Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

torsdag 20. oktober 2011

Morgenstjernan Ylä-Savo ekstra

Pitkä on matka Morgenstjernan lämmöstä Ylä-Savon järville ja metsiin. Kuva:Fanny Forest

Puolivälin baari on jo vuosikymmenien ajan toivottanut matkamiehen tervetulleeksi.


Puolivälin baarissa ovat pistäytyneet lähes kaikki Suomen tanssilavojen kiertäjät. Baarinpitäjä Martikainen on itsekkin musiikkimiehiä.

Kiuruveden ABC:n huoltamo-juustola- kahvila- kauppakeskuksesta saa ostettua Arctic Milkin herkullisia juustoja. Kahvia nauttiessa kuulee kyläläisten uusimmat tarinat, saa päivityksen vaikkapa ilvestilanteeseen. Välistä voi käväistä katsomassa miten lasiseinän takana juustolassa ahkeroidaan.

Vaaraslahdessa verestin taitojani kalastusmenetelmässä jota luonnossa. net sivuilla kuvaillaan seuraavasti:
Tuulastus
Tuulastus on ikivanha kalastustapa. Alan harrastajia löytyy vielä jokunen ympäri Suomea. Tuulastamisen oppii helposti, eikä lompakkoakaan tarvitse paljoa raottaa. Välttämättömiä apuvälineitä ovat ainoastaan atrain, valonlähde ja vene.

Huomautettakoon, että kuvan henkilö en ole minä :)

Nuotanveto on tuulastuksen lisäksi vanhimpia Järvi-Suomen kalastusmenetelmiä.

Periaate näytti Pielavesi- järven nuottakalastuksessa olevan sama kuin meillä morgenstjernelaisilla. ainoastaan välineet ja pyyntisyvyys erosivat toisistaan. Kuva ei liity kertomaani kalastusretkeen.
Vaaraslahden metsät tarjosivat saalista, kuten leppärouskuja ja tatteja.


Kiiruna 20.lokakuuta. Auringonpaistetta, navakkaa lännenpuoleista tuulta, yollä oli pari astetta pakkasta. Viikon takainen parinkymmenen sentin lumipeite on poissa, ainoastaan vuorilla on talvikeli. Støssä ja merialueilla puhaltavat navakat tuulet vaikeuttavat syyskalastusta.

Ylä-Savon vierailu sujui rauhallisissa, suorastaan seesteisissä tunnelmissa. Iisalami, Kiuruvesj ja Pielavesj sekä siinä ympärillä olevat pienemmät kylät vaikuttivat yllätyksineen samanlaisilta kuin ennen, sellaisilta kuin niiden kuuluukin. Puolivälin baarin tuhti hampurilainen maistui erinomaiselta ja oli vielä entistäkin suurempi . Ja hyvin halpa. Kaikki 60-luvun kaljamainokset olivat paikoillaan, myös suosikkini, lukuisten olvien seassa oleva koffin värikäs metallinen kohokuva pinup peltilaatta tekstillä "Ota välihuikka"

Kiuruvedellä luomumeijeri oli vaihtanut nimeä ja juustolan tuotevalikoima samalla laajentunut. Nyt itäsuomalaisten luomumaatiaislehmien maidosta valmistettuja maukkaita luomutuotteita myydään tuotemerkki Arctic Milkin nimissä. :)
Bensa-asema , kahvio, kauppa, ja lasiseinällä muista tiloista erotettu meijeri vaikuttaa toimivalta. Kahvittelussa, rötinöitten sivusta kuuntelussa ja juustolan askareiden seuraamisessa vierähtää helposti useampikin tunti.
Maaseudun tulevaisuuksia ja iisalamen sanomia riittää halukkaiden luettavaksi. Jos on kiinnostunut sosiaalista kanssakäymistä niin siihenkin on mahdollisuus. Hieman Kiuruveden asioista perillä olemalla ja muutamilla yläsavolaisiilla sukulaisuuussuhteilla pääsee tasavertaisena mukaan.

Viikon puheenaihe Kiuruvedellä oli hirvenmetsästyksen ja ilveskannan räjähdysmäisen lisääntymisen lisäksi Iisalamen sanomien pääkirjoituksessaan kritisoima maakuntajärviäänestys. Pohjois-Savon maakuntajärveksi kun monen mielestä tuli väärä järvi. Kansalaiset eivät Iisalamelaesen mukaan ymmärtäneet omaa parastaan, vaan antoivat äänensä Kallaveden tai Pielaveden sijaan aivan tuntemattomalle Juojärvelle. Sellaiselle vedelle, joka mokoma on osittain Liperin ja Outokummun kuntien alueella ja siis puoliksi karjalaisten. Ei sillä tavalla saisi mennä tekemään. Että ihan karjalan puolella olevaa äänestämään.
Järviäänestyksen traaginen lopputulos kaivertaa yläsavolaisten mieliä vielä pitkään. Tuusniemellä riemuitaan. Juojärvikampanja onnistui. Kuopiossa puolestaan harmitellaan sitä, että luottivat varmaan voittoonsa ja äänestivät laiskasti.

Kun koko Pohjois-Savossa annettiin vain reilut 500 ääntä, niin kotijärveni Pielavesi olisi sekin kunnon kampanjoinnilla ja Iisalmen ja Kiuruveden nationalistien lisä-äänillä helposti päässyt maakunnan ykköseksi. Maakuntajärvistatus olisi puolestaan nostanut Rautalammin reitin helmen yhdeksi Suomen kansallisvesistä. Nimitys ollut kehitysaluekunnan tunnettavuudelle samaa suuruusluokkaa oleva asia kuin lentopalloilijoiden Suomen mestaruus Ja omalta osaltaan profiloinut Pielavettä melkein yhtä paljon kuin ansioistaan kovasti kehuttu salibändyvalmentajanakin kunnostautunut kunnanjohtaja Sami.

Yhden merkittävän meriitin Pielavesi järvi on jo saavuttanut. Vesistö on istutuksien ansiosta yksi parhaista savolaisista kuhavesistä. Jopa Nilakkaakin parempi. Muistan, kuinka vielä 70- 80 -luvuilla sai tosissaan kadehtia Nilakan kalastajia. Niillä oli taimenet ja muikut ja suurkuhat. Pielavesi sai tyytyä haukiin, ahveniin ja lahnanparkkeihin. Ainoa jalompi kala oli siika. Saarelan selällä muikku.
Kuhan saaminen siihen aikaan oli merkkitapaus, kovasti uurastamalla muutaman saattoi kesässään onnistua salaisista paikoista nappaamaan.
Nyt kuhaa on. Se liikkuu ja käy pyydyksiin. Muutaman päivän kalastus piharannasta parilla verkolla poisti kotijoukkojeni kuhanpuutteen. Saaliini oli kahdeksan hyväkokoista kuhaa. Lisäksi sain kolme isoa lahnaa ja kahdeksan haukea tuulastamalla.

Kun kotiseutuvierailuni ajaksi sattui pari tuuletonta yötä, en malttanut olla kokeilematta miltä valon ja atraimen kanssa touhuaminen yli 20 vuoden tauon jälkeen tuntuu. Kuutamosta johtuen kalat, varsinkin hauet, olivat normaalia arempia ja useimmat karkasivat atraimeni ulottumattomiin. Niissä olosuhteissa taitavasti :) iskemiäni kahdeksaa haukea ja kolmea lahnaa on pidettävä osoituksena siitä, että perinteinen häviämässä oleva pyyntimuoto tuulastus on hallinnassa.

Mielenkiintoista oli tutustua makean veden ammattitovereitteni työtapoihin. Kokea järvinuottauksen eri vaiheet laskusta nostoon ja saaliin haavimiseen. Salonsaaren vesillä vedetyssä apajassa tuli kolmesataa kiloa ensiluokkaista muikkua. Totesin, että nuotanvedon periaatteet ovat sekä Savossa että Atlantilla samat. Nuotan koossakaan ei ole suuria eroja, ainoastaan järeydessä.

Suurin eroavaisuus on syvyyden määrittelyssä. Pielaveden syvimmät syvänteet olisivat meille aivan liian matalia turvalliseen nuotanvetoon. Ei sinne uskaltaisi Morgenstjernella mennä nuottaa rikkomaan ja köysiä kiinni tartuttamaan.

Metsästys tai oikeammin sanottuna metsissä samoilu eli backwood hiking ei Vaaraslahti visiitilläni ollut yhtä tuloksellista kuin kalastus. Paras palkkio aamuisista tuntikausiea kestäneestä tarpomisesta ja kuusikoissa kyttäämisestä sekä hiipimisestä olikin nuotiolla paistettu makkara ja reppuun kertyneet sienet. Leppärouskuista ja herkkutateista oli noussut ties kuinka mones sato. Sellainen on täysin poikkeuksellista. Lokakuun puolivälissä ei yleensä Pielaveden korkeudella poimita sieniä, korkeintaan karpaloita. Ja niitäkin muiden innokkaiden sekä teerien kanssa kilpaa.

Nostalgiavierailujen tärkeä elementti on perheolon lisäksi vanhojen tuttujen tapaaminen ja koulukavereitten sekä naapureitten niinsanottujen statusten päivittäminen. Kuka lienee missäkin, onko joku kenties kuollut. Sosiaaliselta anniltaan hieman yllättäen tullut Ylä-Savon trippi oli erittäin onnistunut. Mihinkään ei ollut kiire, saatoin tehdä mieluisia askareita kaikessa rauhassa, tavata tuttuja yllättäen ja ajautua myös sinne minne ei alunperin ollut meininki. Jokunen mehevä juorukin tuli kuultua.
-lauri-

4 kommentarer:

  1. Minä olen pysähtynyt tuossa Puolivälin puarissa vaan kerran. Taisin olla silloin ekaa kertaa matkalla omalla autolla pohjoiseen. Ja niin nuori ja herkkis että kun siellä kanta-asiakkaat tuijottivat minua lounaskaljojensa äärestä sanaakaan sanomatta, niin kiusaannuin siitä ja jätin ainakin puolet kahvista juomatta. ;D

    Pitää varmaan nyt jo antaa se anteeksi ja mennä sinne seuraavalla reissulla, jospa nyt jo osaisin tuijottaa takaisin. :)

    SvarSlett
  2. Voin hyvin kuvitella tilanteen:) On tullut muutamia kertoja oltua baarissa "lounasaikaan"
    Nykyään siellä on luonnollisten esteiden vuoksi vähemmän sakia.
    Sellaisia lounasryhmiä ei niin paljon näy vaan yksittäisiä ruokalijoita tai korkeintaan pari.
    Kyllä sinun ilman muuta kannattaa rohkaistua ja käydä paikka katsastamassa.

    SvarSlett
  3. Minullekin jotenkin tuttua seutua jollainlailla. Olin yhden vuoden vesannolla opettajana ja kävimme pelaamassa Pielavedellä lentistä opeporukan kanssa.

    Varmaankin ihana, rentoututtava vierailu kotiseudun maisemiin :
    kivaa viikonloppua sulle =)

    SvarSlett
  4. Kiitos Hanne :) Jaa, että sullakin on Pohjois-Savo kytkentöjä. Pielavedellä on aina pelattu lentopalloa. Se on ollut se juttu, vaikka minun voimistelunopettajani aikoinaan yritti suosia enemmän fyysistä koripalloa pölypalloksi kutsumansa lentopallon sijaan.
    Pölypallo nimitys tuli hänen mukaansa siitä, kun lentopalloa pelailtiin puulaakihengessä. Kokoonnuttiin unnuntaisin nuoriseuran talojen saleissa.
    Lattiat pölisivät edellisillan tanssien jäljiltä olevan perunajauhon ansiosta.

    SvarSlett