Hanhia, mutta myös permapuutarhaa ja koukutustupatarinoita.

Gisløy 17.toukokuuta, Norjan kansallispäivä. Heikkoa Itätuulta, aurinkoista,lämmintä yli 10 astetta. Polveni kuntoutuu. Minulla on yli kolmen viikon onnistunut treenikausi takana ja  kaksi kuukautta edessä. Toukokuun lopussa saan ohjaajan lupausten mukaisesti luovuttaa kyynärsauvat sairaalan välinevarastoon. Siihen saakka liikkumiseni antaa minusta, ainakin omasta mielestäni,  todellisuutta huomattavasti vaivaisemman vaikutelman.

Rantapellon valkoposkihanhet jatkavat maan möyhennystään. Ne ovat viime päivinä laiskistuneet, muuttuneet pelottomiksi ja nukkuneet suuren osan peltoajastaan. Harrastaneet laiduntamista vain ajoittain, silloinkin  velttoillen. Muutaman päivän päästä lauma on saanut  energiavarastonsa täyteen ja matka huippuvuorille jatkuu. Minun tulee niitä ikävä. Kyllä ihminen kolmessa viikossa hanhiin kerkeää kiintymään.

Valkoposkien ja muiden lintujen tarkkailun lisäksi maatilalla on myös askaroitu. Laitettu  ruokaa ja intoiltu puutarhatöiden kanssa. Ruijasta palanneen poikani suostumuksella tänä kesänä  puutarhaa hoidetaan tosissaan. Kokeillaan erilaisia katteita, kohopenkkejä, tuhka- ja merilevälannoitusta sekä kompostointia. Silleen permapuutarhahengessä. Permapuutarha on sanana mielenkiintoisempi kuin luomu, eko tai biologinen, joten luonnollinen valinta Gisløyn maatilan projektin nimeksi oli Pohjoinen Permapuutarha.

Rappupielen vanhan myrskyssä kaatuneen raidan paljastamaan maalämpäreeseen tulee pohjoisen permapuutarhan lähiryytimaa. Tilli, valkosipuli, salaatit, pinaatti, persilja, rosmariini,ruohosipuli ja sitruunamelissa ovat lyhyen matkan päässä keittiöstä, nopeasti haettavissa.

Permapuutarhan peruna, kaali, papu ja herne saavat kasvupaikkansa ryytimaan ja navetan välisen rinteen yläosasta. Rehevä ja ravinteikas maa käännettiin viikko sitten käsipelissä.

Käännetty maa saa kuivahtaa ja lämpiää kuun loppuun. Sitten se muokataan ja muotoillaan penkeiksi. Monivuotisten rikkakasvien juuret poistetaan. Ravinteitten ja humuksen lisäämiseksi maa katetaan  kotirannasta saatavalla merilevällä sitten kun perunat ovat nousseet ja penkit mullattu.   Alla oleva kuva otettu tänään 17. toukokuuta.

 Blogissani tulen seuraamaan  permakasvun ihmettä  esivalmisteluvaiheen taimikasvatuksesta ja maan muokkauksesta elokuun lopun sadonkorjuujuhlaan. Silloin tarjoillaan oman tilan, meren ja lähiluonnon herkkuja

Sipuleiden suhteen omavaraisuus on saavutettavissa  pienilläkin aloilla. Viljelyssä maan peruskunnostamiseen, lannoittamiseen sekä rikkakasvien ja tuholaisten torjuntaan käytetään tulta. Muutaman neliön alueella poltettiin risuja ja vanhoja kyllästämättömiä ja maalaamattomia lautoja. Tuhka on kraaterin muotoisen ja henkisen sipulikon kasvun perusta. Myöhemmin kasvukauden aikana lannoitteena käytetään ruohonleikkuujätettä. Viljeltävät sipulit ovat ryväs, kepa,salotti sekä puna valkosipulin lisäksi. 

Pohjoisen permapuutarhan  alkukasvatustoimenpiteet tapahtuvat siellä missä muutenkin vietän suuren osan toipilasajastani. 

Satoakin on jo saatu, nokkos-suolaheinä-voikukanversomuhennosta ja raparperisoppaa nautittu 

Elokuun viimeinen viikonloppu on muutenkin merkittävä.

Støn, Nyksundin ja Langenesin historiallisissa kalastajakylissä  pidetään kansainväliset kertojapäivät.
Viikonlopun aikana  kertojat ja runoilijat meremme eri puolilta  kokoontuvat tarinoimaan, seminaareihin, valasristeilyille ja työpajoihin.

 Stø kutsuu vieraansa tarinaviikonloppuun, kuuntelemaan ja kertomaan sekä kalastajakylän arkeen ja ihmisiin tutustumaan.  

Päivien pääteema on  Kraft eli voima. Ensimmästä kertaa kertojapäivien historiassa osa  tilaisuuksista on tuotu  rannikon kertojaperinteen syntymäpaikoille, koukutustupiin. Jos suomalainen ja islantilainen  proosarunous kiinnostaa, tai kalastajakylien raskaissa töissä syntyneet tarinat, kannattaa tulla  Støn koukutuskeskukseen. Esiintyjinä Vesi- Vann tapahtumassa  ovat runoilijat Ingunn Snædal Islannista ja  Silene Lehto Suomesta sekä yksi tapahtumasta innoissaan oleva støläinen nuottakalastaja. Musiikkiakin on luvassa.

Koukutustupatuokioissa on tarjolla runojen  ja tarinoiden lisäksi  irlantilaista musiikkia ja suomalaista ruokaa. Koska elokuun loppu on kiivasta koljankalastusaikaa vieraillamme on mahdollisuus tutustua esiintyjien kanssa samoissa tiloissa siiimojaan syötittävään monikansalliseen koukuttajajoukkoon.
-lauri-