Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

fredag 29. april 2011

SUULA


Aikuinen suula, morus bassana, tuli eilen 29.4 kylään. Nuottamme perissä pintaan nousseet pökerryksissä olevat pikkukalat kiinnostivat Norjan meren suurinta oikeaa merilintua.

Kun huomasin suulan, lopetin suolistuksen, hain kameran ja menin takakannelle.
Pääsinkin ottamaan kuvia laivamme läheisyydessä partioivasta pieniä saaliskaloja tarkkailevasta kollegastamme.

Ylläolevan kuvan lentovauhtiaan jarruttavasta suulasta otin juuri ennen sen hyökkäystä kalojen kimppuun. Syöksysukellusta en luonnollisesti tälläkään kertaa saanut ikuistettua.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän. Suula on selvästi arvonsa mukaisessa pääosassa. Seuranaan olevat merilokki ja myrskylintu statisteja. Suurimmassa osassa muista otoksista aristokraattinen suula näyttää mitättömältä harmaalokkimassan osaselta.
-lauri-

tirsdag 26. april 2011

Morgenstjernen Norjan matkaopas merelle ja vuorille aikoville. Osa 2. Turvallisesti tuntureilla

Vesterålenin tunturit tai vuoret tai miten niitä kutsutaankaan ovat jyrkkiä ja vaativia vaellusmaastoja. Paikallinen retkeily- yhdistys, Vesterålen Turlag on merkinnyt lukuisia vaikeusasteiltaan eri tasoisia reittejä . Vaelluksilla kannattaa pysytellä merkityillä reiteillä.
Merkkinä on punainen iso T .

Aina ei tarvitse kiivetä vuorille. Yksi helpoista yhden plussan + reitestä on samalla maakunnallinen museotie. Strengelvågin vuonon yli johtavan Anleggettin historia on mielenkiintoinen. Merkit menneestä ajasta näkyvissä.


Vuoret voi kokea myös näin. Laskuvesirantoja pitkin kävelemällä pääsee lisäksi nauttimaan monista alueemme hiekkarannoista.

Tasaisella on leppoisaa tallustella. Vaikeusasteeltaan yhden plussan + reitti Gisløyn nummien halki on käy muutaman tunnin lämmittelypolusta ennen haastavaa tuntureille menoa. Se sopii kaikenikäisille.

Dronningrutan, Norjan kuningatar Sonjan mukaan nimetyn vaelllusreitin, maastoa pari päivää sitten kuvattuna. Kunhan lumet vielä hieman sulavat pääsen lempivuorelleni Sørkulenille.

Vuosittain yli 500 vaeltajaa kulkee tämän vaativan 15 kilometrin reitin. Se on vaikeusasteeltaan +++ eli vaikea Den Norske Turistforeningenin luokituksessa.

Tältä kuningattaren reitillä näyttää kesällä. Kuva: Erik Heiskanen. Otettu elokuussaa 2009.

Meri ja tunturit luovat mystisen tunnelman. Dronningrutaa vaeltaessa kuulee meren kohinan useiden kilometrien päähän satojen metrien korkeuteen. Kuva:Erik Heiskanen.

Vesterålenissa on paljon eri tasoisia reittejä jokaisen kunnon mukaan. Kartta Støn ympäristössä sijaitsevista.


Gisløy 27.huhtikuuta. Kovaa lounaistuulta, sadetta , lämpötila 6 astetta. Yöllä satoi räntää. Eilen luovutimme kevätsesongin ensimmäisen saaliin: 1600 kiloa turskaa, 800 kiloa koljaa ja muutama sata seitiä. Siimalaivat saivat kohtuullisisa saaliita nekin. Tänään laivat pysyttelevät maissa, luultavasti huomennakin.

Pääsiäisenä ulkoilin. Kävelin nummilla ja rannoilla sekä vielä jäässä olevilla soilla. Tarkoituksena oli kuvata muuttolintuja, yritttää tavoittaa mahdollisimman monta uutta tulokasta. En jaksa liikkua ja treenata pelkästään liikkumisen ja kuntoilun takia, vaan minulla pitää olla jokin oikea syy. Jos sellaista järkevää syytä ( kuten sienestys , marjastus, valokuvaus, hirven jättösarvien etsiminen tai eläinten tarkkailu ) ei ole ja mieleni tekee lenkille, menen paistamaan makkaraa.

Tuntureille meno itsessään on syy. Huipuilla ja tunturilaaksoissa on aivan oma tunnelmansa. Siellä kohtaan lintuja, joita alangoilla ei näy. Kapustarinnan ja Kiirunan tapaaminen tuntuu erityisen hienolta juuri sen takia, että elämys ei tule helpolla.

Monelle matkailijalle Norjan vuoret ovat se juttu. Tuntureille on päästävä. Pohjoisimmassa Norjassa, Ruijassa, huipulle meno on helpointa. Vuoristo on siellä loivempaa. Jääkausi on maastoa hionut, loiventanut ja tasoittanut.

Vesterålenin ja Lofoottien sekä Tromsin läänin maastot ovat haastavampia. Täällä kaikki on jyrkkää, kiipeäminen rasittavaa. Laajoja ylänköjä ei ole, ainoastaan nousua ylös ja laskeutumista ja vuorenrinteillä vaeltelua. Mutta mahtavat maisemat. Vuoret ja meri yhdessä.

Vesterålenin alpit eli toiselta nimeltään vuoristorannikko vaatii kulkijaltaan paljon enemmän. Kylmiltään, päähänpistosta tai huonosti varustautuneena ei huipulle ole järkevää mennä.

Morgenstjernen tunturiohjeet pohjautuvat kokemuksiini tuntureista ja Norges Turistforeningenin ohjeisiin. Ne löytyvät näiltä Fjellvettreglene kotisivuilta.

Morgenstjernen turvallisesti tuntureilla ohjeet :

1. Tunturiin ei olisi syytä mennä yksin, ei edes kokeneen vaeltajan.

2. Jos et tunne maastoa tosi hyvin tai et ole kokenut, hommaa paikallinen opas. Det Norske Turistforenig tai matkailuyrittäjät auttavat sellaisen löytämään.

3. Perehdy alueen karttaan perusteellisesti etukäteen. Kysele paikallisilta. He osaavat kertoa maastosta ja siellä vallitsevista erityisolosuhteista.

4. Valmistaudu vaellukseen pitämällä kuntoasi yllä. Jos koet, ettet ole kovin hyvässä kunnossa valitse helpompi maasto. Älä yliarvioi itseäsi. Myös tasamaalla ja rannoilla on mielenkiintoista liikkua.

5. Järkevintä on kulkea merkittyjä (iso punainen T kiveen, kallioon tai pyykkiin maalattuna) vaellusreittejä pitkin. Niitä löytyy kaikkialla Norjasta ja niistä on olemassa loistavat esitteet reittiselostuksineen. Støssä tällainen on mm. suosittu Dronningsruta. Esitteisiin on merkitty myös reittien vaikeusasteet plussaasteikolla yhdestä (+) neljään (++++). Dronningrute on vaikeusasteeltaan +++. Myös muu soveltuvuus käy esitteistä ilmi.

6. Varustaudu kunnolla. Tunturiin ei kukaan lähde ilman reppua tai rinkkaa.
Mukaan otetaan Gps, jos sellainen on ja aina kartta sekä kompassi. Vettä juotavaksi ja evästä riittävästi (suklaa, rusinat, kuivatut hedelmät, kuivakala eivät paljoa paina) lyhyttäkin reissua varten.

Vaihtovaatteet, sadeviitta ja vaihtovillasukat sekä lapaset ja pipo myös kesällä.

Tulentekovälineet ja muutamia puita. Linkkari, puukko tai monikäyttöveitsi sekä taskulamppu, myös narua.

Ensiapupakkaus, malli " metsuri" on välttämätön jokaisessa repussa. Mahtuu sivutaskuun.

Katso että kännykät on ladattu.

7. Hanki kunnon jalkineet. Kumpparit eivät ole oikea ratkaisu, eivätkä huonot lenkkarit.

8. Kerro matkareittisi etukäteen usealle henkilölle. Kerro kun olet palannut.

9. Seuraa reittiä ja polkuja.

10. Kunnioita säätiedotusta. Käänny takaisin huonon sään uhatessa. Kesällä merisumu saattaa yllättää, lämpötila laskee silloin jopa kymmenellä asteella ja näkyvyys putoaa mutamaan metriin. Tutussakin maastossa voi silloin eksyä.

Jos rajuilma tai myrsky kuitenkin yllättää hakeudu suojaan, mutta pysy polun lähellä. Pysyttele kuivana.

11. Ryhmässä on aina johtaja tai opas.
On tärkeää mennä heikkokuntoisimman ehdoilla. Pitää riittävästi taukoja. Oppaan tehtävänä on huolehtia että vaellus on nautinto kaikille, eikä mikään kuntotesti.
Oppaan tehtävä on myös nähdä mihin ryhmä kykenee. Kokemattomat saattavat usein yliarvioida kykynsä ja kuntonsa.

Vesterålenin kiehtovat vuoret ovat kokemisen arvoiset. Ennenkuin niitten kanssa on päässyt tutuksi kannattaa liikkua oppaan, tai jonkun joka paikat tuntee, kanssa. Meillä on myös alangoilla ja rannoilla sijaitsevia merkittyjä reittejä.
Tervetuloa.
-lauri-

mandag 25. april 2011

Toisen asteen yhteys

Isokihu ilahdutti. Jospa koljan suolistukselta jäisi aikaa, että saisin otettua kuvan missä siiven valkoinen läikkä näkyisi selkeänä. Lintu on kyllä tästäkin kuvasta selkeästi tunnistetttavissa.

Maatilan ympäristö alkaa näyttää keväiseltä. Vuonon takana Andøyn tuntureilla on vielä reilusti lunta.

Navetan seinustan raparperit alkavat nousta. Parin viikon päästä syödään kiisseliä ja raparperipiirakkaa. :)

Urosriekko, maatilan pihapiirin hallitsija. Minulla on siihen yhteys, tulemme hyvin toimeen keskenämme, kunhan en kyseenalaista sen oikeutta reviiriinsä.

Talon välitön ympäristö on riekkokukolle tärkeä. Rajoja pitkin kävelemällä, höyheniä pörröttämällä ja silmäkulman heltta punoittaen se ilmaisee, että täällä hallitsen minä.

Myös ykkösaseman saanut naaras on aktiivinen. Se liikkuu ympäriinsä, ei kuitenkaan kyseenalaista uroksen oikeutta olla eniten esillä. Tässä naaras läksi lentoon poikani auton takaluukun päältä.

Laskeutui pajun rungolle.

Ja katseli mitä minä oikein aion.


Morgenstjerne 26. huhtikuuta matkalla hietikolle.
Pääsiäinen ja kahdeksi viikoksi supistunut loma on vietetty. Myrskyt hankaloittivat talven kalastusta niin, että koko alkutalven kovasti mainostamani pitkä pääsiäisloma olikin harvinaisen lyhyt. Kalastajanurani lyhyin. Siitä lyhyestä lomasta viisi päivää meni rankalla turvakurssilla. Nyt on koitettava jaksaa jokunen viikko nuottakalastajan arkea ennen sinipallaksen siimapyyntiä ja siihen liityviä valmisteluja. Vasta sen jälkeen pääsen kunnolla keskittymään valaisiin. Hieman tympii, mutta onneksi minulla on muutamia pieniä ilonaiheita arkea piristämässä.

Konjakkiturskakilpailussa Morgenstjerne saavutti historialllisen toisen sijan ja palkinnoksi saamme sen putelin.
Myös henkilökohtaisella puolella onnisti, arvasin oikein Tuulan Turinoitten Tuulan järjestämän karitsoiden syntymisveikkauksen. Viisi pirteää karitsaa syntyi . :)

Kun vielä mainitsen kaakkurien odotettavissa olevan saapumisen jäistä toissapäivänä vapautuneelle lammelle ja ystävystymiseni Gisløyn maatilan pihapiiriä hallitsevan riekkokukon ja sen kahden naaraan kanssa, ei arki tunnukkaan niin harmaalta kuin vakiokalamatalikomme vallitseva tämän päivän sää.
-lauri-
Sain kaiken lisäksi kuvattua isokihun, se on harvinainen, alle tuhat yksilöa koko Norjassa :)

lørdag 23. april 2011

Morgenstjernen Norjan turvaopas merelle ja vuorille aikoville. Osa 1. Meri

Norjan maailman tehokkaimpiin kuuluva meripelastus perustuu ilmavoimien erikoisyksikön helikopterilaivue Skvadron 330 ja pelastuslaivaston Redningsselskapet tiiviiseen yhteistyöhön. Apu merihätään joutuneille tulee lyhyessä ajassa. Sea king helikoptereilla myös vuorille eksyneet tai siellä loukkantuneet saadaan nopeasti ihmisten ilmoille ja hoitoon.

Turhan usein hälytyksen aiheuttajana on huolimattomuuttaan tai piittaamattomuuttaan tai omien kykyjensä yliarvioimisen takia vaikeuksiin joutunut luontomatkailija.



Gisløy ensimmäinen pääsiäispäivä. Tänään tuulee, mutta eilen oli mahtavan aurinkoinen ulkoilusää. Mittari, joka ei edes ole auringossa näytti parhaimmillaan viittätoista. Meri oli koko päivän tyyni. Tuli ulkoiltua ja nautittua kevään toisesta kesäisestä päivästä. Kohta oikeakin kesä saapuu. Ja kovasti odottamamme kesävieraat tulevat. Toivottavasti mahdollisimman runsaslukuisina.

Norjassa luonnossa liikkuville matkailijoille on viime vuosina, ja varsinkin viimeisen vuoden aikana, sattunut aivan liian paljon piittaamattomuudesta ja tietämättömyydesta johtuvia onnettomuuksia.
Ihmishenkiä on menetetty sekä suuretsintöjä ja mittavia pelastusoperaatioita jouduttu lähes viikoittain järjestämään. Usein vaikeuksiin joutuneet matkailijat ovat olleet liikkeellä ilman paikallista opasta, luonnon tuntemus on ollut heikko ja varustus puutteelllinen, jos nyt ei peräti surkea.
Aina paraskaan varautuminen , oppaan käyttö ja luonnontuntemus sekä paikallisten neuvot eivät olisi riittäneet, mutta suurimmassa osassa tapauksia nyt kuitenkin.

Myös tänne saapuvat maanmieheni osaavat sangen hanakasti hakeutua mitä ihmeellisimpiin vaikeuksiin. Vaikka suomalaiset eivät aivan keskieurooppalaisten tasolle luonnon armoilla olemisessa pääsekään, niin kyllä sitä meilläkin osataan.

Esimerkkejä siitä, miten eksytään pilkkireissulla tunturiin, lähdetään ilman karttaa ja kompassia tai varoituksista huolimatta ja säätiedotuksista piittaamatta maastoon taikka kiivetään jyrkkää rinnettä ylös pääsemättä alas, löytyy.

Liian usein mennään mukana rahdatulla pikku paatilla avomerelle.
Äärimmäisten elämysten hakijat puolestaan saattavat tietoisesti ottaa tyhmiä riskejä laskettelemalla ja hiihtämällä lumivyöryalueella, hyppimällä varjojensa kanssa jyrkänteiltä sekä melomalla myrskyyn, sumuun tai sellaiseen koskeen , minne alan vastuulliset harrastajat eivät ikinä menisi.

Norjan meri- ja maapelastustoiminta on yksi maailman parhaita. Sen pitääkin olla, sillä luonnonolosuhteemme ovat poikkeukselliset ja sää voi aivan yllättäen muuttua. Ja onhan meitäkin: kalastajia, merenkulkijoita ja muita ääriolosuhteissa työskenteleviä melkoinen joukko paimennettavana.

Jatkuvasti päivystäsvalmiudessa olevat Sea King helikopterit, merellä koko ajan partioivat Redningssalkapetin pelastusalukset sekä tuhannet punaisen ristin ja muiden järjestöjen vapaaehtoiset etsijät pitävät taitoaan yllä jatkuvin harjoituksin. Tositilanteita ei siihen tarvita. Eikä varsinkaan ehdoin tahdoin aiheutettuja.

Morgenstjernen luontomatkailun ohjeet Norjaan matkaaville pohjautuvat omiin kokemuksiin mereltä ja vuorilta, täällä tapahtuneisiin onnettomuuksiin sekä kahteen erinomaiseen lähteeseen

Den Norske Turistforening Fjellvettreglene voitaisiin suomentaa matkailuyhdistyksen vuorilla ja muualla maastossa liikkuvien säännöiksi ja ohjeistukseksi.

Merenkulun ohjeistuksesta ja säännöistä vastaa merenkulun direktoraatti eli sjøfartsdirektorat, Norwegian Maritime Direktorat ja ne löytyvät täältä.

Morgenstjernen viitteelliset meriohjeet.

1.
Ennen merelle lähtöa tutustu alueen karttaan perusteellisesti. Jos et tunne aluetta etkä Norjan meren olosuhteita todella hyvin, älä ikinä mene merelle, edes turvallisilta tuntuviin vuonoihin, ilman paikallista opasta.

Jos tunnet olevasi kokenut merenkävijä ja pärjääväsi ilman opasta, kysy kuitenkin paikallisilta neuvoja virtauksista, kareista, säästä ja muista merellä liikkuvista(rahtilaivat, tankkerit,kalastusalukset).

Älä ikinä mene ruoriin, lyhyeksikään aikaa, jos et ole kokenut navigoija, etkä ole täysin varma, että tunnet meriliikennesäännöt.

2.
Älä ikinä ota pienintäkään riskiä. Jos keli näyttää vähänkään huonolta käänny. Niin mekin teemme. Kippari palaa satamaan useita kertoja sesongin aikana.

Jos olet matkustaja ja meri tuntuu sinusta vaaralliselta, älä epäröi kertoa.

Merelle lähtijöiden on jokaisen syytä ilmoittaa mahdollisimman monelle maissaolijalle minne ollaan menossa ja koska palataan. Yhtä tärkeää on Ilmoittaa kun on palattu.

3.
Liiku vain oikeasti merikelpoisella veneellä. Ristiaallokko, virtaukset ja äkilliset tuulenpuuskat saattavat kesälläkin yllättää.
Se mikä Suomen järvillä ja meren suojaisissa saaristoissa tuntuu turvalliselta ja kovasti merikelpoiselta veneeltä, saattaa täällä osoittautua hengenvaaralliseksi. Se on nähty.

4.
Pukeudu sekä kelluntahaalareihin että pelastusliiveihin.Olit sitten kuinka lyhyellä reissulla tahansa. Nämä varusteet eivät harrastajakalastajankaan askareita hankaloita.

Muista että suositut kelluntahaalarit eivät yksinään kannattele merihätään joutunutta.

Pukeudu muutenkin lämpimästi . Merellä on aina vilpoisaa. Merivesi on kesälläkin jäätävän kylmää.

5.
Katso, että veneen varustus on asianmukaisessa kunnossa. Veneessä on oltava kunnolliset navigointivälineet ja mukana riittävästi polttoainetta, myös varakanisterissa.

Reilusti ylimääräistä ruokaa, juomaa ja lämpimiä vaatteita sekä huopia otetaan lyhyellekin reissulle mukaan. Myös airot ja mela.

Veneen turvavarusteista mukana olisi hyvä olla ne samat kuin kalastusaluksillakin on. Nimittäin pelastusrengas, hätäraketit, savut, sammuttimet ja hätäilmoitin(nødpeilesender).

Jos tuntuu, etteivät mainitsemani varusteet mahdu mukaan, silloin vene on liian pieni meidän merelle.

6.
Jokaisen merellelähtijän on huolehdittava, että matkapuhelimet on ladattu.
Henkilökohtainen GPS jos sellainen jollakin on, otetaan mukaan.
Kuitenkaan mikään ei korvaa karttaa ja kompassia merelläkään ollessa. Niitä on myös osattava käyttää.

7. Älä lähde merelle väsyneenä. Älä alkoholin vaikutuksen alaisena, äläkä krapulaisena.

Jos et tiedä tuletko merisairaaksi ota pilleri tuntia ennen lähtöä.

Merellä on alkoholin suhteen syytä noudattaa nollatoleranssia. Kaikkien, ei pelkästään kipparin.

8.
Veneessä ja laivassa on aina kippari. Hänellä on päätösvalta ja hänellä on myös vastuu matkustajien turvallisuudesta.

Kippari huolehtii että turvainfo ennen merelle lähtöä (Myös toistensa tuntevan porukan ollessa kyseessä) suoritetaan riippumatta onko kyseessä muutaman hengen seurue tai isompi ryhmä.

Turvallista Norjan lomaa maalla ja merellä toivoo
-lauri-




fredag 22. april 2011

Varovaista ja turvallista pääsiäistä vesillä, jäillä ja vuorilla.

Støn satama-allas kuvattuna kahden viikon välein. Yläkuvan kalastusalukset on suunniteltu mereisin oloihin. Niissä on riittävästi painolastia kestämään korkeat ristiaallot ja petolliset virtaukset. Ne ovat helppoja ohjata kovassakin tuulessa. Silti uppoamisia tapahtuu.

Alakuvan avovene on meriolosuhteisiin täysin soveltumaton.Korkeassa aallokossa, voimakkaassa virtauksessa tai tuulenpuhurin yllättäessä ohjattavuus on surkea. Veme kaatuu herkästi. Tuollaisia ei saisi päästää avomerelle.

Olin Morgenstjernen kannella kuvaamassa riskilöitä ja katselin ihmeissäni kun näin seurueen suuntaavan aallonmurtajan aukosta avomerelle. Kellään ei ollut kelluntaliivejä tai - pukua. Sää oli petollisin mahdollinen. Turvallisen tuntuinen, täysin tyyni.

Kuvan vene ei liity millään tavalla Hadsel vuonon traagiseen onnettomuuteen, vaan on varoittava esimerkki ymmärtämättömyydestä.


Gisløy pitkäperjantai. Meri on tyyni, mutta sää voi yllättäen muuttua. Sen sai eilen traagisesti kokea naapurikunnassa Hadselissa asuva pienveneellä liikkeellä ollut nelihenkinen seurue .

Kokenut ja meren hyvin tunteva kuski seurueineen joutui muuten tyynessä vuonossa merellä puhjenneeseen pahaan ristiaallokkoon. Vene upposi ja kaikki neljä hukkuivat.
Heidät löydettiin laajan pelastusoperaation jälkeen tänään aamupäivällä. Vesterålen on taas kokenut traagisen onnettomuuden.
Meri täällä on täysin arvaamaton ja tuollaiset pikku veneet ( Siitä huolimatta että kyseessä on Bella 572) ovat täydessä lastissa, voimakkaine moottoreineen, korkeassa aallokossa usein täysin merikelvottomia ja hengenvaarallisia. Vaikka esim joittenkin urheilukalastajien merikalastussivuilta saattaisi toisenlaisiakin kommentteja avoveneitten turvallisuudesta ja soveltuvuudesta vuonokalastukseen lukea.

Minä en uskaltaisi lähteä minkäänlaisella avoveneellä muutamaa sataa metriä rantaa edemmäksi ( Valtamerikäyttöön suunnitellut Rib -veneet ovat asia erikseen). Sen verran ovat alueemme virtaukset, karikot ja yllättäen puhkeavat tuulet tulleet tutuksi. Norjan Meri on vaarallinen. Ja täällä se on vaarallisimmillaan. Meri on täysin toisenlainen luonteeltaan kuin järvi tai Itämeren saaristot.

Jos on pakko lähteä, niin sitten pitäisi pukeutua lyhyelläkin matkalla kelluntahaalareihin ja lisäksi pelastusliiveihin. Kaikissa pienveneissä pitäisi olla pakollisena hätälähetin , hätäraketit ja savut.
Nin että etsijät tietäisivät minne mennä. Nytkin pelastushelikopteri oli vähän ajan päästä ilmoituksesta paikalla. Samoin kuin pelastusalukset ja kalareissuillaan ollut troolari. Lisäksi oli tiedossa suurinpiirtein mistä etsiä.
Kuitenkin uhrit löydettiin vasta tänään.
Surullista.
-lauri-
PS.
Muutamia ulkoiluvinkkejä.
Vaikka jäät tuntuisivat vahvoilta niin lähellä rannikkoa oleville järville pilkille mennessä kannattaa pukeutua kelluntahaalareihin ja lisäksi pelastusliiveihin ja ottaa jäänaskalit . Sama vaatetuspyyntö koskee niitä, jotka uskaltautuvat avoveneillä merelle. Vuorilla kävellessä voi olla petollista varsinkin sulissa kohdissa. Sammalen alla oleva jaätynyt maa saattaa olla vaarallisen liukas.
Kaikesta huolimatta nautinnollista ja turvallista pääsiäisulkoilua. Minä lähden lintuja kuvailemaan.

onsdag 20. april 2011

ARKTINEN RUOKALISTA. Osa 4, kolja

Koljaa tavataan koko pohjoisella Atlantilla. Se on pohjoisen suurista merikaloista turskan jälkeen eniten pyydetty.
Suomessa aika tuntematon vaalealihainen kolja on Euroopan keittiöiden tavoitelluimpia herkkuja. Myös brittien fish and chips valmistetaan koljasta.

Norjassa kolja on perinteisesti ollut kalakakkujen eli kalapihvien (fiskekaker) ja kalapullien (fiskeboller) raaka-aine. Juuri muuhun tätä hieman kuhalle maistuvaa kalaa ei ole älytty käyttää.

Islannissa ja Fär -saarilla koljalla on perinteitä, sen arvo ymmärretään paremmin. Kalaa on pienissäkin kaupoissa tarjolla puolivalmiina, paneroituna fileenä ja kuivakalana normaalien pakaste- ja tuorefileiden lisäksi.

Norjalaisesta perinteestä poiketen Morgenstjernen keittiössä tarjotaan paistettua koljaa. Sitä on ruokalistalla kerran viikossa, joskus useamminkin. Kalapullat ja kalakakut kuuluvat nekin ruokavalioomme , niitä tulee vaihdannaistaloudessamme maistiaisiksi lähes viikottain.

Toissa viikolla eräs tuttavamme joutui perumaan koljatilauksen, jolloin käsissämme oli kahdeksan kiloa toista vuorokautta viileässä tekeytynyttä filettä. Sitä ei voinut pakastaa, poiskaan ei viitsinyt heittää. Apuun tulivat aktiivilomalla olevat vieraat.
Meillä ei ollut käytössä yleiskonetta joten kalapullataikina oli tehtävä perinteisin menetelmin.

Kala yritetään saada niin pieniksi kuutioiksi kuin mahdollista...

Sipuli pilkotaan...

Samoin peruna..

Taikinaan laitetaan kalaa, perunaa, sipulia, muskottia, perunajauhoja, vehnäjauhoja, suolaa, pippuria ja maitoa. Taikina alustetaan hyvin. Nykyaikainen tapa on käyttää yleiskonetta tai mikseria.
Taikinasta muotoillaan pihvejä, jotka paistetaan norjalaiseen tyyliin reilussa rasva-öljy seoksessa kuumalla pannulla. Kalapullat tehdään samasta taikinasta. Niitten annetaan kiehua maustamattomassa vedessä puoli tuntia ja sen jälkeen jäähtyä keitinliemessään toiset puoli tuntia.

Historiallisesta taikinasta tehdyt kalapihvit ovat karkeampitekoisia eivätkä kohoa niin hyvin kuin hienonpijakoiset yleiskoneella muussatut. Maku käsintehdyissä on minusta parempi.


Tekipä kalapihvejä ja - pullia millä menetelmällä tahansa tiskiä tulee. Itse pihvien teko ja paistaminen tai pullien keittäminen on nopeaa sarjatyötä, mutta jälkien siivoaminen vie aikaa.

Kansainvälinen kokkijoukkue loppusiivousta tekemässä.

Parin tunnin aherruksen tulos. Iso pellillinen koljapihvejä ja lautasellinen pullia.


Gisløy 21, huhtikuuta. Norja on hiljentynyt. Työt vuonojen maassa ovat päättyneet. Kaupat ovat kiinni. On hiljainen viikko. Koko maa on vetäytynyt mökkeilemään, vaeltelemaan,makkaraa grillaamaan ja pääsiäisdekkareita lukemaan. Rajakaupoissa Ruotsin puolella käy pääsiäsikuhina. Maan kansallisherkkua Kvikklunsj suklaata syödään lähipäivinä melkein puolet koko vuoden kulutuksesta ja alennus appelsiineja on reput puolillaan.
Stökin on hiljentynyt. Vierailevat kalastajat ja suurin osa suomalaisista siimankoukuttajista sekä kalatehtaan työntekijöistä on poissa.

Tänään nautimme kalapainotteisen kiirastorstain aterian. Siihen ei kuulu yhtään lihaa. Vaan neljää eri kalalajia monin tavoin laitettuna. Ruokalistalla on myös kalapullia ja kalakakkuja. Niitä, jotka valmistimme toissaviikolla.
Kalakakkujen ohjeita löytyy kymmeniä. Tässä kollegani äidin, siis se ainoa oikea , ohje.

Raaka- aineet:

Kaikki raaka aineet otetaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa, niin että ne ovat samanlämpöisiä.

500 g koljaa (suomessa siika, kuha, hauki, ahven tai muu vaalea kala)

3dl kulutusmaitoa
1 rkl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 pieni sipuli
1 pieni peruna
1 tl muskottia
1 tl pippuria
1 tl suolaa
1 tl muskottipähkinää

Valmistus:

1.Jauha ja sekoita kaikki muuta aineet paitsi maito ja muna yleiskoneessa mössöksi.

2.Lisää maito ja muna ja sekoita nopeasti.

3. Muotoile märällä lusikalla tai kauhalla palloja tai pihvejä.

4a. Paista rasva-öljy seoksessa kuumalla pannulla kypsäksi.

4b.Keitä vedessä kypsäksi (30 min) Anna hautua 30 min

Kalakakut tarjoillaan perunoiden ja porkkanaraasteen kera. Meillä laivalla teen ruskean kastikkeen.

Kalapullien kanssa tarjoilen myös perunat, kastikkeena valkokastike tai currykastike.
Kalakakut ovat erinomaisia lämpimissä voileivissä ja kalapullat kalakeitossa kalan asemasta.

Hauskaa ja iloista pääsiäistä toivottaa
-lauri-

ARKTINEN RUOKALISTA. Osa 3: Barentsin meren turska

Norjalainen arktinen turska elikkä Barentsin meren turska vaeltaa tuhansia kilometrejä meidän rannoille kutemaan. Norjassa tätä kututurskaa kutsutaan nimellä skrei. Kun kala on kutuhommansa tehnyt ja paluumatkansa aloittanut siitä käytetäan nimitystä skråpe. Nuoret turskat jotka keväisin saapuvat Ruijan rannoille villakuoreen syöntiin ovat puolestaan villakuoreturskia ( loddetorsk på norsk).

Elämämme on ollut tuhansia vuosia täysin riippuvainen kututurskan liikkeistä. Sen perässä on menty. Sitä on pyydystetty silloin kun se on ollut helpointa. Kun sesonki on lyhyt, korkeintaan neljä kuukautta, saalis on ollut pakko säilöa kauppaa tai myöhempää käyttöa varten. Yleisimmät säilöntämenetelmät ovat olleet kuivaaminen tai eri tavoin suolaaminen, myöhemmin myös pakastaminen.

Alakuvassa pakastettuja ja glaseerattuja turskafileitä. Ruodottomat fileet pakastetaan ja seuraavana päivänä , tai mahdollisimman nopeasti glaseerataan (= kastetaan vedessä muutamia kertoja niin että fileen päälle muodostuu muutaman millin paksuinen jääkerros). Glaseerattu kala säilyy pakastimessa tuoreen veroisena ainakin vuoden kun pakastetun kalan normaali säilyvyys tai suositus on kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen.

Kuivaus on ikivanha, mutta yhä vielä käyttökelpoinen menetelmä. Kaikenlaiset kalat voidaan kuivattaa. Myös Maartenin ja Sofien sitomat ja esittelemät kuvan punakampelat.

Turska on parasta kuivattaa ruodottomina puolifileinä (norjaksi råskjært torsk)

Minulla on käytössäni oma kuivausteline. Usein kuultuun kysymykseen eikö kukaan pölli keskellä kalastajakylää aivan tien vieressä olevassa telineessä roikkuvia kaloja, vastaan kipparini sanoin."Kuka nyt vatsavaivoja haluaisi, sitäpaitsi varastettu kala myös maistuu pahalta"

Tässä valmistuu puolikuivattua turskaa eli boknafiskiä. Turskan annetaan kuivua pari viikkoa, sen jälkeen siitä revitään nahka ja kala leikataan annospaloiksi ja pakastetaan. Tietysti ekaks tehdään ateria maun toteamiseksi. Pussiin pakastettu boknafisk säilyy pitkään. Ainakin yhtä kauan kuin glaseerattu.

Boknafisk fileitä valmiina pussitettavaksi. Puolikuivattu turska voidaan valmistaa monin eri tavoin. Minä tykkään keitetystä pippurin ja valkokastikkeen kera sekä bacalaosta. Jos kala on kuivanut hieman liikaa ja kova, se on syytä liottaa yön yli ennen ruoanlaittoa.

Kalliokalat (klippfisk) kuivatan seinustalla kun perinteinen tapa laittaa kalat aurinkoisina päivinä rantakiville kuivumaan on liian hankala. Siinä kun kalat pinotaan yöksi ja sateisiksi päiviksi suojaan kosteudelta. Helpompaa on ekaks suolata kolme päivää, jotta enin neste lähtee pois. Sitten suolata uudestaan reiluun suolaan neljäksi viikoksi ja lopuksi laittaa varjoisalle seinustalle loppukuivatusta varten. Nämä ovat valmiita kesäkuun alkuun mennessä. Kuvassa näkyy myös suolakuivamassa olevia kampeloita.


Gisløy 20.huhtikuuta. Aurinko paistaa , meri on asettunut pääsiäisen viettoon. Lumimyrskyn linnuille tuoma lamaannus on ohi. Kuovit pitävät alapellolla soidintaan. Kolmesta linnusta yksi taitaa olla liikaa, myös saaren riekoilla on reviirijako pahasti kesken. Kun merihanhipariskunta sekin saapui, käy maatilan ympärillä melkoinen kuhina.

Auringonpaiste tuli paitsi lintujen niin myös kalanjalostukseni kannalta sopivaan aikaan. Telineillä ja seinustalla kuivamassa olevat turskat ja muut kalat saavat prosessiinsa vauhtia. Tänä vuonna omavaraistuotantoni on selvästi viimevuotista suurempaa johtuen halpatyövoiman käytöstä.
Belgialaisvieraani olivat motivoituneita ja oppivat nopeasti kalankäsittelyn vaativammatkin vaiheet. Heidän ansiostaan hieman paikallaan junnannut jatkojalostus sai vauhtia ja kalat sidottiin, ripustettiin ja pakattiin ennätysvauhtia. Fileet pakastettiin ja glaseerattiin. Kalliokalat suolattiin. Suureen osaan työvaiheita minun ei tarvinnut osallistua. Tehtäväkseni jäi lähinnä työnjohto jos sekään.
Tästä on hyvä lähteä kiireiseen kesään. Ainakaan kalapula ei pääse minua eikä myöskään vieraitamme yllättämään. Täysien pakastevarstojen ansiosta tein radikaalin päätöksen. Valassafarin kalakeittoon ei ensi kesänä käytetäkkään mitä tahansa kalaa. Siinä tulee maistumaan Barentsin meren turska.
-lauri-

mandag 18. april 2011

Kuovit soitimella ja neljännen kansion neljäs kuva

Aamupäivällä kuvasin tuvan ikkunasta rantapellolla toistensa seurassa viihtyvää kuovipariskuntaa.

Meno oli raisua sen jälkeen kun linnut olivat toipuneet yöllä sataneen lumen aiheuttamasta lamaannuksesta.

Valokuvalaatikosta etsin neljännen pussin ja sieltä neljännen kuvan.
Se on Soisalon saaressa lokakuussa 1992 otettu. Kuvassa luomutilamme ensimmäiset omista emolehmistä syntyneet noin puolitoistavuotiaat sonnipojat jaloittelutarhassa.
Rodultaan karjamme oli limousine. Oikealla oleva ei ole puhdas, vaan siinä on friisiläisverta mukana.
Emot vasikoineen ja hiehot olemme jo ottaneet navettaan. Ainoastaan sonnit ovat ulkoilutarhassa. Siellä ne saavat tarkkoa maissi - ja valkosipulipellon pientareita.Niillä on mahdollisuus jaloitella silloin kuin haluavat tai mennä tuulensuojaan vanhaan puimalaan.

Euroopan unioniin on kuvaushetkestä vielä aikaa. Luomuviljelyn tuet korkeat ja maalaiskylässä parikymmentä karjatilaa.

Etualalla näkyy vuonna 1988 istutettua mustaherukkatarhaa. Lajike Øjebyn. Senkin aikainen ensilumi yllätti.

Kuvauksessa käytetty kamera on oikein Yashica. Olin siitä tosi ylpeä. Yleensä kuvasin diafilmille, mutta aina joskus tuli otettua paperikuvia.
Kamerani on roikkunut vaatekaapin naulassa, mutta on vieläkin toimintakuntoinen. Pitäisi oikeastaan tehdä nostalgiakuvausmatka teemalla 20 years after, kaipa sitä diafilmiä vielä jostain sais ostettua.


Gisløy 18.4. Vaaleista toipumiseni jatkuu sisätiloissa ololla, kahvinjuonnilla ja yrittämällä löytää jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Kuovipariskunta tulikin sopivasti alapellolle soidintaan esittelemään. Sain otettua kauden ensimmäiset kuvat. Olisin saattanut päästä hyvinkin lähelle kuovien huomioidessa ainoastaan toisensa, mutta en jaksanut poistua lämpimästä tuvasta.
Sitäpaitsi mulla oli tärkeää tekemistä.
Löytää se neljännen albumin neljäs kuva ja yrittää muistaa kuvaustapahtuma.

Ei mulla tietenkään mitään albumeja ole. Kuvani ovat nurkassa olevassa pahvilaatikossa sekaisin ja järjestelemättä. Valitsin nuhraantuneista kuvapusseista neljännen. Ja sieltä neljännen kuvan.
Laitoin kuvan tuvan pöydälle punaiselle liinalle. Ja ikuistin uudella hienolla Nikonillani.
Samalla otin kuvan myös kamerasta jolla neljäs kuva on otettu. Yli 18 vuotta sitten. Lokakuussa.
-lauri-

Teen niinkuin Tuula. Haastan ne jotka haasteen haluavat ottaa vastaan.
Siis: Etsi neljäs albumi. Sieltä neljäs kuva. Kerro kuvasta ja kuvaustapahtumasta. Haasta neljä muuta.

Iso Jytky

Yläkuvassa melkoinen jytky, 14 kilon painoinen sinipallas.

Alakuvan maailmanennätysmolvasta (pituutta 2,10 metriä) voi mielestäni käyttää nimitystä iso jytky.

Jytky on Tromssan Polaria museon kipsinen jääkarhukin.

Saamamme 37 kiloinen turska on selkeästi iso jytky. Se on vieläkin kakkosena konjakkiturskakilpailussa ja kun viikosta näyttää tulevan tuulinen, niin kukaan tuskin menee meidän ohi. Palkintopullo häämöttää.

Marraskuussa reilut neljä vuotta siten saamamme 201 kiloinen ruijanpallas se vasta jytky onkin. Oikeastaan kaikkien jytkyjen äiti. ISO JYTKY nyt ainakin .


Gisløy 18. huhtikuuta 2011. Lumi suli ja uudestaan tuli. Eilen oli keväistä useita tunteja, mutta sitten talvi aloitti vastahyökkäyksensä. Saimme lunta, räntää ja kovaa luoteistuulta. Nyt maa on rantapellolla kököttävien kuovien ja merihanhien harmiksi valkoinen.

Eilen meillä oli Gisløyan ikiomat vaalivalvojaiset, katseltiin Ylen Areenaa. Siinä lammasateriaa nauttiessa tulos selvisi, paikat jaettiin ja puoluejohtajien kommentit kuultiin.
En ole yhtään tyytyväinen. Osittain saan syyttää itseäni, mitäs en käynyt äänestämässä. Mutta äänestämättömänäkin minulla on oikeus harmitella yhtä mieltäni kovasti painavaa asiaa. Nimittäin jytky sanan väärinkäyttöä.

Jytky tarkoittaa minusta jotain aivan muuta kuin jonkun suomalaisen puolueen saavuttamaa ennennäkemättömän suurta veret ja kaiken muun seisauttavaa vaalivoittoa.

Ymmärrän jytkyn toisella tavalla, näen sen kalastajan silmin. Olen sillä tavalla rajoittunut. En halua, että jytky kytketään prosenttiyksiköihin ja eduskuntapaikkoihin. Tai isokokoisiin ammattipoliitikkoihin. Jytkyn on saatava olla täysin epäpoliittinen.

Jytky ei minusta voi olla mitään abstraktia, vielä vähemmän absurdia.
Jytky on on oikeasti käsin kosketeltava. Se on konkreettinen. Jytky antaa hyvän olon.
Yli kolmenkymmenen kilon kututurska eli turre on jytky. Samoin toistametrinen hauki, kahdeksan kilon kuha tai erityisen suuri ja lihava kaskelotti.

Olen kalastajan uran aikana saanut ja valasoppaana nähnyt kymmeniä jytkyjä. Jytkyn saaminen tai sen näkeminen tuntuu mahtavalta. Se säväyttää. Sen haluaa ikuistaa valokuvaksi. Galleriassani on kymmenittäin kuvia hienoista jytkyistä. Toinen toistaan massiivisimmista. Turskista, molvista , merikroteista ja sinipallaksista.
Sekä hengityshöyryään puhaltavista kaskeloteista.

Neljä vuotta sitten marraskuussa nuottaamme ui 201 kiloinen ruijanpallas. Kala oli yli kolme metriä pitkä ja arviolta 80 vuotias. Yksi suurimmista sinä vuonna Norjassa pyydetyistä. Se oli melkoinen kala. Niin suuri, että ansaitsee taatusti tulla kutsutuksi nimellä ISO JYTKY.
Toissa vuonna saimme maailmanennätysmolvan, Pituutta sillä oli yli kaksi metriä. Melkoinen jytky sekin.

Suomen kansa tietää, se on uurnilla käynyt ja sanansa sanonut, niin että pulinat pois tai jotain sinnepäin se Urpilainenkin sanoi. Vaalivoittajat ovat menestyksensä kovalla kenttätyöllä, muutamien tuntien yöunilla ja 17 vaalipiirissä parin viikon aikana käymällä hankkineet, Riemuitkoot nyt jytkyistänsä, kunhan vain minä saan vapaasti iloita omistani.
Niistä oikeista :)
-lauri-

fredag 15. april 2011

Kuvia turvakurssilta

Imo 60 on kansainvälinen merenkulkualan turvakurssi ja avain valtameritöihin matkustaja- ja rahtialuksille. Palkitsin itseni kurssin läpikäymisestä leskenlehdillä.

Meripelastuksen teoria ja käytännön harjoitukset ovat keskeinen osa koulutusta. Pelastautumispuku tulee tutuksi.

Kurssilla harjoitellaan mereen hyppäämistä, siellä liikkumista ja hengissäpysymistä. Pätevän opettajan johdolla pelottava ympäristö tulee tutuksi.

Jos joutuu merihätään paraskaan turvapuku ei suojaa kylmyydeltä kuin puolenkymmentä tuntia. Siksi on hyvä pysytellä tiiviinä ryhmänä kunnes päästään pelastuslauttaan tai muuten pelastaudutaan.

Opettajamme kokoaa kaksi ryhmää suureksi lautaksi.

Ryhmä meloo johtajan komentojen tahdissa.

Ihmislautan ohjailu onnistuu pienen harjoittelun jälkeen.

Ryhmänä hakeudutaan pelastuslautan luokse. Sitten on vuorossa rasittavin osa: Lauttaan nousu. Lautassa jo olevien tehtävä on auttaa tovereitaan ylös.

Tulipalo laivassa on traumaattinen tapahtuma. Suuri osa kurssiajasta käytettiinkin erilaisiin sammutusmenetelmiin tutustumiseen ja sammutuksen sekä savusukelluksen harjoitteluun.

Harjoituksissa käytetyt välineet ja varusteet olivat niitä samoja joihin tositilanteessakin joudutaan turvautumaan. Kuvassa tulipalon sammutusta hiilidioksidisammuttimella.

Jauhesammutin on tehokas mutta paikat sotkeva. sammutusjauhe tunkeutuu joka paikkaan ja on vaikeasti puhdistettavissa.

Harjoitukset tapahtuivat henkilökunnan seuratessa vierestä ja huolehtiessa harjoituksen turvallisuudesta.
Isokaliiberinen vaahtosammutin toiminnassa.

Opimme että kaasupaloa ei kannata yrittää sammuttaa vedellä.

Välineitten pesu, huolto ja pakkaaminen ovat osa harjoitusta.

Sammutusharjoitusten vaativin osa oli sammutusryhmän työskentely oikean tulipalon kimpussa sisätiloissa. Varusteet hiostivat ja painoivat, näkyvyys oli olematon ja lämpötila sietämättömän korkea. Harjoituksessa piti availla ovia, löytää palopesäke ja sammuttaa silmille tulevat liekit lähietäisyydeltä. Tämän ns. helpon perusharjoituksen jälkeen arvostaa savusukeltajien työtä ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Oikeat palomiehet ja - naiset suorittivat harjoituksissaan vaativimpia tehtäviä. Pudottautuivat katolta palavaan huoneeseen ja liikkuivat letkun kanssa kerroksesta toiseen.


Gisløy 15.3. Tosi raskas kurssiviikko on takana. Ihan oon väsynyt. Vasta nyt, kurssin käytyäni ymmärrän, että imo 60 kurssi tarkoittaa oikeasti kuudenkymmenen tunnin kansainvälistä turvakurssia. Siis kahdentoista tunnin työpäiviä tiiviistä teoriaa ja reippaita käytännön harjoituksia. Imo 60 ei olekkaan, monista käymistäni kursseista poiketen, muodon vuoksi kurssipaikalla oleskelua, ylipitkiä kahvitaukoja ja leppoisaa keskustelua.
Koulupäivän jälkeen ei jäänyt aikaa muuhun kuin lepoon ja seuraavaan päivään valmistautumiseen. Kaikki suunnitelmani museokäynneistä ja Tromssan mahdolliseen vilkkaaseen iltaelämään tutustumisesta oli unohdettava. Tai jätettävä nopean pistäytymisen asteelle.
Mutta nyt mulla on vaivan palkkana kaikkialla maailmassa pätevä sertifikaatti, kansainvälinen vähimmäisvaatimus :) Ja niin halutessani paljon paremmat mahdollisuudet kaikenlaisiin muihinkin meritöihin kuin kalastus.
-lauri-