mandag 26. juli 2010

YÖSAFARI

Yösafarilla sain ihan läheltä nähdä paitsi lahtivalaita ja kaskelotteja myös kuuluisan urheilijan. Vaikka en kovin innokas urheilun seuraaja olekkaan, niin siitä huolimatta mäkihyppääjä Johan Remen Evensenin olemuksessa ja itsevarmuudessa oli jotain niin vaikuttavaa, että voin asiantuntevasti sanoa pojan , tai mieshän 24 vuotias on, pääsevän urallaan pitkälle.

Kun me sille kovasti palkkaa maksetaan , niin saa kyllä osallistua töihin myös merellä ollessaan. Johan Remen kiikaroi näkyisikö kaskelotin puhalluksia....

Ja kuuntelee ovatko ne veden alla. Missä päin ääntelevät, klikkauksiaan päästelevät.

Valassafarikipparimme, koko ikänsä maailman meriä seilannut ja meren tosi hyvin tunteva, Helge Hellesund opastaa Johanille navigoinnin ja laivan hallinnan perusteita. Helge on mielestäni yksi harvoja vanhojen aikojen karismaattisia kippareita. Sellaisia, joihin luottaa heti alusta ja jotka jo olemuksellaan luovat turvallisen tunnelman.

Missäpäin ne lahtivalaat olivatkaan...

Big Boss mäkihyppääjä Evensenin ja manageri isän kanssa seuraamassa lahtivalaitten sillinpyyntiä.
Lahtivalas jotain kuudenkymmenen metrin päässä. Hyvien kameroitten kuvausetäisyydellä. Minun vanhalle pokkarille ne kuvaajat ovat sopivan matkan päässä

Yösafarilla saimme nauttia keskiyön auringon viimeisistä säteistä.

Jos meri olis ollut tyynempi, se olis ollut liian tyyni.

Keskiyön aurinko on petollinen . Se saattaa houkutella muuttamaan pysyvästi pohjoiseen... kaamoksen kynsiin.

Menemme merelle , kun tuulta on jotain 10 metriä sekunissa tai vähemmän. Täysin tyyntä on harvoin ja sellainen keli ettei olis maininkejakaan vielä harvemmin.

Aika usein meillä on koiriakin mukana. Niillekin on taattava onnistunut matka. Jonkin sortin hyvin puettu puudeli pomon sylissä,muitten matkassa safarille menossa.


Meidän yösafarimme oli onnistunut. Sää oli tosi hieno , harvoin on meri niin tyyni. Tänä sateisena kesänä tuollaiset yöt jäävät mieleen. Menomatkalla kaskelottien luokse törmäsimme ruokaileviiin lahtivalaisiin. Muutamia nuoria yksilöitä oli sillijahdissa , ihan lähellä laivaamme. Niin lähellä, että niitten sillille tuoksuva tosi pahanhajuinen hengitys oli mäkihyppääjämme ja muitten valastarkkailijoitten helposti haisteltavissa.
Osa safarinautintoa sekin. On muuten tosiaankiin paha haju, hyh.
Vielä ei oo tullu tänä vuonna nähtyä kaskelotin löysää, isolle alalle leviävää ulostusta. Siinä sitä vasta onkii ihmettelemistä. Ja oppailla selostamista. Että miten sitä nyt sanansa sopivasti muotoilis.
Ripulipaska kun vaikuttaa liian sivistymättömältä ilmaisulta. Ainakin joittenkin mielestä. Sitäpaitsi mikähän se olis englanniks.
-lauri-
Eka kuva: Camilla

Tuleva lentomäen maailmanmestari ? valaita katsomassa



Valassafaritoimisto 24.7.2010.Ulkona sataa .
On koleaa jotain 8 astetta. Pohjoistuuli on kuitenkin asettunut ja huomenna teemme kaksi safaria. Minä olen mukana iltaretkellä.

Toissapäivä oli tosi rankka. Ekaks olin aamun safarilla ja sitten siltä palattua, kun olis pitänyt nukkua vietin aikaani safaritoimistossa itseäni väsyttäen. Se ei ollut kovin järkevää toimintaa , olihan meille tulossa tärkeitä VIP henkilöitä keskiyön auringosta ja valaista nauttimaan. Kesän ensimmäiselle varsinaiselle yösafarille.
Sielllä kuitenkin olin muitten safarilaisten mukana, enemmän tai vähemmän pirteänä pitämässä huolta arvovieraistamme :)

Yhtiömme sponsoroima norjalainen mäkihyppääjä Johan Remen Evensen kun sattui olemaan muutaman päivän lomansa aikana käymässä isänsä syntymäseuduilla tuossa naapurikylässä. Samalla hän halusi tutustua valaisiin sekä firmaan jonka ansiosta mäkihyppy on Evensenin työ.
Ollaan nääs Johan Remenin kanssa saman firman palveluksessa.

Siinä kun minä opastan vieraitamme merellä ja autan toimistossa Evensen yrittää hypätä mahdollisimman pitkälle, jotta Arctic Whale Toursin logo olisi esillä Keski Euroopan mäkiviikolla ja kaikissa muissakin maailmancupin osakilpailuissa.

Tai ehkäpä sillä määrätietoisella Evensenin laivanrakentajasuvun vesalla on muitakin syitä, kuin meiän safarin näkyvyys, siihen että hyppää pitkälle.
Se tuli niin selkeesti esille haastatellessani Johan Remeniä paikallisiin ja myös valtakunnallisiin lehtiin. Oli tosi siistii leikkiä reportteria. Ottaa lainakameralla kuvia ja kulkea ympäri laivaa vieraittemme seassa kauheen tärkeänä.
Sitäpaitsi sitten, kun se Evensen on lentomäen maailmanmestari ja kuuluisa niin voin kehua että minähän sanoin ja jopa kirjoitin, että poika pääsee vielä pitkälle. Silloin Johan Remenin julkisuusarvo on vieläkin suurempi kuin hyvän suomalaisen mäkihyppääjäystävänsä Harri Ollin.
Se olisi tosi hyvä asia myös valassafarille ja pienelle kalastajakylällemme.
-lauri-
Kuva:Camilla
Kuvagalleria Johan Remen Evensenin vierailusta safarillamme

søndag 25. juli 2010

Merinisäkkäitä: kirjohylje (Phoca vitulina)



Kirjohylje (Phoca vitulina ) on Andan majakkasaaren luotojen vakioasukas. Se on muitten hylkeitten tapaan niin ihanan söötti. Oikeen helllyttävä. Just niinkuin tässä kuvassa.
Kirjohylkeitä on montaa vaaleusastetta, eikä turkin värin perusteella voi tehdä uros/naaras tai ikäjohtopäätöksiä.
Myrskyllä kirjohylkeet voivat tulla Støn satama altaaseen uiskentelemaan. Ja varsinkin syksyllä ne viihtyvät teurastettavaksi varastoidun turskan välivarastona käytetyn verkkoaltaan luona. Yhden kerran, muistaakseni toissa vuonna, oli tehtaan pomolla Leifillä kovasti ihmettelemistä kun teurastettavaksi ei tullutkaan sitä määrää turskaa mikä papereissa luki. Sitten ei enää ihmetelty kun altaan verkkopohjasta löytyi reikä.
-lauri-
Kuva:Camilla

lørdag 24. juli 2010

RISKILÄ ON NIIN TYYLIKÄS



Viimeisellä lintu- ja hyljesafarilla näimme Andan majakan linnut hieman toisesta perspektiivistä. Olimme nimittäin liikkeellä M/S Leonoralla.

Ei se tahtia haitannut. Kovasta tuulesta huolimatta pääsimme aitiopaikoille.
Helge kipparimme johdatti laivan just sinne minne piti. Lähelle hylkeitä ja lähelle lintuja.
Melkein tuntui, että ne lunnit, kiislat, riskilät ja ruokit tulisivat ihan silmille. Sen verran läheltä ylitsemme lensivät.
Tuo retki on nähtävänä kuvina galleriassamme, mistä tämäkin , minun suosikki , on otettu.
Tosi siisti toi Riskilä.
-lauri-
kuva: Camilla

fredag 23. juli 2010

Kuvagallerian simultaanitulkki


laolavp
23. juli 2010 22.07
Olipas se niin söötti se taskurapu.
Vi hadde det så søtt det krabbe.
laolavp
23. juli 2010 22.09
Jaa tässä on joku kommenttien käännöspalvelu. Onpas mielenkiintoista nähdä tämä norjaksi.
Del dine kommentarer, her er en oversettelse tjeneste. Det er interessant å se dette på norsk.
laolavp
23. juli 2010 22.10
Nyt muuten löytyi hauska ajanvietepeli sun hienojen kuvien katselun lisäks
Nå fant ellers hyggelig underholdende spill Sun, i tillegg ser på flotte bilder
laolavp
23. juli 2010 22.10
heehhehhehe
laolavp
23. juli 2010 22.12
Kone meni ihan mykäks sillä ei oo huumorintajua. Tarttee lisää olutta
Kone gikk mykäks helt den gjør oo sans for humor. Jeg trenger mer øl
laolavp
23. juli 2010 22.14
Kuvien kommentointi suomeksi on tosi hauskaa
Bildet kommenterer finsk er virkelig gøy
laolavp
23. juli 2010 22.16
Tykkään tästä simultaanitulkatusta kommentoinnista
Jeg liker kommentarene i denne simultaanitulkatusta
laolavp
23. juli 2010 22.17
:)
laolavp

Stø 24.7. Vielä on kovaa tuulta. Saas nähdä tyyntyykö huomiseks kun se mäkihyppääjä Evensen tulee meiän safarille. Tämän surkeen tuulen takia jäi irlantimusiikit kuuntelematta, vuonoristeilyt tekemättä. Kun ei ollut opastuskeikkaa oli aikaa olla koneella.

Olen sivuuttanut huomaamatta blogini puolivuotissynttärit. Tämä puoli vuotta on ollut kuin seikkailu uuten maailmaan. Haastava. Varsinkin kun olen kaikissa uusissa asioissa ja erityisesti näissä nettijutuissa aina ollut kovin hidas ja kankea. Ja tullut jälkijunassa.
Vasta tänään tajusin lopullisesti senkin , että valokuvagalleriassakin on mahdollista antaa hymynaamoja ja kommentoida. Ja siihen kommenttiin saa lisäksi sen tulkkauksen. Vieraskieliset kommentit tulee automaattisesti käännetyksi norjan ns. kielelle.

Heti piti alkaa kommentoimaan. Ekaks kommentoin miekkavalaskuvia norjaks , yritin muotoilla sanani mahdollisimman hyvin tuntojani vastaaviksi, vaikka se ei niin helppoa norjaksi olekkaan. Siks kun kieli ei oo niin vivahteikas kuin suomi.
Sitten kommentoin taskurapukuvaa suomeksi.. ja julkaisin kommenttini. Mun suomalaisen tekstin alle tulikin norjalainen teksti. Käännös oli niin hauska, että sitä oli alettava testaamaan mihin tulkkikone pystyy.
Ihminen vastaan kone testissä paljastui , että kone on vieläkin kankeampi kuin minä. Sillä ei oo huumorin tajua sitäkään vertaa ja se tarkastelee asioista ainoastaan hyvin pienen sektorin. Muntautumiskyky puuttuu täysin.
Mutta tulkkausohjelma on muuten niin hauska. Mullekin se antoi hyvän olon ja piristi perjantai -iltaa kummasti.
Samalla vierähti useampi tunti eri gallerioiden loistavien valokuvien parissa.
Taskuravun kuva : Camillan Stø galleriasta
-lauri-

En ensam kväll


Saanko esitellä iltatunnelmia Camilla Ilmonin kuvaamana. Camillan galleriaan pääset klikkaamalla tästä. En ensam Kväll

Leonora omaa sukuaan Mårøy

Leonora saapuu Støn satamaan. Viimeiset vuodet Leonoramme on ollut musta. Sitä ennen siniseksi maalattu. Tunnelma on kuitenkin sama. Laiva tietää arvonsa ja on merellä kovassakin kelissä liikkeissään hillitty.


Alakuva on valassafarilta viiden vuoden takaa. Leonoran etukannelta on hyvät näkyvät valaisiin. Laivan rauhalliset liikkeet takaavat matkustajille kaikissa oloissa hienot puitteet valaitten katseluun. Sääli ettei museolaivaksi nykyään luokiteltua Leonoraa voida käyttää valassafareitten kakkoslaivana.


Kaskelotin pyrstö, safarivieraat, Andøyn saari ja Leonora. Elämäni peruselementtejä viideltä viime kesältä.

Leonorassa meillä oli kunnon valaitten tähystystynnyri. Sieltä oli hyvät mahdollisuudet huomata kaskelotit huonommallakin kelillä ja kauempaa.

Sitten kun ne valaat havaittiin, laivavanhuksemme oli helppo ajaa pinnalla hengittävän kaskelotin viereen. Kun me pidimme saman kurssin, valaat olivat aivan rauhallisia. Jatkoivat vain puhalluksiaan kunnes 5-10 minuutin jälkeen sukelsivat .

Leonora on hieman muuttunut sitten 70-luvun. Værøyn nimismies Asgeir Jacobsen toteamassa ruorin olevan eri paikassa.

Asgeir konehuoneessa. Kyllä kiiltää. Leonorasta on meidän firmassa pidetty tosi hyvää huolta.

Keittiö on uusittu , mutta massiivinen hella on yhä se sama kuin silloin ennen.

Salongissa on tunnelmaa, kuin aikanaan 70- luvulla siellä Tenovuonon reiteillä.


Valassafarikonttori 23.07. Sää on yhä tuulinen. Nyt tuulee enemmän lännestä. Sataa. Emme pääse merelle, emme edes vuonoristeilylle.

Tänään toimistoomme ilmaantui Værøyn kunnan nimismies. Ei se onneksi nimismiehen ominaisuudessa tullut, vaan katsomaan ensimmäistä työpaikkaansa.
Meidän entinen valassafarilaiva , nykyinen vuonoristeilyalus Leonora kun on aiemmin toiminut Tenovuonon yhteysliikenteessä . Siihen aikaan aluksen nimi oli Mårøy. Ja nimismies oli nuorena poikana 70- luvun alussa sen laivan matruusina, peräti kolme vuotta .

Oli mielenkiintoista näyttää Leonoraa, että laiva ei ollut paljon muuttunut. Sama henki oli tallella. Ruori oli toisessa paikassa ja joitain muita pieniä muutoksia tehty.
Ja tietysti nää hallintalaitteet olivat viimeisen päälle uusia, mutta muuten. Olemme pitäneet Leonorasta hyvää huolta. Säilyttäneet paljon vanhaa. Puunanneet ja korjanneet Konehuoneessakin kiilteli.

Halusin kuulla nimismiehen tarinat, kovasti tietää lisää . Siitä kun Hurtigruta ei huonon sään takia liikennöinyt, mutta Mårøy meni. Ja kun englantilainen troolari upposi ja vei mukanaan kolmekymentä kalastajaa, ei niitä muita aluksia voinut lähettää pelastustöihin. Mårøyn sinne oli mentävä. Erään kerran vuonoa ylitettäessä laivalla syntyi lapsi, kun ei millään keretty sairaalaan.

Vielä oli tarina erään pienen kylän vanhasta herrasmiehestä. Hän tuli aina uniformuun pukeutuneena soutuveneellään postia ja joskus lampaanheiniä hakemaan. kun eihän jokaiseen syrjäkylään suurta laituria voi rakentaa. Eikä ne omat heinät koko vuodeksi riitä. Kaikkien piti tätä 80- vuotiasta miestä tervehtiä kuin upseeria. Siinä tarinassa nuoret matruusit antoivat herralle ns. miestenlehtiä. Lehtiä innokkaasti veneessä selatessaan soutaminen unohtui ja soutuvene ajelehti satoja metriä virtauksen mukana väärään suuntaan. Kylästä avomerelle päin. Sen matruusipojat olivat havainneet.

Tarinan todenperäisyyttä en kyseenalaista, onhan kertoja oikeen nimismies. Ehkä jopa se, joka ne miestenlehdet soutuveneeseen postin mukana toimitti.

Leonora tuokio herätti kovan innon tutkia lisää. Löytää laivalla työskennelleitä, sillä matkustaneita, saada kuva ajasta joka ei palaa. Silloin ei ollut teitä. oli vain meritie. ei ollut sitä kiirettä ja informaatiotulvaa. Maailma ihan siinä ympärillä riitti. Oli riittävän suuri. Ja jos muualle oli hinku, sen kun vaan hyppäsi laivaan ja matkusti suureen maailman... Tenovuonon toiselle rannalle :)

Ihan on minunkin pakko pistäytyä Værøyn saarella, jututtaa nimismiestä ja päästä syvälle Mårøyn historiaan ja lisäksi tutustua siihen osaan Lofootteja , joka on minulle täysin tuntematon.
-lauri-

torsdag 22. juli 2010

Kovaa tuulta ja korvapuusteja

Kun ulkona on niin kova tuuli että Tindsøyan korkeimman vuoren Tindenin huipun ympärille kerääntyy pilviä kovaa vauhtia pyörimään, just sillä tavalla että tulee mielleyhtymä
japanilaisesta Fuji tulivuoresta.

Ja kun Arctic Whale 1 laivan lippu hulmuaa melkein suorana suojaisessa satama-altaassa.

Silloin on aika oleskella sisätiloissa. Paistaa korvapuusteja, ja niitä vastapaistettuja, juuri uunista otettuja korvapuusteja, kylmän maidon kanssa nauttia.

Pieneen uuniin mahtuu vain muutamia korvapuusteja kerrallaan. On siis paistettava monta pellillistä, että päivän töissä kulunut energia tulisi niitä syömällä korvattua.

Vaikka Støn heinäkuinen ilta ei keskiyölläkään hämärry, luo hämähäkinseittikynttilä tunnelmaa kalastajakylän valoisaan asuntoon.


Morgenstjerna 23.7. Luoteistuulta 12 metriä sekunnissa. Lämpötila jotain kaheksan. Sateista. Tänään ei ollut kelejä olla merellä. Andenesinkaan safarilta ei lähdetty tuohon liian kovaan tuuleen seikkailemaan.

Mulla on ollut kiva päivä. Massu on nyt täynnä ja muutenkin on tosi hyvä mieli. Aamupäivällä olin toimistossa ja myös safariasiakkaita jututtamassa. Ruokatauolla oli ihan pakko pistäytyä kirpputorilla ja kaupassa. Ja iltapäivä menikin vanhaa kunnon Leonora laivaa puunatessa.

Huomenillalla M/S Leonora on vuonoristeilyllä. Mukaan tulee meidän sponsoroimamme mäkihypyn olympiapronssimitalisti Johan Remen Evensen perheineen.
Myös sen takia on laivan oltava ihan huippukunnosssa. Eikä se risteily oo muutenkaan mikään tavallinen vuonoreissu. Kun on oikeen bändi soittamassa. Irlantilaista musiikkia ois tarjolla kuuden tunnin ajan.

Nyt ei sitten retken onnistuminen oo ainakaan sisätilojen siisteydestä kiinni. Sen verran tuli hollantilaisen harjoittelijan kanssa siivoustöitä tehtyä.

Niin paljon, että se urakka otti tottumattoman voimille. Eikä tullut mieleenikään kieltäytyä kutsusta tulla tekemään ja syömään suomalaisella ohjeilla tehtyjä korvapuusteja. Kun en minä itse olis mitään ruokaa laittanut. Korkeintaan kylmiä makkaroita pahimpaan nälkään napostellut. Ja sitten yövalo palaen kirjan päälle nukahtanut.

Mieluummin valitsin sen ohjelmallisen illanvieton. Sen herkuttelutuokion korvapuusteineen, kylmine maitoineen, ja tunnelmaa luovine kynttilöineen . Siinä elävässä valossa oli hyvässä seurassa mahtavaa rauhoittua, minnekään ei ollut kiire.
Vaikka ihan pikkuisen tuli mieleen, että ainakaan hämäryyden takia niitä kynttilöitä ei vielä moneen viikkoon olis tarvinnut sytyttää :)

tirsdag 20. juli 2010

Hieman Suomi ikävää ja saunanlämmitystä.

Kesäaamu Skipnesissä. Kuuden aikaan lähes 20 astetta. Meri oli aivan tyyni ja laiturilla oli mahtavaa paljain jaloin kävellä. Sekä mereneläväisiä ihan kaikessa rauhassa yksikseen tarkastella

Alakuvassa kesäyö Skipnesissä turskansuolaamopubin terassilta kuvattuna. Terassin kaiteet ovat sen verran korkeat, ettei kukaan kyllä vahingossa pääse peltikatolle seikkailemaan. Jos sinne menee, se on sitten jokaisen oma ,tietoinen valinta.

Skipnesin valkea kylä lahdenpoukamasta käsin kuvattuna. Kesäpäivä vanhassa ja siistissä kalastakylässä oli järjestyksessään viides aurinkoinen ja lämmin poutapäivä ja toinen heinäkuussa. Saapas nähdä vieläkö koemme vastaavaa, ehkä elokuussa :)


Morgenstjerne.22.heinäkuuta. Vaihteeksi selkeä sää, kymmenen astetta. Heikkoa etelätuulta.Kukaan ei täällä kalasta. Valassafareita tehdään ja valaitakin nähdään. paljon miekkavalashavaintoja.

Nyt on muuten iskenyt jonkinlainen Suomi ikävä. Ei mitenkään voimakkaana, mutta iskenyt kuitenkin. Siihen on osasyynä seuraamani Suomi lomatarinat. Kuvia lapsuuteni maisemista, kertomuksia helteisistä oloista ja vierailuja paikoissa, kuten esim Helsingissä, jonne itse jo 10 viikon päästä meen :)

Lisäksi koko Støn vakiotalvijengi on Suomessa. Viimeiset läksi eilen. Rantasaunoillaan , terasseilla, muikkuverkoilla ja itikoitten seassa makkaraa grillaamassa. Siellä ne ovat. Kyllähän se vähän harmittaa, oon jopa hieman kade. Ja säästämiäni ruisleipiä syön.
Tilannetta ei helpota Støn sateinen ja viileä sää. Ei oo tänä kesänä montaa lämmintä päivää ollut. Muutaman kerran yli 20 astetta.

Mutta melkein on ollut kesää heinäkuussakin . Joitain kertoja oon kesän omaisista oloistakin nauttinut. Niinku nyt toissa viikolla. Silloin sain haastavan määräyksen tai pyyntö kai se oli.
Nimittäin leirintäalueen saunan lämmitysurakan. Sen saman saunan jonka me talkoilla 2001 rakensimme. Ja jonka kiuas on nyt puhki ja savuttaa niin maan .........i. (Uusi on kuulemma tulossa. Sen me suomalaiset pikapuoliin talkoilla sitten asennamme. On se kumma. Aina meille kaikki talkoourakat lykätään)

Siihen lämmitykseen.
Ensin pitää lämmittää ainakin puoli tuntia, niin että savu tulee koko ajan sisälle.
Sitten kun sen on saanut alkulämmitettyä, ja savun jotenkin menemään piippuun, niin puitten lisäämisen kanssa sitä vasta onkin oltava tarkkana. Jos sullot uunin vähänkään liian täyteen niin savu etsii sen helpoimman reitin. .Sisälle saunaan.

Lämmittäjän on koko ajan oltava kiukaan tienoilla ja pistettävä puita uuniin muutama halko kerrallaan. On pysyttävä saunan välittömässä läheisyydessä. Sieltä EI saa poistua. Jos esim menet sadan metrin päässä olevan Camping kahvilan terassille, uuni kerkeää tietysti sammumaan ja sitten se savutus taas alkaa.

Sillä saunareissulla asia tuli ratkaistua hommaamalla kaikki tarpeelliset palvelut, siis ne joita kahvilankin terassilta saa, saunan alalauteille. Johan alkoi lämmitys sujumaan. Ja siirtymävaihe saunan lämmityksestä saunomiseen oli silleen hämärä. Mutta sujuva.
Ja löylyt olivat niin hyvät . Pitkään tuli saunottua. Vaikka ei ollut saunavastaa. Eikä uimassakaan päässyt käymään. Kun ei sitä viitsi sellaista riskiä ottaa että leirintäalueen rantalouhikkoon uskaltautuis. Siihen jota ne laguuniksi kutsuvat.

Se ois aivan taatusti ensiapuun lähtö. Toisaalta ne ovat kyllä aika taitavia siellä Myren terveyskeskuksessa siinä tikkaamisessa ja jäsenien paikoilleen laittamisessa :)

Siitä viime viikon kesäpäivästä sain nauttia ollessani Skipnesin kalastajakylässä lomalla. Koko päivä tuli käveltyä avojaloin. Skipnesin massiivisella laiturilla. Ja ruohottuneilla poluilla. Siinä valkeassa kylässä , missä tiet ovat vihreät ja rannat siistit. Kylässä ei oo ainoatakaan autoa , mutta ainakin kymmenet maitokärryt.
Ja pari polkupyörää. Mutta siitä myöhemmin . Sitten kun jaksan kirjoittaa.
-lauri-