HOT 5 LAPIN LEGENDAT

Sigurd Siikavaaran profetiassaan näkemä hopea- arkki lienee muistuttanut ilmalaivoja. Arkin piti laskeutua Luossajärven jäälle ja ottaa mukaansa Korpela liikkeen uskovat Palestiinaan kuskattavaksi. Hopea-arkki ei kuitenkaan ilmaantunut ja muitakin vaikeuksia lahkon taipaleelle ilmaantui.

Kari Bremnes tulkitsee Malmiradan kuningattareksi kutsutun Svarta Bjørnin elämää.

Svarta Björn, oletan.

Kautokeinon kapinallinen ja karismaattinen hengellinen johtaja Ellen Skum. (kuvassa Elleniä näyttelevä Anni-Kristiina Juuso)

Lars Leevi Lestadius Jukkasjärven kirkon alttaritauluun kuvattuna. Kovaa tekstiä on tulossa.

HOT 5

POHJOLAN LEGENDAT

Pohjois- Ruotsin ja Pohjois- Norjan sisämaan legendaarisimmat ja mielenkiintoisimmat persoonat. Amerikan filmiteollisuudessa näillä ihmiskohtaloilla olisi helposti kahmittu kymmenittäin oskareita.


5.Sigurd Siikavaara
Sigurd Siikavaara oli korpelalaisuuden johtohahmoja. Hänen ja Niilo Holmbergin johdolla korpelalaisuus ajautui 30-luvulla yhä etäämmälle lestadiolaisuudesta. Liikkeen jumalanpalveluksiin tulivat mukaan alkoholi ja voimakas seksuaalinen viretila. Korpelalaiset kokivat olevansa immuuneja synnille ja valittuja pääsemään hopea- arkin kyydissä Palestiinaan.

Arkin oli määrä laskeutua Luossajärven jäälle . Ajankohtaa jouduttiin muuttamaan sitä mukaa kun ennustukset eivät toteutuneet. Valitettavasti Hopea Arkki ei koskaan saapunut. Pettymystä lieventää hieman se, että niiltä samoilta seuduilta ammutaan tänä päivänä ESA:n satelliitteja. Niin että kyllä siinä Siikavaaran profetiassa oltiin jäljillä.

Korpelalaisten jumalanpalvelukset Kiirunassa olivat suuria mediatapahtumia. Tuhansia uteliaita kokoontui jumalanpalveluspaikan ulkopuolelle odottamaan, että joku seurakuntalaisista tulisi ulos laulamaan ns. Mooseksen virren. Lehdistö oli myös paikalla. Kyseessä oli suuren luokan mediatapahtuma. Virkavalta puuttui lahkon toimintaa pidättämällä nokkamiehiä ja sulkemalla osan mielisairaalaan. Syytteitä rapisi urakalla siveellisyys- ja alkoholilakien rikkomisesta.

4. Svarta Bjørn
Balladi Svarta Bjørnistä sopisi minkä tahansa oopperan tai elokuvan aiheeksi. Kyseessä on sen verran mielenkiintoinen persoona. Amerikoissa hän olisi voinut olla saluunan madam tai tanssijatar, se femme fatale. Varmaan kaivosmiehen tytär. Rallarvägenin rakenustyömailla häntä kutsuttiin Rallareitten kuningattareksi.

Svarta Bjørn oli oli legenda jo tultuaan. Voimakas nainen. Tumma ja rotevarakenteinen. Ahkera ja arvostettu työihminen. Sellainen joka sai miehet sekaisin. Svarta Bjørnistä on lukuisia tarinoita, mutta varmuudella ei tiedetä. kuka hän oli . Oletettavasti hän työskenteli kokkina radanrakentajien parakeissa. Ehkä toimenkuvaan kuului muutakin.

Kerran Svarta Bjørn ajautui riitaan erään toisen kokin kanssa. Luonnollisesti kyseessä olivat miesasiat. Radanrakentajien kuningatar sai puukosta ja kuoli haavoihinsa . Kuoltuaan hänestä tuli myytti. Svarta Bjørnin arvellaan olevan haudattuna Tornehamnin rallarikirkon hautausmaalle.

Oikealta nimeltään Svarta Bjørn lienee ollut Anna Rebecka Hofstad. Lofoottien ja Vesterålenin kalastajakylät ennen ratatyömaalle menoaan kierrellyt raisu tyttö Helgelandista. Tarinasta on tehty elokuva , jossa miespääosassa Svarta Bjørnin rakastettuna Ålands Kallena on edesmennyt Åke Lindman.

3.Lapin Maria
Lestadiuksen elämän kertaheitolla muuttanut, häneen suurimman vaikutuksen tehnyt ja kääntymään saanut Lapin Maria oli oikealta nimeltään Milla Clemensdottir . Milla syntyi 1813 varakkaaseen perheeseen, mutta isän juopottelun ja lopulta ryyppyreissulla tapahtuneen väkivaltaisen kuoleman johdosta kaikki muuttui.

Äiti meni uusiin naimisiin ja kuusivuotias Milla lähetettiin kasvatiksi muualle. Ensimmäiset pari vuotta kuluivat vuohipaimenena. Millan elämästä tuli rankka ja ahdistava. Kasvattiperhet vaihtuivat. Koko ajan Millalle oli huolenpitäjän ja vastuunkantajan rooli. Rajuissa elämäntilanteissa tyttö sai turvaa uskostaan, kertoi siitä muillekkin. Köyhästä Milasta. Tavallisesta huutolaistytöstä ja paimenesta alkoi kasvaa karismaattinen saarnaaja. Pohjoismaiden merkittävin uskonnollinen ja yhteiskunnallinen murros pääsi itämään.

2. Ellen Aslaksdatter Skum
Kautokeinolainen Ellen Aslaksdatter Skum syntyi 1827, meni nuorena naimisiin Mattis Hættan kanssa, sai viisi lasta. Ellenin ja Mattis'n lapsista ainoastaan yksi selviytyi elämään. Ellen näki Kautokeinon alennustilan. Kuinka kylän mahtimies kauppias Ruth sai viinanmyynnillään orjuutettua saamekansan. Miehille kapakasta, mustasta talosta, tuli toinen koti. Viinavelat kuitattiin myymällä porot kauppiaalle pilkkahinnasta. Tokan hoito jäi naisten vastuulle. Kylän pappi Stockflecht oli sen ajan tavan mukaan mukana touhussa, eikä tehnyt mitään saamelaisten auttamiseksi. Kauppias kun oli hänen ystävänsä.

Lapin herättäjän Lestadiuksen saarna Karesuvannon markkinoilla oli käännekohta. Se teki Elleniin niin suuren vaikutuksen, että hän pyysi pappia tulemaan Kautokeinoon. Saarnaamaan heillekin parannusta. Kun omasta papista ei siihen ollut. Lestadius ei päässyt, vaan evästi Ellenin kertomaan siidalleen jumalan sanaa.
Ellen oli luontainen kyky. Hänen saarnansa ja profetiansa saivat kautokeinolaiset kääntymään ja raitistumaan. Ellenissä vaikutti pyhä henki sanottiin.

Ellen näki tekopyhyyden kirkon teorian ja käytännön ristiriidan. Hurmoksessa hän joukkoineen häiritsi jumalanpalveluksia ainakin Skjervøyllä ja Kautokeinossa, kutsui niissä yhteyksissä pappeja paholaisen asialla oleviksi. Kautokeinon herätyksen vuoksi pappi Stockfleht joutui saarnaamaan tyhjälle kirkolle. Kun taas Ellen sai monilukuiset kuulijansa hurmokseen. Siihen ei tarvittu rakennuksia.
Ellen oli asettunut instituutioita vastaan. Kyseenalaistanut kirkon. Se ei käynyt päinsä. Sellaista ei kirkko eikä valtio voinut sietää. Kautokeinon herätys johti traagisiin seurauksiin, kun jumalanpalveluksien häiritsemisestä vankeuteen tuomitut piileskelivät ja lopulta hyökkäsivät Kautokeinoon. Nimismies ja viinakauppias tapettiin, kapakka poltettiin ja uskovien silmissä tekopyhä pappi ja muut jumalattomat piiskattiin oikein isän kadestä.
Kapina luonnolisesti kukistettiin ja tuomioita sateli. Ellenkin tuomittiin kuolemaan , mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi , jota Ellen Skum istui 17 vuotta.
Kautokeinon kapinasta on tehty elokuva. Elleniä esittää Ivalossa 1979 syntynyt Anni- Kristiina Juuso.

1.Lars Leevi Lestadius

Lapin legendojen hottiuslistani ykkönen on ilman muuta Lars Leevi Lestadius. Lestadius oli monilahjakkuus, kiinnostunut kasveista ja luonnosta yleensä. Hän oli myös kansantieteilijä. Lestadiuksessa olisi ollut aineksia kohota maallisellakin puolella alojensa arvostetuimmaksi asiantuntijaksi. Lestadiuksen keräämä pohjoisten kasvien kokoelma on ainutlaatuinen. Lestadius olisi sopinut myös yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Mutta Lars Leevi valitsi Jumalan tai Jumala valitsi Lars Leevin. Ihan miten vaan.

Toimittuaan vuosikausia ns. leipäpappina Lestadiuksen elämä muuttui. Hän tapasi Lapin Mariaksi kutsutun köyhän saamelaistytön . Keskusteluissa nuoren Marian kanssa Lestadiukselle selveni mitä on elävä usko. Uudestisyntynyt Lestadius aloitti voimakkaan saarnaamistoiminnan. Saarnoissaan hän uskalsi arvostella vallitsevia epäkohtia. Vallanpitäjien ja kirkonmiesten kaksinaismoraalia.

Lestadius kutsui syntiä synniksi. Ja paholaista sen omalla nimellä. Saarnoissaan hän ei piiloutunut hymistelyn taakse. Lestadiukselle usko oli elävää, ei kirkkorakennuksiin sidottuja rituaaleja. Viina oli paholaisen kusta ja vihollinen numero yksi. Ihmiset täytyi pelastaa sen orjuudesta.

Lestadius aloitti julistustyönsä ja saarnamatkansa, levitti sanomaansa. Hänellä oli taitavia apureita. Liike sai jalansijaa , levittäytyi nopeasti koko Pohjois- Kalotin alueelle. Lestadiuksen toiminnan ansiosta kerrotaan saamelaisten elinolojen kovasti parantuneen

Kautokeinon kapinan yhteydessä Lestadiustakin syytettiin osallisuudesta kapinahankkeeseen, mutta syytteet hylättiin.

Pajalan kunnassa Lestadiuksen kotikulmilla on esitetty Lestadiuksen elämästä kertovaa oopperaa.

-lauri-.

TUTKIMUSMATKA POHJOLAAN

Vaikeaa kuvitella pohjoisia erämaita ilman Lestadiusta ja Luossavaaran kaivosta. Kummallakin on ollut aivan ratkaiseva merkitys alueen kehitykselle. Merkkeihin ei voi olla matkoillaan törmäämättä.

Alakuvassa Jukkasjärven kirkon alttaritaulu. Lestadius Raattama ja Lapin Maria saarnaavat parannusta.


Morgenstjerne matkalla Hietikolle Lauantai 29.tammikuuta.
Tuuli rauhoittui ja meille suurimmille tuli mahdollisuus lähteä kalaan. Koko aamupaïväksi on luvattu lähes tyyntä. Tätä pientä paussia voi sanoa hengähdystauoksi ennen seuraavaa matalapainetta. Se on käytettävä hyväksi. Täytyy unohtaa kovasti odottamani illan aurinkojuhla, kun turskan pääparvi on täällä.

Viikko on mennyt ilmoja katsellessa. Maanantain ja tiistain kalareissujen jälkeen ei ole ollut mahdollisuuksia minkäänlaisiin meriaktiviteetteihin. Vaan on pitänyt keskityttyä maaelämään, olemaan koko ajan valmiina. Sellaista valmiustilapäivystystä on kalastajan elämä. Silloin kun ei olla kalassa, ollaan kuitenkin melkein, ollaan laivan lähellä. Kauemmaksi ei voi lähteä, vaikka kuinka näyttäisi tulevan pidempiäkin myrskyjaksoja. Vuodessa käymme merellä vähän yli sata kertaa, mutta ainakin yhtä monta kertaa olemme valmiina. Ainoa varma asia sesonkien aikana on että sunnuntai aamupäivä on taatusti vapaa.

Kalastajan täytyy sietää epätietoisuutta. Sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja aina levätä varastoon, Minun strategiani joutoaikojeni kuluttamiseen on mennä kokonaan muihin ulottuvuuksiin. Irtautua tusrkista ja koljista. Usein vaeltelen rannoilla tai vuorilla, kuljeskelen aallonmurtajalla. Menen Nyksundin naapurikylän rauhaan.

Mutta varsinkin talvella, kun ulkona myrskyää, eikä liikunta huvita, pysyn laivalla. Vaellan kirjojeni ja koneeni maailmaan. Viime aikaiset retkeni ovat suuntautuneet Pohjois- Ruotsiin. Kiirunan radan varteen ja Kautokeinon jängille.Siellä olen oleillut. Käynyt vierailulla menneessä ja tavannut monia kuuluisuuksia. Kun kyllä ne aiemminkin osasivat. Vaikka ei kaikista ole romaaneja kirjoitettu eikä menestysolekuvia tehty.

Olen lukenut kirjan Wisconsin Death Trip. Se on tosi mielenkiintoinen kirja. Dokumentti joka kertoo lukuisin kuvin ja iltapäivälehtileikkein villin lännen vakiintumisen ajasta. Intiaanisodat oli sodittu ja intiaanit työnnetty reservaatteihin. Radat oli kaikki rakennettu ja mantereen syrjäisimmätkin sopukat asutettu.
Kaupungit oli perustettu ja kaivokset täydessä toiminnassa.Siinä yhteiskunnassa ei siihen aikaan ollut tilaa omaa elämäänsä eläville alkuperäislansoille, ei kiertolaisille eikä kaikenmaailman pyssysankareille.Heidän aikansa oli ohi. Levottomille sieluille ei löytynyt elintilaa, kun suuret karjankuljetuksetkin olivat loppuneet ja laidunmaat vallattu. Piti asettua paikoilleen. Tarvittiin farmareita, mainareita rautatieläisiä ja ja rakennusmiehiä. Sekä palvelujen tuottajia. Amerikka järjestäytyi. Se ei käynyt kivuttomasti, niinkuin minulla pari vuotta ystävältäni lainassa olleesta kirjasta niin selkeästi kävi ilmi.

Ei Amerikka ollut yksin. Sama kehitys tapahtui pohjoisissa erämaissa. Ihan tuossa naapurissa. Luossavaaraan perustettiin kaivos 1890 luvulla. Kaivoksen ympärille syntyi asutusta. Koska Luossavaara oli vaikea ruotsalaisten lausuttavaksi, lanseerasi kaivoksen johtaja Hjalmar Lundbohm nimen Kiruna. Kirunan syntyvuotena pidetään vuotta 1900.

Louhittu rautamalmi piti saada kuskattua sulaan satamaan. Lähin sopiva oli Narvikissa. Tarvittiin rata. Ofotbanen nimen saanut 42 kilometrin osuus oli vedettävä Kölivuoriston vaikean maaston yli. Paljon tunneleita ja pengerryksiä, asemia ja majoitustiloja radanrakentajille. Iso urakka tuli tehtäväksi.

Sadat , jopa tuhannet rallarit, mainarit sekä rakennusmiehet saapuivat. Heidän mukanaan tulivat palvelujen tuottajat. Perheet alkoivat asettautua aloilleen. Saamelaistenkin oli löydettävä paikkansa uudessa tilanteessa. Suuri murros synnytti legendoja. Nosti suuria persoonallisuuksia esiin.
Maallisia ja uskonnollisia johtajia jopa kapinajohtajia löytyi omista piireistä. Karismaattisia saarnamiehiä sekä agitaattoreita kierteli turvaa ja lohtua tuomassa. Silloin kun ei sattunut olemaan rock,n roll tähtiä, tärkeine sanomisineen, ei ympäristöliikkeen guruja. Eikä muualta maailmasta tuontitavarana saapuneita aatteita. Pohjoisen ihmisen oli tyydyttävä lähellä olevaan . Oltava mahdollisimman omavarainen.

Jos Pohjolamme olisi sijainnut uudella mantereella, kaikkialla maailmassa tunnettaisiin tarinat Svarta Bjørnistä, Lestadiuksesta, Raattamasta, Ellen Skumista, Sigurd Siikavaarasta ja Holmgrenista. Kautokeinon kapina olisi tuttu. Samoin yli kuusisataa uskovaa palestiinaan hakeva kristalliarkki. Korpelalaisten saarnamiesten omaperäiset syntikäsitykset olisivat laajalti käytetty esimerkki siitä kuinka kauaksi Jeesuksen opeista autoritäärinen herätysliike voi ajautua.
Ellen Skum voisi olla alkuperäiskansojen vapaustaistelun historiassa yhtä tunnettu kuin Sitting Bull. Lapin Maria roomalaiskatolisen kirkon pyhimysten veroinen.

Nyt nämä aarteet on pengottava erilaisista piilossa olevista lähteistä. Onneksi on netti ja onneksi muutamat ruotsalaiset, suomalaiset ja norjalaiset kirjailijat ovat tallentaneet meille suomalaisillekin arvokkaan historian romaaneihinsa.

Lestadiolaisuudella on myös ollut suuri merkitys saamelaisuuden ja suomalaisuuden säilyttämisessä kansallisaatteen puristuksissa sekä Ruotsissa että Norjassa. Suomi, kveeni ja meänkieli eivät ole kokonaan unohtuneet.

Pohjois- Ruotsin erämaissa, kaivoksissa ja radanvarren tienoilla sekä Kautokeinon jängillä on vielä tallella osa siitä monikulttuurisesta ja monikielisestä ja rajattomasta Lapista. Onnekseni se sijaitsee matkareittini varrella. Jokainen matkani Suomeen on samalla kiehtova retki neljän kansan värikkäisiin vaiheisiin.
-lauri-
JK.
Saatiin ennätyssaalis . Poikani kalastajanuran paras. Minullekin yksi parhaita. Tämän julkaiseminen jäi näin ollen sunnuntain puolelle.