Viikinkimuseo lyhyesti

Lofotr viikinkimuseon jumalten salissa perehdytään pohjoismaiseen mytologiaan. Vierailijat pääsevät oppaan johdolla yli tuhannen vuoden taakse ja kauemmaksikin.
Aikaan jolloin suuri käärme pitää litteää ja kiekkomaista maata kasassa . Käärme on kietoutunut ulkokehän ympäri. Ja takaa maailman olemassaolon puremalla itseään hännästä.  Kiekon keskellä on kuivaa maata ja reunoilla meret. Kun käärmeen ote hännästään  irtoaa,  tulee maailmanloppu.

Maailmankaikkeutta kannattava puu on Yggdrasil, valtava saarni. Maailmankaikkeus on koti monenlaisille  olioille kuten jumalille ja ihmisille sekä haltioille ja eläimille.  Hyville ja pahoille.
Yggdrasilin latvassa asuu kotka, joka on hyvä ja juuristossa lohikäärme, joka on paha.
Kotka ja lohikäärme eivät voi suoraan  kommunikoida keskenään. Ne vihaavat tosiaan.
Puun runkoa pitkin juokseva orava on viestinviejä, lähinnä solvauksien välittäjä.

Jumalat ovat aasoja ja vaaneja. Odin on aasoista hurjin ja väkivaltaisin. Kerran hän halusi viisauden, repäisi silmänsä irti ja viskasi sen Mimirin kaivoon,viisauden lähteeseen. Sen jälkeen Odin joi  kaivosta ja  sai viisauden. Riimukirjoitusta  Odin oppi tulkitsemaan uhraamalla itsensä itselleen. Hän hirttäytyi jaloistaan pää alaspäin ja runteli kehoaan.

Freija on rakkauden jumalatar. Häntä ei kukaan voi vastustaa. Freija viettelee ja saa jokaisen, jota himoitsee.  Kykynsä Freija sai makaamalla kolmen kääpiön kanssa, tappamalla nämä ja tekemällä kääpiöista itselleen amuletin. Freijan veli  Frei on toinen  rakkauden jumalista.

Viikinkimuseon esineet ovat jäljennöksiä, oppaiden tekemiä. He ovat oppineet taitonsa toisiltaan ja  perinnekäsityön taitajilta. Myös vaatteensa ja jalkineensa ovat omatekemiä. Jotkut oppaista ovat kesätöissä, muutamat pysyvästi. Yksi pisimpään olleista on Sonja. Kauniit asusteensa, kenkänsä ja laukkunsa sekä puukkonsa, jousensa ja nuolensa hän on itse tehnyt.

Museossa käydessä tulee mieleen . Voisinpa minäkin. Nylkeä vasikan, parkita nahan, muokata pehmeäksi, ommella kengät. Tai keritä lampaat, kehrätä lankaa, värjätä ja kutoa silmukkatekniikalla jonka jälkeen huovuttaa. Olisin iloinen jos osaisin kutoa  viikinkimallisilla kangaspuilla pöytäliinan, takoa puukon terän ja lovileikata jumalat puupölkkyyn. Ja ampua jousella. Niinkuin Sonja.

Kun eräs ryhmäläisistäni kysyi Sonjalta aikooko hän olla täällä töissä eläkeikään saakka Sonja vastasi. En ole täällä töissä ja kun lähden henkeni jää.
                                -lauri-