KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

søndag 25. desember 2011

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.


Morgenstjerne, Avletto ja Lauri on vetäytynyt Äyskosken , Lohimaan ja Pielaveden rauhaan. Keskittyen savusaunaan, uintiin joutsenten kanssa sekä perheoleiluun. Toivoo lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.


søndag 18. desember 2011

Ryhävalaat uivat ulos laatikosta

Gisløy 19.12. Heikkoa koillistuulta.Selkeää.Pikkupakkasta. Eilen oli lähes tyyntä. Silli on vallannut  vuonon. Ja tuonut mukanaan miekkavalaat. Sekä saanut Karibialle matkalla olleet ryhävalaat muuttamaan matkasuuunnitelmiaan.

Ryhävalas tunnetaan. Sitä on paljon tutkittu, sen elintavat on kartoitettu. Ovat netissä  kaikkien löydettävissä:

Pohjois-Atlantin itäosassa ryhävalaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille.
Ryhävalas ui noin 25 000 km vuodessa edestakaisin. 5000 km keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä, reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile.(wikipedia)

Osa Norjan rannikkoseutujen kilteistä ja säännöllisistä elintavoistaan tunnetuista ryhävalaista on kieltäytynyt noudattamasta  vaellusohjeita. Tämä lauma on tehnyt kapinan  ja luopunut perinteistään. Sen sijaan, että  olisivat jo aikoja sitten kiirehtineet Karibian alueen lämpöisillä lisääntymisalueille niskoitteilijat ovat jumittuneet Norjan meren kylmään. Jääneet laiskuuksissaan miekkavalaitten seuraksi sillinsyöntiin.

Viime vuonna ryhävalaat täyttivat meiltä pohjoiseen sijaitsevan Andfjord vuonon.  Ilmaantuivat sinne joulun tienoilla.Tänä vuonna valaat tulivat aiemmin. Ja ruoka-apajat näyttävät löytyvän Andfjordin lisäksi läheisestä Gavlfjordista..
Gavlfjord on pinta-alaltaan Andfjordia huomattavasti pienempi. Täällä valaitten tarkkailu  myös maalta käsin helpompaa.

Silli saapui toissapäivänä. Ryhävalaat miekkavalaitten kanssa eilen. Noin parikymmentä ryhävalasta ja useammat miekkavalaat ovat hajaantuneet tasaisesti ympäri vuonon. Niitä löytyy joka puolelta. Parasta ryhävalaissa on niiden hakeutuminen myös mataliin vesiin, lähelle rantaa.

Gavlfjord vuonon ryhävalassafarille päästäkseen ei välttämättä tarvitse edes venettä. Riittää kun liikuskelee rantoja pitkin. Kiikaroi  vuonot ja lahdenpoukamat. Tarkistaa strategiset paikat. Valaitten löydyttyä jää ihailemaan.
Ryhävalaat eivät pistä vierasta pahakseen. Saattavat jopa innostua. Ja tulla tervehtimään.

Vuoden pimeimpänä aikana valoisaa on muutama tunti.  Ryhävalaitten tarkkailu ei kuitenkaan ole sidottu näköaistiin. Tyyninä öinä, silloin kun tuulen kohina ja meren pauhu ei ole liian voimakasta, valaat tarjoavat toisenlaisen elämyksen.
Pintaan nousevan valaan puhallusääni on todella voimakas. Se kuuluu kilometrien päähän. Ja parhaiten juuri silloin kun korvat ovat herkistyneet kuulemaan. Yöllä.
Ryhävalas osaa muuten myös laulaa.
-lauri-

Talvinen valassafari on vaativa urheilulaji. Merellä on kylmä ja valoa niukasti. Näin joulun alla valaitten tarkkailuaikaa on korkeintaan neljä tuntia. Valokuvausaikaa sitäkin vähemmän.


Valokuvaaminen kaamosajan koleudessa vaatii hyvien laiteiden lisäksi ammattitaitoa.

Kiikareitten merkitus on sitä suurempi mitä vaikeammat ovat olosuhteet. Kuva: Tom


Ryhävalas lähtee sille tyypilliseen sukellukseen.


Nuori, utelias ryhävalas tuli tutkimaan laivaamme. Kuva: Per Ole 


Ryhävalaan parhaita tuntomerkkejä ovat erittäin kookkaat valkoiset rintaevät.


Tämä nuori ryhävalas näyttää  hyppimistaitojaan. Kuva:Dieter ja Sabine



lørdag 17. desember 2011

Hätäapuvoita Belgiasta.

Morgenstjerne 19.joulukuuta. Tuuli on tyyntynyt. Sää kirkastunut. Pakkasta pari astetta.

Suuri silliparvi ja sen mukana kymmenet miekkavalaat ja ainakin neljä aikuista sekä yksi nuori ryhävalas ovat saapuneet Støn läheiseen Gavlfjorden vuonoon. Tapahtuma oli ennakoitavissa. Tietysti ne tulevat silloin, kun olen niitä samoja valaita niiden aikaisemmilta syönnöspaikoilta etsimässä.

Aamulla ajelin Andenesiin. Menin Sea Safarin poikien mukana merelle. Paikoille missä valaat viimeiset kolme viikkoa ovat ruokailleet. Mutta eivät ruokaile enää. Emme nähneet mitään. Sääkin oli päivällä sen verran huono, ettemme voineet mennä kauemmaksi etsimään.

Tulomatkalla rantatietä ajellessa pysähdyin sopivissa paikoissa kiikaroimaan. En silloinkaan nähnyt mitään. Yhdellä levähdyspaikalla ollessani poikani soitti. Ilmoitti, että valaat ovat Støssä.

Päätin etten enää road tripilläni valaitten takia pysähtele.Jos pysähdyn, käyn tarkistamassa löytyisikö matkareitillä sijaitsevista kaupoista voita.

Valastuurin perusteella pidin voin löytymistä hyvin epätodennäköisenä.

Minun oli kuitenkin todettava, että joulun aika on suurten ihmeiden aikaa. Kaikki on mahdollista. Käytyäni Nordmelan kalastajakylän kaupassa. Tarkistettuani Sortlandin Coopin ja toisen Reman, saavuin kauempana sijaitsevaan Rema 1000 kauppaan.

Voihyllyt olivat täynnä margariineja ja muita kasvisrasvoja. Samoja rasvoja oli trukkilavallinen myös vihannesosaston käytävällä.

Onneksi huomasin jonkin asian olevan eri tavalla. Silmääni sattui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Jotain todella outoa.

Margariinien ja seinän välissä oli minulle tuntemattomia neljänneskilon pakkauksia. Niissä luki Beurre Gourmet. Paketin toisella puolella oli hyvin pieni tuoteseloste norjaksi. Maahantuoja Synnöve Finden. Alkuperämaa:Belgia
Pakkausten alta hyllynkantista löytyi huomaamaton lappu.
Beurre Gourmet 19,90 pk/79,60 kg.
Epäonnistunut valasretkeni ei enää harmittanut.
Olin löytänyt voita.
-lauri-
Ps.Bloggerissa on jotain hämminkiä, Kuvien kommentointi ja viittaus muille sivuille ei onnistu.Kuvat ilman tekstejä ovat minun tänään ottamiani.




onsdag 14. desember 2011

Tohtori Kuha

Kuha elää sameissa vesissä. Sen väri voi vaihdella elinympäristön mukaan :)
Avletto ja sisarentyttäret luomukanojen aitauksessa joskus 90-luvun alkupuolella.


Gisløy 15.12.2011. Koillistuulta 10m/s, lämpötila plus neljä, kirkas sää. Viime yönä näin hienot revontulet, geminidit ja lähes täyden kuun samanaikaisesti. Kalastuskautemme on päättynyt. Jouluun valmistautuminen alkanut.

Tänä syksynä minä ja poikani olemme olleet etuoikeutetussa asemassa. Koskaan aiemmin Norjassa oloaikana ei tilanteemme ole ollut näin hyvä. Eli erinomainen.
Hyvällä tilanteella tarkoitan mahdollisuutta nauttia Heinävedellä kasvatetusta luomupossusta tehtyjä herkkuaterioita. Useita kertoja viikossa. Joka viikko.

Minulle kerrottiin, että nämä Sisä-Savon sydämessä kasvaneet possut ruokittiin kuten ennen vanhaan. Niille annettiin ruoantähteitä, viljaa suurustettuna ja myös viherrehua. Kasvatusmenetelmät täyttivät luonnonmukaisuuden kriteerit.

Ne läpäisisivät jopa luomutuotannon erikoisasiantuntijaksi itsensä ylentäneen tohtori Kuhan kriteerit.

Minä en tässä meriaiheisessa Morgenstjerna blogissani halua syyllistyä minulle tuntemattomien ihmisten mollaamiseen. En edes suoraan arvosteluun. Kritisoin epäsuorasti. Puutun ärtymystä aiheuttaviin asioihin kierrellen. Siksi tohtori on fiktiivinen. Ja nimeltään Kuha.

Kuha on kuuluisa, Kuha saa ihmiset liikkeelle. Tohtori Kuha on jo nyt muuttanut elintapojamme ja käsityksiämme terveellisestä ravinnosta. Jää tosin nähtäväksi kuinka pysyvästi. Ainakin Kuha osaa vakuuuttavasti sanoa tietävänsä mikä on hyvästä ja mikä pahasta. Kuha tietää kaikesta kaiken. Hänellä on totuus.

Tohtori Kuha ei ole yksin. Keskimäärin Kuhia löytyy yksi per pieni maa. Suuremmissa maissa useampia. Amerikoissa niitä on satoja. Tai oli.

Kuhat saavat minun puolesta valistaa vapaasti. Puhukoot asioidensa puolesta. Ja parantakoot sairaat ja ylipainoiset kansat. Kunhan vaan pitäytyvät jonkinlaisessa totuudessa.

Erään pienen maan tohtori Kuhan eiliset väitteet ko. maan sianlihan tuotannosta ja lihantuotannosta ja maataloustuotannosta yleensä olivat niin rajuja, että niihin on pakko puuttua. Kuha liioitteli , vääristeli , yleisti ja pelotteli.
Kuha saattoi luomuviljelijät ja luomuviljelyn puolesta toimivat ja sadattuhannet kannattajansa kiusalliseen tilanteeseen. Kuha mokasi.

Tohtori Kuhan vääristelevät teesit julkaistiin ykkösmedian kotisivuilla, ne kohauttivat, ja ylittivät uutiskynnyksen, saivat taas julkisuutta. Siitä huolimatta, että samat puolitotuudet on jo aiemmin Kuhan kotisivuilla esitetty . Ja karppaus infon sivuilla valistuneiden ja vähemmän fanaattisten ihmisten toimesta jo kesäkuussa tyrmätty.
Miksi julkisuudenkipeä Kuha ei usko, ei kuuntele kannattajiaan, miksi hän haluaa pilata kaikkien myös Kuhaan uskovien, joulukinkkunautinnon.

TOHTORI KUHAN TEESIT JA MORGENSTJERNEN AVLETTON VASTINEET

Kuha sanoo:
Suomalaisesta siasta on tullut vain makkarateollisuuden raaka-aine. Rasvahysteriassa on menty siihen, että monet asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että pitäisi saada kokonaan uusi sikarotu, koska suomalainen sika on pilattu. Vähärasvainen sianliha on suoraan sanottuna roskaa,
Avletto sanoo:
Olen eri mieltä. Suurin osa suomalaisesta sianlihasta myydään kinkkuina, kyljyksinä, kylkenä, paistina ja jauhelihana. Makkaraa tulee siinä sivussa. Suomalaista sikaa ei ole pilattu. Rasvaa suomipossuissa on riittävästi. Kuhan mainitsema suomalaisen vähärasvaisen roskan kulutus on Kuhan itsensä toimesta kovasti kohonnut. Suomiroskapekoni tirisee aamuisin kannattajien paistinpannuilla.
Uusi rotu olisi hidas jalostaa. siitä tulisi hidaskasvuisempi ja tuotantokustannukset olisivat paljon korkeammat. Kuluttajahinta nousisi. Kaikilla ei ole varaa maksaa kaksin-kolminkertaista hintaa.

Kuha sanoo:
Suomalaiset tuotantosiat rouskuttavat geenimanipuloitua soijaa, joka on Kuhan mukaan arveluttavaa, eikä hän itse pistäisi soijarehulla syötettyä sikaa suuhunsa mistään hinnasta.

Avletto sanoo:
Kannattaa tutustua luomuohjeisiin ja selvittää kuinka yleistä geenimanipuloidun soijan käyttö on. Rehutehtaiden kertoman ja karppaus info sivuston palautteen mukaan ei kovin yleistä. Avletto selvittää asian Luomuliitosta.
Luomuohjeiden mukaan sialle saa syöttää ja syötetään soijaa (ei kuitenkaan gm soijaa). Minusta on epäreilua lietsoa joulunalusahdistusta. Kuhan kannattajat (toisin kuin etuoikeutettuihin kuuluva Kuha) joutuvat pakosta soijalla kasvatettua myrkkylihaa syömään. Suomessa myytävästä sianlihasta 0,5% on luomua. Täysin soijavapaata sianlihaa on lähes mahdotonta saada.

Kuha sanoo:
Sika on kaikkiruokainen ja tarvitsee ravinnokseen kasvisten lisäksi myös eläinproteiinia. Oikein kasvattaminen tarkoittaa sitä, että sika on saanut syödäkseen kunnon ruokaa pelkän rehun sijasta. Eli esimerkiksi ihmisten ruuantähteitä. Sika on siis saanut kasvaa kuten entisaikoina, ennen tehotuotannon vallattua alaa.

Avletto sanoo:
Luomusian kasvatuskokemusta omaavana olen Kuhan kanssa osittain samaa mieltä. Sika on alunperin kaikkiruokainen. Jalostus on kuitenkin muuttanut sian. Pärevakka-aikakauden idylliin ei ole paluuta. Valitettavasti EU lainsäädäntö käytännössä kieltää ruoantähteiden käytön.
Luomusiatkin kasvatetaan pelkästään kasvikunnan tuotteilla. Aiemmin, en tiedä miten on asianlaita nykyään, sioille sai kasvatuksen alkuvaiheessa antaa kalajauhoa. Minä kasvatin muutamat sikani sekaravinnolla, tarjosin ruoantähteitä ja keitettyä roskakalaa ohra-kaurajauhoon suurustettuna. Lisäksi annoin runsaasti heinää. Se oli mielenkiintoinen harrastus.
Ennemmin painottaisin tuoreitten kuitupitoisten kasvisten käyttöä ruokinnassa kuin eläinproteiineja.

Kuha sanoo:
Sianliha ja sen rasva ovat hyvää, jos sika on oikein kasvatettu.

Avletto sanoo:
Läski on useimpien, myös kuhalaisten, mielestä etovaa syötävää. Ja jää lautaselle. Kasvatusmenetelmästä riippumatta.

Kuha sanoo:
Yksinkertainen sääntö Kuhan mukaan on, että ihmiset söisivät mahdollisimman luonnollista ruokaa. Siihen kategoriaan eivät sovi soijaruokitut tehokasvatussiat tai omega3-possut, vaan luomuliha ja riista.

Avletto sanoo:
Avletton mielestä ihmisten ruokavalioon ei kannata liikaa puuttua. Jos puututaan niin mieluummin ohjeilla, ei fundamentalistisilla määräyksillä. Suomalainen ja pohjoismaalainen ruoka on oikeasti laadukasta. Siitä on lupa nauttia. Tärkeintä on että ruokaa on saatavilla. Kuhan sääntöjen mukaan eläminen on mahdollista korkeintaan 0,5 % suomalaisista. Tälle määrälle on soija- ja omegavapaata luomusianlihaa, muuta luomu lihaa tai riistaa saatavilla.

Karppaus infon kommentoija sanoo( kesäkuussa):
Avletto muuttanut kommentissa esiintyvän gurun nimen (Kuha)

On ikävää että Kuhan kaltainen "guru" ja monen ihanne levittää väärää tietoa sivuillaan. Jäin ihmettelemään miten hän ei voi syödä suomalaista porsaanlihaa ollenkaan, ei se kuitenkaan ulkomailla sen "parempaa" ole siis possun ruokinnan kannalta ajateltuna. Voihan se olla, että se gm soija tekee sitten siihen ulkomaan lihaan sellaisen maun, josta Kuhakin tykkää. Who knows Mutta pelkkä ruokinta ei selitä läheskään kaikkia lihan laadun tekijöitä, makueroja, sitkeyttä ym vaan siihen on muitakin "syitä" tuotantoketjussa. Tällaisin miettein tällä kertaa.

Avletto sanoo:
Onneksi olen siirtynyt 12 vuotta sitten luomutuotannosta suomutuotantoon.
-lauri-
Ps, Avletton asenne maltilliseen karppaamiseen on asiallinen jopa myönteinen. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, joitakin jopa kokeillut. Kritiikkini kohdistuu Kuhan provosoiviksi muotoiltuihin ns. totuuksiin:)


Morgenstjernen kalastusvuosi 2011

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011 oli erittäin hyvä. Kokonaiskalansaaliimme oli 357 tonnia. Pitkäsiimalla kalastimme 12 t ja nuotalla 345t. Saaliin arvo 3,5 milj kruunua.

Tärkein saaliskala oli Barenstin meren turska. Suurimman osan pyydystimme joulun ja pääsiäisen välisenä aikana.

Koljaa kalastamme ympäri vuoden. Paras pyyntikuukausi oli elokuu.

Seitiä saimme huonosti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Voimistuneet vuonoissa asuvat paikallissillikannat houkuttelevat seitiparvet matalikoiltamme sinne minne meillä ei ole asiaa.


Sinipallasta pyydystimme pitkäsiimalla kesäkuun ensimmäisinä viikkoina.

Molvaa saimme satunnaisesti sivusaaliina. Tämän vuoden saalis oli 253 kg.

Kissakala on rantojen asukki. Pysyttelee alueilla missä emme kalasta. Sivusaaliina saamme muutamia kaloja kerrallaan, lähinnä syksyisin.

Merikrotti kuuluu kissakalan ja puna-ahvenen lailla WWF:n punaiselle listalle. Sen ostoa ei suositella. Meidän saalismäärämme vähäinen 111kg.

Ruijanpallaskannat ovat voimistuneet. Vaikka nuotta ei sovellu pallaksen pyyntiin, saimme niitä muiden saliskalojen sivusaaliina vajaat sata kiloa.

Kampelat viihtyvät vuonojen pohjukoissa , matalassa vedessä olevilla hiekkakentillä. Siellä emme kalasta. Vuoden kampelasaaliimme 87 kg.

Puna-ahven on syvien vesien kala. Joskus, kun nuotta ajautuu virtausten takia liian syvälle, saamme muutamia . Tämän vuoden kokonaissaalis 55kg.

Morgenstjerne 14.12. Navakkaa koillistuulta, lämpötila muutama aste nollan yläpuolella.Sää puolipilvinen. Støn laivat ovat pysytelleet maissa, ainoastaan muutama eilen merelle lähtenyt siimalaiva uhmasi voimistuvaa tuulta.

Tänään vietimme Morgenstjernen syyskalastuskauden päättäjäisiä. Kippari ja Erik korjasivat nuottaa ja minä suursiivosin sisätilat. Seuraavan kerran lähdemme merelle heti joulun jälkeen. Sään niin salliessa.

Siivousrupeaman jälkeen tein yhteenvedon päättyneestä kalastusvuodesta. Laskin kuinka hyvin olimme työssämme onnistuneet. Sekä saalismäärillä että työtuloilla mitattuina. Hyvin näyttää menneen. Olemme olleet ahkeria. Käyneet merellä aina kun se on ollut mahdollista. Ja omalta osaltamme pitäneet kalatehtaan käynnissä.

Voimme olla tyytyväisiä myös kalastuksemme ekologisuuteen. Saaliimme koostuu 97 prosenttisesti lajeista (kolja, turska, seiti) joita WWF suosittelee hyvällä omalla tunnolla käytettäväksi. Kaikki pyydystämämme pääsaaliskalat ovat MSC-sertifioituja.

Uhanalaisten (WWF:n mukaan) puna-ahvenen, kissakalan ja merikrotin osuus saaliistamme oli häviävän pieni. Saimme niitä 331 kiloa eli 0,1% kokonaissaaliista.

Jos kaikki Norjan kalastusalukset voisivat osoittaa samanlaisia lukemia, yhtä pieniä uhanalaisten prosenttiosuuksia, kalastuspaine näitä lajeja kohtaan olisi murto-osa nykyisestä. Ja kalakannoilla olisi mahdollisuus nopeaankin elpymiseen.
-lauri-

MORGENSTJERNEN SAALIS 2011

Merikerrat 100

Kokonaissaalis 357 t

Turska 186 t

Kolja 156 t

Seiti 14 t

Sinipallas 10 t

Molva 253 kg

Kissakala 165 kg

Merikrotti 111 kg

Ruijanpallas 91 kg

Kampelat 87 kg

Puna-ahven 55 kg

mandag 12. desember 2011

Kateellinen kalastaja.

Støn kalastajakylä puolen päivän aikaan. (Kuva Maarit Kimpimäki)

Pienvenesatamaa.(Maarit Kimpimäki)

Tuolla jossain 25 merimailin päässä ryhävalaat hyppivät ja miekkavalaat herkuttelevat sillillä.
(Maarit Kimpimäki)

Stø, taustalla Andøyan lumihuippuiset vuoret. Miekkavalaat viihtyvät Støn ja Andøyn välissä olevassa Gavlfjordissa.

Näkisinpä minäkin ryhävalaita. En taatusti valittaisi huonoja kalansaaliita. Kuva Andenesin Sea Safarin viime viikkoiselta retkeltä. Valaat olivat silloin Andenesin aallonmurtajan ulkopuolella. ( Kuva: Sea Safari Andenes)


Morgenstjerne 13.joulukuuta, matkalla Sandille
Tyyntä , pientä maininkia, lämpötila muutama aste plussan puolella.
Eilen saimme 1300 kiloa. Koljaa. Tänään olemme luultavasti viimeistä kertaa merellä. Huomenna alkaa loma.

Jo viikon ajan olen olllut kateellinen Andenesin kalastajille. En sillä tavalla kateellinen kuin kalastajat yleensä ovat. Minulla ei ole ollut mitään syytä kadehtia naapurikylän veneitten laihoja saaliita. Niillähän on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia. Kalaparvet ovat olleet levottomia, vaihtaneet ruokailualueitaan ja käyneet huonosti pyydyksiin. Me olemme saaneet enemmän.

Olen kateellinen toisesta syystä.

Me, toisin kuin andenesilaiset, olemme saaneet kalastaa rauhassa. Ilman ystäviäni. Ryhävalaat ja miekkavalaat ovat pysytelleet pohjoisempana. 25 merimailin päässä Andfjordenin ja Bleikin kanjonin välisellä alueella. Naapurikylän perinteisillä nuotta- ja siima-apajilla.

Valaat tulivat sinne ruoan perässä. Norjalaisen kevätkutuisen sillin etujoukot, tunnustelijat ennen suurinvaasiota valtasivat Andfjordenin vuonon. Ja toivat nälkäiset valaat mukanaan.
Andenesilaisia harmittaa kun laumana saalistavat miekkavalaat ja meressä melskaavat ryhävalaat säikyttelevät turskat ja seitit. Tekevät niistä levottomia. Ja vaikeasti pyydystettäviä.

Minua sellainen ei harmittaisi. Mielelläni tyytyisin vähempään. Jos vastineeksi saisin tutkailla miekkavalasparven kalastusmenetelmiä. Ja ihailla massiivisia ryhävalaita läheltä .
Niinä muutamina valoisina keskipäivän tunteina.
-lauri-

lørdag 10. desember 2011

Valoisan pimeän sininen. Amazing northern blue

Marraskuussa aurinko valmistautuu jättämään meidät keskitalven ajaksi kuun haltuun.

Kaamosajan kuu yrittää täyttää tehtävänsä, olla mahdollisimman paljon aurinkoa, varsinkin noustessaan ja laskiessaan. Kuva:Greet

Kalastus on ollut viime päivien huonoista säistä huolimatta helpompaa kuin aiemmin syksyllä. Vuorten lumi, auringon kajo ja kuu ovat tehneet päivistä valoisia. (Greet)

Støn aallonmurtaja kaamoksen väreissä.

Gavlfjordenin miekkavalasvuono.Taustalla Andøyn saari.(Greet)

Anleggetin pengertie, 7 km Støstä, keskipäivän aikaan. (Greet)

Anlegget tasan vuosi sitten. Silloin olimme saaneet nauttia talvesta jo kuukauden.

Varhaisen iltapaïvän maisema Pengertieltä koilliseen. Taustalla Andøy (Greet)

Amazing Northern blue.(Greet)


Gisløy 11.12.2011. Navakkaa koillistuulta, muutama aste pakkasta, taivas on pilvessä. Sataa lunta.
Eilen saimme hieman yli 500 kiloa, saaliista sata kiloa oli Barentsin meren turskaa, skreitä.

Talvi on tullut. Pakkanen routaannuttanut maan . Lumi valaissut vuoret. Kuu on viime päivinä ollut innoissaan. Loistanut koko koollaan keskipäivän taivaalla. Punertunut noustessaan ja laskiessan. Sekä luonut kaamosajalle tyypillisen uskomattoman hienon tunnelman. Tumma meri ,vaaleat vuoret, auringon heikko kajo ja kuu jalostavat kaamoksen. Luovat valoisan ja pimeän. Sinisen ja punaisen. Värittävät hämärän päivän.

Minua ei harmittanut vaikka kovasti odottamani tämänpäiväinen täydellinen kuunpimennys jäi näkemättä. Se oli kuitenkin mahdollista aistia. Ja voimallisena kokea.
-lauri-

fredag 9. desember 2011

Morgenstjernen luontovuosi 2011 Osa1. Sienet kuukausittain

Sienivuoden avasi huhtasieni. Poimin niitä huhti-toukokuuussa.

Kesäkuussa löytyivät ensimmäiset punikkitatit.

Herkkutattien satokausi oli jaksottainen. Ensimmäinen sato keskikesällä. Toinen syyskuussa. Yksittäisiä vastanousseita yksilöitä löytyi vielä marraskuun loppupuolella.

Rouskuja löytyi paljon, myös kuvan karvarouskuja.

Kantarellit viihtyivät tänä vuonna myös normaalista poikkeavilla kasvupaikoilla. Poimin niitä vielä joulukuussa.

Vaalea orakas toi vaihtelua Suppilovahveron dominoivaan myöhäissyksyyn.

Suppilovahverosato oli kaikkien aikojen suurin yhden syksyn aikan keräämäni. Sadon laatu erinomainen.

Kaikki kuvat netistä, paitsi suppilovahverot ja herkkutatit itse kuvaamiani.

Gavlfjorden 9.12. Koillistuulta 12m/s. Pikkupakkasta. Selkeää. Täysikuu on paistanut koko päivän.
Etelätaivaalla on jonkinlaista auringon kajoa. Huomenna koemme täydellisen kuunpimennyksen. Meidän lisäksi ainoastaan Nordbøen on kalastamassa, uhmaamassa ankaria olosuhteita.

Toinen joulukuuta, viime viikon perjantai oli historialllinen päivä. Silloin kävin sienestämässä. Poimin yli kolme kiloa suppilovahveroita. Ja vajaan kilon kantarelleja. Sekä muutamia vaaleita orakkaita. Koskaan aiemmin en Norjassa asuessani ole käynyt niin myöhään sienimetsällä. Suomessakin joulukuun saaliit ovat olleet sammalikossa hyvin säilyneitä viikkojen ikäisiä vanhoja kantarelleja.
Viime perjantain sienet olivat suurimmaksi osaksi vastanousseita, kiinteitä yksilöitä.
Sienivuodestani tuli lämpimän syksyn ansiosta ennätyspitkä. Ja muutenkin poikkeuksellinen.

SIENIVUOSI TIIVISTETTYNÄ:

Huhtikuu: Huhtasieni.
Löysin ensimmäiset huhtasienet kalankuvaustelineen alta 28.päivä.

Toukokuu: Huhtasieni.
Kuukauden alkuviikkoina poimin lisää huhtasieniä.

Kesäkuu: Punikkitatti.
Ensimmäiset punikkitatit ilmestyivät juhannuksen jälkeen. Kausi jatkui syyskuun puolelle.

Heinäkuu:Herkkutatti.
Ensimmäinen sato herkutatteja nousi kuukauden alussa .Sesonki oli lyhyt ja sienet lämpimän sään vuoksi normaalia matoisampia . Karva- ja haaparouskuja löytyi kuukauden puolivälistä lähtien. Haperot ilmestyivät samoihin aikohin. Kantarellikausi alkoi myöhässä.

Elokuu:Rouskut.
Poimin kuukauden aikana yllättävän paljon rouskuja, myös kangas- ja voirouskuja. Rouskujen esiintymistä menneenä syksynä leimasi jaksottaisuus. Kausi jatkui paljon normaalia pidempään. Kehnäsieniä ei ilmaantunut aikaisempien vuosien tapaan. Kantarelleja löytyi yllättävistä paikoista. Ensimmäiset orakkaat poimin elokuun lopussa.

Syyskuu:Kantarelli.
Syyskuun kalastimme melkein kokonaan Mehamnissa. Luulin sienikauteni jääneen lyhyeksi. Idästä palattuemme kerkesin kuitenkin toisen sadon herkkutattien rääppiäsiiin, viimeisenä nousseita poimimaan. Kantarelleja löytyi muutamilla kerroilla ennätysmääriä. Karvarouskuja ja varsinkin haaparouskuja nousi koko ajan lisää.
Suppilovahveron satokausi pääsi käyntiin. Sieniä löytyi aivan uusilta alueilta ja todella paljon. Myös orakassaalis oli hyvä syyskuun lopun kiihkeinä sienipäivinä.

Lokakuu:Suppilovahvero.
Lokakuu oli selkeästi suppilovahveron.Niitä sain poimittua oikeastaan niin paljon kuin halusin ja jaksoin. Rajoittava tekijä oli kuivurin kapasiteetti. Myös kantarelleja ja vaaleita orakkaita löytyi ja paljon myöhäisiä herkkutatteja.Tein muutamia kangasrouskulöytöjä kuukauden lopussa.

Marraskuu: Vaalea Orakas.
Sienestys jatkui. Ensimmäistä kertaa Norjan aikanani marraskuun puolelle. Suppilovahveroita nousi koko ajan lisää. Keskityin usealla retkellä tietoisesti vaaleaan orakkaaseen. Hyvälaatuisisa nuoria sieniä oli mahdollista löytää vielä kuukauden viimeisinä päivinä. Pari muutaman asteen hallayötä ei keskeyttänyt sienten kasvua ja kausi näytti jatkuvan joulukuulle. Aivan marraskuun lopulla löysin vastanousseita, kiinteitä kantarelleja sekä herkkutatteja !!!!!

Joulukuu: Kantarelli.
Joulukuun sieneksi olen valinnut kantarellin. Tein toinen joulukuuta yhden lyhyen retken Støn lähialueen kuusikkoon. Oikeastaan vain siksi, että voin kirjata myös joulukuun sienestyskuukaudeksi. Poimin kaatosateessa ja kovassa tuulessa yli 3 kiloa suppilovahveroita. Hienointa oli löytää nuoria kantarelleja. Kantarellikaudesta tuli näin yli 5 kuukauden mittainen.
-lauri-

onsdag 7. desember 2011

YKSI KANSA, YKSI KIELI, YKSI MEIJERI

Miten käy joulun? Ehtiikö voi kauppoihin? Kerkeämmekö leipoa kaiken valmiiksi?

Onnistuuko Tine torjumaan kansakuntaa uhkaavan kriisin?

Koska saamme voita leivontaan ja ruoanlaittoon?

Tai ainakin Bremyktiä levitteeksi?


Morgenstjerne, Sand 7.12. Heikkoa koillistuulta, erittäin korkeita aaltoja. Muutama lämpöaste.
Vuorilla on lunta , maissa pikkupakkasta. Sienestyskausi on lopultakin päättynyt. Olemme kuudentena päivänä peräkkäin merellä. Eilen saimme vajaat tuhat kiloa koljaa.
Silli ja sen mukana miekka- sekä ryhävalaat ovat saapunut viereisen saaren Andøyn edustalle.

Viime päivien kiihkeän kalastuksen, miekkavalas Morganin surullisen tapauksen ja sillin saapumisen varjossa monia dramaattisia tapahtumia on jäänyt huomaamatta. Viikkojen ajan Norjaa vaivannut voikriisi on saanut minun millään tavalla asiaa noteeraamatta laajentua kansainväliseksi konfliktiksi. Tanskan ja Norjan väliseksi Voisodaksi.

Norjassahan on voipula. Sen seurauksena valtio ryntäsi hädissään alentamaan kohtuuttoman korkeita voitullejaan. Mutta vain määräajaksi. Tarkoituksena oli helpottaa voin ostoa tanskalaisilta meijereiltä. Ja turvata tärkein. Joululeivonnaisten ja muiden rasvaa vaativien jouluherkkujen saatavuus ja kotileivonnan onnistuminen.

Mutta Tanskapa ei suostunutkaan vuosikausia epätoivoisesti omaa tuotantoaan suojelevalle ja perusmeijerituotteiden tuonnin lähes kokonaan kieltäneelle Norjalle myymään yhtään mitään. Väliaikaiset tullihelpotukset eivät juuteille riitä. Tulkoon Norja tälläkin kertaa toimeen omillaan. Eihän se voi ole aiemminkaan kelvannut.

Tanskan luomuvoi menee Suomeen ja Ruotsiin. Sinne on hyvät kauppasuhteet, alhaiset tullit ja jatkuva menekki. Sitäpaitsi Norja sulkee rajansa heti kun oma tuotanto ylittää kysynnän. Joskus tammikuun lopulla. Silloin ei vietäisi yhtään mitään.

Norja on maataloustuotannon turvaamisessaan maailmanmestari. Tullimuurien perusteluna on säilyttää omavaraisuus." Jokaiselle maalle on tarpeellista olla omavarainen, peruselintarvikkeiden tuonnista mahdollisimman vähän riipuvainen. Se on parasta varautumista kriisiaikoihin" kuuluu väite.

Nyt meillä sitten on se kriisiaika. Ruokapula. Voi on loppunut. Kansa turhautuu. Me täällä pohjoisessa kärsimme eniten. Kolmeen viikkoon ei oikeaa voita ole minkään kaupan hyllyillä näkynyt. Ei edes voipohjaisia levitteitä.

Margariinia on kansalaisten syötävä. Kaikkein pahiten kriisi koettelee ns. äijäkarppaajia. Niitä jotka karppauksesta omaksuivat hillittömän voin , kanamunien ja lihan syönnin.Pistivät perunat, riisit, makaronit ja kuitupitoiset leivät sekä muoville maistuvat kevyttuotteet piiloon. Ja unohtivat karppaamisen syvimmän olemuksen. Runsaan vihannesten ja hedelmien ja vähähiilaristen juuresten kuten nauriin käytön.

Pakon edessä elikkä nyt margariini , kevytlevitteet ja -juustot ovat alkaneet tehdä kauppansa. Hyllyt tyhjenevät ja kansalaiset sopeutuvat, suurempia protesteja ei esiinny. Kuluttajat uskovat meijerimiesten ja -naisten lupauksiin.

"Tämä voipula on väliaikainen ja johtuu kulutuksen yllättävän suuren kasvun lisäksi huonosta rehuvuodesta ja siitä johtuvasta maidontuotannon notkahduksesta. Tammikuun kuluessa kaikki palautuu ennalleen. Tarjonta ja kysyntä ovat tasapainossa"

Helmikuussa voikriisimme on lupausten toteutuessa taaksejäänyt painajainen. Kaikki jatkuu niinkuin mitään kriisiä ei k olisi koskaan ollutkaan.
Samoilla hyväksi havaituilla linjauksilla jatketaan. Muun maailman menosta riippumatta.
Yksi kansa, yksi kieli, yksi meijeri.
Siitä lähdetään.
-lauri-