torsdag 23. april 2015

Elämyksen tuotteistamisen ongelma

Kaakkuri kerkesi tulla ja harakkapariskunta aloittaa pesänrakentamisen pihapihlajaamme ilman ainuttakaan twiittiä. Olen kyllä twitterissä ,mutta liian harvoin. Sitäpaitsi seuraajia on niin vähän ja twiittejä epäsäännöllisesti, että havaintoni poikkeuksetta jäävät vaille huomiota, muutaman satunnaisen ihmeteltäväksi.
Instagram olisi hieno. Saisin kuvattua villin luonnon pienet ja suuret ihmeet ja  laittaa ne muiden ihailtavaksi reaaliajassa. Harakan pesän edistyminen saisi suuren suosion. Varsinkin samaan kuvaan napatun kevätpukuisen riekon kera. Taustalle vuono sekä vuoret. Viitteenä hästäg.
Matkapuhelimeni on vanha. Sillä ei voi kuvata. Pitäisi ostaa uusi ja opetella sen käyttö. Perehtyä instagramiin. Markkinoida itseni ja huimat luontoelämykseni. Saada alkuun muutama omaperäinen, autenttisen tuheroinen, mutta korkelaatuinen kuvagalleria. Sitten tuottaa kuvia tasaisesti. Vähintään viikoittain, mielellään päivittäin. Luonto on ihan nurkan takana tai kaukana ja myy, mutta se on tuotteistettava ja sitä on oltava koko ajan tarjolla. Ihmiset haluavat varmuuden. Unohtavat nopeasti jos eivät jatkuvuutta saa. Elämystenvälittäjän vastuu  on valtava.
Blogini Morgenstjerna on jälkeenjäänyt ja hieman sekava kun pitäisi olla dynaaminen ja loistelias. En ole pysynyt kehityksen mukana. Kuvat ovat liian pieniä, palstat kapeita. Sivupalkin  ajankohtaiset tietoruudut päivittämättä. Postaukset tulevat liian harvoin. Alkuvuosien tahti on hyytynyt. Muutamat uudistautumiskokeilut jumiutuneet.  Agendani on sumea. Näkyvyys heikko.
Entäs jos lähtisin tulosjohtamis- ja markkinointipohjalta. Opiskelisin ja kouluttautuisin. Perehtyisin sisällöntuottamiseen. Hommaisin kunnon kameran, ipadin,monikäyttömatkapuhelimen ja muun tarvittavan. Uudistuisin, verkostoituisin ja menestyisin. Opiskelisin some-etiketin. Välittäisin luonnon lukijakunnalleni. Silleen ammattimaisesti ja myyvänä pakettina. Ihan aluksi olisi tehtävä nelikenttäanalyysi, että tietäisin miten.
Reppuni on sota-ajan peruja, vaelluskenkäni kuluneet, vaatteeni kirpputorilta. Missään ei ole ainuttakaan läpäisevää, mutta vedenpitävää kalvoa. Sykkeeni ei dokumentoidu, eikä kulkemani reitti. Tuotemerkkejä ei näy. Gps ahdistaa toisin kuin kartta ja kompassi. En harrasta mitään vaarallista tai henkeäsalpaavaa. Perhovavan sijaan minulla on mato-onki. Kuinka  ottaa ihmisiä kiinnostava ja sponsoreita houkutteleva selfie näillä resursseilla.
Jospa jatkaisi entiseen tapaan. Unohtaisi elämystarjonnan ja keskittyisi olemaan. Onhan sekin markkinoitavissa. Slow life  taitaa olla tuotteen nimi.
-lauri-





14 kommentarer:

  1. Analyysin ankaruudesta huolimatta rupesi jotenki hymyilyttämään. Loppupäätelmä taisi olla ihan onnellinen kuitenkin... :)

    SvarSlett
    Svar
    1. Onnellinen on oikea sana. Tänäänkin hurja seikkailu odotti ihan nurkan takana. Yrttimaata tonkiva meriharakka, ei ollut kamera mukana en siis voinut reaaliajassa jakaa kokemustani ;)

      Slett
  2. Tämä blogi on juuri näin hyvä :)

    SvarSlett
  3. No stressi! Blogi on hyvä näin. Sitten kun joskus ostat uuden puhelimen niin kuvia Instaan. Se on helppoa, mäkin osaan.

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos lohduttavista sanoista kalamuija. Luulen oppivani instagrammin salat.

      Slett
  4. Iha ku mulla. Ei täälä Piäntilallakaan mitään kuvapuhelimia oo näkyny, ihan oon pärjänny ilmanki.

    Onpas sulla suuri vastuu! Kysäseppä, jos joku paikallishallinto ottais sun luantomarkkinoijaks! :D

    SvarSlett
    Svar
    1. Noh vastuuni on lähinnä jäähdyttelijän vastuuta. Sisällöntuottajaksi pitäisi opetella turhan paljon hienoja asioita ja sanoja

      Slett
  5. Juuri näin, jatkat ihan omaan tapaasi mutta sen uuden puhelimen voisit hankkia, Instagram-kuvia kurkkisi pohjoisesta minunkin lisäksi mielellään varmasti moni muukin! :)

    SvarSlett
    Svar
    1. Kiitos.Instagram voisi olla tosiaan helpompi kuin twitteri minne en millään jaksa raahautua.

      Slett
  6. Tuo oleminen kuulosti kaikkein parhaimmalta. Minun korvaani ainakin. Olen taas tullut kriisiin ja ajattelen, että pitäisi pysähtyä ja alkaa miettimään, mitä tässä elämässä oikeastaan haluaakaan tehdä. Siitähän se on kai loppujen lopuksi kysymys. Ja omista elämyksistä.

    SvarSlett
    Svar
    1. Oleminen on parasta vai pitäisikö ajan hengen mukaisesti sanoa parhautta. Pysähtyminen oli se vapaasta tahdosta tai pakosta johtuvaa on hyvästä, aiakin minulle on ollut. Ei oo kiire minnekään...

      Slett
  7. Liika pingottaminen ei ole hyväksi, joten ole vaan niin kuin ennenkin. Mutta minäkin kyllä mielelläni katselisin sinun kuviasi Instagrammissa.

    SvarSlett
    Svar
    1. Siihen instagramiin pitäisi ilmeisesti ostaa uusi matkapuhelin tuon puolenkymmentä vuotta vanhan kamerattoman tilalle :)

      Slett