatusti kolmipiikiltä näyttäviä.
Mutta silloin minulla pitäisi olla myös perhovapa ja kaikki muut varusteet. Sellaisten vermeiden kanssa olisi hankala tulla tiheän sitkankuusion ja tunturikoivuryteikön läpi järvelle. Sitäpaitsi rantoja reunustavat pajukot. On sittenkin parempi tyytyä teleskooppisettiin, halpaan.Huoltoasemalta ostettuun ja vanhoihin varusteisiin jotka mulla on.Mietin hetken ja päätin pitäytyä vanhassa.Olin jo kysynyt lammelle tultua voinko täällä kalastaa. Vastauksen saanut.
Taimen saatuani esitin toiveeni"Antaisitko savustettavaa, luovuttaisitko muutaman kalan. Jos sen oikeaksi koet. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi, ei minun."
-lauri-

torsdag 22. august 2019

Poltetaan Amatson- Kumpi polttaa puhtaammin Suomi vai Norja

Retkeilyyn kuuluu eränuotiolla grillattu lihaisan maukas makkara.
Saunan jälkeen pitää syödä sinistä lenkkiä, kunnon sinapilla.
Joko paistopussissa kiukaalla  hautunutta.
Saunan uunissa kypsynyttä.
Tai  ulkona nuotiolla paistettua. Ritilässä tai kepin  nokassa.
Makkara on hyvää, Suomessa osataan tehdä kunnon makkaroita.
Norjalaiset eivät osaa.

Aamupala tarkoittaa pekonia ja munia.
Pekonin kuuluu olla laadukas ja rapea.
Norjassa osataan, täällä on tietämys.
Tarjolla  on 20 eri nimikettä mistä valita.
Metsäpekoni, jahtipekoni, eräpekoni, tähtipekoni.
Ja kuusitoista muuta.
Jokaiseen aamun avaukseen.
Valkea liha on terveellistä.
Siis kalkkuna ja broileri.
Keho saa valkuaista, mutta rasvaa vain vähän.
Kannattaa siirtyä valkoiseen lihaan, ainakin kerran viikossa.
Olokin on kevyempi.
Kuulema se on ilmastonkin kannalta parempi.

Kumpi on parempi kinkku vai ribbe.
Ribbe on rasvainen siankylki mikä jouluksi norjalaiskodeissa uunissa haudutetaan.
Joulu ei ole joulu ilman ribbeä.
Nahan on oltava rapea ja suussa  mureneva.
Taitava paistaja pelastaa pyhän juhlan
Oikea kinkku on kotimainen.
Viljapossua mielellään. Rypsikin käy.
Kinkku ei saa olla liian rasvainen.
Vaan sopivasti.
Kinkun paikka on keskellä pöytää.
Kovasti yrittävät  Tanskasta huonoa laatua rahdata. Lidl myy saksalaista.
Kunnon suomalainen ei sellaista  moskaa osta.
Vaan Atrian.
Mitä pallollemme oikein tapahtuu ?
Meinaako se tuhoutua?
Amatson palaa niinkuin se on muinakin vuosina viimeiset 15 vuotta palanut.
Tuore uutiskuvakin on 15 vuotta vanha, mutta se herättää.
Tällä kertaa Amatson palaa pikkuisen enemmän ja näkyvämmin.
Amazon palaa kiusallisen näkyvästi.
Tenniksenpelaajat ja filmitähdet huolestuvat.
Ja me muut siinä samalla.

Kohta on tukikonsertin  paikka. Pitää järjestää Amatson Aid.
Lieneeköhän sir Bob Geldoffilla kiireitä ?
Bono ja Boss eivät hekään ole mitään pitkään aikaan julkaisseet.
Olisiko aika.

Onneksi Brasiliassa on presidenttinä joku kusipää jonka piikkiin tämän homman voi laittaa.

39-1 Suomessa
39-1 Norjassa
Elaïnten rehuksi tuodaan 39 kiloa soijaa henkeä kohden vuodessa.
Juuri sieltä missä nyt palaa.
Amazon palaa, jotta me saisimme aamupalamme , kinkkumme , ribbemme, nugettimme, leikkeleemme ja erämakkaramme.
Jotta norjalaiset saisivat läskipannukakkunsa.

Jotkut  ne syö soijaa soijana. Tuontisoijaa. Soija ei kasva Suomessa.
Kummallista touhua rahdata  ruokaa toiselta puolen maapalloa.
Sitä kuluu kokonainen kilo vuodessa. Siis henkeä kohden.
Prosessoitu teollinen ja lisäaineita täynnä oleva ei voi olla terveellistä
Makukin on vieras, koostumus outo.
On olemassa muitakin kuten seitani. Keinotekoinen kinkku.
Herne on  proteiinina. Härkäpapu lihasuikaleina ja kaura nyhtönä sekä kermana.
Miksi mennä sotkemaan. Järjestyksiä muuttamaan. Kaikki kumoamaan.
Mieluummin vehnä pullana, herne keittona, kaura puurona, hamppu hirsiseinässä riveenä  ja kinkku kinkkuna.
                                                      -lauri-