Ikkunat

Olen aktiivinen ikkunaihminen. Melkeinpä voisi sanoa, että ikkuna-addikti. Vaikka roikkuisin koneella, laittaisin ruokaa tai katsoisin poikani massiivisesta, mielestäni aivan liian suuresta 48-tuuman tauluteeveestä jotain niistä neljästäkymmenestä kanavasta vanhoja tv-sarjoja, ruotsalaisia elokuvia, urheilua tai luontojuttuja, niin silti olen koko valoisan ajan perilla siitä mitä ulkoa sisään suodattuu.

 Minä ikkunapäivystän.

Kamerani akku on aina ladattu. Mikään muutos maisemassa, säässä tai lintutilanteessa ei jää minulta huomaamatta. Tai ei se ihan niin ole. Olisi liioittelua sanoa, että ei ikinä jää huomaamatta. Totuudenmukaisempaa on todeta, että jää harvoin huomaamatta. Tutut tiaiset tiedostan ja harakan tulon aistin katsettani niihin kohdistamatta. Syrjäsilmälla minä ne näen.

Viime satokauden viimeisen, valonpuutteeseen kuihtuneen ja hedelmänsä kuivattaneen chilin takana näkyy tammikuinen vuono

 

Luonnollisesti ikkunamaisema muuttuu, mutta silti se on tuttu. Yli kymmenen vuoden aikana minuun syöpynyt. Osa identiteettiäni. Elämyksieni turvallinen perusta. Maailmojeni matka. Pallon tallaus. Tänään tuntuu siltä, että en tarvitse muita matkoja. Pääsen ikkunoistani tarpeeksi kauas.

Keittiön ikkunasta näen mökin, voin baarijakkaralla istuen,uutisia lukien ja aamupalaa syöden seurata kuusaman, unkarin syreenin ja kujan koivujen liikkeitä.

Voin aistia tuulen. Kovan tuulen kuulen. Se suhisee. Myrsky ulisee. Pistää liesituulettimen räpättämään. Asensimme aikoinaan tuulettimen suuaukon väärin. Aurinko nousee vuoren takaa ja yltää jo lihasahan kädensijan tasolle.

Eilen näin talven ensimmäisen riekkoparven. Ne tulevat lumen kinostuessa pajujen ja tunturikoivujen juurelle. Puolen metrin nietoksien ansiosta riekot yltävät koivun urpuihin ja pajujen silmuihin. Kun lumet taas loppuviikosta sulavat, niinkuin täällä on tapana, kiitos ilmastonmuutoksen  mihin kaikki eivät vieläkään usko vaan pitävät sitä turhanpäiväsenä draamailuna, riekot katoavat vuorille. Siellä on onneksi lunta koko talven. Ainakin toistaiseksi.

Tuvassa on kolme ikkunaa. Yläkerrassa kolme. Parvekken ovi on ikkunallinen Niistä kaikista näen rantapellon ja vuonon. Vuonon toisilla puolilla sijaitsevat Melöyn, Andöyn ja Hinnöyn saaret. Kiikaroimalla saatan tavoittaa hurtigrutan ja vuonossa satunnaisesti liikkuvat kalastusalukset. Toivon että valaat. Joskus toiveeni on totetutunut. Tunnen kaikki vastarantojen  vuoret. Tai ainakin ne joiden mukaan kala-apajat on nimetty. Kuten Kvastindegga. Sieltä me saimme suurta turskaa. Siihen aikaan kun vielä kalastin. Ei siitä montaa vuotta ole.

Punainen hinaaja saattaa päivystää piharannassa. Heti hietikkomatalikon ulkopuolella. Silloin kun se tänne jostain syystä määrätään. En pidä vuonoon ilmestyneistä lohenkasvatusaltaista. Viime vuonna ne hienot systeeminsä rakensivat, pohjaan ankkuroivat ja maisemani pilasivat. Sähkönsä saavat ankkurissaa olevassa laivassa sijaitsevasta generaattorista. Inhoan sen ääntä.

Viime viikon Ole- myrsky. Se joka Suomessa sai nimen Laina, oli kaikkein voimakkain koskaan kokemani. Seurasin ikkunasta miten lähiuniversumi käy. Hyvin se meni.

Kuusamasta taipui haara. Unkarin syreenista murtui kolmasosa. Koivukuja puhdistui kuivuneista oksista. Raidan runkoon tuli repeämä.
                -lauri-