KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

torsdag 21. februar 2013

Turskaegoilua ja -historiaa.

Langenesegga 21.2. Melkein tyyntä, vesisadetta, kuusi astetta lämmintä, vanhaa muutaman metrin maininkia. Eilen olimme maissa kovan tuulen takia, toissapäivänä saalistimme viisi tonnia, siitä suurin osa koljaa. Morgenstjerne on aikataulussa, olemme pyydystäneet  yli puolet kiintiöstämme. Alhaisista hinnoista  huolimatta kaudesta taitaa tulla palkankin puolesta hyvä.

Tilanteesta on syytettävä tai kiitettävää massiivista joka puolelle levittäytynyttä turskamattoa. Koko meri Vesterålenin edustalla on täynnä kaikenlaista kalaa. Taas voimme kehua, varmaan viidettä vuotta, sotien jälkeisen ajan parhaalla turskatalvella. Vuosien pienet kiintiöt, kalastusrajoitukset ja Venäjän kanssa yhteistyössä tapahtuva tehostunut valvonta vaellusturskan pohjoisilla avomerialueilla lopetti EU:n ja Venäjän troolareiden ja joidenkin norjalaistenkin  ryöstökalastuksen.

Rannikkokalastus on myös siistiytynyt, kalastajille tullut enemmän ymmärrystä uusiutuvien luonnonvarojen järkevästä käytöstä. Minusta meillä on lupa kehua elinkeinomme olevan ekologisesti ja sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti kestävää. Ympäristöjärjestöt ovat sen huomanneet. Pyydystämällemme koljalle ja turskalle on myönnetty sekä msc että krav sertifikaatit. WWF suosittelee syömään  rannikkolaivaston turskaa hyvällä omallatunnolla.

Turskan ekous ei pääty pyyntiin. Myös jalostus on säilyttänyt tuhannen vuoden takaiset vähän energiaa ja ulkopuolisia raaka-aineita vaativat menetelmät. Kututurska kuivataan täysin samalla periaatteella ja melkein samalla tavalla kuin viikinkiaikana. Baskien kehittelemä ja  hollantilaisten  norjalaisille 1700-luvulla opettama turskan suolakuivaus on sekin pysynyt. Mitä sitä suotta hyväksi havaittuja vähän väliä muuttelemaan.

Kuivauksessa turska verestetään, suolistetaan, huuhdotaan ja sidotaan, kaksi kalaa pyrstöistään yhteen. Sitten ne asetellaan kuivaustelineille. Avatut vatsat meren suuntaan. Telineitä on kahta mallia: Katedraalityyppisiä korkeita ja sellaisia joissa riuut ovat vaakatasossa muutaman metrin korkeudella. Støn vanhat telineet ovat kauniita katedraaleja, uudet huomattavasti suuremman kapasiteetin omaavia tasamalleja. Turska kuivuu  meri-ilmassa kolmessa kuukaudessa. Suurin osa menee vientiin, lähinnä Italiaan.
Suolakuivauksessa turska halkaistaan, selkäruoto poistetaan ja kolmionmuotoinen kala suolataan.Ensimmäisellä suolauksella saadaan nesteet pois. Se kestää korkeintaan viikon. Toisen 5-6 viikkoa kestävän suolauksen tarkoituksena on kuivattaa kala suolankyllästämäksi tiiviiksi levyksi. Aiemmin suolaantuneet turskat loppukuivatettiin aurinkoisilla ilmoilla kivillä.Siitä tuotteen nimi klippfisk. Klippfiskin markkinat ovat Portugalissa.
Tänään saimme massiiviturskan, se painoi 37,28 kiloa ja oli 1,48 metriä pitkä.Aion valmistaa siitä kalliokalaa eli suolakuivattua turskaa.samalla tavalla kuten alla olevissa kuvissa näkyy.
Turska aukaistaan levyksi ja selkäruoto poistetaan.

Suolauksien jälkeen loppukuivatus on mahdollista tehdä vaikkapa seinustalla.
Kuusi viikkoa aloituksesta kalliokala, suolakuivaturska on tämännäköinen
Kalan paloittelu annoskokoon.
Ykkösluokan kalliokalaa (minun mielestä)vuodelta 2011 valmistettu 27- kilon turskasta.
Kalatehtaamme tuotteet ovat laadukkaita ja edullisia myös meille, mutta minulle se ei riitä. Haluan enemmän.Tehdä kaiken itse. Turskan ja myös molvan kuivaamisesta ja suolaamisesta kotioloissa on tullut pakkomielteen omainen harrastus. Miellyttävä ja antoisa.Vapaaehtoinen mutta myös velvollisuus. Jalostan talvella kalaa koko ajan ja paljon, reilusti yli oman tarpeen. Valmistan lipeäkalaa, kuivakalaa, suolakuivakalaa ja kalliokalaa suuria määriä. Prosessin jatkuvuus on tärkein. Aina pitää olla jotain tekeillä tai ainakin kalaa varastossa. Mieltäni kiihoittaa elää kututurskan tarina ja opiskella teoriassa ja käytännössä rannikon selviytymishistoriaa.
                            -lauri-


torsdag 14. februar 2013

Hiiripöllöystäväni Helmi Helmipöllö.

Stø Morgenstjerne 14.2 Ystävän, mutta  myös Barentsin mereltä Vesterålenin rannikolle kutemaan vaeltavan turskan (norjaksi skrei ) päivä. Turska harrastaa muista tutuista merikaloista poiketen lisääntymistä molemmat sukupuolet kiinni toisissaan. Siksi sitä kutsutaan rakkauden kalaksi. Ja siksi ystävän päivä, punaisten sydämien Valentine, on myös turskan. Tämän asian on norjalaisen kalan markkinointi- ja vientiorganisaatio Eksportutvalg for fisk jokunen vuosi sitten päättänyt.


Tänään saimme täyden laivallisen rakkauden kaloja. Se lohdutti vaikeissa olosuhteissa. Sää oli kolea, tuulinen ja välistä lumisateinen. Aallot liian korkeita. Laiva heilui ja käsiä paleli. Välistä melkein pelotti se keinunta. Työ oli vähemmän nautinnollista kuin viikon aiempina,tyynempinä ja aurinkoisempina päivinä. Kotimatkalla aallot asettuivat niinkuin säätiedotuksessa luvattiin. Huomenna merellä on taas mukavampaa, uskon.

Siipirikko tienpenkalla.
Ystävänpäivän postaukseni pääosassa on Helmi Helmipöllö. Nuori pöllö, jonka etunimi tulee kasvojen helmikuvioinnin mukaan. Ja sukunimi pieleen menneen lajinmäärityksen vuoksi. Oikeasti Helmi Helmipöllö on hiiripöllö.
Helmin tuli tietoisuuteeni viime elokuun lopussa. Kylämme seppä Finn Aage huomasi siipirikkoisen linnun Klon metsätien pientareella. Laihtunut ja huonokuntoinen, vasenta siipeään laahava lintu, ei jaksanut lähteä lentoon. Finn Aage otti Helmin traktoriinsa ja toi kotiin. Kunnan eläinlääkäri osasi neuvoa ruokinnassa. Viisikymmentä grammaa broilerin rintafilettä päivittäin. Siinä tapauksessa jos oikeaa ravintoa, hiiriä tai pikkulintuja, ei ole tarjolla.
                                               Pöllö tilavassa kuivakalavarastossa.
Onneksi oli loppukesä,sepän tilava kuivalavarasto tyhjänä ja innokkaita nuoria pöllönhoitajia perheessä. Helmin toipuminen pääsi alkamaan. Uteliaana lintuna nuorella hiiripöllöllä ei ollut vaikeuksia sopeutua ihmisten maailmaan. Tai niin me halusimme uskoa, tapanamme kun on, pahana tai hyvänä, inhimillistää eläimet.
Helmi söi hyvin, nukkui hyvin  ja tarkkaili ympäristöään. Se oppi luottamaan hoitajiinsa, ei pelännyt, ja tuli luokse. Onneksi hiiripöllö on päiväaktiivinen. Se on päiväpöllö. Olisi ollut aika vaikeaa sopeuttaa ihmisolentojen ja yöaktiivisen pöllön rytmit.
                                                        Ongelma.
Lokakuussa seppä kysyi minulta neuvoja. Helmin tilanne oli ratkaistava. Kuivakalahäkkii tarvittiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Mitäs sitten hiiripöllölle tehtäisiin. Vapauteen siitä ei ollut, siipi ei ollut vielä kunnossa, lentotaitoa oli kokeiltu häkin ulkopuolella. Pöllönhoitajat eivät sallineet sitä, että Helmi olisi asunut vapaana pihapiirissä. Olisi kuulema helppo saalis kylällä liikkuville puolikesyille merikotkille, ketuille tai minkeille. Eläinlääkärin ohje oli tyly. Pöllö olisi lopetettava.

Mailasin vahingoittuneista linnuista huolta pitävään fuglehjelpen yhdistykseen saamatta vastausta. Kyselin lintuyhdistyksiltä, eivät osanneet neuvoa muuta kuin päästää vapaaksi tai lopettaa. Suomessa olisi ollut useitakin paikkoja minne Helmin olisi voinut viedä toipumaan. Norjassa se tuntui olevan mahdotonta.
                                   Helmi Helmipöllön tulevaisuus.
Kun Helmille ei tuntunut löytyvän muuta ratkaisua kuin se lopullinen poikani lupautui pöllönhoitajaksi. Voisimme rakentaa hiiripöllölle oman yksiön ja  hoitaa siipirikkoisen  kuntoon ja päästää myöhemmin vapaaksi, tai ainakin puolikesyksi pihapöllöksi

                                             Uusi koti Gisløyalla valmistuu.
Onneksi kuulin ystävältäni vasta Helmin tultua alivuokralaiseksi  eläintieteilijöiden sanovan lintujen kärsivän vankeudessa kaikista maaolioista eniten. Niiden tilantarve on niin suuri, että edes kohtuullisten olosuhteiden luominen on mahdotonta. Saatoimme siis rakentaa tilavan yli sadan kuutiometrin alivuokralaisasunnon tästä tiedosta vapaana,hyvillä mielin ja suuren innostuksen vallassa. Päivä siinä kolmelta ammattikalastajalta vierähti.
Kalastajat pöllöyksiön rakennuspuuhissa.
Maisemakatto.

Helmi Helmipöllö perheenjäsenenä  
Helmin asunto sisustettiin mahdollisimman luonnonmukaiseksi puineen ja pensaineen. Lentotilaa jätettiin ja katto tehtiin kasvihuonemuovista. Heti muuttopäivänä huomasi  Helmin valitsevan tietyt suosikkipuut lempioleilupaikoikseen. Helmin huoneeseen oli meillä näköyhteys eteisen ikkunasta. Siitä saatoimme seurata uutta perheenjäsentämme ohikulkiessa, häntä häiritsemättä. Helmi söi tottui meihin ja vahvistui lisää. Ystävämme siipikin näytti paranevan.
Helmin ensimmäinen päivä, tutustuminen uuteen perheenjäseneen
Väsyttää...
Pöllön pää kääntyy monta astetta ja nopeasti.
Helmi vakio-oksallaan.
Toinen lempiorsista.
Kaipuu oikeaan kotiin
Vaikka Helmi Helmipöllöllä kaikki muu olikin  meidän ymmärryksen mukaan kunnossa, yhtä puuttui. Vapauden kaipuun jotenkin vaistosi. Vuoden viimeisinä viikkoina hiiripöllömme lenteli kiivaita pyrähdyksiä ikään kuin näyttääkseen että siipi kantaa ihan riittävän hyvin. Ettekö usko.
Vapaus
Kellarissa olevalle pesukoneellemme jouduimme kulkemaan Helmin huoneen kautta. Pyykkääjä oli silloin koko ajan hiiripöllön tarkkailtavana. Helmille oli varmaan käynyt niinä kymmeninä kertoina  selväksi, että yksin pyykkilastin kanssa tuleva joutuu pitämään ulko-ovea auki muutaman sekunnin, juuri sen ajan kun  avaa kellarin oven. Tai ehkäpä vain kuvittelen.
Joka tapauksessa eräällä tällaisella pyykkireissulla Helmi läksi. Lensi pirteänä auki olleesta ovesta ulos rantapellon pihlajaan. Kun juoksin Helmin luokse se lensi  satakunta metriä pihatienvarren puihin ja sieltä edelleen jonnekin lähikoivikkoon. Hämärässä emme Helmiä löytäneet. Seuraavana päivänä hiiripöllömme näyttäytyi kerran ja varmaan läksi saareltamme. Uskomme sen lentäneen  kotiinsa kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan  Klon laaksoon. Soidinaikakin oli lähestymässä.
-lauri- 
Helmi Netissä
 Helmi Helmipöllön tarinaa ja Vesterålenin luontoasioita linnuista, hylkeistä, valaista ja vaikkapa säästä villin pöllön hengessä voi seurata Helmin ikiomilla facebook sivuilla. 


søndag 10. februar 2013

Morgenstjernen Ruokaviikko

Gisløy 10.2.2013.
Hyvä sää jatkuu ties kuinka monetta päivää tai viikkoa. Kalastajalle hyvä sää on tuuletonta tai vähätuulista sopivan virtauksista ja korkeintaan kohtuulliset aallot tarkoittavaa. Sateella tai paisteella ei ole hyvän sään kanssa mitään tekemistä. Paitsi koljanpyynnissä. missä lumisade nuotan noustessa tarkoittaa kipparin mukaan runsasta saalista.Viime viikolla sää oli hyvä myös perinteisessä mielessä.
Grunnfjorden vuonon jäätyneet matalikot poikani viikko sitten kuvaamana
Viime viikko oli  saaliinkin puolesta hyvä. Olimme merellä joka päivä ja kalastimme 25tonnia. Perjantaina saimme turskan lisäksi puolitoista tonnia koljaa. Kolja kiintiöttömänä kalana on turskakaudella tervetullut. Odottamaton plussa katetuottolaskelmiin.

Kalamuija avautui viime viikolla postauksessaan ja jakoi viikon ruokaelämykset oikein kuvien kera. Samassa sain kehotuksen tehdä vastaava. Lupauduin.

Tässä Avletton/Morgenstjernen ruokalista menneeltä viikolta. Siis päivälliset, jotka nautitaan arkipäivinä kalasta tulon ja kalanluovutuksen jälkeen joskus hyvinkin myöhään. Työaikana merellä juodaan hätäisesti kahvia ja ahmitaan  voileipiä vaihtelevin päällisin. Näitä ovat: Katkarapu,juustot, tomaatti, kurkku, avokado, lohisäilyke, makrillisäilyke,anjovis, lammasleike, kielirulla, hillo ja muut semmoiset. Minulla ei ole  juuri nyt käytössä omaa kaveraa. joten kuvat ovat raaka-aineista tai aiemmista postauksistani.
Morgenstjerne Meny viikko 6
Sunnuntai:
Sushi ateria kaikilla variaatioilla, miso keittoineen. Leipäjuustokahvi.
Viime kevään kuvia. Viikko sitten tehtiin rulliakin.
Maanantai:
Lipeäkala, perunat, porkanat, valkokastike, paistetut suolaläskikuutiot,puolukkahillo,kahvi.
Valmistan itse vuoden aikan käyttämäni lipeäkalan.Kuvassa prosessin puolivälissä oleva kuivaturska kolmen vuorokauden liottamisen jälkeen ennen lipeäliuokseen laittamista.
Tiistai:
Paistettu kolja, currykastike, perunat, porkkana tomaatti-kurkku-pinaattisalaatti,kahvi.
Kolja on monikäyttöinen kala, maultaan hieman kuhamainen.
Keskiviikko:
Lapskaus kaupan pakkauksesta, kuivaneista sienistä tehdyllä jauholla voimautettuna,kahvi.

Valmispakkauksen terästäminen, vaikkapa sienillä,kannattaa.
Torstai:
Pussivihanneskeitto johin lisätty kuivahtaneen spekekinken etukäteen pehmeiksi keitettyjä jämiä ja itsekasvatettuja gulløy perunoita. oikeastaan siis lihakeitto.Jälkkäriksi kahvi ja suklaakeksi.
Perjantai:
Myren Tellus pitseriasta haettu Frutti di mare. Jätskiä lakkahillolla.
Lauantai:  Aamupäivällä: Lämmitetty  mustamakkara. Päivällinen: Boknafisk (puolikuivakala)
kuskus, kampelanmätisipulismetanasalaatti, vihannekset, kahvi ja munkki.
Kuivakalatelineeltä otettu keittovalmis boknafisk
Sunnuntai: Päivällisvierailulla: hirvikäristys, perunamuussi, puolukkahillo, kahvi.
Kuvan hirvi esiintyi ensimmäistä kertaa blogipostauksessani mielialahirvi

Näillä mentiin kahdeksan päivää. Jälkiruokiin ei paljon satsattu. Jakson aikana tuli 4 kala-ateriaa. Yleensä jopa 5 tai 6 viikossa.
                 -lauri-

tirsdag 5. februar 2013

Helmikuun Morgenstjerne: Majakka ja luodot

Stø 5.2.2013.Kalastimme Langeneseggalla valassafarilta tutun kaskelottisyvänteen lähettyvillä. Vedimme yhden apajan ja saimme vajaat viisituhatta kiloa turskaa ja sata kiloa koljaa.Tähän mennessä olemme kalastaneet yli 50 tonnia,lähes kolmasosan vuoden kiintiöstämme.
Paluumatkalla tuuli yltyi ja aallot voimistuivat. Ohitimme majakkasaari Andan.
                                                                   -lauri-

søndag 3. februar 2013

Kaunis blogi kauniina päivänä ja kahdeksan totuutta.

Gislöy 3.2.2012. Tänään oli kuulaan selkeä aamupäivä, hieman lumisadetta itapäivällä ja kiristyvä pakkasilta. Vuono oli tyyni. Viikolla satanut lumi teki päivästä valoisamman mitä se olikaan. Aurinko sulatti katon lumia ja kuivatti ulkona narulla olleet pyykit.
Talvisen keväinen kirkkaus lumisateen alkaessa. Kuva:Erik Heiskanen.
Ensimmäistä oikean tuntuista kevätsunnuntaita juhlisti  Norjalaisen Päiväkirjan Heliltä saama  Kaunis Blogi - tunnustus.

En tiedä onko blogini kauniiksi kutsumisen arvoinen, mutta ainakin laivamme Morgenstjerne, jonka mukaan nuottakalastajan blogi on nimetty, on.
Kahdeksan totuutta. 
Kaunis blogi tunnustus velvoittaa kirjoittajan  kertomaan kahdeksan totuutta itsestään.
Totuus 1. Minulla on kaksi kappaletta Anna Eriksonille ja hänen taustajoukoillleen ja ystävilleen aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten tehtyjä hienoja arktisiin olosuhteisiin soveltuvia talvitakkeja.
Grunnfjorden, Strengelvåg ja Klomarkan vuoret ja Anna Erikson- takki. Kuva:Erik Heiskanen
Totuus 2. Tykkään lipeäkalasta. Olen aina pitänyt sen mausta. Meidän kalastajakylän suomalaisista olen ainoa joka arvostaa tätä suomalais-norjalais-ruotsalaista perinneruokaa.
Totuus 3. Minusta meri on hienompi kuin järvi. Vuori metsää mystisempi.
Totuus 4. Mielestäni yllättävän monet norjalaiset vajoavat lapsellisen isänmaalliselle tasolle kun on kyseessä urheilu ja varsinkin hiihto. Tälläiset patriootit saattavat alkaa mököttämään, jos dopingryvettyneen Suomen kansan edustaja vihjailee kaikkien, myös norjalaisten, käyttävän.
Totuus 5. Osaan valmistaa lähes kaikkia Pohjois-Norjassa yleisesti tarjottavia kalaruokia.
Totuus 6. Minusta Gavlfjordin vuono on Norjan  kaikista vuonoista kaikkein kaunein.
Gavlfjordenin kaunis vuono.

Totuus 7. Nautin kala-aterioita vähintään neljä kertaa viikossa. Syön myös valmisaterioita kuten kalapuikkkoja.Tykkään niistä.
Totuus 8. Minulla on kuusi kappaletta vanhoja selkäreppuja, kirpputorilta ostettuja, norjalaista satulareppumallia olevia.  
Kaunis blogi palkinto velvoittaa jakamaan tunnustuksen kahdeksalle kauniille blogille. Koska minun on vaikea löytää niin  montaa joita seuraisin ja  jotka eivät olisi joko Heliltä tai muilta tätä tunnnustusta tai muuta tunnustusta viime aikoina saaneet, tyydynkin palkitsemaan  seuraavat kuusi aktiivisesti seuraamaani ja minuun myös esteettisyydellään vetoavaa.
-lauri-