fredag 29. april 2016

Visio pohjoisesta selviytymisestä.

Omavaraisviljelyn tavoitteena pienellä tilallamme on viljellä, kerätä, pyydystää ja vaihtaa suuri osa käyttämistämme ruoka-aineista.

Sekä olla myös asumiseen tarvittavan energian suhteen enemmän omavaraisia. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan  monia taitoja ja uudenlaista ymmärrystä.
 Motiivina on  ympäristömme tila ja mitä sen hyväksi voimme tehdä.
Lisäksi konkreettisimpana  pärjääminen mahdollimman pienillä tuloilla tulevaisuudessa.
Haluan oppia rakentamaan ja/tai peruskorjaamaan sekä tekemään huonekaluja ja myös pieniä kotitarve-esineitä.  Näissä asioissa en ole kovin hyvä, olen aina keskittynyt enemmän viljelyyn, keräilyyn ja jahtaamiseen. Sekä maan rakentamiseen. Altaat ja lammikot ovat erityisalaani.
Minun on päästävä ravinteiden, kuten kotitalousjätteen, kierrätyksessä tehokkaammaksi. Vierastamani  outo bokashi-kompostointi on ensimmäisiä opiskelun aiheita.

Haluan harjoittaa enemmän kateviljelyä, käyttää permakulttuurinmenetelmiä kohopenkkeineen. Miten ne ovat sovellettavissa meidän viileisin olosuhteisiin. Miten hyödyntää merilevää kohopenkeissä.
Haluan oppia kasvattamaan sieniä. Vaikka sienestysmaastot ovat erinomaiset, eikä omavaraisuus sienten suhteen olekaan ongelma, olisi kyky tuottaa tuoreravintoa pimeänä aikana suuri etu.
Haluan oppia käyttämään ja jalostamaan meren antimia, muita kuin kaloja, paremmin. Hyödyntämään rannalta keräiltävissä olevaa  kuten merilevää, kotiloita ja simpukoita.

On tärkeää pystyä tuottamaan, jalostamaan ja varastoimaan enemmän  kasvispohjaisia ruoka-aineita. Haluan kehittää arktista vegaanista omavaraisuutta. Kuinka suuressa määrin omavarainen olisi mahdollista olla.
Haluan oppia parkkaamaan kalannahkoja. Raaka-ainetta on omasta takaa.
Haluan oppia kiteyttämään merivedestä suolaa ja rakentamaan siihen tarvittavat systeemit.

Haluan oppia jakamaan jo oppimaani esimerkiksi tarjoamalla oleskelu- ja talkoopaikan  sekä ruokaa ja yösijan.                                     -lauri-

Muut omavaraisuudessa tarvittavista taidoista  yhteispostauksessamme kirjoittaneet bloggaajat
Satu Korpinkiven tupa-blogissa.
Famu Kotivara-blogissa
Heikki Korkela-blogissa
Hunajapupu Farmer to bee-blogissa
Vesa-Pekka Isontalon elämää-blogissa
Anne Oma Tupa-blogissa





lørdag 16. april 2016

Kaksi kuppia kahvia ja marlboro

Minä juon kahvia. Istun rappusilla ja juon sen kupin juuri niin tyhjäksi kuin minulla on tapana. Jos siihen kykenen. Loppu jäähtyy, mutta sen saa virkistettyä juomakelpoiseksi hakemalla vedenkeittimestä lisää kuumaa vettä, laittamalla murukahvia, kaksi palaa sokeria ja hieman täysmaitoa tai kahvikermaa
Kamerani, tai ei se minun kamera ole, vaan osa työnkuvaani, on valmiina sylissäni. Niinkuin se on aina ollut. Aina on viime heinäkuusta. Se on kymmenien vai olisiko satojen aamupalojen ajan. Ja melkein puolet keskivertoriekon elinajasta. Nuorena kuolevat.
Töissä ei ole nyt vaan myöhemmin. En tiedä milloin. En välitä. Se on samantekevää. Ei kiinnosta.
Minä en polta  marlboroa. Minä en juo kahvia kevytmaidon kanssa ilman sokeria.
Tupakansavu rauhoittaisi minut, vaikka minulla on astma. Se menisi sipulimaan meriharakkaan. Ottaisi haltuunsa uhittelevat riekot. Sokeri ei ole terveellistä.
Toivon, että meriharakka on yhtä kesy ja riekot yhtä luottavaisia, vaikka kaikki on muuttunut. Kukaan ei polta. Kukaan ei nauti kahvia laihalla maidolla.
Riekot tulevat.
Palaneen navetan raunioille. Raidan yläoksille. Kompostin taakse. Ojan penkalle. Kuusaman revenneen oksan alle ja purettujen  kalankuivatustelineiden tukipuiden päälle. Niistä me teemme polttopuita. Missä on meriharakka ?
                                                                 -lauri-