Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

lørdag 25. juni 2011

Sinipallas 2011. Kuinka siimankoukuttajat sen kokivat


Stø kahvio suomalaisen kalenterin mukainen juhannuspäivä.

Sinipallaskausi on päättynyt. Vieraskalastajat ovat jättäneet kalastakylämme ja täällä siimojen kimpussa kesätöissä olleet nuoret lähteneet kotimaihinsa. Paikalliset kalastajat siirtyvät kesäloman viettoon. Tehdas suljetaan heinäkuun ajaksi.

Vierailevat kalastajamme tulevat ensi vuonna takaisin. Myös osa suomalaisista siimankoukuttajista. Suurimmalle osalle tämän kesän rupeama jää yhdeksi mielenkiintoiseksi työkokemukseki. Osa kuitenkin palaa. Joku uusista muuttaa tänne pysyvästi. Keskimäärin yksi kahdestakymmenestä. Se on riittävä määrä, että kylämme pysyy hengissä. Ja saa uutta verta :)

Stø on tarinoitten kylä. Tänä kesänä olen kuullut harvinaisen monia. Olen kokenut tunnelmia toisenlaisista, kiehtovista maailmoista.

Niitä kuunneltuani halusin kerätä suomalaisnuorten Stø- ja muita ajatuksia. Pyysin lupaa saada ne julkaista.

Sain luvan. Julkaisen tarinat, valokuvat ja runot sellaisena kuin ne minulle toimitettiin. Mitään en poista, enkä mitään lisää. Valokuvia en muokkaa.

Pian ilmesty Sinipallas 2011.

Sitä ennen Stø stoffia luettavissa
Reetan blogissa Between two lunges ja Veeran puolitotuuksissa
-lauri-

onsdag 22. juni 2011

Vieläkin sattuu alaselkään se ennätyshyppy

"Vieläkin sattuu alaselkään" Kommentoi Johan Remen Evensen ennätyshyppynsä seurauksia.

Mariana ja Nikke onnittelevat maailmanennätysnuorukaista.

Johan ja suomalaisfanit vaslasssafarimymälässä.

Johan saa Camillalta Arctic Whale Toursin lahjan. Pinkkiä valas t-paitaa ja pehmovalaita perheelle.
Ollaan molemmat töissä samassa firmassa. Kummallekin työ on samalla myös mieluinen harrastus.
Nimikirjoituisten jako käynnissä.

Johan suomalaisten sinipallassiimankoukuttajien ja safaritiimin vieraana.


Stø kahvila 22.6. Eilen oli kesän pisin päivä. Ja tuulta omiks tarpeiks. Ei ollut mitään asiaa kalaan eikä valassafarille. Siispä vietin koko päivän maailmanennätysmäkihyppääjän, meillä töissä olevan, Johan Remen Evensenin vierailun tunnelmissa.

Øksnesin kunta ja Arctic Whale Tours järjestivät Myressä suuren kansalaisjuhlan täältä kotoisin olevan Johanin vierailun kunniaksi. Oppilaat asettautuivat pääkadun varteen siistiin riviin. Rivi oli täsmälleen yhtä pitkä kuin maailmanennätyshyppy.

Valtuuston puheenjohtaja John ja meidän Camilla saivat kunnian kävellä Johanin kanssa tätä 246 ja puoli metriä pitkää kunniakujaa pitkin hotellille. Kunniakujaepisodin jälkeen oppilailla (ja myös minulla :)) oli mahdollisus saada Johanin nimmari, juliste ja jätskiä.

Myöhemmin Johan Remen Evensen lahjoitti hänet maailmanennätykseen kantaneet suksensa kuntalaistemme ihailtavaksi.

Paikalla oli oppilaiten lisäksi suuri joukko kuntalaisia . Järjestelytoimikunta oli oikeasti saanut kovasti aikaiseksi sitä niin sanottua suurta urheilujuhlan tuntua. Pienellä ja köyhällä periferian kunnalla kun ei ole varaa jättää omien suurien poikien ja tyttöjen julkisuusarvoa hyödyntämättä.

Parasta Johanin vierailussa oli hänen visiittinsä Støhön. Suomalaiset siimansyötittäjät saivat tutustua maailmanennätysmieheen oikein kunnolla. Paikalla olleilla oli mahdollisuus kokea maailmanennätyshyppy , kuulla Johanin elämäntarina, kysellä kaikenlaista, saada nimikirjoitus ja päästä mestarin kanssa samaan kuvaan.
Mukavaa vaihtelua rankan sinipallaskauden päätteeksi.
-lauri-

Päivitys 22.6.:
Repsuthepuffinin elikkä Reettan postaus Johan Remen Evensenin vierailusta.

Miekkavalaat valassafarilla Arctic Whale Toursin galleriassa.

søndag 12. juni 2011

Sinipallasta pyydetään vaikkei saadakkaan.

Matkamme pallassyvänteen reunalle alkoi keskiyöllä.

Keli oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Vanha maininki häiritsi matkantekoa.

Perillä asettauduimme muiden veneiden kanssa samaan linjaan odottamaan siimanlaskua.

Kaikki laskevat siimansa samanaikaisesti ja ainoastaan sadan metrin etäisyydelle viereisestä laivasta.

Jatojen lasku oli aallokossa hankalaa. Pienemmille laivoille vielä meitäkin haastavampi urakka.

Erik heittää salon, kohot ja kuulat sekä sen jälkeen puolitoista kilometriä köyttä mereen ennenkuin siimajatan ankkuri ja itse siimat lasketaan 750 metrin syvyyteen.

Minun tyylinäyte toista jataa laskettaessa. (Erik)

Kalaa siimoissa ei ollut. Oli aikaa harrastaa myrskylintujen kuvausta.

Kalaretken yksi harvoista iloisista tuokioista. 15- kiloinen jättiläissinipallas.



Morgenstjerna 12.kesäkuuta 2011. Koillistuuli on rauhoittumassa. Toivottavasti pääsen huomenna valassafarille ja tiistaina oikeaan kalaan, siis nuottaa vetämään. Siimakalastusta on nyt tullut harrastettua ihan riittävästi. Se pyyntimenetelmä pitäisi lailla kieltää masennusta aiheuttavana :(

Sinipallaskauden viimeinen, toissapäiväinen, kalaretkemme oli fiasko. Saimme 174 kiloa pallaksia ja menetimme huonoissa pohjavirtauksissa seitsemän siimaa.Kiintiöstämme jäi saamatta reilut tuhat kiloa. Hyvät puolet siinä reissussa olivat aurinkoinen sää, myrskylintujen seuraaminen ja Stön tämän kesän suurin sinipallas. Peräti 15- kiloinen.

Onneksi toisilla meni paremmin. Ingebrigtsen sai urakkansa valmiiksi.
Tulevalla viikolla suurin osa muistakin laivoista saa pallaskiintiönsä täyteen ja suomalaiset koukuttajanuoremme palailevat vähitellen kotiseuduilleen.

Sinipallaskausi on normaalisti niin kiivas, ettei siinä paljon kerkeä muuta ajattelemaan kuin töitä , nukkumista ja syömistä. Tänään kuitenkin koukuttajat olivat vapaalla ja me saatoimme keskittyä jalkapalloon.

Virallisessa Stön mestaruusottelussa suomalaisista koukuttajista ja valassafarilaisista koottua joukkueta vastassa olivat kalatehtaan pojat ja tytöt. Koska puhtaasti norjalaista joukkuetta ei kalatehtaan jengistä saatu kasaan, mukana oli muutamia suomalaisvahvistuksia.

Varmaan siitä johtuen tehtaalaiset voittivat Myren hienossa jalkapallohallissa pidetyn ottelun 10-6.

Valassafarin tiimi alkaa olla kasassa. Näillä sitten mennään tämä kesä. Safarilaiset vaikuttavat oikein mukavilta. Meitä on Camillan vetämässä suomalaisten dominoivassa pohjoismaalaisessa joukossa myös Saksan ja Ranskan edustajia mukana.

Minua ilahduttaa toimistossamme työskentelevä Reetta. Tai siis lähinnä se, että hänen bloginsa Between Two Lungs Norja Edition välityksellä ainutlaatuisen kalastajakylämme Stön elämä valottuu hieman toisenlaisesta vinkkelistä kuin mitä omani on.
Suosittelen tutustumaan.
-lauri-






torsdag 9. juni 2011

Whale !!!

Kaskelotti on noussut pintaan puhaltelemaan. (Helge)

Aikansa uituaan ja keuhkonsa täytettyään se lähtee uuteen sukellukseen. Vapaaseen pudotukseen suoraan alas, seitsemänsadan metrin syvyyteen. (Helge)

Valaat on nähty. Ollaan Leonoran takakannella matkalla kotiin. Blogini kuvaajavieras "ottaa aurinkoa." Minä valmistaudun ilmoittamaan päivän havainnoista valaskonttoriin. Helge ottaa kuvan juuri kun maininki heilauttaa laivaa. (Helge)


Støn kahvio 8.kesäkuuta.
Itatuuli hellittää. Me menemme merelle. Viimeistä kertaa sinipallasta pyydystämään.
Blogia en ole ehtinyt päivittämään. Vierailijoita ja töitä on piisannut. Konekin on vaihteeksi rikki.

Tässä kuitenkin kuvia viimekertaiselta valassafarilta. Testasin Tuulalta saamiani uusia huovutettuja kintaita. Ne toimivat hyvin. Sopivat erinomaisesti valaskintaiksi.
Sää sillä safarilla oli paljon parempi tuulen suhteen mitä Leonoran takakannen kuvasta voisi päätellä.
Ei meillä oikeasti tuollaisia aaltoja koko ajan ole. eikä laiva sillä tavalla heilu.
Nyt vaan sattui vanha maininki laivaa ihan pikkuisen keikauttamaan.

Blogissani tarjoan jatkossa muutamia vierailevien kuvaajien tunnelmia keskiyön auringosta ja siimakalastuksesta sekä myöhemmin oman raporttini sinipallassesongista.

Meillä muuten kävi vierailulla ruotsalaisia toimittajia ja tärkeitä matkailuihmisiä. Niin sanottuja VIPpejä. Tutustuivat valassafariin ja kalastajakyläämme. Esitelin Støn ja tarjosin sinipallasta raakana, sellaisena puolisushina.
Täällä luettavissa mukana olleen tukholmalaisen Emma V Larssonin tunnelmia Støstä ja Vesterålenista yleensä. Suosittelen tutustumaan Emman blogiin muutenkin. Tulossa mm. huippuvuorten tunnelmia.
Hyvää alkanutta kesää toivottaa.
lauri