tirsdag 31. januar 2012

Suden siepatkoon.


Stø 31.1.2012. Kaakkoismyräkkää, pilvistä,pikkupakkasta. Kalastuksessa tuli Støn laivoille  muutaman päivän tauko. Meille pidempi. Tämänpäiväinen , talven yhdeksästoista merikerta, jäi viimeiseksi ennen kuukauden kestävää huoltotaukoa.

Tauon aikana aion pistäytyä eteläisessä Suomessa. Kehäkolmosen sisäpuolella. Juuri siellä, missä susikaatolupainnokkaiden ajokoiramiesten perustaman "Nyt Riittää" ryhmän jäsenten kommenttien mukaan asuu luonnosta mitään ymmärtämättömiä ituhippejä, viherpiipertäjiä ja rinkkasatiaisia.

Urbaanin vierailun vastapainoksi ja tasapuolisuuden nimissä vierailen myös susialueella. Ylä-Savossa ,erään susilauman reviirillä, siellä jossakin karvahattuanniskelupaikassa saan päivitettyä  Vieremän-Pyhännän alueella kovasti  pelkoa herättävän  susilauman viimeiset liikkeet.

Tänään havaitsin lukuisten uusien lukijoiden tutustuneen blogiini. Huomasin heidän käyneen katsomassa susipostaukseni. Ensiksi luulin  tekstin kiinnostaneen ajokoiramiehiä. Sitten tajusin kaikkien tulleen hakusanan susi ansiosta. Ja ihan ilman omaa ansiotani.

Sympaattinen susi, kuva netistä.

Kun viikko sitten kirjoitin sudesta  tarvitsin asian tueksi kuvan.  Itselläni tai kavereillani ei sellaista ollut. Hain netistä sopivan. Valitsemani kuva esittelee suden muunakin kuin verenhimoisena kotieläimiä syövänä ja lapsia jahtaavana petona. Kuvan susi on symppis.

Eilen, viikkko susijuttuni julkaisemisen jälkeen, ekana googlen kuvagalleriassa oleva symppissusikuva linkittyi blogitekstiini. Ja kaikki jotka klikkasivat kuvaa ajautuivat sivuilleni. Sain monta uutta lukijaa, tai ainakin  blogini vilkaisijaa.
Sus siepatkoon.
-lauri-
Ps, Pidän presidentinvaalitaukoa, pc- vapaata ja lomailen. Palaan blogini pariin ensi viikolla. Merelle maaliskuun alussa.

lørdag 28. januar 2012

Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v


Aloitin blogin pidon tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin kirjoittaa pääasiassa norjaksi ja silloin tällöin suomeksi. Hyvin pian huomasin, että on parempi pitäytyä omassa äidinkielessä.
Ensimmäinen blogiini lastattu kuva on vuoden 2009 syyskuulta. Poikani ottama  " Minä ja koljat."



Ensimmäinen postaukseni syntyi  harvinaisen kylmän sään innoittamana.

KALDT -13 GRADER PÅ STØ


Pakkaset olivat  näille alueille ennenkokemattoman kovia. Laivan jäätyminen muodostui ongelmaksi.



Fredag 29.01.2010

Det var kaldt på Stø, minus 13 hos Ole. Minus 11 hos Arto og Lotta. 
Vi gikk ikke pga dårlig straum og kulde. Hadde vært nesten umulig å sløye

Jan Børre, som var på Sand, fikk 3000 kilo, mest torsk på ett hal.
Forhåpentligtvis blir det litt mildere og roing i morgen.

Gjorde to hal i går og fikk 4000 kilo: 2300 kilo torsk, resten var hysa.
Har fisket 20 tonn torsk totalt i år.
-lauri-


Sään lauhduttua kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen suomalaisen jutun
                                             
LAUHTUVAA




Lauantai 30..tammikuuta.
Kaakkoistuulta 5 m/s -5 astetta.
Harvinaisen kovat pakkaset ovat hellittämässä. Olemme päässeet kalaan kun jäätymisvaaraa ei enää ole. Suolistaminen ja verestäminen kannella näissä oloissa on myös mahdollista.

Alkuvuosi Morgenstjerne laivallamme on mennyt hyvin; olemme saaneet jo viidesosan 150 tonnin turskakiintiöstämme pyydettyä. Hinnat tosin ovat laskeneet viime vuodesta ja ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla.
Kalastus onkin muuttumassa elämäntavasta tehokkaaksi yritystoiminnaksi, missä kaikki kustannukset on mietittävä tarkkaan. Pitkistä kesälomista on tingittävä ja keskityttävä pyytämään tehokkaasti myös kiintiövapaita lajeja kuten seitiä ja koljaa. Onneksi sinipallaksen hinta on ennallaan ja kiintiö noussut.

Barentsin mereltä Vesterålenin ja Lofoottien matalikolle kutemaan tuleva turska on pääsaaliskalamme. Sen pyynti ajoittuu joulun ja pääsiäisen väliseen aikaan.

Vaellusturskan perässä me nytkin olemme. Saaliskalat luovutamme kalanvastaanottoon missä ne kuivataan, suolataan tai pakataan myytäväksi tuoreena Eurooppaan. Vain pieni osa menee filetuotantoon tai Norjan markkinoille.

Morgenstjerne on Støn kalastajakylän ainoa nuottalaiva. Suomalais-norjalainen kylämme on paremmin tunnettu siimalaivastostaan. Pienet yhden tai kahden kalastajan alukset työllistävät
ympäri vuoden parikymmentä suomalaista siimansyötittäjää ja kalatehtaan työntekijää.

Morgenstjerne sivun tunnelmien kautta toivon sinut mukaan pohjoisen kalastajakylämme tunnelmiin maissa ja merellä.
-lauri-


Hieman myöhemmin helmikuun puolella halusin   valaista lisää pohjoisten kalastajakylien kummallista elämää

POHJOISET KALASTAJAKYLÄT





Perjantai 5.helmikuuta. Langenesegga. Heikkoa kaakkoistuulta, lähes tyyntä. Vähän maininkeja. Virtaus heikko. Lämpötila 2 astetta.Saalis eilen 70 prosenttisesti suurta. Yli 6,5 kiloisiakin 10%.
Mainitsen kalojen painot tästä etenpäin aina suolistettuna.

Tänään joudumme odottelemaan muutaman tunnin. Kalat ovat kerääntyneet pienelle alueelle syvänteen reunalle, kantille. Eikä siellä kantin apajilla ole tilaa kuin kahdelle nuotalle kerrallaan. Meidän vuoromme onkin vasta seuraavassa ryhmässä yhdessä Nordeggan kanssa. Toivottavasti silloin saamme sen verran kaloja, että yksi veto riittää.

Läheisillä valassyvänteen, valassafarimatkailijoille tutun Bleiksdjupin, edustan matalikoilla oli eilen ollut hiljaista. Andenesin laivat saivat muutamia tuhansia kiloja, kun taas meistä Etelään nuottalaivat nostivat kymmenen tonnin ennätyssaaliita.

Kalastuksen kiehtovuus onkin tämä ennaltaarvaamattomuus. Ikinä ei voi lähtiessa tietää onko niitä kaloja ja missä. Päivään kuuluu odottelua ja siirtymisiä ja sitten kun on toiminnan aika, ei voi jahkailla.

Työn epäsäännöllisyys ja sitovuus, sekä työskentely ja tiivis oleskelu muun miehistöin kanssa vuorokaudet ympäri, on kova haaste ja vaatii kovaa fyysistä ja henkistä kuntoa. On sopeuduttava tulemaan toimeen. Joskus on tingittävä omista tarpeistaan.

Kalastuksen hyviin puoliin kuuluu se sama yhteisöllisyys. Kalastajat ovat yhtä suurta perhettä. Toisista pidetään huolta. Jokainen tuntee jollain tavalla kollegansa. Missä päin rannikkoa tahansa kalastetaankin, aina tavataan tuttuja. Koko pitkä Pohjois-Norjan rannikko Lofooteilta aina Tenovuonoon saakka onkin mielikuvissa kutistunut pikku pätkäksi rantaa.
Ja kaukanakin olevat kalastajakylät ovat niitä meidän naapureita.
-lauri-

torsdag 26. januar 2012

Norjansuomalaisten blogit.


Stø 26.1.  Voimakasta kaakkoistuulta, puolipilvistä, pakkasta pari astetta. Kaikki laivat, muutamaa lähellä verkoilla pyytävää lukuunottamatta, olivat tänään maissa. Hukkuneen kollegamme etsinnät lähialueiden rannoilta jatkuvat poliisin ja punaisen ristin vetäminä. Vaikka toiveet hänen ruumiinsa löytämiseksi ovat hiipumassa, täällä ei tällaisissa tapauksissa luovuteta. Joskus ihmeitä tapahtuu. ja omaiset saavat läheisensä .

Laivassamme viime viikolla havaittu pieni ruostereikä on sitten paikattu. Kävimme naapurikunnassa Sortlandissa  sijaitsevalla Blokkenin telakalla hoidattamassa vanhan rouvan kuntoon. Operaation yhteydessä Morgenstjernen ollessa kuivilla, telakkaväellä  oli  erinomainen mahdollisuus  tutkia  muitakin paikkoja. Ammattilaisten oli pakko todeta, että laivamme on ikäisekseen,23v, yllättävän hyvässä kunnossa.

Eilen blogilukulistaani selatessa ja vakioblogeissa vieraillessani huomasin Norjalaisen päiväkirjan kommenteissa minulle tuntemattomen kommentoijan. Heti piti mennä  nuuskimaan millainen  bloggaaja ja blogi sieltä nimimerkin MamaE takaa oikein löytyy. Löysin Norja kytkentöjä ja uuden seurattavan.

Tämän viimeisimmän ja muiden viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa lukulistalle ottamieni myötä lukemieni norjansuomalaisten blogien määrä nousi yli kahdenkymmenen.

Norjalaisen päiväkirjan ja usean muun Norja bloggajan sivupalkissa ovat näkyvillä useimpien seuraamieni blogien viimeisimmät postaukset. Koska minulla sellaista blogiluetteloa ei kuitenkaan ole, päätin  julkaista listani tässä yhteydessä.

Støn kalastajakylän laituri  Kuva: Linda Hekkala

NORJANSUOMALAISTEN BLOGIT: 
Ruija 5 kpl
Elämää Norjassa
Kalamuija ja Lappilifestyle
Ruijan Raukoilla Rajoilla
Turskatynnyri
Kirjastotætinæ Norjassa- Barentsinmeri ikkunan takana

Tromssan lääni 7kpl
Arnøya Norway
Hannan ja Vegarin arktinen keittiö
Hetukka Jäämeren portilla
Jäämeren rannalla
Lokki ja meritähti
Sairaanhoitajana Lyngenissä
Tromssan tuulia

Nordlandin lääni 5kpl
Between Two Lungs- Norja Edition
Elskling Stø
Ensilunta
Morgenstjerne N-27-Ø
Vuonon Varrelta

Länsi-Norja 3kpl
Tanjan blogi
Vuonot ja minä
Pallon matkassa

Eteläinen Norja 9kpl
Ekaterinan ajatuksia
Destination Unknown
Kalastajan Vaimo
Norjalainen päiväkirja
Normipäivä
Piquant Purls
Pitsiä ja posliinia
Tuulan Turinat
Vuonon kimallus

Juksakalastajat  matalikolla. 

Viihdyn blogimaailmassa, varsinkin norjansuomalaisessa. Siitä on muodostunut tärkeä osa  nettielämääni. Muutamat  bloggaajista olen jopa tavannut. Aion seurata  16 vuotta kotimaanani olleen Norjan tapahtumia myös jatkossa, Islannista käsin. Aivan samalla tavalla kuin nyt seuraan Suomea. Blogien kautta tunnelmat ja tapahtumat päivittyvät minusta kaikkein rikkaimmin ja autenttisimmin.
-lauri-


onsdag 25. januar 2012

MERI ANTAA - MERI OTTAA

Kollegat sopuisasti samoilla apajilla. (Greet)

Maailman toiseksi suurimmat valaat, sillivalaat ja maailman parhaimmat (tai toiseksi parhaimmat kun islantilaiset ovat  vielä pikkuisen edellä) kalastajat (Camilla)


Turska ja silli viihtyvät rannan tuntumassa. Kalaan ei ole pitkä matka.(Camilla)


Minkäänlaista erimielisyyttä tai riitaa kalapaikoista kalastajien ja valaitten kanssa välillä ei synny. Kummatkin kunnioittavat toisiaan ja toistensa oikeuksia.(Camilla)


Kurt Karlsen kalastaa  juksaksi kutsutulla pilkkkikoneella.(Marit)

Pilkkikone on tehokas kalastusväline. Muutamassa tunnissa on  mahdollista saada  jopa tuhat kiloa turskaa.(Marit)


Syöttinä käytetään koukkujen suojana olevia värikkäitä kuminpalasia.(Marit)


Maritin taidonnäyte.


Uskomattomien saaliiden tuoma hyvänolon tunne ja riemu haihtui eilen iltapäivällä tylyyn uutiseen. Kuulimme kollegamme kadonneen.  Unnin kuva eilisestä Støstä. Laivat ovat merellä kadonneen etsinnöissä. Poliisi ja  vapaaehtoiset etsivät maista.(Unni)

Mukana etsinnöissä olivat  myös  pelastusalukset, raja-vartiosto, helikopterit ja lämpökameralla varustettu kuvassa kaarteleva  Orion- lentokone.(Unni)


Tämä oli viiden vuoden sisällä jo neljäs  muutaman kilometrin säteellä Støstä tapahtunut kuolemaan johtanut onnettomus. Kaikki  menehtyneet ovat olleet kokeneita, hyvän paikallis- ja sääntuntemuksen omaavia konkareita.
-lauri-

Tästä surullisesta tapauksesta huolimatta jatkamme kalastusta  huomenna normaaliin tapaan.
Meri antaa.

mandag 23. januar 2012

Susi

Whale hiking Trip in Klo (Greet)

Leonora and  Fin whale in Gavlfjorden (Greet)


Fin whale blowing in the sun (Camilla)


Stø 23.tammikuuta. Pakkasta  6 astetta, kylmää maatuulta, puolipilvistä. Satama-allas on täynnä laivoja, omia ja vieraita, yhteensä 35. Tai ehkä enemmän, kun kuka niistä enää lukua jaksaa pitää. Kalan perässä  ovat tänne tulleet.
Kalastajakylässä on kiire. Kalastajat ja kalatehtaalaiset ovat tohkeissaan ja tekevät töitä lähes vuorokauden ympäri. Kututurska  pitää ihmiset aktiivisina. Sekä samoilla apajilla liikkuvat  eläimet, vanhat ja uudet tuttumme, uusimpina tulokkaina toissapäiväna eka kertaa havaitut sillivalaat.
Kalastus on minun mielestä saanut lisäarvoa, muuuttunut  valasaktiivisuuden myötä  aiempaa mielekkäämmäksi. Koskaan ei voi  tietää kuka merellä tulee vastaan. Ryhävalaan kohtaamisen toivossa  raskas nuotanveto tuntuu  kevyeltä.

Kolmastoista talveni Støn kalastajakylässä  on ainakin luontoelämysten puolesta ollut paras mahdollinen. Säät ja valaat sekä tietysti kalat ovat meitä suosineet. Olemme päässeet merelle aiempaa useammin ja saaneet runsaampia saaliita. Valaita, myös uusia lajeja, olemme nähneet sekä töissä että vapaa-aikana. Revontulet ovat valaisseet iltaöitämme ja aurinko viime päiviämme. Valituksen aiheita on vaikea löytää, kun presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloskin oli minun kannalta hyvä. Ehdokkaani on jatkossa.

Edes pieniä ärtymisen aiheita löytääkseen ja itseään edes hieman stimuloidakseni on mentävä nettiin. Toteamaan , että jotkut ne ei sitten millään tajua. Ajattelevat asioista ihan eri tavalla, väärällä tavalla, ja kovin kummallisesti perustellen. Kyllä olisi valistuksen paikka.

Oikeasti ei  minua mikään suuremmin  ärsytä. Asiat joihin aiemmin olisin suhtautunut kiihkeästi, tuntuvat vähemmän dramaattisilta. Omien taistelulaulujen  asemasta on  mukava kuunnella toisten. Välistä voi olla objektiivinen, siis puolueeton. Varovaisuus ja kantaaottamattomuus saattaa olla selviytymiskeino. Varsinkin silloin jos sattuu olemaan kytköksiä rintamalinjojen molemmille puolille.

Niinkuin nyt parhaillaan käynnnissä olevassa  Suomen susisodassa.

SUSI ,kuva netistä.


 On ollut minulle tuntematon. Ikinä en ole sutta nähnyt, muualla  kuin kerran eläintarhassa. Suden elintavoista olen tiennyt vähän, sen verran lukenut, että se elää perhekunnittain alfanaaraasta ja -uroksesta sekä näiden pennuista muodostuvassa laumassa. Perhe pysyy uskollisesti reviirillään ja saalistaa pääasiassa hirvieläimiä. Susi on yleensä ihmisarka  salomaiden kasvatti. Yksinäinen susi on siten harhaanjohtava nimitys. Uusi lauma syntyy, kun poikaset lähtevät omille teilleen ja löytävät kukin elämänkumppaninsa. Susi on maassamme  uhanalainen. Suomen susikanta on  elintärkeä Ruotsin ja Norjan sisäsiittoisen susipopulaation uuudistumisen kannalta. Suomessa susi on viimeksi tappanut ihmisen 1800-luvun alkupuolella. Luin myös, että  Euroopassa, Venäjällä ja Amerikassa susi on  kuolinsyytilastojen perusteella  tappanut viimeisen 50 vuoden aikana 17 ihmistä.
Susi on kokoisekseen eläimeksi  yksi vaarattomimpia , mutta samalla vihatuimpia.  Suurimmaksi osaksi ennakkoluulojen. pelkojen ja sen kotieläimille  aiheuttamien  tuhojen ansiosta.

SUSI, RANSKA JA SUOMI
Hyvä ystäväni  fanittaa susia.




 Monet hyvistä ystävistäni eivät sitä tee. Sillä susia ja myös miekkavalaita, kärppiä ja teeriä rakastavalla on missio, suuri tehtävä. Halu  olla mukana pelastamassa Ranskan sudet. Ranska kuului niihin maihin joista susi  aikoinaan hävitettiin .1900- luvulla susi  kuitenkin palasi ja levittäytyi syrjäisille alppiseuduille  ystäviensä iloksi ja monien lampaankasvattajien harmiksi. Ranska eroaa Suomesta siinä, että kukaan sikäläisistä susienvastustajista ei tosissaan usko suden vaarallisuuteen. Ei sudesta sillä tavalla vauhkoonnu. Uskaltavat reilusti ilman pelkoa retkeillä. Villisika, punkit ja jopa mehiläinen kun ovat  monta kertaa vaarallisempia.

Pari viikkoa sitten ystäväni ilmoitti saaneensa unelmatyöpaikan. Hän pääsisi mukaan Alppien susiprojektiin. Tarkoitus on seurata susien elämää, tehdä asennekasvatusta, etsiä ratkaisumalleja  susivahinkojen vähentämiseksi ja vähitellen kasvattaa satapäinen kanta elinvoimaiseksi. Ystäväni on innnoissaan, eikä vähiten siksi, että työnkuvaan kuuluu koulutusjakso maailman parhaiden susiasiantuntijoiden  opissa. Suomessa.!!
Minä en tiennyt että  Suomi on edelläkävijä. Että Suomen susitutkimus on maailman huippuluokkaa. Suomen pantasusien seuranta on antanut paljon arvokasta tietoa tutkijoiden mielestä väärinymmärretystä pedosta.

Pari viikkoa sitten sudet alkoivat kiinnostamaan toisestakin syystä. Olin jo jonkun aikaa seurannut fb:ssa susien ystävien sekä toisaalta  huolestuneiden äitien, kennelihmisten ja  viljelijöiden susikampanjoiden etenemistä.

 Nyt riiittää  kampanjan  ja siihen kuuluvan suljetun fb ryhmän sivuilta poimittu lehtileike todistaa suden vaarallisuudesta.


Nyt riittää ryhmän tarkoituksena  on saada sutta tuntemattomien  tutkijoiden aivan liian pieneksi arvioima  käsiin räjähtänyt kanta supistettua. Kaatolupia vaadintaan lisää. Ihmiset pelkäävät koiriensa, kotieläimiensä ja varsinkin pienten lastensa puolesta. Hanke on  vetäjiensä mukaan susialueen ihmisen hätähuuto kehä kolmosen sisäpuolella kerrostaloissa  turvasssa asuvien ns. ituhippien ohjailemaa susipolitiikkaa vastaan.  Salakaadot seis avoin fb- ryhmä toimii" Nyt Riittää" väen mielestä edesvastuuttomalla tavalla kasvattaessaan Suomen susikannan ylisuureksi. Susienpuolustajat ja salakaatojhen vastustajat kun ovat heidän mielestään salakavalasti ryhmittyneet valtiolta rahaa  sekä helposti medianäkyvyyttä  saavan  Luonto-Liiton suojaan


Susikriisin kriittiset vaiheet koettiin Pöytyällä. 130 miehen metsästysseurua kaatoi härikkösuden jahdin tiimellyksessä yhden poikasuden asemasta kaksi. Toinen kaadetuista oli pantasusi Auli. Lauman alfa- naaras. Seurannut keskustelu karkasi sivistymättömäksi. Rajua kieltä käytettiin molemmin puolin.

Olen innoissani. Susien maailma  ja siihen maailman kytkeytyvien ihmisten ajatukset ovat alkaneet avautumaan. Olen yrittänyt etsiä kaiken mahdollisen  tiedon. Pyrkinyt olemaan puolueeton, suhtautumaan kaikkiin susifaktoihin vakavasti. Seuraamaan susipalstoja. Olen jopa intoutunut kommentoimaan sekä perehtynyt  susitutkimustuloksiin.

Haluan olla  asioista perillä. susien ja  eri puolilla kenttää majailevien kaverieni vuoksi.
-lauri-

LISÄÄ SUSILINKKEJÄ:

Tunturisusi sivuilta löytyy kaikki tarvittava. Todella perusteellinen, kiihkoton  ja faktaan pitäytyvä sekä erittäin  hyvin päivittyvä susitietopaketti linkkeineen, keskusteluineen ja viimeisimpine susiuutisineen.

Ylimäärä susia Kirjalija ja biologi Tiina Raevaaran susiaiheinen postaus Suomen kuvalehden blogissaan Tarinoita tieteestä. Runsaaasti kommentoitu kuten aiemmatkin susiartikkelinsa.

RKTL:n Susitutkimuksen sivuilta löytyy tutkimustietoa sudesta ja mm susipuhelimen yhteystiedot. Susipuhelin on lähinnä metsästäjille ja muille koiraharrastajille suunnattu palvelu. Numerosta saa tiedusteltua pantasusien viimeisimmät liikkeet.

Metsästäjien keskusjärjestön viralliset kotisivut. Tietoa mm. suurpedoista ja riistalaskennoista. Metsästäjien suorittamat pienriistalaskennat ovat pohjana vuosittaisille päätettäville metsästysajoille. Susikannan suhteen Mkj:n ja Rktl:n kanta- arviot poikkeavat kovastikin toisistaan.




fredag 20. januar 2012

SUNSHINE REGGAE

Pictures: Jonny, Creet, Tom and Camilla. Thanks:)
-lauri-

HARD DAYS NIGHT FEELINGS IN STØ



My home and working place Morgenstjerne  in Stø  harbour .Picture:Greet


A happy (and tired) fisherman and a lot of cod (Greet)


Boats (Greet)

-lauri-

søndag 15. januar 2012

Hattifnateista

Kerran olen nähnyt ylöspäin kasvavia jääpuikkoja eli hattifnatteja. Toukokuussa 1996. Islantilaisen luolan hattifnatit olivat huomattavasti Norjassa alkutalven aikana rekisteröityjä kookkaampia. Suurimmat  lähes kaksimetrisiä.  Leirikoulun oppilailla oli vaikeuksia päästä suuaukon läheisyydessä vieri vieressä olevien liukkaiden jääpuikkojen ohi laavaluolan sisuksiin.  Kuva:  Leppävirran Alapihan ala-asteen Islannin luokkaretkeläset, joku heistä.


Parikymmensenttisiä hattifnatteja Narvikin lähistöllä viime viikolla kuvattuna. Kuva: yr.no



Hattifnattien koko vaihtelee, yleensä ne ovat aika pieniä. (yr.no)


Kissan juomakuppiin yön aikan ilmestynyt hattifnatti (yr.no)


Jotkut hattifnateista näyttävät tältä.(yr.no)


Stø 15.1. Navakkaa lounaistuulta, vesisadetta ja lämmintä. Aiemmin viikolla sataneet lumet sulavat.Talvitulvia on odotettavissa. Aiemmin viikolla kärsimme lumesta. Onneksi  lumenpoistajamme olivat nopeita. Pitivät tiet viikon ajan tosi  hyvässä kunnossa. Kerkesivät auraamaan kaikki pienimmätkin kujat ja takapihat.  Tienasivat edes jotain.

Sää on ihana  puheenaihe. Minusta säästä jaarittelu  ei ole osoitus siitä, että kun muuta tärkeämpää ei ole sanottavana, niin silloin jutellaan ilmoista. Sää on paljon enemmän .Se on totaalinen, peruselementti,elämäni raamien asettaja . Ilmojen mukaan ja niiden ehdoilla minun on elettävä. Säätilaa arvioin, sillä spekuloin ja sitä ennustan. Sään vaihtelut piristävät arkeani  ja sen ääri-ilmiöt  saavat minut valpastumaan.
Sääsivut ovat lukulistallani.
Viime viikolla yr.no kirjoitti mielenkiintoisia asioita  ylöspäin kasvavista jääpuikoista, valaisi harvinaista ilmiötä. Kun vesi jossain lätäkössä, astiassa tai  jopa pienessä lammessa jäätyy niin että jään alle paineeseen  jäänyt vesi ei pysty sivuilta purkautumaan, se etsiytyy ulos jään läpi . Lämpötilan ollessa sopiva ulosvirtaava vesi jäätyy. Syntyy ylöspäin kasvava jääpuikko.
Sääsivun lukijat saivat lähettää kokemuksiaan ja jakaa kuviaan tällaisista jääpuikoista. Minäkin innostuin. Halusin käyttää demoktaattista oikeuttani ja osallistua. Olihan ilmiö minulle tuttu , kuudentoista vuoden takaa. Toukokuussa 1996 olin Leppävirran Alapihan ala-asteen leirikoululaisten luokkaretkellä. Kiertelimme Etelä-Islannissa. Tutustuimme tulivuorimaahan ja ystäväkouluumme. Ohjelmamme oli aika tiukka, siihen sisältyi yksi vapaapäivänä.  Bussinkuljettajamme sai houkuteltua meidät  improvisoimalleen  laavaluolaretkelle.
Luola oli hieno, satoja metrejä pitkä, useita kymmeniä metrejä syvä,laavavirran aikoinan muokkaama. Mutta ei se luola, ei  laava, eivätkä kaikki  luolaan liittyvät tarinat olleet asioita jotka jäivät mieleen. Vaan luolan suuaukossa meitä vastassa olleet sadat  vieri vieressä seisovat hattivattien näköiset  ylöspäin kasvavat jääpuikot, Hattifnatit. Sillä nimellä haluan niitä kutsua. Arvostettu  sääilmiöauktoriteetti yr.no  on jääpuikkonimiasiassa samoilla linjoilla, niin minusta tuntuu.
Jääpuikkomielikuvieni vahvistukseksi ja sääsivuille lähetettäväksi  tarvitsin kuvan. Onneksi  erään luokkaretkelle osallistuneen oppilaan isä löysi  hiljattain fb profiilini ja blogini ja minä hänen. (Markun valokuvapainotteinen blogi Naantalin ja muistakin tunnelmista täällä.) Saatoin kysyä josko sellainen kuva sattuisi  albumeista löytymään.
Islannin luolan hattifnatit olivat suuria, lähes kaksimetrisiä. Norjasta löytyneitä mitataan senteissä, korkeintaan muutamissa kymmenissä. Minusta oli todella  tärkeää ilmoittaa hattfnatteja tohkeissaan tutkiville meteorogeille että löytyy niitä suuriakin.
-lauri-

fredag 13. januar 2012

Kalassa Tampereella


Morgenstjerne 13.1. Voimistuvaa koillistuulta, pilvistä, pikkupakkasta.
Kututurska on saapunut , samoin sillin pääjoukko. Viimeisetkin Støn kalastajista ovat valpastuneet, heränneet syksyn hienoisesta horroksestaan turskaa jahtaamaan. Parin seuraavan kuukauden aikana olisi tienattava puolet vuoden tuloista.

Morgenstjernen kalastuskauden alku on ollut hyvä. Tuntuu siltä että me olemme iskussa. Kalaa tulee paljon ja sää suosii. Kahden viikon aikana olemme käyneet kahdeksan kertaa merellä. Ja saaneet pyydystettyä lähes 20 tonnia. Saaliista yllättävän suuri osa, lähes puolet, on ollut kiintiövapaata seitiä.

Tykkään kalastuksesta. Minua kiehtovat työn vastakohtaisuudet. Se on samanaikaisesti sekä vapaata että  rajoittavaa. Raskasta ja helppoa. Inhottavaa ja ihanaa. Joskus vaarallista. Haluan tehdä työni ammattimaisesti ja tehokkaasti ja saada kunnon palkkaa. Olen valmis antamaan kaikkeni kun tarvitaan, mutta irtautumaan koko touhusta heti kun saan tilaisuuden. En millään jaksa pitää kalastusta kutsumusammattina, vaikka ehkä pitäisi.

Tilastojen mukaan  kaksi kymmenestä kalastajan työt aloittavasta pärjää  niin hyvin, että jatkaa ammatissa alkuvaiheen jälkeen. Suurin osa huomaa  hyvin  nopeasti, että työ ei  yksinkertaisesti sovi. Keho tai pää ei kestä. Monen on tehtävä  valinta kalastuksen ja läheisen ihmissuhteen välillä. Kalastuksen ja niin sanotun normaalin  perhe- elämän yhdistäminen kun ei kaikilta onnistu.

Muutama vuosi  sitten merielämänlaatuni  parani ratkaisevasti. Kalastus ei enää tuntunutkaan yksitoikkoiselta, eivätkä päiväni  liian raskailta.Taukojen rytmittäminenkin luonnistui  paremmin. Minulla oli muutakin tekemistä kuin lukeminen, nukkuminen ja syöminen. Sekä kala-asioiden pohtiminen, juttujen kuuleminen ja kertominen. Yhtäkkiä en kokenut olevani eristyksissä. Ulkomaailma oli saavutettavissa Ystävät lähellä..

Laivaamme saatiin netti.

Kippareilla on käytettävissään omat vermeensä. Laivaradio, laivapuhelin ja kännykkä. Niiden avulla he ovat verkostoituneet ja koko ajan tietoisia toistensa liikkeistä, kalansaaliista ja säästä. Kippariverkoston paneeleissa  Norjan ja maailman asiat pistetään kuntoon ja kuullaan sekä kerrotaan uusimmat juorut.

Internet on tehnyt laivaelämän tasavertaisemmaksi. Demokratisoinut sitä hierarkiaa murentamatta. Kippari on yhä ehdoton pomo,mutta netin ansiosta myös miehistölle avautuu yhteys ulkomaailmaan. Siitä on hyötyä kaikille. Sää- ja saalistiedot  löytyvät kätevästi. Samoin muiden alusten sijainnit. Ei tarvitse  joka asian takia soitella.

Netti tekee kaksoiselämäni mahdolliseksi. Se vie minut toisiin ulottuvuuksiin ja auttaa tutustumaan uusiin ystäviin  sekä pitämään yhteyttä vanhoihin. Netti on henkireikäni.
Chattailemalla, mailaamalla, bloggaamalla ja kommentoimalla pystyn olemaan mukana. Olemaan yhteydessä. Vaikkapa ympäri maailmaa asuvien miekkavalasihmisten kanssa.
Netti auttaa olemaan lähellä kaukana.

Tänään join kahvit Tampereella,tutustuin Norjan nykyisen kuningashuoneen ensimmäisen  kuningattaren
Maudin kamaripalvelijaan  ja kävin Kirkenesissä saakka katsomassa presidentinvaalien äänestystouhuja.

Tajusin taas kerran, että vaikka Norja, Stø. Tromssa ja Arnøya tässä yhteydessä mainiten,onkin hieno maa niin  tuo byrokratiapuoli  kangertelee..

Harvalla on mahdollisuus matkata maailman ympäri viidessä minuutissa. Apajien välissä se kuitenkin onnistui.
Iltapäivällä tulin iloiseksi saadessani selville  erään Kirkenesissä asuvan suomalaisperheen joulukuussa syntyneen tyttölapsen kauniin nimen. 

Helsingissäkin käväisin.Pidän kaupungista, sen kuppiloista, kaduista ja ihmisistä, mutta myös luonnosta. Näinhän viime kesänä erään lahden takana ,vanhojen kartanorakennusten tienoilla kävellessä elämäni ensimmäisen uuttukyyhkyn. Helsinki ja helsinkiläiset ovat kiinnostavia. Niitä minulla on tapana kaukaa seurata. Ja varsinkin kirjailijoita ja muita sellaisia.
-lauri-

søndag 8. januar 2012

Revontulien iltayö

Kaamospäivä on joskus muutakin kuin surkean harmaa ja lyhyt kajo pitkien pimeiden välissä. Selkeällä säällä taivas on värillinen ja kuu kuin aurinko. Iltayöt ovat  revontulien.
Toissailtana ne  innostuivat. Poikani kuvasi tämän sarjan  maatilallamme Gisløyalla.
Alla kalankuivausteline, navetta ja  koillistaivaan Aurora borealis.
  

Näkymä pohjoiseen.


Vaaditaan pitkä valotusaika ja jalusta jotta revontulikuvauksessa saadaan toivottu eli  todellisuutta hienompi lopputulos. Fotoshoppauksiin ei silloin tarvitse turvautua.


Revontulet muuttavat nopeasti muotoaan.


Aurora Borealis on vikkelä liikkeissään. Se suurenee ja pienenee, vahvistuu ja heikkenee, vaihtaa väriä ja paikkaa sekä supistuu ja  laajenee.

-lauri-


torsdag 5. januar 2012

Celine in memoriam

Miekkavalastyttö syntyi jouluna. Hirmumyrskyn voimalla puhaltanut tuuli  ja voimakas merivirta  häiritsivät synnytystä.  Emo, joka normaalioloissa olisi yhdessä muun lauman kanssa huolehtinut poikasestaan, kadotti hänet. Ehkä emo kuoli. Virtaus ja aallot kuljettivat pikkuvalaan matalaan lahdenpoukamaan.
Muu suku ei päässyt auttamaan vaan ui pois. Poikanen yritti turhaan etsiä äitiään . Myrskyssä oli mahdotonta päästä  avomerelle.
Tapaninpäivänä  Celineksi ristitty perheensä kadottanut miekkavalas kuoli. 


Vastasyntyneen miekkavalaan vatsa ei ole  puhtaan valkoinen niin kuin aikuisilla.
Yläkuvassa vielä elossa olevan Celinen  vaaleanpunainen väri  on kuoltua haalennut kermanvalkoiseksi.


Celine oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen, osa napanuoraa oli jäljellä.

Siirsimme hakemani valasvauvan vaunuihin ja myöhemmin pakastimeen, näytteidenottoa varten säilytettäväksi. Kuva: Greet


Minä Celine ja Tom (Greet)


            Greet ja kookas poikanen. Celine oli lähes 2,5 metriä pitkä ja painoi puolitoistasataa kiloa.(Tom)

Morgenstjerne torstai 5.1.2012 Voimakasta koillistuulta, selkeää, pari astetta pakkasta. Kalastuskausi on käynnistynyt.Olemme olleet kolme kertaa merellä ja saaneet yhteensä  viisi tonnia. Lähinnä seitiä ja koljaa. Kututurska ei ole vielä saapunut. Silli  ja valaat viihtyvät yhä Støn läheisillä merialueilla. Myös meidän vesillä harvinaiset ryhävalaat.

Paluuni Norjaan sujui dramaattisissa merkeissä.Vaikka jouluna oli mahtavan levollista tavata tuttuja, olla suvun parissa, saunoa ja samoilla tutuissa maastoissa sekä syödä jouluherkkuja, kerkesi Suomen loman aikana tulla kova ikävä.Lähinna merta ja varsinkin valaita. Kaipasin takaisin. Halusin tavata rannoille ruokailevat ystäväni. Halusin nähdä ne läheltä.

Tapasin miekkavalaat, näin ryhävalaiden puhallukset ja sillinpyynin ja koin yhden hienoimmista safareista valaitten ollessa aivan aallonmurtajan ulkopuolella. Olin etuoikeutette taas kerran. Sainhan seurata kuinka kekseliäitä ja älykkäitä miekkavalaat ovat. Lauma toimi ryhmänä, kukaan ei sooloillut ominpäin. Niillä oli selkeästi johtaja joka sai jopa kookkaat ryhävalaat mukaansa silliparvea piirittämään. Ja siitä yksi kerrallaan aterioimaan. Ainakin siltä minusta näytti ja niin haluan uskoa.

Läheisin kosketukseni miekkavalaisiin tuli surullisella tavalla. Lofooteilla olevan miekkavalasperheen naaras synnytti väärään aikaan väärässä paikassa. Tai sitten se kuoli synnytykseen. Joka tapauksessa Laukvikin Delpin kylän asukkaat huomasivat Tapaninpäivänä lahdessa uimassa olevan pirteän valasvauvan. Kuvasivat sen pärskimistä rantakivikossa. Valas läksi lopulta avoveteen, kauemmaksi rannasta. Kyläläiset toivoivat sen selviävän avomerelle, ehkä löytävän emonsa. Osa oli skeptisiä. Arveli ettei emostaan erilleen joutuneella vastasyntyneellä ole mahdollisuuksia.

Seuraavana päivänä kuollut valasvauva löytyi rantakivikosta. Valaan urheaa kamppailua seuraamassa ollut nuori tyttö Maja risti  isosisänsä  oheiselle videolle kuvaaman valaan Celineksi. Minun tehtäväksi tuli hakea Celine Støhön. Valaantutkijat  ja Valassafari saavat päättää mitä sille tehdään.

Ensimmäinen konkreettinen  kosketukseni kovasti kiintymiini miekkavalaisiin oli pikkuisen erilainen mitä olin toivonut. Surullinenkin. Miekkavalas Celine kuoli vapaana. Vaikka elikin ainoastaan  jouluaatosta tapaninpäivään.
-lauri-