Stø14.3. Kalastajakylässä on hiljaista, tyyntä, puolipilvistä ja plusasteita. Kalankuivatustelineet ovat täynnä turskaa. Rannan tuntumassa alkuvuoden aterioineet valaat ovat kadonneet. Villakuoreparvi saapunut. Suurimmat siimalaivat menivät merelle.
Minä istun laivassa vakiopaikallani, kuuntelen kipparia, juon kahvia ja yritän pitää pian operoitavaa polveani sellaisessa asennossa, että siihen ei koskisi. En jaksanut olla maissa. Hinguin merelle, tiesin etten pääse. Muuten kuin tällä tavalla satamassa ollen. Laituriin tiukasti köytettynä. Kontrolloidusti kahlehdittuna. Vain puoliksi vapaana..
Jutustelun lomassa seilaan keltaiseksi kutsuttujen iltapäivälehtien kotisivuilla ja keskustelupalstoilla. Sekä muutamissa vanhoissa tutuissa tai vasta äsken löytämissäni kirjallisuusblogeissa .Näen vyörytykset. Turrun paskaan ja törkeyksiin, rivoihin loukkauksiin, sairaisiin henkilökohtaisuuksiin, kenttätuomioistuinten syytöksiin. Näköjään kuka tahansa saa aivan vapaasti kirjoittaa mitä tahansa. Ja lynkata sopivaksi katsomiaan. Anonyymisti.Isolla joukolla. Sata vastaan yksi. Se ei ole reilua Siihen pitäisi puuttua. Käskettävä lopettamaan. Minäkin voisin ?
Nyt minulla on ikävä tyyntä ja myrskyä sekä Morgenstjernen moottorin ynnä hydrauliikan kalastajansa vähitellen kuurouttavaa melua. Kaipaan turskatöitä ja siirtymiä apajalta toiselle, kaipaan koljan suolistusta. Haluaisin päästä nauttimaan voileipäni syvänteen päällä. Petterøs tupakan savu ei keuhkojani pilaisi. Kipparin tuolissa olisi mukava istua, edes ne muutamat minuutit, kun kippari itse on vessassa ja jonkun täytyy olla ruorissa.
Mielelläni ärtyisin poikaani sen viisasteluista ja turhista neuvoista, siitä kun se kuvittelee tietävänsä kalastuksesta enemmän kuin kokenut isänsä. Yli tuhat merireissua tehnyt. Viisitoistatuhatta tuntia on 625 vuorokautta turskia ja valaita.
Kaipaan miekkavalaita ja matalikoille palanneita riskilöitä. Sekä harvinaisen aikaisen ilmaantuneita nuoria lunneja. Suuliakin ovat nähneet. Satama-altaassa uivat haahkat ovat vain vähän. Mereltä ensimmäisenä saapuva Vornesværing ei yhtään enempää.
Suomen tuliaisina minulla on kolme kirjaa, niistä löydän vuonoja ja valaita, kuolleen miehen mökkejä ja merta, ja verta. Kauheuksiakin. Kummallisen tuttua ja outoa. Kipparini hokema tulee runossa vastaan
KALASTAJA
1.pääasia että miehistö on tyytyväinen, hän sanoo
ja katsoo ohi, hän puhuu ohuesti kuin puut,
kuin tikapuut joita pitkin kissa kävelee,
aa bee cee,korkealta kuin lapsi,
joka istuu pihlajan varjossa, tavaa kirjaa,
ei se kiipeile katoilla, ei leikkaa kissan karvoja saksilla,
ei imeskele tupakannnatsoja, ei se merikrottiakaan syö,
mutta hei, kyllä se kasvaa,
ruohon silmät näkevät
-silene lehto-
Taidan odottaa Nils Henrikin, minun tekee mieli tuoretta kalaa.
-lauri-
Morgenstjernen naistenpäivän ja jokaisen päivän kunniaksi suosittelemat blogipostaukset
Miina Supinen Sokeripala
Essi Tammimaa Aaltopahvia
Laura Gustafsson Dramaqueenia
Leena Lumi
Tuliaiskirjani:
Katja Kettu: Kätilö
Katja Ketun blogi
Saara Henriksson: Moby Doll
Saara Henrikssonin blogi
Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan.
Silene Lehdon blogi
