onsdag 14. mars 2012

Laiturissa, merellä.



Stø14.3. Kalastajakylässä on  hiljaista, tyyntä, puolipilvistä ja plusasteita. Kalankuivatustelineet ovat  täynnä turskaa. Rannan  tuntumassa alkuvuoden aterioineet valaat ovat  kadonneet. Villakuoreparvi saapunut. Suurimmat siimalaivat menivät merelle.



Minä istun laivassa vakiopaikallani, kuuntelen kipparia, juon kahvia  ja yritän pitää pian operoitavaa polveani sellaisessa asennossa, että siihen ei koskisi. En jaksanut olla  maissa. Hinguin merelle, tiesin etten pääse. Muuten kuin tällä tavalla satamassa ollen. Laituriin tiukasti köytettynä. Kontrolloidusti kahlehdittuna. Vain puoliksi vapaana..

Jutustelun lomassa seilaan keltaiseksi  kutsuttujen iltapäivälehtien  kotisivuilla ja keskustelupalstoilla. Sekä muutamissa vanhoissa tutuissa tai vasta  äsken löytämissäni kirjallisuusblogeissa .Näen vyörytykset. Turrun paskaan ja törkeyksiin, rivoihin loukkauksiin, sairaisiin  henkilökohtaisuuksiin, kenttätuomioistuinten syytöksiin. Näköjään kuka tahansa saa  aivan vapaasti  kirjoittaa mitä tahansa. Ja lynkata sopivaksi katsomiaan. Anonyymisti.Isolla joukolla. Sata vastaan yksi. Se ei ole reilua Siihen pitäisi puuttua. Käskettävä lopettamaan. Minäkin voisin ?


Nyt minulla on ikävä tyyntä ja myrskyä sekä Morgenstjernen moottorin ynnä hydrauliikan kalastajansa vähitellen kuurouttavaa melua. Kaipaan turskatöitä ja siirtymiä apajalta toiselle, kaipaan koljan suolistusta. Haluaisin päästä nauttimaan voileipäni syvänteen päällä. Petterøs tupakan savu ei keuhkojani pilaisi. Kipparin tuolissa olisi mukava istua, edes ne muutamat minuutit, kun kippari itse on vessassa ja jonkun täytyy olla ruorissa.


Mielelläni ärtyisin poikaani sen viisasteluista ja turhista neuvoista, siitä kun se kuvittelee tietävänsä kalastuksesta enemmän kuin kokenut isänsä. Yli tuhat merireissua tehnyt. Viisitoistatuhatta tuntia on 625 vuorokautta turskia ja valaita.





Kaipaan miekkavalaita  ja  matalikoille palanneita riskilöitä. Sekä harvinaisen aikaisen ilmaantuneita nuoria lunneja. Suuliakin ovat  nähneet. Satama-altaassa uivat haahkat ovat vain vähän. Mereltä ensimmäisenä saapuva Vornesværing ei yhtään enempää.


Suomen tuliaisina minulla on kolme kirjaa, niistä  löydän vuonoja ja valaita, kuolleen miehen mökkejä ja merta, ja verta. Kauheuksiakin. Kummallisen tuttua ja outoa. Kipparini hokema tulee runossa vastaan

.




KALASTAJA 
1.
pääasia että miehistö on tyytyväinen, hän sanoo
ja katsoo ohi, hän puhuu ohuesti kuin puut,
kuin tikapuut joita pitkin kissa kävelee,
aa bee cee,korkealta kuin lapsi,
joka istuu pihlajan varjossa, tavaa kirjaa,
ei se kiipeile katoilla, ei leikkaa kissan karvoja saksilla,
ei imeskele tupakannnatsoja, ei se merikrottiakaan syö,
mutta hei, kyllä se kasvaa,
ruohon silmät näkevät
-silene lehto-

Taidan odottaa Nils Henrikin, minun tekee mieli tuoretta kalaa.
-lauri-

Morgenstjernen naistenpäivän ja jokaisen päivän kunniaksi suosittelemat blogipostaukset
Miina Supinen Sokeripala
Essi Tammimaa  Aaltopahvia
Laura Gustafsson Dramaqueenia
Leena Lumi

Tuliaiskirjani:
Katja Kettu: Kätilö
Katja Ketun blogi

Saara Henriksson: Moby Doll
Saara Henrikssonin blogi

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan.
Silene Lehdon blogi



11 kommentarer:

  1. Svar
    1. Silloin on hienointa lähteä;)

      Slett
  2. Sinäkin voisit kitjoittaa kirjan kalastuksesta, myrskyt ja tyynyt mukaan luettuna ::))

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos kannustuksesta Fako. Katsotaan ;)

      Slett
  3. Vau, mirjoitat upeasti. Rakkautesi kalastukseen välittyy tekstistä mahtavasti!

    SvarSlett
    Svar
    1. Voi Kiitos paljon MamaE.Teidän on käytävä ehdottomasti katsomassa kylämme :)

      Slett
  4. Operoitava polvi? Tämä on mennyt ihan ohitse! Tsemppiä leikkaukseen, nauti haikeuden tunteesta ja lähtemisestä, ja pian uuden löytämisestä uudessa asuinpaikassa. :) Tuota lähtemisen ja uuteen paikkaan asettautumisen tunnetta kaipaan aina välillä, vaikka on meillä niin hyvä olla tuolla nykyisessä kotikylässä että ei me sieltä ihan helpolla mennä vielä minnekään. Niin kauan kun reissua riittää muuten.

    SvarSlett
    Svar
    1. En minä nyt ole siitä paljon huudellut, kun odottelin josko se menisi ohi. Vanha vaiva äityi kuitenkin pahemmaksi ja on rassailtava kuntoon. Pikkuisen sivuilta lumpion tienoille tökkivät, ei sen kummempaa. Islannissa minua vähän harmitti kun ei päässyt vuorille. Olet oikeassa.Haikeus on nautittava positiivinen tunne. Ja uuden löytäminen. Vaikuttaisi että nykyinen kylänne on teile just sopiva kaikin puolin. Jossakin vaiheessa kyllä tulen käymään :)

      Slett
    2. Hyvä hyvä, olet erittäin tervetullut koska vain! :)

      Slett
  5. Kiitos kauniista kirjoituksesta ja kuvista! Liikuttavaa, koskettavaa ja mielenkiintoista.

    SvarSlett