mandag 22. september 2014

Fuck Oil

Nyksundin esiintymislava on paikallaan. Laituri kunnossa ja vanha laiva entisöity. Ympäröivät muurit sekä vanhan kalatehtaan,nykyisen kulttuuritehtaan, seinät graffitien peitossa.

Elokuisten festareiden eri puolilta Norjaa ja myös maailmaa tulleet vapaaehtoiset  ovat  ne vuosien mittaan ammattitaidolla yhdessä paikallisten aktiivien kanssa luoneet. Tehneet mahtavat puitteet festivaaleille. Valitettavasti viimeiset Nyksund Ti koko perheen festarit järjestettiin toissa kesänä. Viimeiset uudet seinämaalaukset tehtiin viime kesänä.
Nyt pitäisi löytyä energiaa ja ihmisiä ensi kesäksi.
Olisi sääli jos näin mainiolle esiintymisareenalle ei olisi käyttöä. Bändejä kyllä löytyy. Tiloja myös muulle touhulle on saatavilla. Kulttuuritehdas esimerkiksi soveltuu mainiosti taidenäyttelyn pitopaikaksi.
Nyksund on erityislaatuinen energialataus. Sanovat sen johtuvan Nyksundin ulkopuolisilla merialueilla olevista  laajoista öljy- ja kaasukentistä. Euroopan suurimmista. Jos ne imetään kuiviin myös Nyksundin energia häviää.
Siksi festareiden hätähuuto kahdentoista vuoden takaisista Rasta Jameista lähtien on ollut sama.
Fuck Oil!!! Ja kysymys Miksi on tuhottava maailman parhaat kala-apajat.Miksi anastaa planktonia ja leviä ylläpitävä meren pohjan läpi siilautuva kaasu. Onko oikein karkoittaa kolja ja estää turskan kutu?
Oslolaisilla hiphoppareilla, talkoissa viikkokausia puuhaavilla, taiteilijoilla ja paikallisilla muusikoilla on yhteinen agenda.
Jokohan sen ensi kesänä saisi kuuluviin festareiden kautta. Minä lupaan toimitttaa kaiken tarvittavan kalan. Kuten aiempinakin vuosina.
-lauri-

torsdag 18. september 2014

Kilpikonnamausteiset kalapullat

Kilpikonnanliemen maku kalan ja lihan välimaastossa on mahdollista kokea ilman eettisiä pohdiskeluja, tunnontuskia ja syyllisyyttä. Makunautintoon ei tarvita hengiltä nuijittuja ja keitettyjä kilpikonnia. Mutta kuitenkin lihaa. Ja luonnollisesti kalaa.
Ruokalaji on helppotekoinen, halpa ja sen raaka-aineita on saatavilla ympäri vuoden.
Ainekset ja ohje kuvien kera.
1.Keitä isossa 4 litran  kattilassa hiljaisella lämmöllä kannen alla 4 tuntia kilon verran luita tai luisia keittolihoja.
2. Leikkaa 600 grammaa ruodottamia kalafileitä (kolja, siika, seiti, turska, hauki) saksilla kulhoon. Ei tarvitse liata leikkuulautaa.
3.Jauha leikatut kalapalaset ja 1,5 teelusikallista suolaa sauvasekoittimella puolikarkeaksi taikinaksi.
4.Lisää joukkoon 1,5 desilitraa jäähtynyttä perunamuussia tai 1,5 ruokalusikallista perunajauhoja ja yksi kananmuna. Sekoita hyvin.
5.Sekoita joukkoon pieninä annoksina 2 desilitraa maitoa tai 1desilitra maitoa ja 1 desilitra kermaa.
6. Vaivaa taikinaa lopuksi kauhalla tai isolla lusikalla ja muotoile  vedessä kastetulla lusikalla jonkinlaisia pullia tai pihvejä.
7. Laita pihvit kiehuvaan luulihaliemikattilaan yksi kerrallaan. Odota, että liemi kiehahtaa, jonka jälkeen pienennä lämpö sellaiseksi että liemi juuri ja juuri kiehuu.

8.Anna kiehua puoli tuntia. Sen jälkeen anna tekeytyä ja maustua jäähtyvässä liemessä puolisen tuntia tai enemmän. Pullat  voi tarjoilla perunoiden, riisin, herneiden, pikkuporkanoiden, parsakaalin kera. Kastikkeena valkokastike/ bearnaiskastike kera. jotkut suosivat myös paistetuja pekonikuutioita
Tämä ohje on norjalaisen Aftenpostenin viime vuoden kalaruokateemanumerosta. Ruokalajin taustalla on 1800-luvun köyhien porvarien halu tarjota jotain hienoa vierailleen. Kilpikonnia ei kuitenkaan ollut varakkaamman porvariston ja aatelisten tapaan varaa rahdata, Oli pakko keksiä mahdollisimman samalta maistuva korvike. Nimeksi laitettiin kilpikonnapullat.
Olen kokeillut keittää kalapullat naudan-, lampaan-, hirven- ja poronluuliemissä. Hirvi on minusta paras.
Kilpikonnanmakuiset kalapullat paranevat uudelleen lämitettäessä. Ne kannattaa säilyttää liemessään. Myös pakastaminen omassa liemessä onnistuu.
-lauri-

Moulin-Route

Kolme viikkoa olen aktiivisesti ajanut Vesterålenin mutkaisia ja suoria kantateitä.Aiempi maisema-ajelu , kuten kuvan Nyksundin tiellä, muuttui satunnaisesta jokapäiväiseksi.
Sadan kilometrin työmatkailuksi radio Bötä kuunnellen(Jos onnistaa sieltä saattaa tulla Admiral P:n Engel) sairasloma-ajan sopeuttamistyöharjoittelupaikkaan ja takaisin. Reittejä voipi miettiä kahden  vaihtoehdon välillä .
Silloin kun olen hakenut Alsvågin vanhainkodin lastaussillalta täynnä olevan possunruoka-astian, olen päässyt nauttimaan erittäin mutkaisesta Toftenesin rantatiestä. Normaali lyhyempi reittini on ainoastaan mutkainen.
 Kotikyläni Gislöyan tiet ovat suoalueen halkoesssaan melko suoria. Samoin Stön kalastajakylään menevä. Sillä tiellä sijaitsee kaikkien tuntema ja autonrenkailla jälkiään tiehen tehtailevien suosima Klon suora. Pihatiemme on sorainen.
Navettaharjoitteluni alkaa seitsemältä. Matkaan on lähdettävä kuuden jälkeen. Iltapäivällä töistä lähdettäessä saan nauttia näistä maisemista.
Aikainen aamu on kuitenkin parasta aikaa kokea vastapäällystettyjen ja hieman kuluneempienkin  teiden kauneus.
 Liikennekään ei vielä siihen aikaan häiritse satunnaisia kuvauspysähdyksiä.
                                               -lauri-

onsdag 17. september 2014

Ulkoilmapossujen kesä

Heinäkuussa saapuivat pientä maatilaamme rikastuttamaan kolme pientä possua. Toimenkuvaksi määriteltiin ekologinen maanmuokkaus, omien, tuttujen ja Alsvågin vanhainkodin ruoantähteiden hyödyntäjäminen, varpusparven pihapiiriin houkuttelu ja rapsuteltavana olo.

Koska possumme viettäisivät suurimman osan ajastaa ulkolaitumella, niiden täytyi olla mahdollisimman tummia ja karvaisia . Rekisteröidyttyämme elintarvikeviraston paikallistoimistossa sian ulkokasvattajiksi, soitin  naapurikunnassa sijaitsevan yhdistelmäsikalan isännälle Egillille, joka lupasikin etsiä tulevista pahnueista ulkosikakriteerit täyttäviä.

Hän kertoi kolmiroturisteytyksistä ajoittain löytyvän punaruskeita, tummanruskeita tai mustaläikkäisiä, mutta vain muutamia viitäkymmentä emakkoa kohti. Suurin osa perii normaalin sian vaalenpunaisen olemuksen.

Meidän onneksi keväällä syntyneet Jaksu, Kultapossu ja Greta olivat auringonpaahteen ja syksyn kylmien öiden kestäviä. Jaksu mustaruskealäikkäinen, Greta vaskitsan värinen , kuparinhohtoinen ja Kultapossu  nimensä mukainen.

Possujemme väri ja karvaisuus periytyvät Duroc ja norjalainen maatiainen roduista.

Tässäpä possumme taival tähän saakka.
Ensimmäinen päivä: kolmikko ensimmäistä kertaa ulkoilmassa, siirtyvät pakettiautomme kyydissä uuteen kotiin. Kuvat: Tea-Mari Brax.
Possumme sopetuivat todella nopeasti, oppivat syömään  kotiruokaa ja varsinkin käyttämään kärsäänsä siihen mihin se on tarkoitettu, kaivamiseen.
Possut syövät, tonkivat juoksevat, leikkivät ja nukkuvat. Osa ylläolevista kuvista Heikki Kurkelan.
Possujen ravinto koostuu keitetystä kalasta, ruoantähteistä, valssatusta kaurasta sekä niitetystä nurmesta, merilevästä, horsmasta ja kitketyistä rikkaruohoista.
Ylläoleva kuva: Elina Toivonen
Kaksi kuukautta ulkoilmaelämää takana.

Possumme jatkavat työn touhussa, meillä on paljon puutarhapalstoja möyhennettävänä tässä loppusyksyn aikana.
-lauri

mandag 15. september 2014

Kaskelotit uivat ulos laatikostaan.

Valasoppaan faktaa:
Bleikin kanjonin uroskaskelotit sukeltavat kuuteensataan metriin, vähintään. Ne pysyttelevät sukelluksissa 20-40 minuuttia, syövät pohjasta jättiläismustekaloja joiden keskipaino on niinkin vaatimaton kuin 3 kiloa. Pintaan noustuaan kaskelottiurokset hengittelevät ja puhaltelevat  uuteen sukellukseen valmistautuen viidestä kymmeneen minuuttia.
Sukeltaessaan kohtisuoraan kohti syvyyttä kaskelotti näyttää komean pyrstönsä.
Vuorokaudessa kaskelotti tekee 30-50 sukellusta, riippuen hieman ruokailualueen syvyydestä. Noilla sukellusretkillä jopa 16 metriä pitkän ja 60 tonnia painavan jätin on pyydystettävä 1000 kiloa ravintoa. Se tekee 20-35 kiloa per sukellus.
Tämän vuoden elokuun  valassafareilla minun oli pakko unohtaa ylläolevan lappusen ohjeet. Tai kertoa faktat joko imperfektissä tai konditionaalissa. Pääsimme uudelleenkäynnistyneen valassafarin elokuun retkillä todistamaan jotain sellaista mitä kukaan kalastajista ei muista koskaan kokeneensa. Maailmaltakin on tiedossa vain muutama vastaava tapaus.
Kaskelotit, sen sijaan että olisivat turvallisesti pysyneet kanjonissaan, käyttäytyneet lajinsa mukaisesti ja sukeltaneet syvyydestä mustekaloja, karkasivat. He siirtyivät kymmenisen merimailia etelään ja alkoivat  seurata sinipallaksen pyynnissä olleita siimalaivoja. Heti kun ankkuri kolahti laivan kannelle ja  siima nousi  kaskelotit saapuivat. He tulivat ihan lähelle laivaa, uivat vierellä ja sukeltivat lajilleen epätyypillisesti vain muutamaksi minuutiksi. Nousivat pintaan hieman kauempana, tulivat laivan viereen ja sukeltivat uudelleen.
Tällaista touhua he pitivät koko siimajatan noston ajan, enimmillään kahdeksan tuntia. Sinipallaksen pyytäjät, jotka keväällä saivat 150 jopa 200 kilon siimakohtaisia saaliita, joutuivat elokuun pyynnissä tyytymään reiluun sataan kiloon.
Kukaan ei kuitenkaan valittanut, monelle koko ikänsä Langeneseggalla kalastaneelle ja kaikenlaista kokeneelle konkarille lähikohtaaminen kaskelotin kanssa oli sen verran vaikuttava juttu, ettei sitä muutamat sadat kollegan suihin menneet sinipallakset himmentäneet. Meille safarilaisille tuli hieman lisähommia, kun se kaskelotin vuosikymmeniä käytössä ollut käyttäytymisprosedyyri meni uusiksi...
Fishing with spermwhales
-lauri-