lørdag 27. mars 2010

Entinen keto Hveragerdissä

Hveragerdin alueelle avautui toukokuun 2008 manjäristyksen jälkeen uusia höyry- ja savilähteitä. Myös keskellä puutarhurikoulun istutusmetsikköa sijaitsevalla kedolla uinuneet lähteet virkosivat. Vuonna 1983 istutettu sitkankuusikko höyrylähteen vieressä vaurioitui.
-lauri-

Länsi Uudenmaan erämaat








Grill Kafe Taalintehdas 27.maaliskuuta . Sää on sumuinen, useita plusasteita. Lounaistuuli heikkoa. Ola Brun Nordbøen laivallaan luovutti toissapäivänä 800 kiloa turskaa. Saaliit pienenevät Støssä.

Istun Grillikahviossa aamukahvilla ja suoritan tärkeitä aamuaskareitani. Käyn katsomassa poikien kalastustiedot, paljonko ne Støn laivat sitä turskaa eilen saivatkaan. Sitten on seurattava tulivuorenpurkauksen etenemistä Fimmvördurhalsin alueella Islannissa ja mahdollinen postikin olis luettava. On siinä urakkaa muutamaksi aamupäivän tunniksi.

Eilen ajelin Bromarfin pikkuteitä ympäriinsä.Mulla oli tarkoitus Göranin kanssa tutustua paikallisiin kalastajiin , kysellä hieman tunnelmia ja ymmärtää suomalaisten kollegojen arkea. Se kun tuntuu olevan niin kovin erilainen kuin omamme.

Padvassa asuva Hans "Hasse" Blombqvist kertoi seikkaperäisesti ammattikalastajan arjesta. Kuinka hylkeet ovat jatkuvana riesana. Vaikka nyt on kehitelty hyljevarmoja lohiloukkuja ja valtio tukee pyydysinvestointeja, niin vaikeeta tuntuu olevan. Nuoria ei ammattiin ole tulossa. Ei ainakaan Bromarfin perinteisille kalavesille.
Sain myös sellaisen vaikutelman , että tiukat EU säännöt ja määräykset vaikeuttavat kovasti pienten kalanvastaanottojen ja jalostamojen perustamista.
Kalan hinnassa ei tuntunut olevan valittamista, eikä tämän hetkisessä menekissä. Kuhafileestä saatu hinta oli turskan puolentoista euron kilohintaan tottuneelle käsittämätön.
Hasse tosin kertoi omien kuhasaaliidensa vähentyneen viidennekseen; huippuvuosien 5 tonnista alle tuhanteen kiloon.

Kalastuksen historiallisesta merkityksestä Bromarvissa on näkyvissä merkkejä joka paikassa. Laitureita , kalavajoja, savustamoja ja entisiä kalatehtaita ja jopa kalastusmuseo löytyy. Göran tiesi kertoa mielenkiintoisia tarinoita Bromarfs Djupfryserin toiminnasta.
Viisikymmentäluvulla rakennettu kalanvastaanotto työllisti enimmillään 30 henkeä lähes ympärivuotisesti. Pääsaaliskala oli sillin itämeressä asuva pikkuserkku silakka, mutta siihen aikaan uudet ja modernit pakastushallit olivat käytössä myös sopimusviljelijöitten vihannespakastamoina. Vähitellen toiminta kuitenkin hiipui.
Lukuisat kalablokkien pakastuslaatikot, savustamo itse tehtaan vieressä ja saksalainen vaaka muistuttavat ajasta kun Fiskehamn oli nimensä veroinen.

Nyt massiivisesta, vielä hyvässä kunnossa olevista rakennuksesta on tarkoitus kunnostaa asuntoja, kertoi oman kalatehtaan perheensä kanssa ostanut Göran Karlsson. Yläkerran konttorissa on tallessa tehtaan kirjanpito koko toiminnan ajalta. "Siinä olisi jollekin historiotsijalle mielenkiintoinen urakka tutkia kalakantojen vaihtelua , ostettuja kalamääriä ja hinnankehitystä." Toteaa Gøran kalatehtaansa rampilla.

Huolimatta kalastuksen hiipumisesta Bromarv on onnnistunut säilyttämään tulevaisuuden uskonsa. Maatalous ja palvelut työllistävät. Matkailun merkitys on koko ajan kasvanut. Toiminta yhdistyksissä on vilkasta.
Pieni Bromarf on kaiken lisäksi onnistunut säilyttämään kirjastonsa. Kun lakkautus uhka oli päällä kirjaston ystävät perustivat oman yhdistyksen ja kehittelivät kauniille kirjastorakennukselle myös muuta käyttöä kursseineen ja tapaamisineen. Nykyään kirjastoa voi pitää eräänlaisena kulttuurikeskuksena ja kohtauspaikkana .

Bromarf oli aiemmin oma itsenäinen kunta joka 60-luvulla ensiksi liitettiin osaksi Tenholaa ja myöhemmin, kun Tenhola liitettiin Tammisaareen Bromarf seurasi mukana.

Matkallani tutustuin myös kummityttöni Ragna Lise Karlssonin ystävänsä Tanjan kanssa pitämään kyläkauppaan. Se on hyvä esimerkki siitä , että Länsi Uudenmaan mahtavilla erämaa alueillakin on mahdollista elää, Myös kyläkaupan satavuotisia perinteitä jatkaen
Asukasluku kun kolminkertaistuu lukuisten kesä asukkaiden myötä.
-lauri-

Ai niin
Se Islannin tulivuori muuttaa koko ajan laavavirtansa suuntaa . Nyt laava virtaa toiseen laaksoon kuin alunperin. Sulamisvesiäkin on virannut entistä voimakkaammin. Uteliaita alueelle on tullut satoja. Morgunbladetin mukaan vaaratilanteitakin on ilmennyt, kun jotkut innokkaat, liian lähelle kraatteria menneet olivat saada lentäviä kivenlohkareita päähänsä. Laavan sulattaessa lunta ja jäätä syntyy höyrypurkauksia ja niitten voimasta sitten jäälohkareita ja kivia saattaa sinkoilla. Näin mä vajavaisella kielitaidollani ymmärsin.
Nimispekulaatiot ovat myös käynnissä. Mikä tulivuorelle nimeksi. Ehdotuksia on lehdissä esitelty. Jokaisella on mahdollisuus tulla mukaan omine uusine ehdotuksineen. Niitten nimien on sitten oltava islantilaisia , ett mitkään Volcanot ei käy.

Kun toukokuun 2008 maanjäristyksen jälkeen Hveragerdiin paljastui näitä suuria savi- ja muita kuumia lähteitä, niin niistä mahtavimmille piti tietysti keksiä nimet.
Sen suuren savilähteen nimeksi tuli monimerkityksellinen Leirgerd joka yhdellä tavalla suomennettuna vois vääntyä Savikertuksi. Ehdotuksen lähettänyt akureyriläinen palkittiin komealla kukkakimpulla.

Silleen Islannissa, maassa joka on hyvin ylpeä omasta vivahteikkaasta ja rikkaasta kielestään ja pitää huolta että vieraat vaikutukset eivät pääse kaunista äidinkieltä rappeuttamaan. Ois meillä suomalaisilla oppimista.
-lauri-

Elävää kuvaa Islannin purkauksesta riittää, varmaan löytyy youtubesta satoja. Noista uutislinkeistä ainakin morgunbladetin ja teeveen ruv:n ovat nopeita päivittymään.

torsdag 25. mars 2010

Uusi tulivuori saa luultavasti nimekseen Fimmvördufjall

Fimmvördurhalsin purkaus on kuitenkin ollut sen verran voimakas , että sinne on muodostunut oikee tulivuori, myös ulkomuodoiltaan tuollainen keilamainen. Sen nimeksi tulee luultavasti Fimmvördufjall.
Hyvää videoo ja kuvia löytyy myös yleisradioyhtiön ruv:n maakuntalähetyksen sivuilta. ruv.is/sudurland (linkki)

200 metriä korkea laavaputous

Bromarf 25.3. Hieno puolipilvinen sää. Tyyntä , muutama plus aste.

Nyt on kaikki tulomatkan rasitukset poissa ja voin lähteä tutustumaan kummityttäreni pitämään kyläkauppaan, Bromarvin hienoihin maisemiin sekä käydä katsomassa miten ammatikalastajat, ne muutamat jotka ovat jäljellä, pärjäävät. Millaista on suomalaisen kalastajan arki. Sen ainakin kuulin jo eilen , että hylkeet ovat melkoisena riesana.
Kuulemma kyttäävät pyydyksien suulla odottamassa kaloja. Jotkut rysät tai paunetit tai miksi niitä nyt kutsutaan on sitt tehty sellaiseksi että hylje ei pääse sisään.
Parempi että en enempää ala asiantuntevana kirjoittelemaan , ennenkuin oon tavannu niitä kalastajia.

Täällä Bromarfin vierailulla mulla ei oo mahollista ladata kuvia, mutta hienoja videopätkiä ja kuvia Islannista, Fimmvörduhalsin purkauksesta saa klikkaamalla iceland review:n tai morgunbladidin kotisivuille .
Molempiin pääset mun suosikkilistasta tossa oikeella. Siellä on myös linkit meidän Vesterålenin tapahtumiin vol ja blv sekä oksnesavisa.

Toi laavaputous 200 metriä on korkeampi kuin Islannin mikään vesiputouksista. Ja nekin kun ovat niin vaikuttavia.

Viime päivien hyvä sää on houkutellut Thorsmörkin alueelle, sinne purkauspaikan läheisyyteen, paljon uteliaita ja useat matkanjärjestäjät ovatkin nähneet mahdollisuuden vähän hiljaisemman matkailusesongin piristämiseen.

Kunhan vaan muistaisivat, että se toistaiseksi rauhallinen Katla siinä toisella puolella on sekin olemassa.
-lauri-

onsdag 24. mars 2010

Palautekeskustelu itseni kanssa

Bromarf Torstai 25.3. klo 00.55.
Lunta varmaan puoli metriä tai enemmän.Pikku pakkanen heikkoo tuulta
Oon päässy pois Islannista, tai pitäisikö sanoa joutunut. Olishan tuolla ollut mukava olla vielä toinenkin viikko. Tutustua Grindavikin siimakalastuskylään ja olla Vestmanna saarten juksakalastajien mukana merellä.
Se juksa on automaattinen pilkkikone. Laskee koukkulitkan painoineen pohjaan , nostaa sen halutulle korkeudelle pohjasta ja tekee ohjelmoituja pilkkiliikkeitä :Nostaa ylös ja antaa vajota alas. Kun kaloja on koukuissa tarpeeksi eli vastus ylittää säädetyn raja-arvon, juksa kelaa kalat automaattisesti pintaan.

Juksa on erittäin tehokas pyydys jos taidon hallitsee. Ja islantilaiset näyttivät hallitsevan... todella hyvin. Pienetkin veneet tulivat tuhannen-kahden tuhannen kilon saaliineen maihin ja parhaat norjalaistenkin kadehtimat erikoisnopeat Trefjar veneet luovuttivat yli 4 tonnin turskasaaliita.

Kalastaja Hardur, jota voin jo kutsua viikon tiiviin tuttavuuden jälkeen ystäväkseni, pyydystää veneensä Vikurröstin koko 55 tonnin turskakiintiönsä juksaamalla. Muutamien viikkojen aikana, sen jälkeen kun on ekaks ollu mukana villakuoreen pyynnissä kurenuotta aluksella.
55 tonnia turskaa noin lyhyenä aikana on paljon.
Vikurröstissä on neljä juksaa ja voi kuvitella työtahdin, kun useampi kone on nostamassa kalaa pintaan . Kalat on siinä kiireessä irroitettava , verestettävä ja laitettava kontteihin. Sekä litka laskettava takaisin pyytämään.
Olis ollu tosi mielenkiintoinen kalareissu tiedossa .. mutt ei maha mittään.

Grindavikin kylä ja yleensä koko lounais osa Islantia, Reykjanesin niemi, on voimakkaasti siimakalastukseen keskittynyttä. Niillä on siihen perinteitä, eikä villakuore tule sotkemaan siimapyyntiä , niinkuin Vestmanna saarilla. Jopa Bolungarvikistä , luoteisosasta maata, tulee siimalaivoja Grindavikiin ja muihin pikkukyliin.

Opintomatkani tarkoitus oli myös tutustua islantilaisiin siimakalastusmenetelmiin, miten ne eroavat meidän vastaavista. Miten syötitys on järjestetty ja kalan luovutus? Siimaopiskelutkin jäi sinne seuraavaan kertaan. Satsaan ensi syksyyn , kun pidämme viikon tauon jossain vaiheessa. Ja aattelin ottaa muita kalastajia mukaani tutustumaan veljeskansaamme lännessä.

Se tuli kuitenkin esille , että Islannissa maissa syötityillä siimoilla pyydystetylle kalalle on kokeampi hinta, kuin suurilla automaattisiimalaivoilla.

Olen opintomatkaani kaikin puolin tyytyväinen , opin paljon kalan käsittelystä, markkinoinnista ja logistiikasta. Tapasin kalastajia ja työntekijöitä ja kalan ostajia. Kaikkialla minut otettiin hyvin vastaan.

Yhdessä asiassa saatoin jopa antaa islantilaisille kollegoilleni vinkin. Saalistietojen rekisteröinnissä: Islannissa täytyy surffailla sivulta toiselle, jotta sais jonkinlaisen käsityksen , kuinka paljon kukin laiva on kalastanut. Julkinen informaatio voisi olla helposti nähtävillä. Yhdeltä sivulta.
Koska sillä on myös kalastuksen kannalta tärkee merkitys.

Meillä Morgenstjernessä voin helpottaa kipparini työtä etsimällä netistä, kuinka paljon mikin laiva on kalastanut ja missä. Kalanmyynnit rekisteröityvät välittömästi ja ovat råfisklagetin sivuilta nähtävissä. Niinpä kalamatalikoille mennessä etsin saalistiedot, eikä kipparin niitten takia tartte kaikille soitella. Jos ei muuten lämpimikseen halua.
-lauri-

mandag 22. mars 2010

Purkaus laajenee




Hveragerdin kirjasto 22.maaliskuuta 15.13. Voimakasta Itätuulta. Selkeä sää. Muutama plusaste.
Itätaivaalta näkyy nousevan pilviä.

Lauttamatka Vestmanna saarilta mantereelle oli mielenkiintoinen. Sää oli kirkas ja huolimatta lähes 20 metriä sekunnissa puhaltavasta tuulesta matka sujui yllättävän tasaisesti.
Matkan aikana pystyi hyvin tarkkailemaan lähimmillään reilun 20 kilometrin päässä sijaitsevan Fimmvörduhalsin tulivuoren tuhkan auringon säteiden ansiosta punaiseksi värjäämää taivasta. Myös muodostuneet pilvet Eyjafjallajökull jäätikön yllä oli helppo käsittää purkauksen aiheuttamaksi.
Kauempana sisämaassa häämötti Islannin tunnetuimman tulivuoren Heklan massiivinen hahmo

Fimmvördurhalsin purkauksen aktiivisuus on päivän aikana lisääntynyt ja icelandreview.is mukaan purkaus halkeama on jo 2 kilometriä pitkä. Laavaa virtaa läheiseen laaksoon ja myös muita merkkejä purkauksen voiman kasvusta on havaittu. Myöskään tulvien mahdollisuutta ei ole suljettu pois. Kriisivalmiusaste on samalla korkealla tasolla.

Tämä käynnissä oleva tulivuoren purkaus ja Katlan suurpurkauksen mahdollisuus hallitsevat islantilaisten arkipäivää. Niin Herjolfur lautalla kuin täällä Hveragerdissakin oon koko ajan pysynyt päivitettynä juuri sen hetkisestä tilanteesta.
Mennessäni nauttimaan Hverabakariin leipomon herkullisia leivonaisia mua palveleva Tora kysyi heti ensi töikseen oonko tietoinen että purkaus on laajentunut. Ja vasta sitten ett mitähän saisi olla.

Ja täällä kirjaston nurkassa oleva maanjäristyssimulaattori on peruskoululaisten harjoittelukäytössä. Jokainen voi vuorollaan käydä kokeilemassa miltä maanjäristys tuntuu ihan tavallisessa omakotitalon huoneessa.
Kohta onkin mun vuoro astua huoneeseen voimakkaan maanjäristyksen armoille.

Tuliperäisyys on arkipäivää ja puhumalla sekä erilaisiin luonnonkatastrofitilanteisiin varautumalla normaali elämä näinkin vaarallisella alueella on mahdollista. Se suuri purkaus ja maanjäristykset kun väistämättä tulevat, epäselvää on ainoastaan milloin.
-lauri-

søndag 21. mars 2010

Hveragerdiin




Ravintola Fjolanin aamupalapöytä Vestmannasaret 22.maaliskuuta. Voimakasta itätuulta ei enää myrskyä. Lämpötila + 6 astetta.Satamassa hiljaisempaa, pienet veneet maissa.


Eilinen oli tulivuoripäivä. Tuli oltua sisällä, suurimmaksi osaksi hotellin aulassa, koko päivä ja seurattua paikallisten kanssa tilanteen kehittymistä. Aina tiedotustilaisuudesta seuraavan ja uutisista toisiin. Samalla tuli juteltua vuoden 1973 purkauksesta. Toissa yön purkaus rauhoittui sen verran, että tiet avattiin osittain ja asukkaat pääsivät palaamaan koteihinsa.
Ei kuitenkaan aivan purkauskeskusta lähimpänä sijaitsevat.Hälytysvalmius pidettiin kuitenkin korkeimmalla tasolla.

Myös lentoliikenne lähti nytkähdellen käyntiin ulkomaan liikenteen osalta. Niin, että Norjan edistyspuolueen eduskuntaryhmä puoluejohtajansa Siv Jensenin johdolla pääsi kotiin. Jee. Niitten keskustelut Islantilaisten kanssa maan taloustilanteesta jäivät lähinnä tulivuorenpurkauksen kommentoinniksi. Ainakinn sen kuvan sai norjalaisista iltapäivälehdistä.

Tiedotusvälinet ovat painottaneet purkausta kovinkin eri tavalla. Kaikkein dramaattisimpia ovat olleet norjalaiset vg ja dagbladet.
Kummassakin Katlan todennäköinen purkaus tulevaisuudessa on ollut hallitsevana. Kun taas monissa muissa Eyjafjallajökullin purkauksen asettuminen on se pääasia.

Minäkin uskon Katlan purkautuvan, on sellainen tuntuma. Ne Hveragerdin kuumat lähteet ja niiden voima jotenkin lumosi. Kun ei ne silleen aiemmin.

Tänään otankin lautan maihin, kun tuo kalastus pikkuveneen mukana on myrskyn takia unohdettava. Meen uudestaan lähteille, ja katon onks ne muuttunu ja miten. (Kuvasin kaikki viime kerralla.)
Siitä voi jo tehdä jotain amatöörimäisiä päätelmiä

Samalla käyn leipomo Hverabakarissa nauttimassa mahtavia leivonnaisia ja postissa moikkaamassa mun nimetöntä tulivuoriasiantuntijaa, sekä kuvaamassa sen mannerlaattojen liitoskohdan siellä lasilattian alla.
Ja jos tapais vanhoja tuttuja puutarhurikoululla. Siinä onkin ohjelmaa huomiseen saakka.

Lentoni Tukholman kautta Suomeen lähtee silloin iltapäivällä . Jos lähtee. Purkauksen takia lennot ovat myöhässä ja nyt on kenttämekaanikkojen lakkokin uhkaamassa. Kaiken maailman force majour esteitä vai miten se oikein sanotaan
-lauri-

Purkautuuko Katla ?




Majatalo Sunnuholl Vestmannaeyjar. Sunnuntai 21.maaliskuuta kello 16.05
Idän suuntaista myrskytuulta, rankkasadetta,lämpötila +6 astetta.

KUVA

Yllä olevassa kuvassa , jonka otin toissapäivänä 37 vuotiaan Eldfellin kraaterin reunalla seisten,
näkyy suoraan edessä saaren takana korkeana Eyjafjallajökull ja siitä oikealle kauempana Myrdalsjøkull.
Näitten välissä on Fimmvörduhals ja suosittu retkeilyalue Thorsmörk. Jäätikön vuoksi emme voi purkausta tänne nähdä, vaikka niin kovasti haluaisimmekin ja alkuvaiheessa luulimme, ennen kuin purkauspaikan sijainti tarkentui. Korkeintaan kajon saattaisi nähdä,jos olisi selkeämpi sää.


Fimmvörduhalsin tulivuoren purkaus kahden jäätikön Myrdalsjökullin ja Eyjafjallajökullin välissä on osoittautunut kilometrin pituiseksi lounais-koillissuuntaiseksi repeämäksi maankuoressa. Voimakkaimmilaan aamuseitsemän aikaan repeämästä purkautui laavaa ja tuhkaa parinsadan metrin korkeuteen. Vain noin neljänkymmenen kilometrin päässä täältä Vestmannasaarilta oleva tulivuorenpurkaus ei kuitenkaan näkynyt meille saakka Eyjafjallajökullin peittäessä näkyvyyden.

Purkaus tapahtui onneksemme jäätiköitten välissä, eikä kummankaan alla. Välitöntä vaaraa muta- ja vesivyöryistä ei ole. Myöskään saarilla pelätty ja tutkijoitten varoittama sulamisvesien aiheuttama suuri aalto ei vaikuta todennäköiseltä. Aalto oli hyvinkin voimakkaasti ensimmäisissä uutisissa esillä oleva realistinen uhkakuva.

Ainakaan tässä vaiheessa meidän ei tarvitse aaltoa pelätä. Tulivuori ja maanjäristysasiantuntijat ovat kuitenkin huolissaan ennusmerkeista. Siksi valmiustilaa pidetään yllä. Alueelta evakuoituja asukkaita ei päästetä palaamaan muuta kuin käväisemään kotonaan karjan ruokkimis ja lypsyaikoina. Valtatie on Eteläisen Islannin osalta suljettu samoin kuin lentoliikenne 200 kilometrin säteellä purkauskeskuksesta. Punainen risti on varautunut uusiin purkauksiin.

Varovaisuus perustuu pelätyn tulivuoren Katlan elonmerkkeihin.Pieniä maanjäristyksiä ja muutoksia maankuoren jännitteissä on ollut havaittavissa viikkoja ennen Fimmvörduhalsin purkausta. Kun samoja merkkejä on havaittu myös Katlan tienoilla. Ja kun Katlan purkaus on ylensä seurannut Fimmvörduhalsia, Etelä Islannissa on syytä varautua pahimpaan.

Sellainen Katlan purkaus aina on. Viimeksi Katla, joka sijaitsee Myrdalsjökulllin takana täältä noin 80 kilometrin päässä, purkautui kunnolla 1918, ja kun se normaalisti on historiallisena aikana purkautunut noin 40-50 vuoden välein, ei suurpurkaus tulisi tutkijoille millään tavalla yllätyksenä.

Katla on massiivinen, halkaisijaltaan 10 kilometrin suuruinen kraateritulivuori. Jos Katla purkautuu täydellä voimallaan, kyseessä on aivan eri luokan tapaus kuin Fimmvörduhalsin purkaus. Ja tuhot olisivat sen mukaiset.

Onneksi Islannin viranomaiset ja vapaaehtoiset ovat osoittaneet toimintakykynsä. Evakuoinnit sujuvat aikailematta ja tehokkaasti. Evakuointeja tulivuorenpurkausten varalta on jopa harjoiteltu ja jokainen vapaaehtoinen tietää tarkkaan tehtävänsä ja paikkansa.

Lukuisten, suurienkin maanjäristysten, ja tulivuorten purkausten, kuten täällä Vestmannasaarilla 1973, kanssa eläneille islantilaisille järistysten ja purkausten uhka on arkipäivää. Koska tahansa voi tulla se suuri, ja melkein missä tahansa Etelä Islannin lukuisista aktiivisista alueista. Sen kanssa on vaan opittava elämään.

Vieraillessani kolme päivää sitten Hveragerdissä, minut yllätti uusien kuumien lähteiden määrä ja niitten voima. Koskaan aiemmin en ole kokenut vastaavaa energioden purkausta ja aivan uusissa paikoissa. Vaikka olenkin vieraillut entisessä kotikylässäni aika tiheään. Näin jälkeenpäin ajateltuna sekin lisääntynyt aktiivisuus olisi ollut helppo tajuta Fimmvörduhalsin purkauksen enteeksi.
-lauri-

Nopeaa toimintaa Islannissa


Hotelli Thorshamar Vestmanna saaret sunnuntai 21.maaliskuuta.
Voimakas itätuuli 21 metriä sekunnissa. selkeä sää. Lämpötila +4 astetta.

Viime yönä alkanut tulivuorenpurkaus on suositulla Landmannalaugurin ulkoilualueella Fimmvørdurhalsissa. Alue on Myrdals ja Eyjafjalla jäätiköiden välissä.
Kaikki mahdollisen vaara-alueen 500 asukasta evakuoitiin ripeästi yön kuluessa.
Islannin ympäri kulkeva valtatie suljettiin Etelä rannikon osalta .

Islannin punainen risti ja tulivuorta lähimpänä olevat paikallisosastot asetettiin hälytysvalmiuteen.

Lentoliikennekielto 200 kilometriä lähempänä Fimmvördurhalsia on voimassa. Tämä tarkoittaa Keflavikin ja Akureyrin lentokenttien sulkemista liikenteeltä. Islantiin aamuyösta ja aamulla matkalla olevat koneet käännytettiin takaisin.

Viranomaisten toimet osoittavat Islannin yhteiskunnan toimivan tosi ripeästi ja johdonmukaisesti myös luonnonkatastrofien tapahtuessa. Viime vuosien talouskriisin aikana tulleet kolhut eivät näytä vaikuttaneen yhteiskunnan perusteisiin kovinkaan paljoa.
Konkurssi tilassa oleva valtio ei pystyisi takaamaan kansalaisilleen näin loistavaa poikkeusolojen hallintaa.

Tutustuessani kuluneen viikon ajan Islannin kalastuselinkeinoon , olen saanut yhtä vakuuttavan kuvan. Kaikki toimii.

Kansakunnan ei tarvitse tyytyä "voi raukkaa" osaansa, Sen sijaan se voi olla suunnannäyttäjä muille. Islantilainen innovatiivisuus on tullut niin selkeästi esille laitureilla , kalanvastaanotoissa ja kalastusaluksilla. Kyllä Islanti nousee.
Syystäkin ovat ylpeitä maastaan.
-lauri-

lørdag 20. mars 2010

Tulivuorenpurkaus jäätiköiden välissä







Sunnuholl majatalo 21.maaliskuuta. Tuuli idästä 20 metriä sekunnissa. Heikkoa sadetta.Tuulen on määrä vielä tästäkin voimistua. Tuulen suunta on vähän vaille puolta yötä purkauksensa aloittaneesta tulivuoresta tännepäin. Voimme odottaa tuhkaa ja vulkaanisia tuoksuja, jos purkaus tästä vielä voimistuu. Matkaa täältä tulivuorelle on vain reilu 50 kilometriä.


Myrdalsjökull ja Eyjafjallajøkull jäätiköiden välissa alkoi vähän vaille puolta yötä Islannin aikaa tulivuori purkautua. Islannin televisio ja radio seuraavat tilannetta.
Islanninn ympäri kulkeva valtatie on suljetttu liikenteeltä etelärannikon osalta ja helikoptereita on paikanpäällä havainnnoimassa. Vielä ei tiedetä purkauksen voimasta eikä purkaussuunnasta paljoakaan.

Vestmanna saarella tilannetta seurataan erityisen tarkasti, onhan täältä matkaa purkauskeskukseen ainoastaan viitisenkymmentä kilometriä. Pahimmassa tapauksessa purkaus ja sen yhteydessä tulevat maanjäristykset voisivat aiheuttaa hyökyaallon. Lisäksi mantereen purkaus saattaisi olla merkki mahdollisesta purkauksesta tai maan järähtelystä myös täällä saarilla.

Vestmanna saarten Lunni pubissa seurattiin purkauksen kehittymistä sekä televisiosta , että keittiön puolella olevasta tietokoneesta. Niin että paikallista yhtyettä seuraamaan tulleet ja henkilökunta pysyivät ajan tasalla.

Monella saarelaisella on omakohtaisia kokemuksia vuoden 1973 purkauksesta. Silloin asukkaat jouduttiin evakuoimaan kalastusaluksilla mantereelle. Onneksi edellisenä päivänä oli ollut myrsky ja koko saaren kalastuslaivasto oli maissa valmiina kuljettamaan saarelaiset turvaan. Yksikään ei menettanyt henkeään, mutta kolmasosa taloista jäi laavan alle. Loppujen päälle satoi paksu kerros tuhkaa.

Majataloni edustalla oli purkauksen päätyttyä elokuussa 1973 14o sentin paksuinen tuhkakerros.

Lunni pubissa työskentelevät Marta Elisabeth Bjørkvinsdottir ja Bàra Kristinnsdottir muistavat purkauksen omakohtaisesti. Marta oli koulussa mantereen puolella, mutta vanhemmat ja muut sukulaiset paikanpäällä joutuen pakenemaan kiireellä taloistaan. Martan koti kun sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä purkauskeskuksesta Kirkjubærissä ja jäi jo alkuvaiheessa laavan alle.
Bàra, joka tarkoittaa suomeksi aaltoa, pääsi hänkin perheensä kanssa kalastusaluksella mantereelle ja jatkoi siellä koulunkäyntiä lukukauden loppuun. Vähitellen perhe palasi muitten saarelaisten kanssa loppukesästä raivaamaan tuhkan peittämiä pihoja ja siistimään sisätiloja.

Lähes jokaisella saarelaisella on jonkinlaisia kytköksiä 73 vuoden purkaukseen , joten jokainen tulivuorenpurkaus ja maanjäristys lähialueella palauttaa tuon dramaattisen tammikuun 23. päivän elävästi mieliin.
Niin myös viime öinen teeveestä tullut erikoisuutislähetys. Tulivuoritilanteen selvittyä paikallinen bändi kuitenkin jatkoi covereitaan CCR:n Have you ever seen the rain biiisin myötä.

Minä puolestani pääsin pubissa työskentelevän Siggtryggur Trastasonin kyydissä katsomaan näkyisikö näköalapaikalta mitään merkejä purkauksesta. Kymmenet muutkin saarelaiset olivat meidän mukana toteamassa ettei ainakaan paljaalla silmällä mitään ole nähtävissä. Mutta myrskytuulta kyllä riitti omiksi tarpeiksi.
-lauri-

Turskia, pikkuveneitä ja tulivuori









Vestmanna saarten kirjasto. 20. maaliskuuta 12.35.
Pilvinen sää. Lämpötila +7 astetta.Tuuli voimistuu, huomiseksi on luvassa myrskyä.
Vestmanna saarten laivasto luovutti eilen suursaaliita.Myös pienet laivat kuten kalastaja Hardurin Vikurröst, joka toi maihin 3 tonnia suurta turskaa.


Eilinen oli kaksijakoinen päivä. Aamupäivällä oli lähes tyyntä ja aurinkokin näyttäytyi. Iltapäivän ruokalevon aikana sää sitt muuttui pilviseksi, ja kun tuli aika lähteä pienvenesatamaan katsomaan laivojen saapumista, satoikin kaatamalla. Siinä sitten kastui oikein kunnolla.

Eilisen aamupäivän kiertelin Eldfjell tulivuoreen tutustuen ja maisemia ihaillen.Tapasin mm englantilaisen geologi Peten joka oli vieraillut täällä viimeksi vuonna 74 vuosi purkauksen jälkeen. Myös muutamia muita tulivuorifaneja liikkui Eldfjellin rinteillä.

Vielä 37 vuotta purkauksen jälkeen Vuoren huipulta löytyi kuumia sopukoita ja koloja. Alarinteen tuhkahietikot olivat jo hitaasti heinittymässä. Laavakentälle kasvillisuus oli pureutunut paremmin pioneerilajin harmaasammalen hallitessa maastoa.Kaupungin kottaraiset olivat palanneet ja kajavat huusivat pesävuorensa rinteillä.

Luonto on siis mielenkiintoista tutkittavaa. Kasvit ja eläimet sekä maaperä. Ja varsinkin täällä.

Mutta suurin mielenkiinnon kohteeni ovat kuitenkin islantilaiset. Siksi kaupunki, kuppilat ja kalasatamat houkuttelevat pois mahtavasta luonnosta ja jäävät pysyvämmin mieleen.


Vestmanna saarten kalahuutokaupan tai riippumattoman ostajan tai välittäjän, kutsuttiin sitä firmaa nyt millä nimellä tahansa, kautta oli eilen ja toissapäivänä kulkenut 200 tonnia kalaa. Kalat oli helppo saada myytyä eteenpäin ja kalastajille olikin maksettu korkeampaa hintaa kuin kalatehtaan sopimuskalastajat saivat.
Osa troolareista , suurista verkkolaivoista sekä muutamat pienveneet antavat kalansa välittäjän myytäväksi sen sijaan , että olisivat jonkun tietyn tehtaan sopimuskalastajia.Tällä viikolla riippumattomuus kannnatti.

Norjassa kalastajien ja kalanostajien edustajat sopivat minimihinnoista viranomaisten toimiessa välivouhkina ja kompromissien rustaajina. Islannin systeemi, vapaimpine hinnanmuodostuksineen on herkempi suhdanteille. Sekä hyvässä että pahassa. Samalle se antaa islantilaisille selkeän edun meihin verrattuna.

Eilis ilta yhdessä aiemman kalareissun kanssa vahvisti jälleen kerran, miksi Islanti on vahvoilla Euroopan tuorekala markkinoilla. Laivat ovat suurempia ja niissä on paljon tilaa työskennellä.
Kala liikkuu silloin nopeammin merestä kuluttajalle. Välikäsiä on poissa ja täällä on laatu ajattelu taottu myös kalastajien päähän.

Ympärivuotisen jäitten käytön aluksilla, myös talviaikaisen, soisi leviävän meille Norjaan. Fridrikk Sigurdssonin kippari Jon Arna Jonsson kiteytti oman laivansa laatuteesit muutamaan lauseeseen.

Kuinka saadaan ykkösluokan turskaa englantilaisille kuluttajille.

Verestys heti ja suolistus laivalla.
Kunnon huuhtelu.
Kalojen siisti asettelu suoraan vientiastiohin jo laivalla
Jäitä kerrosten väliin, ei kuitenkaan liikaa, sen verran että nesteet eivät jää seisomaan.

Seuraavan kerran Fridrikk Sigurdssonin saalista tarvitseekin liikutella vasta ostajalla englannissa.

Pienten laivojen saalis käsitellään sekin tehokkaammin kuin useimmissa Norjan kalastajakylistä. Støssä me olemme pääsemässä lähes samaan, mikä on Vestmanna saarelaisille itsestään selvyys.

Kun verestetty kala lastataan maihin se siirretään pikkualusten kirjavista kalakonteista standardi kontteihin, ja jäitetään samalla tavalla kerroksittain.
Kontit siirretään suurempiin kuljetuskontteihin ja edelleen tehtaalle suolistettavaksi.
Pienvenekalastaja voi keskittyä kalastamaan ja toimittamaan mahdollisimman hyvälaatuisen kalan maihin.
Ostaja huolehtii loput.

Minut vakuutti kaikkien työvaiheiden nopeus ja jäitten käyttö. Ja laitureiden massiivinen koko ja jättitrukkien ja kuorma autojen ja kymmenien vientikonttien määrä. Suuri on suurta ja myös pieni on suurta.

Ja siitä huolimatta tuntui, että kaikilla on aikaa jutella , esitellä avoimesti systeemejään ja pitää vieraanaan.
Keskellä kiihkeintä kalastussesonkia.
-lauri-

Eldfjell



Vestmannaeyjar hotel Thorshamar, frokostbord 20.mars klokka 08.55.
Vestlig frisk Bris.Oppholdsvær. Plus 6 grader.
Fine leveranser i de siste to dagene. Og gode priser. Fiskmarkedet fikk 200 tonn, mest torsk. Små sjarkene leverte store juksafangster i går. 43 år gammel fisker Hardur kom på land med speedsjarken Vikurröst og hadde 3000 kilo stor fin torsk. Sesongen hittils har vært utrolig bra på Øya.

I går var det fint vær så lenge det varte. Sol og nesten vindstille hele formiddagen. Jeg tok turen til Eldfjell. Ville oppleve en av de yngste vulkaner i verden.
Eldfjell er bare 37 år gammel. Den ble født 1973,bare ti år etter att en ny øy Surtsey kom til verden 1963.
I løpet av vulkanutbryddet 1973 ble en tredjedel av husene på Øya ødelegget og dekket av lava. Resten av byen fikk titusenvis av kubikkmeter svart aska på seg. Her hvor hotellet Thorshamar ligger kunne man måle 140 cm.

Eldfjellet roet seg ned etter hvert og slappet av helt i begynnelsen av august. Den dagen blir feiret overaltt i byen hvert år. Alle er ute. Alle er på gatene.
Også tidsregningen i byen er knyttet til Eldfjellet. Folk snakker om tiden etter og før.
Vulkanen betyr utrolig mye for reiselivsæringen.Gjester fra hele verden vil oppleve noe av naturens ville krefter. De vil se sporene av katastrofen og klatre på fjellet.
Ett av de største naturkatasrofer i Europa. Katastrofen som ødelegget so mye 1973 har etterhvert skapt mye vellferd og mange muligheter.

Fiskeværet Vestmannaeyjarbær har etter utbryddet flere bein å stå på og mer stabil grunnmur i kampen om tillværelsen. Fordi hardt blir det uansett.

-lauri-

torsdag 18. mars 2010

Hveragerdi, kylä kahdella mantereella










Frumskogar majatalo torstai 18.3. klo 17.00. Sää on aurinkoinen . Länsituuli on navakkaa.Lämpötila 6 astetta.


Hveragerdi sijaitsee kahdella mantereella. Kylä on Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen rajalla.Kauppakeskuksen lasilattialla voi seisoa toinen jalka Amerikassa, toinen Euroopassa. Tämä kylä ja laakso onkin herkkää maanjäristysaluetta ja muuttunut kovasti viime kerrasta. Olin täällä 6 vuotta sitten ja silloin maisema näytti erilaiselta. Kesällä 2008 tapahtunut 6 richterin maanjäristys muutti jännityksiä ja käytäviä maan alla radikaalisti.

Kuumien lähteiden paikat muuttuivat. Maan alainen energia pääsi purkautumaan uusista paikoista pintaan samalla kun vanhat lähteet ehtyivät.Ihan kylän keskustaan suurella vaivalla ja rahalla suunnitellun ja rakennetun geotermisen puiston lähteet lakkasivat toimimasta.

Uusi geoterminen alue syntyi puutarhurikoulun istutusmetsikköön ja sen takaisille rinteille. Siellä on nähtävissä maailman tuoreimmat kuumat lähteet. Syntyneet savi - ja rikkilähteet höyryineen ovat tuhonneet osan puutarhurikoulun metsää ja mikäli alue laajenee lisää, yhä suurempi osa suurella vaivalla kasvatettua sitkan kuusikkoa jää lähteitten ja niistä hönkyävien rikkihöyryjen rääkkäämiksi.
-lauri- video

Islantilaiset tekevät asiat tehokkaammin ja toisin







Frumskogar Hveragerdin puurtarhakaupunki 18.maaliskuuta. Länsituulta 10 metriä sekunnissa, tihkusadetta. Lämpötila plus 6 astetta. Fridrikk Sigurdssonin saalis eilen 6 tonnia turskaa neljässä kymmenen verkon jatassa.Virtaus oli voimakas ja verkot lähellä rannikkoa. Kooltaan kala oli pienempää kuin aiemmin.

Hveragerdin puutarhakaupunki on perustettu kuumien lähteiden laaksoon. Kaupungin läpi virtaava joki, Varmau, on saanut nimensä lämpimästä vedestään. Kuumista lähteistä tuleva mineraalivesi pitää joen parikymmenasteisena ja uimakelpoisena usean sadan metrin matkalta.
Saavuin mulle tuttuun Hveragerdiin, entiseen kotikylääni eilen. Alunperin mun piti palata Vestmanna saarile tutustuttuani verkkokalastukseen Frikrikk Sigurdssonin mukana, mutta iltalautta ei kulkenutkaan keskiviikkoisin.

Muutin aikatauluani ja kiertelen tänään mulle tutuissa paikoissa, kasvihuoneilla , istutusmetsiköissä ja kuumalla joella. Sekä istuskelen kahviloissa. Myös uudessa hienossa geoenergia puistossa vois kuljeskella.
Viime kesänä täällä oli jälleen maanjäristys jonka merkkejä ois mielenkiintoista nähdä.

Päivä verkkolaivan matkassa oli opettavainen. Islantilaiset tekevät niin monet asiat niin toisin, sekä tehokkaammin ja ennakkoluulottomammin. Täällä on valittu toinen tie mikä meillä Norjassa. Pieniä kalastajakyliä ei ole. Puulaituritkin on purettu.

Tilalle on sitten rakennettu suuria jättitehtaita ja asfalttikenttiä. Kiintiöt on kasattu harvempiin käsiin.Samalla laivojen koko on kasvanut. Pienistä veneistä jäljelle ovat jääneet tehokkaat pikasiimaveneet. Muutamia sellaisia on hankittu norjaankin , lähinnä Ruijan alueelle.

Kalan tie merestä Eurooppaan on käsittämättömän hyvin järjestetty. Sen näin eilen. Koko ketju toimii kadehdittavan tehokkaasti.

Kun kala nostetaan laivaan, se verestetään nopeasti ja suolistetaan tunnin sisällä. Suolistettu kala menee huuhtelualtaan kautta ruumaan , missä se pakataan standardikontteihin siististi kerroksittain, samalla kun joka kalakerroksen päälle laitetaan ohut kerros jäätä.

Aikaa merestä jäitetyksi kuluu korkeintaan puolitoista tuntia. Verkkojatat nostetaan yksi kerrallaan ja kippari Jon Arna kertoi antavansa miehistölle aikaa tehdä suolistus ja pakkaus huolella, eikä hätäile seuraavan jatan noston kanssa.

Jata kerrallaan nostetaan, suolistetaan ja pakataan. Kaikki miehistön seitsemästä jäsenestä osallistuvat kaikkiin työvaiheisiin tasapuolisesti. Kokki ja konemestari omien päätoimiensa lomassa.

Normaalisti laivalla on pyytämässä 10-12 jataa, mutta viime päivinä kun kiintiöt turskan osalta ovat hupenemassa Fridrikk Sigurdsson on kalastanut pienemällä määrällä. Kun Laivan omistajalla on lisäksi kalanvastaanotto on kalastus sopeutettava markkinoihin.
Eilinenkin 6 tonnin saalis oli osa tilausta ja siirrettiin maihin tultuamme tehokkaasti kontteihin jo samana päivänä Englantiin vietäväksi.

Maihin tultuamme seurasin ja kuvasin lastin purkamista ja laivan uudelleen lastausta. Iltapäivän kuluessa kyytiin otettiin uusia verkkoja, ankkureita ja köysiä.
Kippari Jon Arna Jonsson oli päättänyt suunnata seiti alueille Vatnajökull jäätikön eteläpuoleisille matalikoille.
Sille reissulle tarvittiin enemmän verkkoja ja muuta varustusta. Miehistölle jäi muutama tunti vapaata tavata läheisiään ennen pidempää reissua.

Samanlaista lähtemistä ja tulemista ilman tietoo milloin ja minne se kalastus näyttää olevan täälläkin.Säännöllisyys on siinä, että luvatut toimitukset englantiin ja muihin maihin ovat perillä just silloin kun on sovittu.
-lauri-

mandag 15. mars 2010

Det effektive fiskeværet Vestmannayejarbær





Vestmannaeyjar Hotell Thorshamar,frokostbord. Tirsdag den 16.mars.Sørvestlig liten til stiv kuling, regn. Plus 6 grader. Mange leveranser i går. Små trålere leverte ukens fangst. Store garnbåter og de minste juksasjarkene det, hva de hadde fisket i løpet av formiddagen.Thrasi leverte 1600 kilo torsk og storsei. Uggi 1000 kilo mest torsk.

I går var det kjempevær. Sol og varmt og nesten ikke noen vind i hele tatt. Jeg benyttet sjansen og vandret i byen og på stiene på lavafeltet. Men aller mest var jeg på kaia. Betraktet nyskjerrig alt som skjedde rundt meg. Snakket med fiskerne og fiskekjøperne. Tok bilder og ble overbevist.

Fangsten som ble levert sent i går kveld og som er ment til eksport er allerede på vei til England. Også juksa- og garnfangster.
Vestmannaeyjar har så mange fordeler for å kunne konkurrere med alle andre fiskevær i Nord. Først og fremst må man nevne kort vei til England, som er hovedmarkedet. Når havnet er så stor, att også de aller største gargobåter kan komme og når kaiene har kapasitet til å ta imot flere trålere, snurpere og garnbåter samtidigt, er grunnmuren til sukksess tryggt på plass.

Men når en fisker fra det lille fiskeværet Stø kommer hit, er man litt i tvil i begynnelsen. Man finner ikke den samme stemningen som hjemme med en gang. Dette er ikke ett idyllisk fiskevær, jeg er vant til. Fiskeværet er borte, tenker man først.

Man ser bare alle de kontainere med Eimskip logo. Titalls av kontainere overallt. Og man ser kaia som er veldig brei.Sånne betonggreier er jeg ikke vant til. Kjempetrukker kjører som i Rotterdam. Og båtene er nye og så svære. Trålere, snurrpere og 25-30 meter lange garnbåter.

Man finner ikke veien til egnebuer. Hvor er buene?
Egnebuene er der oppe midt i byen. Men det finnes ikke noen aktivitet akkurat nå.
Man finner ikke line egnere heller.

Og hvor er alle de linebåtene? De har gått. Lodda har kommet hit og lineflåten har gått til Reykjavik området, til Grindavik. Speedsjarkene er der. Grindavik er det kjente linefiskevær på Island i tillegg til Bolungarvik.

Men mens jeg så på og snakket med folk, fikk jeg idyllen tillbake.
Man blir veldig godt mottatt. Alle hjelper. Folk har tid til å svare på spørsmålene. Mannskapet til trålere eller garnbåtene. Fabrikk sjefer og bedriftseiere, sjauere. Han som kjører med tankbilen fra båt til båt og fyller olje, glemte navnet forresten. Treffer han i dag også og skall spørre på nytt.

Også jeg får fortelle om fiskeriene våres. Hvordan det er å være fisker i Norge. Hvilke utfordringer vi har.Hvordan er forholdet mellom de to store fiskerinasjoner. Kunne vi lære noe av hverandre.

Og til slutt finner man ut att vi er ganske like. Og man kan ta det med smil når fisker Steinar Jonsson fra tråler Bergey erter med meg ved å si. "Dere forbanna nordmenn, dere ødelegger for oss alle ved å dumpe dårlig hysa til Europa."
"Du har ikke sett kvalitetshysa tross din 40 år lang fiskerkarriere. Skulle tatt turen til oss for å lære litt" Svarte jeg
Og så ble jeg utfordret til å flytte til Vestmannaeyjar for godt. I hvert fall besøke fiskeværet i slutten av Juni. Folk i byen feirer den dagen når vulkanen Eldfjell bestemte å slappe av.
-lauri-