Lahtari (poliittinen keskustelu koukutustuvilla)

Kiirunalaiset kesätyöntekijät saapuvat joka toukokuu. Kiirunalaiset ovat osa Norjan tärkeintä siimakalastuskylää reilun kolmen viikon ajan. Niin kauan kuin sinipallasta kalastetaan ja pallassiimojen syötittäjiä tarvitaan. Kiirunalaisilla on aina mielenkiintoisia  tuomisia, kuten Kiirunan viimeisimmät kuulumiset. Kaupungin ja kaivoksen tunnelmat.

-Saitte sitten uuden toimitusjohtajan?
-Kaivos on saanut kyllä, tai no samalla myös Kiiruna. LKAB on yhtä kuin Kiiruna. Aaro sai potkut ja tilalle valittiin joku tukholmalainen saneeraaja,  joku kylmäverinen lahtari.
-Kun tappajaa tarvitaan, vieraat kutsutaan. Muukalaislegioonatouhuja. Aina sama kaava. Nykyään sitä kutsutaan saneeraamiseksi ja tehostamiseksi.Tai säästöiksi.
- Just niin. Oletkos lukenut tiedotteen ? Minulla on lehti. Kuriren, mukana, kuuntele.

Ystäväni ja kollegani kertoi seikkaperäisesti koukutustuvan kahviossa kotikaupunkiaan kuohuttaneesta irtisanomisesta. Ja lukuisista tulevista. Vittangista, Kiirunan kunnan pienestä kylästä lähtöisin oleva kaivosyhtiön toimitusjohtaja joutui väistymään ja tilalle valittiin kylmäverinen etelän mies.Saneeraaja. Tehtävänään tervehdyttää kaivostoimintaa,  tehostaa tuottavuutta ja parantaa kilpailukykyä. Suomen kielellä kaikki tuo tarkoittaa joukkoirtisanomisia. Uusi toimitusjohtaja on saanut kiirunalaisilta sopivan kutsumanimen. Lahtari.

Kiirunan kauniilla kaupungilla oli muutenkin, ilman lahtarin ilmaantumista, tarpeeksi vaikeaa. Kaupunkilaiset olivat  vuosia eläneet epävarmuudessa. Malmion riittävän tehokas hyödyntäminen edellytti kaivosyhtiön mukaan porautumista nykyisen keskustan alaiseen peruskallioon ja ainostaan reilun sata vuotta vanhan kauniin kaupungin siirtämistä. Kun kyseessä sanottiin olevan Kiirunan tulevaisuus ja sadat työpaikat vastustusta ei ay-liikkeen tai suurimman puolueen sisällä löytynyt. Kiiruna päätettiin siirtää sijansa länteen. Kansan protestit eivät auttaneet.

-No,lueppas.

- Pörssiyhtiö Bolidenin kaivostoimintaa tähän saakka vetänyt Jan Moström, 55 on nimitetty kaivosyhtiö LKAB:n uudeksi toimitusjohtajaksi. LKAB:ta viisi vuotta johtanut Lars-Eric Aaro saa potkut. LKAB:n hallitus perustelee johtajavaihdosta markkinoiden muuttumisella ja tehostamistarpeilla. Moström on hallituksen mukaan kokenut rationalisoija.

Aaro jatkaa tehtävissään kunnes Moström aloittaa työnsä syyskuun 15. päivänä. Aaro saa läksiäisiksi puolentoista vuoden kuukausipalkat.

LKAB on kokonaan Ruotsin valtion omistama rautakaivosyhtiö. Yhtiön pääkonttori on Luulajassa, mutta kaivokset Kiirunassa ja Jällivaara/Malmbergetissä.

-Voi, voi, mitäs te nyt aiotte? Varmaan kaupungin paikoillaan junnannut siirtokin saa  uutta vauhtia ja uuden malmion käyttöönotto. Näyttivät avolouhoksen pintamaan siirtohommat olevan täydessä käynnissä kun toissa viikolla Pelloon ajoin. Toisaalta parempi louhia hieman kauempaa, hieman köyhemmistä esiintymistä ja säästää Kiiruna. Nyt näyttää surkealta, mutta kaipa siihen näkymään tottuu.

-Meidän puolue on siirtoa vastaan. on aina ollut. Se ei ole välttämätöntä. Sitäpaitsi Kiiruna on enemmän kuin kaivos, on pakko miettiä vaihtoehtoja, ei rautaa rajattomasti löydy. Matkailu, luontomatkailu ja nämä kestävät touhut ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Kaivoksen varjoon.

Kahvitaukomme luisui sinipallasteemasta, kalastuksesta ja kiintiöistä poliittiseksi turinoinniksi. Ystäväni, puoluekonkarin seurassa uskalsin tunnustaa väriä, kiihkeästikin, ilman pelkoa toisen vakaumuksen tallomisesta. Itse olin noviisi, veres, kymmenien vuosien tauon jälkeen aktivoitunut ja sen  seurauksena pieneen puolueeseen vastaliittynyt, ihan  kunnallisvaaliehdokkaaksi ajautunut. Meillä oli paljon yhteistä. Visioita siitä miten saadaan pohjolan sosiaalisesti kestävät yhteisöt pelastetuksi. Silleen monikulttuurisesti, sopusoinnussa luonnon kanssa ja kestävästi.

Lahtari  oli tarttuva sana, voimakaskin, se pysyi teemana. Sanassa ja sen historiassa riitti pohtimista. Lahtareita kun tuntui aina olleen vähän joka puolella. Jopa meidän sopuisa ja tasavertainen kalastajakylämme , monikansallinen idyllimme, oli vaarassa jauhautua lahtarin saappaiden alla.

-Miten sinä käsität lahtarin,  kysyi ystäväni.

-Lahtarit ovat pesiytyneet myös tänne. Kalastajakylän lahtari on sellainen, joka työvoiman vapaata liikkumista hyväksikäyttäen perustaa välitysfirman, rekrytoi Itä-Euroopasta välivouhkiensa avustuksella sopivia työntekijöitä palkkalistoilleen ja myy näiden työsuorituksen eteenpäin.

Työntarvitsija, kuten kalatehdas, kertoo työvoiman tarpeensa ja lahtari lähettää  tarvittavan määrän. Sairasajan palkat, ylityöt, järjestäytyminen ja muut vakinaisen väen palkkaamiseen liittyvät tekijät eivät rasita kun työ ulkoistetaan. Ay-liike tai kunnan viranomaiset eivät tavoita siirtotyöläisiä. Vakinaisessa  työsuhteessa olevat joutuvat pelkäämään töittensä puolesta, onhan lahtarilla nopeasti liikuteltavaa,  riippuvuussuhteessa olevaa reserviä, oikeuksistaan tietämätöntä massaa.

-Ei kai se tilanne voi noin paha olla, ei täällä Støssä.

-Noh , ehkä minä hieman kärjistin. Mutta fakta on, että niiden viidentoista vuoden aikana, minkä olen kylän elämää seurannut, tilanne on koko ajan heikentynyt. Ilkeintä asiassa on se, että  epävarmuus työpaikoista ja pelko vuokratyövoiman lisääntyneestä käytöstä saa kummallisia ilmenenismuotoja. Epäluulo kohdistuu maahanmuuttajiin, vuokratyöläisiin ja pakolaisiin. Monet kokevat uudet maanmiehemme vihollisina. Epävarmassa tilanteessa on helppo hyökätä vielä heikommassa olevien ja heidän väitettyjen sosiaalietuuksien kimppuun. Ikään kuin syy olisi heidän.

-Pahinta on että kaikki tapahtuu lain puitteissa. Lahtari käärii kiskurivuokria, niinkuin noilta Strandbun majatalon puolalaisilta, niiltä jotka ensiksi tekevät täyden päivän tehtaalla ja iltaisin koukuttavat siimoja Bøkenesille. Lahtari laskuttaa heitä pienimmistäkin asioista.Vaikka maksaakin kaikille teoriassa minimipalkkaa. Ja toimii muutenkin lain mukaan.
Liian pienet tuntimäärät yhdistettyinä suuriin pakollisiin menoihin, tarkoittavat suoraa tulonsiirtoa lahtarin taskuun. Se tyyppi osti viime vuonna majatalon halvalla ja  laskujemme mukaan saa maksettua koko pytingin viidessä vuodessa. Tai puolalaiset ystävämme sen maksavat. Se ei voi olla oikein. Se on sosiaalista dumppausta, eikös olekin?

-Noh, nythän sinulla on mahdollista vaikuttaa asioihin. Vedät vaan kunnon vaalikampanjan ja sitten jos kaikki menee hyvin, niin pääset syksyllä päättäjän paikalle pistämään asiat kuntoon.

-Tai sitten jos kiukkuni ei muuten pääse purkautumaan ja sopiva tilaisuus avautuu, ja saan lahtarin mukaan ystävällismieliseen tapaamiseen, kysäisen häneltä:" Onko taloudellinen tilanteesi todellakin niin huono, että majatalosi maksumieheksi joutuvat köyhät, sinuun riippuvuussuhteessa olevat, työläisesi.Voisit edes yrittää olla oikeamielinen patruuna, niinkuin appiukkosi on aina ollut.
                                                          -lauri-