Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

mandag 27. august 2018

Viikinkimuseo lyhyesti

Lofotr viikinkimuseon jumalten salissa perehdytään pohjoismaiseen mytologiaan. Vierailijat pääsevät oppaan johdolla yli tuhannen vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Aikaan jolloin suuri käärme pitää litteää ja kiekkomaista maata kasassa . Käärme on kietoutunut ulkokehän ympäri. Ja takaa maailman olemassaolon puremalla itseään hännästä.  Kiekon keskellä on kuivaa maata ja reunoilla meret. Kun käärmeen ote hännästään  irtoaa,  tulee maailmanloppu.
Maailmankaikkeutta kannattava puu on Yggdrasil, valtava saarni. Maailmankaikkeus on koti monenlaisille  olioille kuten jumalille ja ihmisille sekä haltioille ja eläimille.  Hyville ja pahoille.
Yggdrasilin latvassa asuu kotka, joka on hyvä ja juuristossa lohikäärme, joka on paha.
Kotka ja lohikäärme eivät voi suoraan  kommunikoida keskenään. Ne vihaavat tosiaan.
Puun runkoa pitkin juokseva orava on viestinviejä, lähinnä solvauksien välittäjä.

Jumalat ovat aasoja ja vaaneja. Odin on aasoista hurjin ja väkivaltaisin. Kerran hän halusi viisauden, repäisi silmänsä irti ja viskasi sen Mimirin kaivoon,viisauden lähteeseen. Sen jälkeen Odin joi  kaivosta ja  sai viisauden. Riimukirjoitusta  Odin oppi tulkitsemaan uhraamalla itsensä itselleen. Hän hirttäytyi jaloistaan pää alaspäin ja runteli kehoaan.
Freija on rakkauden jumalatar. Häntä ei kukaan voi vastustaa. Freija viettelee ja saa jokaisen, jota himoitsee.  Kykynsä Freija sai makaamalla kolmen kääpiön kanssa, tappamalla nämä ja tekemällä kääpiöista itselleen amuletin. Freijan veli  Frei on toinen  rakkauden jumalista.

Viikinkimuseon esineet ovat jäljennöksiä, oppaiden tekemiä. He ovat oppineet taitonsa toisiltaan ja  perinnekäsityön taitajilta. Myös vaatteensa ja jalkineensa ovat omatekemiä. Jotkut oppaista ovat kesätöissä, muutamat pysyvästi. Yksi pisimpään olleista on Sonja. Kauniit asusteensa, kenkänsä ja laukkunsa sekä puukkonsa, jousensa ja nuolensa hän on itse tehnyt.
Museossa käydessä tulee mieleen . Voisinpa minäkin. Nylkeä vasikan, parkita nahan, muokata pehmeäksi, ommella kengät. Tai keritä lampaat, kehrätä lankaa, värjätä ja kutoa silmukkatekniikalla jonka jälkeen huovuttaa. Olisin iloinen jos osaisin kutoa  viikinkimallisilla kangaspuilla pöytäliinan, takoa puukon terän ja lovileikata jumalat puupölkkyyn. Ja ampua jousella. Niinkuin Sonja.
Kun eräs ryhmäläisistäni kysyi Sonjalta aikooko hän olla täällä töissä eläkeikään saakka Sonja vastasi. En ole täällä töissä ja kun lähden henkeni jää.
                                -lauri-








lørdag 25. august 2018

Konsertti

Olen ajoissa. Kello on puoli seitsemän. Astun saliin. Kävelen katettujen tarjoilupöytien ohi. Saan parhaan pöydän pianon vierestä.Asetan takkini  tuolin selkänojalle  ja laukkuni tuolin viereen.
Levitän haarukan ja veitsen alta ottamani kankaisen lautasliinan auki.
Kaikki  näkevät, että tämä paikka on minun.
Aloitan juustoista. Kerään Aaland Gårdin vuohenjuustoja pienelle lautaselleni.
Lofoottien ja koko Pohjois-Norjan paras juustola toimittaa hotellille kuutta eri makua.
Homejuustoja, kovia, pehmeitä sekä ruskeaa. Tykkään niistä kaikista.
On tärkeää ottaa sopivan pieniä palasia ja samassa suhteessa lisukkeita, hilloja, vihanneksia ja hedelmiä.
Kalaosastolta löytyy uutuutena kylmäsavustettua merikrottia. Otan sitä kaksi nokaretta. Lisäksi kerään kylmäsavutaimenta  ja graavattua lohta, hyvin pienet siivut molempia. Lämminsavuinen turskanmäti sekä perinteinen Lofoottien kaviaari vaativat lusikallisen pohjoisen smetanaa, rømmeä, viereensä.

Vien ensimmäisen annoksen paikalleni ja haen juotavaa. Kolmea eri makua Hardangerin omenista maatilapuristamossa tehtyä luomumehua puolen desilitran laseissa. Lisäksi  iso lasillinen paikallista horsmankukkamehua, Judithin Urtehagen toimittamaa. Maistelen myös paksuja tuorejuomasekoituksia eli smoothieita.
Kahvi on  hetki sitten pavuista jauhetusta suodatettua.
Vaikka syön hitaasti selvitän annokseni seitsemään mennessä. Tarjoilija on kerennyt  täyttää vajuneen kahvikuppini kahdesti.

Toiseen annokseen valitsen  hetkeä aiemmin  koneella siivutettua fenalåria eli kuivatettua lampaanviulua. Vuorilla laiduntaneista ja yrttejä syöneistä maatiaislampaiden karitsoista tulee parhaan makuista.  Hotellin oma karkearakenteinen  maksapasteija on ilman muuta mukana. Se on aina ollut yksi suurimmista ruokanautinnoistani. Lihalautaseni täydentyy tuoreilla vihanneksilla ja oliiveilla. Sekä hotellin lähiraaka-aineista tehdyillä  hilloilla. Lisäksi käyn hakemassa jostain syystä lämpötiskiin sijoitettua ohueen spelttileipään rullatttua poroa.
Pianisti saapuu  toisen annoksen jälkeen. Aikataulun mukaisesti puoli kahdeksalta. Hän on uusi, taitava ja kotoisin Venäjältä kuten edeltäjänsä. Artisti istuutuu, järjestelee nuottipapereitaan ja aloittaa. Lämpimät annokset saavat odottaa. Minulla ei ole kiire minnekään.
                   -lauri-

tirsdag 21. august 2018

Hanhen lennättäminen

Valkoposkihanhet pesivät huippuvuorilla.
Ne talvehtuvat Brittein ja Hollannin saarilla.


Joka kevät ne pysähtyvät kolmeksi viikoksi meidän pellolle.
Lepäämään ja syömään. Kasvattamaan alkumatkasta huvenneen ihonalaisen rasvakerroksensa.
Kuvutkin on täytettävä ennen viimeistä etappia.
Kun tuuli on suotuisa ja aika täysi, hanhet katoavat.
Jäljelle jää myllerretty pelto.
Kuivia paskoja , kaivettuja koloja ja irronneita höyheniä.
Helsingissäkin on valkoposkihanhia.
Ne eivät kaupunkiin tultuaan jatka matkaansa.
Vaan jäävät arktisen asemasta pesimään puistoihin, rannoille ja muihin epäsopiviin paikkoihin.
Helsingissä hanhet, pesät, poikaset ja  epähygieeniset jätökset ovat ongelma, kuulin.


Minua valkoposkihanhet eivät liikaa häiritse.
Vaan sopivasti.
Ensimmäiset  hanhet  ilmestyvät ennen vappua.
Viimeiset lähtevät kansallispäivän jälkeen.
Ensimmäisten päivien ujo arkuus vaihtuu nopeasti päällekäyväksi röyhkeydeksi.

Rappusille paskannetaan.
Pellot tongitaan.
Sipulimaa tallotaan.
Yökaudet metelöidään.

Kun valkoposkien käytös alkaa ärsyttämään, ne katoavat.
Minulle jää muistoksi jätökset ja ikävä.
Jätöksen  maatuvat.
Ikävä jää.                                                                                                                                          Viime viikolla lennätin leijaa.
Ensimmäistä kertaa kahteenkyymmeneenkahteen vuoteen.
Sillä samalla pellolla millä  hanhet keväällä ruokailevat.
Leijaan oli maalattuna kaunis, pullea lintu.
Vatsansa täyteen syönyt , rasvakerroksensa kasvattanut ja muuttomatkalle valmis.
                              -lauri-





søndag 12. august 2018

Kyntävä kaskelotti ja kaikkien rapujen rapu.

Miksi kaikki kaunis, rikas, mielenkiintoinen, maalaileva ja mieleenjäävä katoaa. Pohjois-Norjan matkaoppaan suomenkielinen painos on muuttunut tylsäksi. Vielä seitsemän vuotta sitten se kuhisi ihania kielikuvia kuin pulppuava lähde. Tämän vuoden oppaasta löysin ainoastaan yhden muistamisen arvoisen. Se menee näin. "Harstadin alue on keskiyön aurinkoa tai revontulia sekä valaita tai merilintuja kumiveneen kyydissä."

Alla koottuna vuoden 2011 oppaan parhaat lukuhetket olkaa hyvä.
   
Pyöräillessä "Uudet mielenkiintoiset aistivaikutelmat odottavat jokaisen kaarteen ja mäennyppylän takana. Merikotkat leijuvat taivaanrannassa ja porot laiduntavat tienvarsilla".

Vaellettaessa" Vaellettaessa kohti maisemaa hallitsevia vuorenhuippuja alppimaisessa rannikomaisemassa, pitkin pulputtavien jokien varsia syvissä metsissä ja yli ylväiden tunturiylänköjen ylhäisessä yksinäisyydessä ovat Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten vaellusretket oikea runsaudensarvi."

Merenrannalla kalastettaessa "Mikään ei voita tunnetta, kun kala tarttuu syöttiin. Saaliinsa voi nautiskellen laittaa ruoaksi nuotiolla tuntien kuinka rauha laskeutuu sieluun"

Sisävesillä kalastettaessa " Autuaallisen rauhan voi kokea kalastettaessaan idyllisissä vuoristovesissä mato-ongella tai perholla. Pikkujoista kalastettaessa voi kokea olevansa oman elämänsä sankari.

Kuningasrapuja pyydettäessä " Tervetuloa tapaamaan jäämeren kruunaamatonta kuningasta. Kyseessä on lähemmäs viidestä kuuteen kilon painollaan ja yli metrin mittaisella jalkojen kärkivälillään todellinen kaikkien rapujen rapu"

Kanoottiretkellä "Koe hiljaisuus ja kuhisevien lintuyhdyskuntien läheisyys tai kuuntele Huippuvuorten jäätiköitä, jotka narisevat ja halkeilevat.

Linturetkellä "Myös rannoilta löytyy kuhisevaa,siivekästä elämää, samoin kuin kosteikkoalueilta kiireistä puuhaa"

Jokiveneretki "On vaaraton ja rauhallinen kokemus, jonka aikana saa mahdollisuuden päästä lähelle luontoa. Ehkäpä hirvi laiduntaa lähellä rantaa, hyppäävä lohi rikkoo vedenpinnan tai kotka purjehtii taivaalla.
Valassafareilla" Uloimpana Nordlandin luoteisosassa sijaitsee Vesterålen, jossa jättiläismäinen kaskelotti kyntää merenpohjaa"
                     -lauri-