Vuonot täynnä silliä ja valaita

Miekkavalaat ovat taas Stön edustalla. Kuva Camilla Ilmonin galleriasta.


Lohimaa uudenvuodenpäivä. Täällä metsissä talvi jatkaa olemistaan. Kuulin , että Stössä on ollut levottomampaa säätä, muutamia plus asteita ja kovaa tuulta.
Niin siinä kävi, kuten syksyllä toivoimme. Valaat ovat saapuneet. Støn läheisillä merialueilla käy kova kuhina. Silli on valloittanut läheisen Gavlfjorden vuonon. Samassa yhteydessä paikalle on saapunut lukuisia miekkavalaita sekä muutamia harvinaisempia vieraita kuten ryhävalaita.
Vuonoissa on havaittu myös normaalisti kauempana ulkomerellä eleleviä ja siellä syvänteissä saalistavia kaskelotteja.
Jos sama homma jatkuu ja sillit sekä niiden mukana valaat pysyvät jatkossakin lähitienoilla, niin suuri haaveemme talvisista valassafareista saattaa hyvinkin lähivuosina toteutua.

Kaikkea sitä tapahtuukin, sillä aikaa kun itse on poissa. Kippari oli osittain oikeassa sanoessaan, että: "Ei sitä pidä lähteä kotisatamasta minnekkään maailmalle seikailemaan." Nyt vaan täytyy tyytyä Støstä kantautuviin terveisiin. Ja safarimme kotisivuihin. Sekä toivoa ensi viikolla hyviä merikelejä ja sillä tavalla kohtuullisia saaliita, että voisi niitä valaitakin useiden viikkojen tauon jälkeen ihailla. Eniten odotan ryhävalaan kohtaamista. On se vaan niin hieno elukka.
Paikanpäällä olevan AWT teamin ( Camilla) raportti valaista linkkeineen täällä.
Hienoja kuvia näiltä kotisivuilta
Maakuntalehtikin uutisoi asiasta.
-lauri-

Poroja hoitamaan.

Lohimaan joulu ja uuden vuoden aluspäivät on tullut vietettyä näissä maisemissa.
Alaskan huskyjen. ponien ja hevosten, porojen ja kaikkien näiden hoitajien sekä henkilökunnan ja vieraittemme seurassa. Mielenkiintoista on ollut perehtyä kuinka paljon työtä, kiintymystä ja rakkautta vaatiikaan yhteistyö eläinten kanssa. Vuosikausia kestävää yhteistyötä. Toistensa kunnioittamista.
Alakuvassa Harri ja komea sarvipää.

Erikin porokyyti on tarjonnut eksoottisia elämyksiä Venäjältä ja myös Etelä- Euroopasta tulleille vieraillemme.

On muuten viimeisen päälle hienot työvaatteet. Vähän toista maata kuin kalastajan sadeasusteet. Ihan kateeksi käy kenkiä ja säärystimiä.


Lohimaa uudenvuoden aatto.Puoli kaksitoista on kello
Uuden vuoden aaton askareet ovat takana, kohta vaihtuu vuosi Suomessakin.
Pietarin uuden vuoden vaihtumista juhlimme hetki sitten. Herkkuja nautittiin, Joulupukkikin kävi, raketteja ammuttiin. Kuohujuomaputelit poksahtelivat.
Aiemmin illalla sain tärkeän tehtävän. Se oli suuri luottamuksen osoitus taitojani kohtaan.
Huomenna saan hoitaa Jannen ja Erikin poroja. Niitä on viisi kappaletta. Ja niille pitää antaa rakeista rehua puoli kauhallista aamulla ja kauhallinen illalla. Per poro. Jäkälää tarjoillaan puoli säkillistä aamulla ja saman verran illalla jaettuna kaikille viidelle.
Jäkälän antamisessa on tärkeää kastella jäkälät lämpimällä vedellä ennen tarjoilua.
Huomenillalla lähdemme sitten ajamaan pohjoista kohti. Sunnuntai-illaksi saavumme Stöhön.
Maanantai on aikaa huokaista ennen tiistain merellelähtöä.
Elikkä :Back to basic.
-lauri-
Hyvää Uutta Vuotta kaikille

Morgenstjernen voittajavetovihje

Johan Remen Evensen, yksi maailman parhaista ponnistajista, kuvattuna valassafarilla viime heinäkuussa. Häneltä voimme odottaa lauantain kilpailussa mitä tahansa. Kertoimet ovat taatusti kohdallaan. Johan saa sitäpaitsi keskittyä rauhassa kaikkien huomion kiinnittyessä laivamme melkein kaimaan Thomnas Morgensterniin ja Suomen Matti Hautamäkeen.
Yläkuva: Camilla Ilmoni



Lohimaa 30.12.2010
Puolipilvistä pakkasta jotain kymmenen astetta. Tänään oli pari isohkoa ryhmää mukanani. Aamupäivällä oltiin kirjolohta pilkkimässä ja iltapäivällä valoimmekin tinoja uudessa hienossa kodassa. Riekkojen, pentukarhun nahan, jäätyneen ruijanpallaksen ja oravankallon sekä pienehkön rummun avulla onnistuin tulkitsemaan itsekunkin vieraan tulevaa vuotta, näkemään joittenkin kohdalla hieman pidemmällekin.
Kovin näytti olevan matkoja eksoottisiin paikkohin, balettitanssijan uraa, herkkutatteja, silkkivaatteita ja kukkivia kirsikkapuistoja tuloillaan. Näin myös Etelämeren aitoja helmiä, pitkää ikää ja Baikal järven suuria nieriöitä. Aika hyvin tuntuivat tinat tietävän.
Shamaanin työnkuvasta innostuneena päätin kokeilla taitojani myös uhkapelirintamalla, antaa muillekin takuuvarman voittajaveto vihjeen. Kun mitäs sitä varmaa tietoa omanaan pitämään.

Keski-Euroopan mäkiviikon lauantain perinteisessä uudenvuoden kisassa on mielestäni yksi voittajasuosikki. Ensimmäisen kilpailun karsiintumisesta sisuuntuneena Norjan ja Støn oma Johan Remen Evensen ponnistaa kykyjensä mukaan ja nousee keskimmäiselle pallille. Ykkössija näyttäisi selvältä. Evensen on ponnistajana yhtä hyvä kuin Matti Hautamäki parhaimpina päivinään. Silloin puolenkymmentä vuotta sitten.
Sanojeni vakuudeksi pistän muutaman kuvan viime kesän valassafarilta. Niistä voi itsekukin päätellä Johanin voitontahdon ja ponnistuskyvyn.
-lauri-

MUUTAMIA HUOMIOITA SUOMEN KALASTUKSESTA OSA 2: KIRJOLOHI ; PYYNTI JA KÄYTTÖ

Yläkuvan Äyskoski on yksi pohjoismaiden parhaita taimenkoskia. Joella vuosikausia harjoitetunn catch and release kalastuksen (savoksi riäkkee ja piästä) ansiosta luonnonvarainen taimenkanta on hyvin vahva. Jotta perhomiehet saisivat kalakeittoaineksia, edes jotain mukaan otettavaa, koskeen on istutettu kirjolohia. Taimen, harjus ja kirjolohi viihtyvät yllättävän hyvin samassa ympäristössä.
Äyskosken viereen rakennetuissa pikku lammissa catch and release vaatimus ei ole voimassa. Siellä on mahdollisuus hyvällä omallatunnolla onkia omat ruokakalansa. Koukuissakin sallitaan väkäset. Kirjolohen pilkintä on suosittu talvinen harrastus.
Kuvassa valmistaudumme Maxin kanssa nappaamaan sen ison joulukalan. Kairaaminen on kovaa työtä.

Toiseen paikkaan teimme oikein kunnon avannon. Sitten vaan syötti koukkuun ja pilkki veteen. Aika pian Maxin vapa taipui.

Kovan taistelun jälkeen jäälle nousi komea kahden kilon kirjolohi.

Seuraava vaihe oli kalan fileoiminen. (Kuva Jukke)

Poistin myös kylkiruodot ja maustoin kirren(ammattilaisten käyttämä nimitys kirjolohesta) suolalla sitruunapippurilla ja tillillä.(Jukke)

Sitten se loimutettiin hämyisessä kalamajassa sijaitsevassa hienossa vempeleessä. (Jukke)

Kirjolohi on erinomaista myös kylmäsavustettuna. Kuvassa vakuumipakkaamani file.

Loimulohi ja kylmäsavustettua mäti juhlistivat joulupäivän iltapalaamme muitten herkkujen lisäksi.



Lohimaa tapaninpäivän jälkeinen päivä.Puolipilvinen sää, heikkoa lumisadetta. Joulu on tullut vietettyä, arki alkanut. Ensimmäiset itäisen naapurimaamme joulunviettäjät saapuvat illalla. Päivän urakkana minulla olikin mökkien terassien ja edustojen siistiminen, siis lumityöt hehe ja kotariukujen haku. Sellaisia aliskasvumäntyjä, kuusi metriä pitkiä. Kaheksan kappaletta. Utsjokelaisen kotamestarin huomenna saavuttua vuorossa on itse kodan pystytys.
Kirjolohien syöntihalukkuus on jo tullut testattua, joten korpihotelli on pian valmiina vastaanottamaan vieraansa.
Lohimaan joulunvieton yksi pääosan esittäjistä on juuri kirjolohi. Kalaa kutsuttiin alunperin nimellä sateenkaarirautu, kunnes presidentti Kekkonen 50- luvulla lanseerasi paremmin myyvän ja helpommin omaksuttavan nimen. Todellisuudessa nimen takana lienee ollut Kustaa Vilkuna. Norjaksi kala on kuvaavasti regnbueørret.

Kirjolohi on kotoisin Tyynen meren alueelta Pohjois- Amerikan länsirannikolta ja siitä on olemassa kolme eri muotoa. Koko elämänsä virtaavassa vedessä viettävä, järvissä elävä ja jokiin kutemaan nouseva.
Suomessa kirjolohi on tärkeä kasvatuskala. Yli 80% kaikesta viljellystä kalasta on kirjolohta.
Vuosittain tuotetaan 12 miljoonaa kiloa. Koko maailman tuotannon ollessa 600 miljoonaa kiloa.

Kirjolohi on tuttu vieras myös suomalaisessa ruokapöydässä. Laitosruokailussa kirjolohi yhdessä broilerin ja myöhemmin norjalaisen lohen kanssa syrjäytti ennen suositun seitin.

Vaikka Norjan lohi on kovasti vallannut Suomen kalamarkkinoita ei kirjolohi minnekään ole hävinnyt. Onhan kala maultaan todella herkullinen ja kooltaan minun mielestä juuri sopiva.
Kirjolohifileet ovat sopivan kokoisia paistettavaksi, kylmäsavustettuna se on kiinteämpi, eikä niin rasvainen kuin paksummat lohifileet ja kirjolohen mäti on todella monikäyttöinen herkku, erittäin hyvä raaka aine kaikenmaailman mousseihin, blineihin ja sushijuttuihin. Tai sitten miedosti maustettuna syötäväksi.

Urheilukalastajille kirre, niinkuin alan ihmiset kalaa kutsuvat, tarjoaa paljon elämyksiä. Kirjolohi on voimakkaana taistelijana arvokas perho- ja virvelikalastajien saaliskala. Se viihtyy melkein kaikenlaisissa vesissä, sopeutuu helposti uusiin olosuhteisiin ja mahdollistaa monissa tapauksissa jalokalan talvipyynnin. Kirjolohen pilkkiminen helposti tavoitettavista pienistä lammista, niinkuin täällä Lohimaassa, on minusta aivan yhtä jännittävä ja arvokas elämys kuin tuntikausien tarpomisen päässä olevalla tunturiärvellä sormenmittaisten rautujen narraaminen.

Varsinkin kalastusta vähemmän harrastaneille ja kalastusuran alkutaipaleella oleville itse ongittu, kovan taistelun jälkeen jäälle kiskottu kirre on usein koko loman kohokohta.
Kireitä siimoja muillekin toivottaa.
-lauri-

KOIRIA SUVUSSANI 1: VUKETI PUH

Vuketi Puh on kaunis koira ja sitäpaitsi hyvin persoonallinen. Ylpeänä se aina esittelee itseään.
Tai sitten kerjää makupalaa.

Kuono on koiran arvolle sopivan punainen.

Ja purenta hieman jyrsijämäinen.

MUUTAMIA HUOMIOITA SUOMEN KALASTUKSESTA. OSA 1: TALVINEN MERTAPYYNTI KUKKOLANKOSKELLA

Aavasakasan maisemissa aurinko alkaa ilmoitella itsestään myös pimeimpänä kaamosaikana.

Kukkolankoski on kesäaikaan monen matkailijan pysähdyspaikka. Koski on mielestäni vaikuttavimmillaan kuitenkin talvella, kovien pakkasten aikaan. Jokivartta ajaessa tämän viitan kohdalta on syytä poiketa rantaan kosken kuohuja ihailemaan.

Ajaa muutaman kilometrin matka halki idyllisen joenrantakylän..

Rannassa voi nähdä perinteisen nahkiaismerran...(Kuva: Mirella Baas)

Ja sisämaan sekä valtameren kalastajalle oudon tuntuiset pyyntimenetelmät.(Mirella Baas)

Lieneekö merroissa matikoita...(Mirella Baas)

Ihan kuin mateen- ja nahkiaisenpyytäjä Risto olisi lukenut ajatukseni. Innokas kalastaja ja koski-isäntä saapui paikalle ja pääsin avannon sytemiseen apulaiseksi. (Mirella Baas)

Kuohuva Kukkolankoski tekee 28 asteen pakkasessa työskentelystä ekstreem urheilua vastavan suorituksen. Onneksi on olemassa karvarukkaset.

Risto Leinonen ja ylösnostetut nahkiaismerrat. Taustalla Ruotsin Kukkola.

Maitopöntön uusiokäyttöä kukkolalaisittain, Nahkiaissumppu.

Mertojen kokeminen pakkasessa on tosi miesten työtä. Perinteisen mateen ja nahkiaisen talvipyynnin harrastajia ei nuoremmasta polvesta tahdokkaan löytyä

Onkohan siellä nahkiaisia halstrattavaksi ja jouluaterialla tarjoiltavaksi.

Mateita ei tällä kertaa ollut ja merta laitetaan siihen kiinnitettyjen keppien avulla takaisin kalojen kulkureitille. Mertapyynti on taitolaji. Pitää tietää nahkiaisten ja mateitten kivikoiden välissä kulkevat "polut". Pyydyskin olisi saatava sinne jonnekin jään alle ja kivien väliin mahtumaan ja vuolaassa virrassa paikoillaan pysymään.

Merrat ovat yllättävän matalassa vedessä. Virtauksen ansiosta jää ei kasva liian paksuksi. Kun avannon pitää tarpeeksi pienenä hyyhmästäkään ei ole ongelmia. Keskellä nahkiaismerta.

Mademerta pyyntipaikallaan.

Risto on saanut merrat aseteltua. Näillä samoilla paikoilla lipotaan kesäisin siikaa.

Tulihan sitä saalistakin. Toisella pyyntikerralla sain mukaani muutamia nahkiaisia maistiaisiksi ja Savossa ihmeteltäväksi. "Niinkö meinasit että nuita tuommosia pitäs muka syyvvä?"


Lohimaa.Tapaninpäivä. On tainnut lauhtua, näyttää siltä. Ei ole vielä tullut käytyä ulkona, joten lauhtuminen on oletukseni. Norjalaisen luotettavan säätiedotuksen mukaan täällä on pilvistä, pakkasta 12 astetta ja tuulta koillisesta 5 metriä sekunnissa.

Joulu on mennyt leppoisissa tunnelmissa. Joulunaluspäivät sain olla kirjolohien kimpussa. Suolistaa, pakata, savustaa, vakumoida ja loimuttaa. Jouluna sitten harrastettiin hieman pilkkimistä. Kirjolohi näytti olevan sen verran syönnillään, että tänne uutta vuotta ja loppiaista sekä pakkasukkoaan juhlimaan tulevat lukuisat venäläiset pääsevät kalan makuun. Saavat poroajelun, potkukelkkailun ja ratsastamisen sekä hiihtämisen, kotashamaanin tarinoiden ja savusaunottelun lisäksi nauttia itsepyydystetyistä kirjolohista.

Toivottavasti lankomies vaan tajuaa ammattitaitoni :) ja päästää minut jossain vaiheessa viikkoa pilkkioppaaksi, niin ei pääsisi tuo saalistusviettini, eikä huolella vaalimani kalastusammattitaitoni loman aikana liikaa ruostumaan. Samalla voisin tutustua Savon metsien ja koskien luontomatkailukuvioihin. Hieman toisenlaisiin kuin mihin olen Norjan merellä tottunut.

Jo tulomatkalla olin onnekas kun pääsin ( lyhyen ajan sisällä toistamiseen) Kukkolankoskella pakkaseen palelemaan ja nahkiaisen sekä mateen pyyntiin livenä tutustumaan. Niillä reissuilla tulivat myös siian lippoamisen periaatteet koski-isännän. Leinosen Riston, mielenkiintoisten tarinoiden kautta tutuiksi.
-lauri-

Morgenstjerne toivottaa hyvää joulua

HOLOTNA TAI JOTAKIN SINNEPÄIN - POHJOLAN PAKKASKATSAUS

Stössä oli loman alkaessa 17. joulukuuta leutoa ja kosteaa.

Vuorille tultaessa alkoi lumimyrsky.

Kiirunaan mennessä pakastui ja sää kirkastui.

Jukkasjärvellä oli Jukkasjärven sää. Eli kauhean kylmää.

Siis löytyi niitä lämpimiäkin paikkoja.

Kukkolankoskella 18. joulukuuta se vasta kylmä olikin. Mutta olihan sitä paikalliseen jokikalastukseen käytävä tutustumassa. Oppaanani koski- isäntä, nahkiaisen ja mateen pyytäjä sekä siian lippoaja Risto Leinonen.

Koski-isännän kalakämpässä kylmyys ei enää vaivannut.

Kukkolankoskelta lähdettyäni hävittäjät tekivät jäätyneen Torniojoen ylle omat signeerauksensa.

Pielavedellä metsiä samoillessa huomasin teerien suojautuneen pakkaselta kieppeihin.(19.12.)

Matkalla Maaningan suuntaan.

Tahkovuorella lomahotellit kutsuivat sisuksiinsa. (21.12)

Nilsiässä pakkanen kiristyi kolmeenkymmeneen.(22.12)

Täällä Äyskosken tukikohdassa kylmää koskea tarkkailin. (23.12.)

Ja aina välillä kalakämpässä lämmittelin, loimussa kypsyvää lohta katselin.


Tervo Lohimaa. Jouluaaton aatto. Nyt on kunnon talvi, varmaan kylmempää kuin 30. Mutta ei pelkästään täällä Savon metsissä. Kaikkialla pohjolassa on ennätyskylmää. Sen tunsin jo tulomatkalla, niissä monisssa pysähdyspaikossani. Pakkasta oli tasaisesti, vähintään se 20 astetta. Kiirunassa 22, Jukkasjärvellä 26, Niilivaarassa 27, Pellossa 28, Kukkolankoskella 26, Pielavedellä24, Leppävirralla 25, Tahkovuorella 29.
En muista vastaavaa aiemmilta matkoiltani. Ihmeellisintä lienee kuitenkin Helsingin tilanne. Pakkasen lisäksi lunta yli 70 senttiä. Ja lisää tulossa. Uskaltaakohan siellä edes käydä ?

Støn oloissa kylmän , mutta kuitenkin leudohkon ( harvoin ollut kylmempää kuin miinus 10) alkutalven jälkeen nämä Pohjois- Ruotsin ja Suomen pakkaset ovat armottomia. Ulkona ei pysty kunnnolla hengittämään, keuhkoissa ahistaa ja käsiä paleltaa karvarukkasista huolimatta.
Ilmeisesti kymmenen vuotta kalastajakylässä on minut vieraannuttanut. Vienyt pois mantereisesta. Totuttanut elimistöni kosteampaan ja lauhempaan. Kehoni viihtyy mereisessä. Ei se haluaisi itseään tällä tavalla rääkättävän.
Mutta en minä siltä jatkuvasti kysele. Haluan olla myös ulkona. Hengittää raikasta pakkasilmaa. Ja nauttia kunnon talvesta. Siitä että lumi on oikeaa lunta. Ja narskuu. Haluan pitkästä aikaa kokea miltä Suomen talvi tuntuu. Minulla on siihen pari viikkoa aikaa.
-lauri-