Halusitte työvoimaa -Saitte ihmisiä.

-Tromssa on jääkarhujen kaupunki. Täällä on kuusitoista täytettyä, niiden lisäksi lukuisia taljoja. Sitten näitä pehmonalleja on joka liikkeessä. Kymmenen prosenttia oslolaisista luulee, että Tromssan kaupungin alueella voi tavata jääkarhun.

-Nyt on kaupunkia nähty ja jääkarhuista kuultu , minua kahvituttaa minne mennään ?

-Tuonne!

-Mikä paikka ?

-Rorbua,yksi Tromssan vakiokahvituvistani taikka pubeista, miten vaan.

-Yksi?

-Joo, tai noh, eihän sitä niin usein Tromssassa. Aina Mehamniin mennessä tai sieltä tullessa  pysähdytään. Jonkun kerran vuodessa. Kahvion vieressä on meidän laituripaikka.Kippari haluaa laivansa siihen omalle paikalleen. Ja yleensä onnistuu. Paitsi toissavuonna. Siis kahvit ?

-Joo, maitoa ei sokeria, muistat varmaan.

-Paljon maitoa juu ja laihaa kahvia, niinkuin täällä joka paikassa on tapana jos ei espressoa ota.

-Kerro miten se päivällinen nyt meni, pitää kirjoittaa ylös. Tarkoitin  siitä Ruotsiin muutosta silloin kuusikymmentäluvulla, muistatko mitä  se sanoi?

-Ensin kipparista kun kerran aloitin, kuuntele, tämä on hyvä. Niin toissavuonna, elokuussa, tultiin illansuussa satamaan, kippari piti kurssin kohti omaa paikkaa. Joka ei ollutkaan vapaa. Siinä oli joku hemmetin iso purjealus. Meidän paikalla. Siitä kippari pillastui ja kirosi kaikki purjehtijat, vapaa-ajan veneilijät ja muut laiturin varaajat ja sataman tukkijat. Norjalaiset kirosanat ovat aika vaisuja. Laitoimme paatin hieman etäämmälle Scandicin laituriin. 

-Kävikös kippari haukkumassa kollegansa siinä purjealuksessa?

-No ei, ei se sillä kertaa uskaltanut pyytää purtta siirtymään. Ja onneksi ei. Selvisi aika pian, pubissa tiesivät, että laiva oli Monacon prinsssi Albertin. Purjealus oli silloin täällä parkissa ja ilmeisesti kaupungin tarjoamalla paikalla. Jos vaikka itse prinssi sattuisi huippuvuorille seilaamaan, ,niin Tromssasta olisi sopiva startata.

-Mitäs kipparisi siihen, kun oikein ruhtinaan paatin viereen saitte laivanne pistää?

-Oli tosi kiukkuinen, se on neljäkymmentäviisi vuotta näitä vesiä seilannnut ja sillä on etuoikeuksia jota ei kyseenalaisteta. Niinpä se haukkui Albertista kuultuaan kaikki kuninkaalliset saatanan  loisiksi, kun eivät ne mitään oikeaa työtä tee, vaan kansan kustannuksella elostelevat. Ei siinä auttanut sekään kun kerroin Albertin olevan erittaïn kiinnostunut Norjasta, arktisista jutuista ja että hänellä on Ruijassa poronhoitajaystäviä joiden luona säännöllisesti vierailee. Niin, niistä Ruotsiin muuttaneista. Se meni jotenkin sillä tavalla, että Halusitte työvoimaa, saitte ihmisiä. Halusitte työvoimaa, mutta saittekin ihmisiä. Kirjoita nyt mitä haluat.

-Just niin se sanoi.

-Ruotsin tehtaille tarvittiin työntekijöitä ja Suomessa heitä oli. Oli suursaavutus, että Karjalan evakot saatiin sodan jälkeen asutettua, integroitua kanta-Suomeen. Kahdeksikymmeneksi vuodeksi nyt alkuun. Suuri osa heistä sijoitettiin maaseudulle pienille uudistiloille. Myös osalle rintamamiehistä jaettiin omat palstansa. Siinä pellonraivaustouhussa ja viljelyn aloittamisessa sekä metsätöissä meni reilut parikymmentä vuotta kohtuullisen hyvin.Ihmisillä oli ainakin töitä.Maaseudulla elämää.

-Niin olikin, mutta eihän niillä pienillä tiloilla voinut ollut maatalouden koneellistuessa tulevaisuutta, myös metsätyöt vähenivät moottorisahan ja traktorin syrjäyttäessä pokasahan, kirveen ja hevosen.Silloin alettiin puhua voivuorista ja muusta ylituotannosta. Suomessa oli voivuori, vaikka voita syötiin nykyiseen verrattauna melkein viisinkertainen määrä. Siis per henki. Suomesssa seurattiin Ruotsin kehitystä. Maalta muutettiin pois.

-Pellot vaan pakettiin, pönkä ovelle, laudat ikkunaan  ja etelän tehtaille tai Ruotsiin. Meidänkin kylältä moni muutti. Luokkakavereistani läksivät Ivakot, Styrmannit ja Auviset. Ruotsiin muutti kuusikymmentäluvulla kaksisataatuhatta suomalaista, puolet evakoiden määrästä.

-Tarkoittikohan se sillä "halusitte työvoimaa- saitte ihmisiä" että Ruotsin yhteiskunnalle ja ruotsalaisille tuli tavallaan yllätyksenä se, että sieltä tuli myös niitä ihmisiä. Piti rakentaa kouluja päiväkoteja  ja asuntoja. Kotouttaa mieletön määrä outoa kieltä puhuvia. Kuinkahan valmis Ruotsi oli sellaiseen urakkaan. Ymmärsin, että ei ne alussa ainakaan sitä tajunneet, että olisivat siirtolaislapsille äidinkielen opetuksen kunnolla järjestäneet.

Juu, varmaan oli kaikenlaista, suomalaisten jälkeen tulivat sitten muut, jugoslavialaiset, turkkilaiset, kreikkalaiset, pakistanilaiset ja vähitelen myös pakolaiset. Chilestä taisi sotilasvallankaappauksen jälkeen aika moni paeta juuri Ruotsiin.

-Kun  mainitsit tuon kotoutumisen, niin kerropas kuinka hyvin sinä itse olet Norjaan kotoutunut?

-Olen kotoutunut, kun on pitänyt kotoutua, mutta mikäs tässä on kotoutuessa.


-Ei muuten ollut omasi,keneltä lainasit?

-Nilsiän kirkkoherraa siteerasin. Nilsiässä oli piispantarkastus joskus 1800-luvulla. Piispa oli kuullut kerrottavan, että seurakuntalaisten kristillisessä elämässä olisi kaikenlaista huomautettavaa. Niinpä hän kysyi suoraan kirkkoherralta. "Olen kuullut, että monet seurakuntalaiset elävät synnissä. Täällä pelataan uhkapelejä, juopotellaan, eikä noudateta kuudetta käskyä. Seurakuntalaisilla on paljon aviottomia lapsia. Miten te kirkkoherra, seurakunnan ylin paimen, suhtaudutte asiaan?"
"Kyllä suhtaavvun, kun kerran pittää suhtaatua, mutta mikäs tässä on suhtaatuessa"

-Just, hakisitko minulle santsikupin, ei tämä niin laihaa ollut.

-Suatanpahan tuota hakkeekkin.

    -lauri-