Hiiripöllöystäväni Helmi Helmipöllö.

Stø Morgenstjerne 14.2 Ystävän, mutta  myös Barentsin mereltä Vesterålenin rannikolle kutemaan vaeltavan turskan (norjaksi skrei ) päivä. Turska harrastaa muista tutuista merikaloista poiketen lisääntymistä molemmat sukupuolet kiinni toisissaan. Siksi sitä kutsutaan rakkauden kalaksi. Ja siksi ystävän päivä, punaisten sydämien Valentine, on myös turskan. Tämän asian on norjalaisen kalan markkinointi- ja vientiorganisaatio Eksportutvalg for fisk jokunen vuosi sitten päättänyt.

Tänään saimme täyden laivallisen rakkauden kaloja. Se lohdutti vaikeissa olosuhteissa. Sää oli kolea, tuulinen ja välistä lumisateinen. Aallot liian korkeita. Laiva heilui ja käsiä paleli. Välistä melkein pelotti se keinunta. Työ oli vähemmän nautinnollista kuin viikon aiempina,tyynempinä ja aurinkoisempina päivinä. Kotimatkalla aallot asettuivat niinkuin säätiedotuksessa luvattiin. Huomenna merellä on taas mukavampaa, uskon.

Siipirikko tienpenkalla.

Ystävänpäivän postaukseni pääosassa on Helmi Helmipöllö. Nuori pöllö, jonka etunimi tulee kasvojen helmikuvioinnin mukaan. Ja sukunimi pieleen menneen lajinmäärityksen vuoksi. Oikeasti Helmi Helmipöllö on hiiripöllö.
Helmin tuli tietoisuuteeni viime elokuun lopussa. Kylämme seppä Finn Aage huomasi siipirikkoisen linnun Klon metsätien pientareella. Laihtunut ja huonokuntoinen, vasenta siipeään laahava lintu, ei jaksanut lähteä lentoon. Finn Aage otti Helmin traktoriinsa ja toi kotiin. Kunnan eläinlääkäri osasi neuvoa ruokinnassa. Viisikymmentä grammaa broilerin rintafilettä päivittäin. Siinä tapauksessa jos oikeaa ravintoa, hiiriä tai pikkulintuja, ei ole tarjolla.
                                               Pöllö tilavassa kuivakalavarastossa.
Onneksi oli loppukesä,sepän tilava kuivalavarasto tyhjänä ja innokkaita nuoria pöllönhoitajia perheessä. Helmin toipuminen pääsi alkamaan. Uteliaana lintuna nuorella hiiripöllöllä ei ollut vaikeuksia sopeutua ihmisten maailmaan. Tai niin me halusimme uskoa, tapanamme kun on, pahana tai hyvänä, inhimillistää eläimet.

Helmi söi hyvin, nukkui hyvin  ja tarkkaili ympäristöään. Se oppi luottamaan hoitajiinsa, ei pelännyt, ja tuli luokse. Onneksi hiiripöllö on päiväaktiivinen. Se on päiväpöllö. Olisi ollut aika vaikeaa sopeuttaa ihmisolentojen ja yöaktiivisen pöllön rytmit.
                                                        Ongelma.
Lokakuussa seppä kysyi minulta neuvoja. Helmin tilanne oli ratkaistava. Kuivakalahäkkii tarvittiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Mitäs sitten hiiripöllölle tehtäisiin. Vapauteen siitä ei ollut, siipi ei ollut vielä kunnossa, lentotaitoa oli kokeiltu häkin ulkopuolella. Pöllönhoitajat eivät sallineet sitä, että Helmi olisi asunut vapaana pihapiirissä. Olisi kuulema helppo saalis kylällä liikkuville puolikesyille merikotkille, ketuille tai minkeille. Eläinlääkärin ohje oli tyly. Pöllö olisi lopetettava.

Mailasin vahingoittuneista linnuista huolta pitävään fuglehjelpen yhdistykseen saamatta vastausta. Kyselin lintuyhdistyksiltä, eivät osanneet neuvoa muuta kuin päästää vapaaksi tai lopettaa. Suomessa olisi ollut useitakin paikkoja minne Helmin olisi voinut viedä toipumaan. Norjassa se tuntui olevan mahdotonta.
                                   Helmi Helmipöllön tulevaisuus.
Kun Helmille ei tuntunut löytyvän muuta ratkaisua kuin se lopullinen poikani lupautui pöllönhoitajaksi. Voisimme rakentaa hiiripöllölle oman yksiön ja  hoitaa siipirikkoisen  kuntoon ja päästää myöhemmin vapaaksi, tai ainakin puolikesyksi pihapöllöksi

                                             Uusi koti Gisløyalla valmistuu.
Onneksi kuulin ystävältäni vasta Helmin tultua alivuokralaiseksi  eläintieteilijöiden sanovan lintujen kärsivän vankeudessa kaikista maaolioista eniten. Niiden tilantarve on niin suuri, että edes kohtuullisten olosuhteiden luominen on mahdotonta. Saatoimme siis rakentaa tilavan yli sadan kuutiometrin alivuokralaisasunnon tästä tiedosta vapaana,hyvillä mielin ja suuren innostuksen vallassa. Päivä siinä kolmelta ammattikalastajalta vierähti.

Kalastajat pöllöyksiön rakennuspuuhissa.

Maisemakatto.

Helmi Helmipöllö perheenjäsenenä  

Helmin asunto sisustettiin mahdollisimman luonnonmukaiseksi puineen ja pensaineen. Lentotilaa jätettiin ja katto tehtiin kasvihuonemuovista. Heti muuttopäivänä huomasi  Helmin valitsevan tietyt suosikkipuut lempioleilupaikoikseen. Helmin huoneeseen oli meillä näköyhteys eteisen ikkunasta. Siitä saatoimme seurata uutta perheenjäsentämme ohikulkiessa, häntä häiritsemättä. Helmi söi tottui meihin ja vahvistui lisää. Ystävämme siipikin näytti paranevan.

Helmin ensimmäinen päivä, tutustuminen uuteen perheenjäseneen

Väsyttää...

Pöllön pää kääntyy monta astetta ja nopeasti.

Helmi vakio-oksallaan.

Toinen lempiorsista.

Kaipuu oikeaan kotiin

Vaikka Helmi Helmipöllöllä kaikki muu olikin  meidän ymmärryksen mukaan kunnossa, yhtä puuttui. Vapauden kaipuun jotenkin vaistosi. Vuoden viimeisinä viikkoina hiiripöllömme lenteli kiivaita pyrähdyksiä ikään kuin näyttääkseen että siipi kantaa ihan riittävän hyvin. Ettekö usko.

Vapaus

Kellarissa olevalle pesukoneellemme jouduimme kulkemaan Helmin huoneen kautta. Pyykkääjä oli silloin koko ajan hiiripöllön tarkkailtavana. Helmille oli varmaan käynyt niinä kymmeninä kertoina  selväksi, että yksin pyykkilastin kanssa tuleva joutuu pitämään ulko-ovea auki muutaman sekunnin, juuri sen ajan kun  avaa kellarin oven. Tai ehkäpä vain kuvittelen.

Joka tapauksessa eräällä tällaisella pyykkireissulla Helmi läksi. Lensi pirteänä auki olleesta ovesta ulos rantapellon pihlajaan. Kun juoksin Helmin luokse se lensi  satakunta metriä pihatienvarren puihin ja sieltä edelleen jonnekin lähikoivikkoon. Hämärässä emme Helmiä löytäneet. Seuraavana päivänä hiiripöllömme näyttäytyi kerran ja varmaan läksi saareltamme. Uskomme sen lentäneen  kotiinsa kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan  Klon laaksoon. Soidinaikakin oli lähestymässä.

-lauri- 

Helmi Netissä

 Helmi Helmipöllön tarinaa ja Vesterålenin luontoasioita linnuista, hylkeistä, valaista ja vaikkapa säästä villin pöllön hengessä voi seurata Helmin ikiomilla facebook sivuilla. 

Lastauslaiturin riskilät.

Kartnesin lastauslaiturilla Myressä on monenlaista aktiviteettia. Me käytämme sitä nuotan vetovaijerien mittaamiseen.(yläkuva). Nuoriso korttelirallin päätepysäkkinä ja useat kennelihmiset koirapuistona.

Jotkut säilyttävät kalastusvälineitään ja jopa käytöstä poistettuja laivoja konttien lastaukseen ja säilytykseen tarkoitetulla järeätekoisella laiturilla.

Riskilä on sekin löytänyt paikkansa. Lukuisat parit pesivät laiturin reunaan kiinnitetyissä massiivisissa kuormurin renkaissa.

Syötävää riittää , nälän yllättäessä tarvitsee vain tiputtautua pesästä suoraan alas...

Tai lentää vähän matkaa..

Lähestyä vedenpintaa...

Ja sukeltaa..
Joskus veteen voi laskutua myös näin.

Riskiläpariskunta ui pikkuseitistä kylläisenä.


Morgenstjerne 4.5. Tyyntä, muutama plusaste. Merellä huonot virtaukset.
Tänään vedimme ainoastaan kaksi apajaa ja saimme tuhat kiloa , lähinnä koljaa. Huomenna pidämme maapäivän sinipallassiimojen parissa. Toissa päivän uusi kuu vaikuttaa sen verran paljon, ettei merelle kannata ennen perjantaita lähteä. Se sopii meille hyvin. Saamme viettää leppoisia hetkiä, nautiskella kahvia ja tavata siimakalastajia.

Eilen olimme Myressä, kunnostamassa, uusimassa ja mittailemassa nuottamme vaijeriköysiä.
Kartnesetin aurinkoisella laiturilla työskennellässä minulla oli hyvää aikaa tutustua laiturin uusimpiin käyttäjiin.
Riskilät ovat sopeutuneet hyvin kasvavan merikotkakannan aiheuttamaan uhkaan. Lukuisat parit ovat muuttaneet kotinsa ulkosaaristosta kaupunkiin. Kallioluotojen vaaralliset ja riskialttiit seinämät ovat vaihtuneet kalastajakaupungin turvalliseen keskustaan. Laiturin seinustassa sijaitseviin vanhoihin kuormureitten renkaisiin.

Hyvin näyttää kaupunkilaiselämä riskilällekin maistuvan.
-lauri-

SUULA

Aikuinen suula, morus bassana, tuli eilen 29.4 kylään. Nuottamme perissä pintaan nousseet pökerryksissä olevat pikkukalat kiinnostivat Norjan meren suurinta oikeaa merilintua.

Kun huomasin suulan, lopetin suolistuksen, hain kameran ja menin takakannelle.
Pääsinkin ottamaan kuvia laivamme läheisyydessä partioivasta pieniä saaliskaloja tarkkailevasta kollegastamme.

Ylläolevan kuvan lentovauhtiaan jarruttavasta suulasta otin juuri ennen sen hyökkäystä kalojen kimppuun. Syöksysukellusta en luonnollisesti tälläkään kertaa saanut ikuistettua.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän. Suula on selvästi arvonsa mukaisessa pääosassa. Seuranaan olevat merilokki ja myrskylintu statisteja. Suurimmassa osassa muista otoksista aristokraattinen suula näyttää mitättömältä harmaalokkimassan osaselta.
-lauri-

Toisen asteen yhteys

Isokihu ilahdutti. Jospa koljan suolistukselta jäisi aikaa, että saisin otettua kuvan missä siiven valkoinen läikkä näkyisi selkeänä. Lintu on kyllä tästäkin kuvasta selkeästi tunnistetttavissa.

Maatilan ympäristö alkaa näyttää keväiseltä. Vuonon takana Andøyn tuntureilla on vielä reilusti lunta.

Navetan seinustan raparperit alkavat nousta. Parin viikon päästä syödään kiisseliä ja raparperipiirakkaa. :)

Urosriekko, maatilan pihapiirin hallitsija. Minulla on siihen yhteys, tulemme hyvin toimeen keskenämme, kunhan en kyseenalaista sen oikeutta reviiriinsä.

Talon välitön ympäristö on riekkokukolle tärkeä. Rajoja pitkin kävelemällä, höyheniä pörröttämällä ja silmäkulman heltta punoittaen se ilmaisee, että täällä hallitsen minä.

Myös ykkösaseman saanut naaras on aktiivinen. Se liikkuu ympäriinsä, ei kuitenkaan kyseenalaista uroksen oikeutta olla eniten esillä. Tässä naaras läksi lentoon poikani auton takaluukun päältä.

Laskeutui pajun rungolle.

Ja katseli mitä minä oikein aion.


Morgenstjerne 26. huhtikuuta matkalla hietikolle.
Pääsiäinen ja kahdeksi viikoksi supistunut loma on vietetty. Myrskyt hankaloittivat talven kalastusta niin, että koko alkutalven kovasti mainostamani pitkä pääsiäisloma olikin harvinaisen lyhyt. Kalastajanurani lyhyin. Siitä lyhyestä lomasta viisi päivää meni rankalla turvakurssilla. Nyt on koitettava jaksaa jokunen viikko nuottakalastajan arkea ennen sinipallaksen siimapyyntiä ja siihen liityviä valmisteluja. Vasta sen jälkeen pääsen kunnolla keskittymään valaisiin. Hieman tympii, mutta onneksi minulla on muutamia pieniä ilonaiheita arkea piristämässä.

Konjakkiturskakilpailussa Morgenstjerne saavutti historialllisen toisen sijan ja palkinnoksi saamme sen putelin.
Myös henkilökohtaisella puolella onnisti, arvasin oikein Tuulan Turinoitten Tuulan järjestämän karitsoiden syntymisveikkauksen. Viisi pirteää karitsaa syntyi . :)

Kun vielä mainitsen kaakkurien odotettavissa olevan saapumisen jäistä toissapäivänä vapautuneelle lammelle ja ystävystymiseni Gisløyn maatilan pihapiiriä hallitsevan riekkokukon ja sen kahden naaraan kanssa, ei arki tunnukkaan niin harmaalta kuin vakiokalamatalikomme vallitseva tämän päivän sää.
-lauri-
Sain kaiken lisäksi kuvattua isokihun, se on harvinainen, alle tuhat yksilöa koko Norjassa :)

Arktisk meny . Osa 2: Riekko

Riekko , lagopus lagopus, asustaa koivumetsissä, soilla ja vuorenrinteillä. Joskus sitä tapaa myös kiirunan asuinalueilla puuttomilla vuorten lakialueilla. Riekko liikkuu paljon, varsinkin keväällä soidinaikaan se on kovasti aktiivinen. Alakuvassa riekon jätökset.

Hämärässä teitten yli lentäessään riekko jää turhan usein autojen kolhimaksi ja tiepuoleen lojumaan korppien, varisten ja kettujen ruoaksi.

Poikani auton ikkunaan aiemmin viikolla lentänyt urosriekko löytyi myöhemmin päivänvalossa. Riekko ja kiiruna ovat ruokavalionsa ansiosta hyvin säilyviä. Useita päiviä lumessa lojunut lintu oli täysin käyttökelpoinen, oikeastaan sopivasti mureutunut.

Riekko päältä..
Ja alta. Jalka on latinalaisen nimensä mukainen.

Kun sellaisen herkun, kuin mitä riekko on , saa käsiinsä,se kannattaa valmistaa huolella. Siitä kannattaa hyödyntää kaikki. Kuvassa rintapalat, lihasmaha, sydän, maksa, raajat,keuhkot ja rintalasta.

Kastikkeen mausteliemi tehdään keittämällä kuvun ja lihasmahan sisältöä pari tuntia. Myöhemmin tämän aromaattisen liemen teossa jääneitä roippeita voi käyttää jalkakylvyssä tai hierontaöljyssä. Liemestä lähtevä koivumetsän ja tunturiyrttien tuoksu rauhoittaa.

Kastikkeen liemi saadaan keittämällä jalkoja siipiä ja rintalastaa muutama tunti .

Sydän, maksa, keuhkot ja keittämällä pehmennetty lihasmaha pilkotaa yhdessä sienten ja sipulin kanssa pieniksi palasiksi ja ruskistetaan pannulla jauhojen kanssa. Siilattu keitinliemi lisätään. Siitä saadaan kastikkeen runko joka kaadetaan kattilaan.
Kattilassa kastike tehdään lisäämällä puolukkahilloa, ruskeaa juustoa, kermaa ja maustelientä. Täyteläisen kastikkeen valmistus vie aina kovasti aikaa ja vaatii maistelua ja hämmentämistä.

Riekkopaistin kanssa tarjoilen paistettuja tatteja. Kuivatuista tateista saa tunnissa käyttökelpoisia keittämällä ja antamalla hautua keitinliemessä.
Rintapalaset paistan ensiksi vajaan minuutin yhdeltä puolelta. Sitten käännän ja paistan kunnes veri tihkuu läpi. Käännän ja paistan nopeasti toiselta puolelta. Maustan rosmariinilla.
Annan hautua kuumassa astiassa folion alla muutaman minuutin ennen tarjoilemista.


Yksinkertainen kattaus. Riekkoa, sieniä, kastike, Ottar perunoita. Puolukkahillo ei ole vielä kerennyt mukaan.

Bon apetit.

Morgenstjerne, hietikko. Viides huhtikuuta. Heikkoa etelätuulta, pari astetta lämmintä, selkeää. Viimeistä kertaa merellä ennen pääsiäistä. Vieraani ovat saaneet nauttia isännän poissaolosta, kun sattui oikein kiihkeä kalarupeama niitten täälläolon ajaksi. Onneksi olemme saaneet harrastaa arktista ruokailua iltaisin. Ja onneksi Maarten ja Sofie ovat sen verran Vesterålenin omaksuneita, että pärjäävät näissä oloissa päivät myös ilman opasta :)
Raudut tulee ongittua ja hirven jättösarvia etsittyä. Minun tarvitsee vain kertoa missä mitäkin mahdollisesti voi tehdä.
Huomenna voin olla mukana. Koko päivän pilkillä. Ja sitten illalla savustetaan.
-lauri-

Haahka kalastajana ja kalansyöjänä.

Parvi pikkuseitejä Øylandin ja laiturin välissä.

50 haahkan parvi ui loiskien edestakaisin laivan toisella puolella. Pitää seitit lähella laituria.

Haahkat tulevat lähemmäksi ja saavat työnnettyä seitiparven laiturin alle.

Sopivalla hetkellä haahkat sukeltavat.

Muutamassa sekunnissa kaikki linnut ovat veden alla.

Vajaan minuutin kuluttua ensimmäiset pullahtavat pintaan. Hyökkäys on ohi , naarashaahkalla on nokassaan sätkivä seiti.

Kahdella tämän kuvan linnuista on saalis suussaan..

Operaation päätyttyä linnut siirtyvät tiiviiksi muodostelmaksi. Ehkä ne pelkäsivät kamerani räpsettä...

Kun päättivät lentää hieman kauemmaksi saalista sulattelemaan ja seuraavaan kalastusretkeen valmistautumaan.


Olen tyytyväinen. Sain äsken haluamani kuvasarjan. Dokumentoitua Støn haahkojen selviytymisstrategian. Nyt minulla on todisteet siitä, että haahkat syövät kalaa, että se on täällä niiden pääravintoa ja että niiden kalastus ei ole sattumanvaraista eteen tulevien kalojen nappaamista, vaan kurinalaista yhteistyötä.
Haahka kalastaa
-Ensiksi 50 yksilön haahkaparvi paikallistaa pikkuseitiparven (kalat 5-10 cm pitkiä) ja tulee lähietäisyydelle.
-Sen jälkeen kalaparvea ohjaillaan niiden lähellä äänekkäästi uimalla. Parvi yritetään saada tiiviiksi palloksi ja lähelle laiturirakenteita tai rantaa.
-Sopivalla hetkellä haahkat sukeltavat (kaikki yhtäaikaa) parven kimppuun.
-Syntyneessä sekasortoisessa tilanteessa seitit ovat sulavaliikkeisille haahkoille helppo saalis.
-Haahkat tekevät yhden nopean, alle minuutin hyökkäyksen kerrallaan, nappaavat muutaman kalan per lintu.
-Siirtyvät sitten kauemmaksi ja antavat kalojen rauhoittua ja kerääntyä yhteen.
-Kunnes tulevat uudelleen.

Olisi mukava tietää käyttäytyvätkö haahkat muualla samalla tavallla, vai onko tämä kalastusmuoto Støn haahkojen pakon edessä kehittämä.
Minkäänlaisiin viitteisin haahkoista kalansyöjinä en ole lukuisia lähteitä tutkiessa törmännyt.
Lopultakin minulla on todisteet :)
-lauri-
JK.Olettaisin, että sopeutuminen kalaravintoon ja jätteiden syöntiin lienee pelastanut Støn haahkat nälkäkuolemalta. Andenesin lajitovereiden kohtalolta.